Lue keskustelun säännöt.
En sopeudu elämään omakotitalossa
07.09.2020 |
Ostimme miehen kanssa omakotitalon keväällä. Ensimmäinen kuukausi meni alkuhuumassa, mutta pian alkoi tympiä.
Tiedättehän. Pihanhoito, talonhuolto, pieni stressi koko ajan (muutimme suoraan vuokralta).
Pian syksy ja haravointi, talven koitoksista puhumattakaan. Töineen ja sähkölaskuineen.
Kutsukaa minua laiskaksi, voin sellainen olla, mutta kyllä se vuokra-asuntoelämä kerrostalossa oli paljon vaivattomampaa ja stressittömämpää.
Tiesin nämä asiat etukäteen, mutta jotenkin sitä romantisoi koko ideaa. Todellisuus on muuta toista kuin ruusuiset kuvitelmat, että ”kyllä se ruohonleikkuu on sitten kivaa ja kuntokin kasvaa”.
Kulttuurishokki? Pysyvä olotila? Miten teillä?
Kommentit (131)
Ai kerrostalossa elämä stressittömämpää?
Minä sanon että kerrostalossa eläminen oli kuin h-elvetin esikartanossa johon en lähde enää koskaan! Kaikki nikkarointi pihalla on rentouttavaa.
- Kun naapuri vetää vessan kuuluu räjähdys ja kun käy suihkussa kuulostaa kuin vesi lorisisi oman kylpyhuoneen puolella.
- Aivastukset kuuluu kuin omassa kämpässä aivastettaisiin ja niitä välillä säikähtää!
- Kaikki huutokiroilu, huutonauru kuuluu seinistä ja lattioista läpi kuin omassa kämpässä tapahtuisi, kiva varsinkin yöaikaan kuunnella naapurin sekopäistä pelailua.
- Naapuri tiputtelee marmorikuulia seinän vieressä jne. Musiikkiakaan en saa ilman kuulokkeita kuunnella jne koska naapurit hermostuu ja häiriintyy. Kukaan ei välitä p-askaakaan täällä mikä on normaalia elämää ja normaali eläminenkin halutaan kieltää koska se nyt vain ärsyttää minua ja en halua että naapurista kuuluu mitään ääniä oman asuntoni puolelle vaikka syynä olisi huono äänieristys! Kusi sukassa pitää elää katsos. Kuulostaako tutulta, että joillain on elämän realiteetit hukassa kun vaaditaan elämään hiipimällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää voi tulla yllätyksenä joillekin, mutta on olemassa myös kerrostaloja, joissa naapurien äänet todellakaan eivät kuulu läpi seinien. Oman kokemukseni mukaan uusissa kerrostaloissa on todella hyvät äänieristykset, arkipäiväiset elämisen äänet kuten vessan vetäminen eivät todellakaan häiritse naapureita. Asumissani 70-luvulla rakennetuissa kerrostaloissa sen sijaan oli juuri noin, että kaikki kuului läpi.
Nykyinen talo on rakennettu 2012, ja kun vielä asumme ylimmärrä kerroksessa, täällä on hiirenhiljaista jos niin haluamme. Parvekkeen oven ollessa auki toki kuuluu liikenteen ääniä, mutta kaupungissa se on normaalia ja odotettavissa, jokaisen pitäisi sen verran tajuta asuinpaikkaa valitessaan.
En muutenkaan ymmärrä, miksi kaikki pitää polarisoida. Jokainen valitkoon asuinpaikkansa ja asumismuotonsa ihan itse. Viihtyisiä vaihtoehtoja löytyy kerrostalosta omakotitaloon ja siltä väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Ai kerrostalossa elämä stressittömämpää?
Minä sanon että kerrostalossa eläminen oli kuin h-elvetin esikartanossa johon en lähde enää koskaan! Kaikki nikkarointi pihalla on rentouttavaa.
- Kun naapuri vetää vessan kuuluu räjähdys ja kun käy suihkussa kuulostaa kuin vesi lorisisi oman kylpyhuoneen puolella.
- Aivastukset kuuluu kuin omassa kämpässä aivastettaisiin ja niitä välillä säikähtää!
