Lue keskustelun säännöt.
hukun yksinäisyyteen
17.10.2013 |
Pahimmillaan on tunne kuin kuolisin. Niin paha olo.
Tulee tunne että voisi oikeasti kuolla.
Yksi asia joka vaikuttaa ja taas se kuristava yksinäisyys tulee.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, ollaan yhdessä yksin. Muista että täällä on meitä muitakin:)
Niin. Ja kun sitten tosiaan joudun olemaan täysin yksin.
Ahdistavassa paikassa.
Yksin me kaikki täällä ollaan, ja yksin täältä lähdetään. Minulla on perhe joka minua rakastaa, silti tunnen oloni yksinäiseksi ja tiedostan tämän, en pelkää kuolemaa. Jumalakin oli yksinäinen ennen maailmankaikkeuden luomista, ja on edelleen. Miten paljon täytyy olla rakkautta ilman että kuitenkaan on mitään, ennen kuin voi luoda jotain uutta, se lienee elämän opetus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin lähellä olisi mahdollisuus perheyhteyteen, mutta jään yksin.
Pimeään, kolkkoon taloon seurana ahdistus ja paha olo.
Kukaan ei arvaa vointiani.
Kyllä minäkin välillä koen itseni aivan älyttömän yksinäiseksi. Ei se tunne koko ajan vaivaa, mutta hetkittäin kyllä hyvinkin rankasti. Toisaalta pidänkin kyllä yksinolosta ja olen tietyllä tavalla hyvin itsenäinen, mutta on siinä se raja, milloin se muuttuu ihan kärsimykseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologin pakeille. Lohduton yksinäisyyden ja ahdistuksen kokemus ei ole normaali tunne, vaan todennäköisesti jotakin, johon voit saada apua.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 22:45"]
Psykologin pakeille. Lohduton yksinäisyyden ja ahdistuksen kokemus ei ole normaali tunne, vaan todennäköisesti jotakin, johon voit saada apua.
[/quote]
Huoh. Asia kuin asia mistä täällä keskustelua viritellään, niin tokihan siihen tulee aina tämä täystyrmäys jämpteine medikalisointeineen, kuten sulta nyt. Joskus, katsopas, se yksinäisyys voi johtua vain siitäkin että niitä ihmissuhteita on sillä hetkellä elämässä vähemmän kuin mitä henkilö itse tahtoisi ja/tai kokee tarvitsevansa. Muutot ja monet muutkin erinäiset syyt voivat tehdä ihmiselle sellaiset temput, että sellaisesta tilanteesta sitä itsensä sitten lopulta löytää. Siihen auttaa silloin ne tulevat uudet hyvät ihmissuhteet, ei mikään rahalla ostettu keskustelutunti silloin tällöin, mitä en siis vähättele sinänsä ollenkaan monien ongelmien kohdalla, joista ihminen itse sellaiselle tahtoo mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut jätettiin tänään. En ole vielä ymmärtänyt koko asiaa, pelottaa.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 22:45"]
Psykologin pakeille. Lohduton yksinäisyyden ja ahdistuksen kokemus ei ole normaali tunne, vaan todennäköisesti jotakin, johon voit saada apua.
[/quote]
Totta. Ajattelin samaa että tämä ei ole normaalia.
Saatan aika pienestä asiasta humpsahtaa kauhun ja
kuolemantunteeseen.
Esim. silloin kun mut jätetään vanhaan taloon yksin lapseni
lähtiessä sukulaisiin.
Käyn keskustelemassa, mutta kun se ei auta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 22:57"]
Minut jätettiin tänään. En ole vielä ymmärtänyt koko asiaa, pelottaa.
[/quote]
Kuka jätti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa jatkaa terapiaa, jos siis sellaisessa käyt. Hylkäämisen pelko voi olla aika syvällä, ja asioihin kiinni pääseminen voi ottaa aikansa. Terapeutilta on lupa myös kysyä ihan käytännöllisiä neuvoja sellaisiin tilanteisiin, joissa ahdistus tuntuu pahalta. Oireesi kuulostavat sellaisilta, että paniikkihäiriökin voi olla mahdollinen. Kannattaa varata aika lääkärille. Kun paniikkiajatukset pääsevät pahoiksi, niitä ei saa järkeilemällä pois. Mahdollisuus ottaa tällöin puolikas bentso tekee tuntemuksista paljon siedettävämpiä.
Yhdelletoista huomauttaisin, että psykologisen ammattiavun vähätteleminen on ehkä typerintä, mitä ahdistuneelle ihmiselle voi tarjota. Antaa ammattilaisen arvioida, onko terapiasuhteen aloittamiselle syytä vai ei. -10
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 23:22"]
Kannattaa jatkaa terapiaa, jos siis sellaisessa käyt. Hylkäämisen pelko voi olla aika syvällä, ja asioihin kiinni pääseminen voi ottaa aikansa. Terapeutilta on lupa myös kysyä ihan käytännöllisiä neuvoja sellaisiin tilanteisiin, joissa ahdistus tuntuu pahalta. Oireesi kuulostavat sellaisilta, että paniikkihäiriökin voi olla mahdollinen. Kannattaa varata aika lääkärille. Kun paniikkiajatukset pääsevät pahoiksi, niitä ei saa järkeilemällä pois. Mahdollisuus ottaa tällöin puolikas bentso tekee tuntemuksista paljon siedettävämpiä.
Yhdelletoista huomauttaisin, että psykologisen ammattiavun vähätteleminen on ehkä typerintä, mitä ahdistuneelle ihmiselle voi tarjota. Antaa ammattilaisen arvioida, onko terapiasuhteen aloittamiselle syytä vai ei. -10
[/quote]
Kiitos. Olen käynyt vuosia "terapiassa" mutta se ei auta. Joskus aavistuksen.
Se sama tunne pitäis saada päälle ja sitten se yhteys mistä se alunperin
kumpuaa. Sama asia vaivaa vuodesta toiseen.
Itse asiassa mut on jätetty vauvana yksin sairaalaan viikoksi.
Ja sen jälkeenkin äiti ollut raaka. Luultavasti koin pienenä
nuo kuolemantunteet kun äiti jätti yksin koppaan jne.
Mutta tunteet ovat tunnetasolla ja järkeily ei auta.
Ja kyllähän ne uudet ihmissuhteet olis toivottavia.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 23:11"]
Avomies.
[/quote]
Pahoillani.
Ammattilaisen arvion mukaan terapialle on AINA tarvetta. Potilaathan heidän palkkansa maksavat.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 23:42"]
Ammattilaisen arvion mukaan terapialle on AINA tarvetta. Potilaathan heidän palkkansa maksavat.
[/quote]
Sanopa muuta kato. Nyt oot asian ytimessä. Ja sitten paikoitellen hyvin aivopesty kansa on sitä mieltä että koko elämä on oikeastaan yksi iso ongelma, joka vaatii hoitoa, tai jo ei oma elämä muka ole, niin ainakin monen muun kanssaihmisen elämä on heidän mielestään.
Oletko kokeillut psykologista vyöhyketerapiaa, siinä huomioidaan nämä tunnetason jutut paremmin? Omien kokemusteni perusteella suosittelisin ennemmin kuin perinteistä "nappi huuleen ja kiellä tunteet"-hoitoa. Toki näissäkin on eroja, osa hoitajista ei valitettavasti ole yhtä päteviä kuin toiset. Valitettavasti en voi nimeltä ketään tässä mainostaa.
Tiedän tunteen...