Suhteet rakentuneet säälille..mitä mieltä olette, voinko pettyä sääliasetelmasta?
Pari tärkeää suhdetta ovat rakentuneet säälin varaan. Toinen kummitätini ja toinen mummoni. Kuulin kummitädiltäni, kun hän keskusteli ystävänsä kanssa..ja toisessa tapauksessa mummoni kertoi itse minulle. Sain olla lapsena heidän luonaan paljon, josta olen ikuisesti kiitollinen. Olin alkoholistiperheen lapsi. Nyt myöhemmin miettinyt, auttamisen lähtökohtia, jotenkin sääli lähtökohtana saa minut pettymään, vaikka tuskin minulla varaa valittaa. Onko tunteeni liioiteltu,,,pettymys säälin kohteeksi joutumisesta? Nyt aikuisena molempien lähipiiri kohtelee minua ulkopuolisena ja tuo sääliasetelma näkyy😔
Kommentit (3)
En jotenkin koe sitä sääliksi, että lähiomainen huolehtii alaikäisestä lapsesta. Pikemminkin vastuunkantoa?
Tavallaan ymmärrän, ettei kukaan halua olla säälittävä, mutta toisaalta ymmärrän niitä säälijöitäkin. Ei sille mitään oikein voi että alkoholistiperheessä pärjäämään joutuvaa lasta käy sääliksi. Ja tässä tapauksessa säälii on johtanut positiiviseen lopputulokseen eli on saanut apua jota ei välttämättä muuten olisi niin saanut. Joka tapauksessa koska ap oli lapsi, niin hänessä itsessään ei ollut tietenkään mitään vikaa vaan vika oli alkoholistivanhemmissa. Niinpä ap:n säälittävyydessä lapsena ei ollut mitään häntä leimaavaa, ei mitään huonoutta hänessä.
Kukaan ei halua että häntä säälitään. Ymmärrän hyvin.