- Kaikki huutokiroilu, huutonauru kuuluu seinistä ja lattioista läpi kuin omassa kämpässä tapahtuisi, kiva varsinkin yöaikaan kuunnella naapurin sekopäistä pelailua.
- Naapuri tiputtelee marmorikuulia seinän vieressä jne. Musiikkiakaan en saa ilman kuulokkeita kuunnella jne koska naapurit hermostuu ja häiriintyy. Kukaan ei välitä p-askaakaan täällä mikä on normaalia elämää ja normaali eläminenkin halutaan kieltää koska se nyt vain ärsyttää minua ja en halua että naapurista kuuluu mitään ääniä oman asuntoni puolelle vaikka syynä olisi huono äänieristys! Kusi sukassa pitää elää katsos. Kuulostaako tutulta, että joillain on elämän realiteetit hukassa kun vaaditaan elämään hiipimällä?
Unohdit mainita ne haut. Moni ei voi asua niiden seassa, kun se vaan on niin järkkyä, ruokahöyryt pahimpia. Pyykinkuivatustakaan ei voi yhteisissä tiloissa tehdä, kun hajusteet tarttuu vaatteisiin:(
https://yle.fi/uutiset/3-9922408
---huh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas ruikuttamisen aiheet joillain. Antaisin mitä vain, että pääsisi asumaan omakotitalossa, pois betonikuutiohelvetistä.
Onpahan taas ruikuttamisen aiheet joillain. Rakastan asumista kerrostalossa.
Joo, ihania nämä naapurit, jotka popittavat niin että koko kämppä humisee, kännissä örveltävät ja normaali puhekin kuuluu naapuriin heittämällä. Koirat uli sevat, tupakansavu tulee sisälle, kusen lorinat kuuluvat läpi ja pahimmillaan naapureissa on väkivaltaisia häiriköitä ja narkomaaneja, jotka pöllivät kaiken mikä irtoaa. Ihan hemmetin siistiä.
Onnittelut hienosti valitusta asuinalueesta.
Vierailija kirjoitti:
Ai kerrostalossa elämä stressittömämpää?
Minä sanon että kerrostalossa eläminen oli kuin h-elvetin esikartanossa johon en lähde enää koskaan! Kaikki nikkarointi pihalla on rentouttavaa.
- Kun naapuri vetää vessan kuuluu räjähdys ja kun käy suihkussa kuulostaa kuin vesi lorisisi oman kylpyhuoneen puolella.
- Aivastukset kuuluu kuin omassa kämpässä aivastettaisiin ja niitä välillä säikähtää!
- Kaikki huutokiroilu, huutonauru kuuluu seinistä ja lattioista läpi kuin omassa kämpässä tapahtuisi, kiva varsinkin yöaikaan kuunnella naapurin sekopäistä pelailua.
- Naapuri tiputtelee marmorikuulia seinän vieressä jne. Musiikkiakaan en saa ilman kuulokkeita kuunnella jne koska naapurit hermostuu ja häiriintyy. Kukaan ei välitä p-askaakaan täällä mikä on normaalia elämää ja normaali eläminenkin halutaan kieltää koska se nyt vain ärsyttää minua ja en halua että naapurista kuuluu mitään ääniä oman asuntoni puolelle vaikka syynä olisi huono äänieristys! Kusi sukassa pitää elää katsos. Kuulostaako tutulta, että joillain on elämän realiteetit hukassa kun vaaditaan elämään hiipimällä?
Et sinä pysty elämään missään. Terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutin okt:sta kerrostaloon ja tykkään. Mutta tykkäsin myös asua okt:ssa ja hoitaa pihaa. Mieheni kuoltua en vaan jaksanut enää yksin hoitaa kaikkea. Kyllä se kaikki kaipaa kaveria mukaan, vaikka sisukkaasti selviäisinkin ja tykkään touhuta pihalla.
Uusi miesystäväni osti okt:n, oikeastaan peri sen, ja hänelle kävi sama kuin ap:lle, ettei yhtään innostu pihanhoidosta. Muuten iso asunto ja väljyys on hänelle sopivaa kuin kaikki talotekninen juttu.
Niinpä suunnittelimme hänelle pihan, josta hävitetään suurin osa hyötypensaista ja omenapuista. Niitä ei vaan ole järkeä hänen pitää vain siksi, että ne mukamas pitäisi ylläpitää. Järkeään saa aina käyttää ja minimoida pihatyöt. Ymmärrän sen vuoksi ap:n tuntoja ja kehoitan elämään elämää niin, että siitä tulisi kivaa myös okt:ssa.
https://www.facebook.com/pg/ylakuu/posts/
Järkevää, nimeomaan!
Eräs tyyppi ei halunnut asua omakotitalossa koska ei päässyt esiintymään taloyhtiön kokouksissa. Näin pystyi rivien väistä päätelee hänen omista puheista. Tyypillä tietoa paljon asumisesta ammattinsa takia ja kävi ilmeisesti liian raskaaksi olla asioista "tietävä" vain omassa talossa. Ja voi jukupliuta että siitä osaamisesta on hallitus ja asukkaat saaneet kuulla.
Erittäin ärsyttävä tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan juuri ostettu omakotitalo, mutta ei olla vielä päästy muuttamaan sisään. En siis ole ikinä asunut omakotitalossa. En kuitenkaan osaa kuvitella, miten se voisi olla niin superraskasta. Tottakai, siinä on iso piha, jonka nurmikko pitää leikata säännöllisesti, etupiha kolata ihan itse talvella (jos etelässä edes lunta tulee) ja talon kunnossapito vaatinee jonkin verran työtä (kuitenkin uudehko talo, joten oletus on, ettei ihan heti tarvitse mitään isoja juttuja). Haravointiakin voi tulla vähän, mutta lehtipuita ei lähellä kovin montaa ole, joten en usko, että kovin pahasti kävisi, vaikka jättäisi haravoimattakin. Istutuksia on edellinen omistaja laittanut jonkin verran, mutta jos kuolevat, niin sitten revitään pois ja laitetaan nurmikkoa tilalle. Ei minusta ole viherpeukaloksi, joten istutukset ei haittaa, mutta en rupea niitä erityisesti hoitamaankaan. En siis jotenkin osaa kuvitella, että omakotitaloasuminen olisi kovin paljon sen rankempaa kuin rivarissakaan, missä nyt asutaan. Ehkä se lumien kolaus vähän jännittää, koska sitä meillä on nyt ollut tosi vähän, enkä hirveästi siitä tykkää.
Mutta kysykää uudelleen puolen vuoden päästä kun olen jo hetken ehtinyt omakotitalossa asua! Toivon todella, että tykkään siitä, mutta eipähän sitä voi tietää, ennen kuin kokeilee. Onneksi mulla on ahkera mies, joka tykkää pihahommista. Muuten en tähän varmasti lähtisikään. Ja ei, en aio sälyttää kaikkia pihatöitä miehelle, vaan teen oman osani. Aion kuitenkin myös pitää huolen siitä, että oman jaksamisen uhalla ei tarvitse pihan olla tiptop. Se on meidän piha ja me päätetään mitä siellä on ja missä kunnossa se on. Jos se on jossain vaiheessa viidakko, niin sitten se on. Jos ei jonain päivänä tarvitse mihinkään lähteä ja lunta sataa, niin voi olla, ettei lumia kolata. Toki se voi tarkoittaa kahta kauheampaa työtä seuraavalle päivälle, mutta nämä on aina omia valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas ruikuttamisen aiheet joillain. Antaisin mitä vain, että pääsisi asumaan omakotitalossa, pois betonikuutiohelvetistä.
Onpahan taas ruikuttamisen aiheet joillain. Rakastan asumista kerrostalossa.
Joo, ihania nämä naapurit, jotka popittavat niin että koko kämppä humisee, kännissä örveltävät ja normaali puhekin kuuluu naapuriin heittämällä. Koirat uli sevat, tupakansavu tulee sisälle, kusen lorinat kuuluvat läpi ja pahimmillaan naapureissa on väkivaltaisia häiriköitä ja narkomaaneja, jotka pöllivät kaiken mikä irtoaa. Ihan hemmetin siistiä.
Onnittelut hienosti valitusta asuinalueesta.
Lisäisin vielä että taitaa olla vanha asunto kyseessä? Meillä ei kuulu koskaan mitään jos luukut on kiinni vaikka naapurilla olisi millaiset bileet kämpässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on monenlaisia. Itse en pysty edes syvällisesti ajattelemaan sitä, että jouduin kaksi vuotta sitten kerrostaloon. Haaveeni on yhä, etä saisin itselleni ison talon keskeltä ei mitään.
Jos jokin asumismuoto ei käy, täytyy muuttaa, jos se on mahdollista.
Mitä tulee kerrostaloihin, ne ovat pääosin niin huonosti äänieristettyjä, että asumislaatu on nolla. Kokemusta on eri-ikäisistä taloista aiemmin. MInulla kuitenkin oli niin hyvä säkä, että tässä keski-iältään 90-vuotiaiden talossa ei kuulu juuri mitään. Yläkerrassa ei asu kukaan eikä alakerrassa.
Vierailija kirjoitti:
Stressi on päässäsi, ei talossa.
Minä rakastan asua ok-talossa. On tilaa, terassia ja pihaa. Ihana istua iltaa ystävien kanssa, lasten kavereineen temmeltää, koiralla hyvä olla, kuin myös meillä aikuisilla. Piha ei ole helppo eikä siisti, mutta emme ota siitä stressiä. Oma on pihamme, saa rehottaa jos siltä tuntuu.
Mitä enemmän vuosia on taloasumisella kertynyt, sitä vähemmän voisin kuvitella asuvani missään muussa talomuodossa. Olisi hirveintä ikinä jakaa seinä jonkun toisen kanssa, miettiä ääniä, olla ilman pihaa jne. Pihan yms työläyteen voi vaikuttaa paljon itse ja ei oo pakko tehdä mitään jossei tahdo tai jaksa.
Sama.
Asumme nyt 3. itselle suunnitellussa ja rakennetussa talossa. En voisi kuvitellakaan muuta asumismuotoa vaikka olenkin 3. polven stadilainen.
Mulle talo ja piha on ainoa terapia ja stressilääke mitä tarvitsen. 3 erilaista pihaa, 3 erilaista elämänvaihetta. Nykyisessä pihassa parasta on muutaman sadan neliön kukkapenkit (yli 200 lajia ja n 700 kasvia), kasvihuone, marjapensaat ja hedelmäpuut. Lumenluontia autopaikalta 0-4× talvessa, pienen nurmiläntin ajaa vartissa. Talossa ei ole muuta tekemistä kuin rännien puhdistus kerran vuodessa, ilmastointilaitteen suodattimien vaihto 2x vuodessa ja terassien öljyäminen joka toinen vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä on monenlaisia. Itse en pysty edes syvällisesti ajattelemaan sitä, että jouduin kaksi vuotta sitten kerrostaloon. Haaveeni on yhä, etä saisin itselleni ison talon keskeltä ei mitään.
Jos jokin asumismuoto ei käy, täytyy muuttaa, jos se on mahdollista.
Mitä tulee kerrostaloihin, ne ovat pääosin niin huonosti äänieristettyjä, että asumislaatu on nolla. Kokemusta on eri-ikäisistä taloista aiemmin. MInulla kuitenkin oli niin hyvä säkä, että tässä keski-iältään 90-vuotiaiden talossa ei kuulu juuri mitään. Yläkerrassa ei asu kukaan eikä alakerrassa.
Toiset ovat niin herkkiä äänille, että eivät pysty asumaan oikein missään. Itse olen asunut viidessä eri kerrostalossa, keskustassa ja lähiössä, eikä naapurien äänet ole minulta hermoja vieneet. Ei edes vaikka kerran naapurina oli juoppoja. Eikä se ääniherkkyys tietysti ihmisen oma vika ole. Kaikki vain eivät ole sellaisia. Toisaalta lasten kirkuminen on sellainen ääni, jota en siedä yhtään. Onneksi ei ole vielä tarvinnutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas ruikuttamisen aiheet joillain. Antaisin mitä vain, että pääsisi asumaan omakotitalossa, pois betonikuutiohelvetistä.
Onpahan taas ruikuttamisen aiheet jollain. Sen kun vaan muuttaa betonikuutiohelvetistä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää voi tulla yllätyksenä joillekin, mutta on olemassa myös kerrostaloja, joissa naapurien äänet todellakaan eivät kuulu läpi seinien. Oman kokemukseni mukaan uusissa kerrostaloissa on todella hyvät äänieristykset, arkipäiväiset elämisen äänet kuten vessan vetäminen eivät todellakaan häiritse naapureita. Asumissani 70-luvulla rakennetuissa kerrostaloissa sen sijaan oli juuri noin, että kaikki kuului läpi.
Nykyinen talo on rakennettu 2012, ja kun vielä asumme ylimmärrä kerroksessa, täällä on hiirenhiljaista jos niin haluamme. Parvekkeen oven ollessa auki toki kuuluu liikenteen ääniä, mutta kaupungissa se on normaalia ja odotettavissa, jokaisen pitäisi sen verran tajuta asuinpaikkaa valitessaan.
En muutenkaan ymmärrä, miksi kaikki pitää polarisoida. Jokainen valitkoon asuinpaikkansa ja asumismuotonsa ihan itse. Viihtyisiä vaihtoehtoja löytyy kerrostalosta omakotitaloon ja siltä väliltä.
Tämäkin voi tulla yllätyksenä, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta asua hyvin äänieristetyissä kerrostaloissa eikä kaikilla ole sitäkään luksusta, että siitäkin huolimatta naapuriin voi muuttaa joku metelöitsijä sika ja häirikkö.
Ja "jokainen valitkoon" - niinpä niin, ikään kuin kaikilla olisi edes vara valita. Jos olisi niin tätäkään keskustelua ei käytäisi vaan kaikki olisivat tyytyväisiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas ruikuttamisen aiheet joillain. Antaisin mitä vain, että pääsisi asumaan omakotitalossa, pois betonikuutiohelvetistä.
Onpahan taas ruikuttamisen aiheet jollain. Sen kun vaan muuttaa betonikuutiohelvetistä pois.
Anna rahaa tai riittäväpalkkainen duunipaikka niin muutan heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas ruikuttamisen aiheet joillain. Antaisin mitä vain, että pääsisi asumaan omakotitalossa, pois betonikuutiohelvetistä.
Onpahan taas ruikuttamisen aiheet joillain. Rakastan asumista kerrostalossa.
Joo, ihania nämä naapurit, jotka popittavat niin että koko kämppä humisee, kännissä örveltävät ja normaali puhekin kuuluu naapuriin heittämällä. Koirat uli sevat, tupakansavu tulee sisälle, kusen lorinat kuuluvat läpi ja pahimmillaan naapureissa on väkivaltaisia häiriköitä ja narkomaaneja, jotka pöllivät kaiken mikä irtoaa. Ihan hemmetin siistiä.
Onnittelut hienosti valitusta asuinalueesta.
Eipä ole varaa muuhun kuin paskaan, eli kerrostaloasumiseen. Ja toisekseen, jonkunhan on joka tapauksessa aina asuttava tuollaisen paskasakin läheisyydessä, ei kaikille halukkaille riitä asumisrauhaa tässä maassa.
Tee kivipuutarha jos ei kiinnosta kykkiä. Eikä sitä taloa nyt koko ajan tarvitse huoltaa jos ei ole jätetty vuosien saatossa tekemättä. Monesti kaikki nämäkin on omia valintoja.
N29
Tämän takia en halua koskaan asua omakotitalossa, ellen olisi niin varakas että kaiken voisi vain ostaa. En voi sietää puutarhanhoitoa, haravointia, lumitöitä jne. Ostin juuri ensiasunnon kerrostalosta. Mukavaa ja huoletonta kun kaikki hoidetaan puolesta. Parveke ja ulkoilu riittää mulle. Lisäksi asun melko lyhyen matkan päästä Helsingin keskustaa, mikä on mukavaa. Olihan piha kiva mutta pihan hoito ei. Olen asunut lapsuuden rivitalossa ja velvoitettiim niihin pihatöihin. Vihasin niitä.
Jaa. Minusta elämä omakotitalossa on parasta ikinä. Meillä on vieläpä vanha alati remontoitava rintamamiestalo. Eikä olla edes mitään hyviä käsistämme. Muutama vuosi asuttu ja pois ei vaihdeta mihinkään koirankoppiin tai kananorrelle.
Juuri niin. Älä ruikuta, vaan muuta pois111