Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin, että joku kertoisi minulle suoraan, miten minun tulisi elää elämääni
07.09.2020 |
Ihmiset inhoavat minua, mutta kukaan ei sano tarkkaan, mikä minussa on vikana. Olen joskus koettanut läheisiltäni kysellä, mutta kukaan ei kehtaa vastata avoimesti ja rehellisesti. Mitä kautta voisin selvitellä tuollaista asiaa ihan oikeasti?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa sellainen kuin life coach. Voi olla, että ratkaisu ongelmiin ei löydykään ulkonäköasioista.
Life coach on samaa osastoa somevaikuttajien, tubettajien ja vastaavien kanssa. Noille "aloille" ei ole mitään koulutusta ja naapurin kaksytvitonen pleikkari-Jonne voi vaan päättää joku päivä olevansa "life coach". "Viisaita" neuvoja sitten satelee rahaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minulla ihan samoja mietteitä. Juuri 10 min sitten mietin, että onko minun elämässäni mitään mieltä ja järkeä, kun ärsytän kaikkia ympärilläni olevia?
Vaikka yritän olla kuinka näkymätön, hiljainen, mauton ja hajuton niin silti päädyn jonkin porukan vihan kohteeksi.
Nyt viimeisen vuoden ajan työpaikkamme uusin tulokas tekee kaikkensa jotta jättäisin työni eli irtisanoudun. Hän tekee melkein jokaisesta tekemästäni asiasta numeron, moittii minua huonosta perehdytyksestä (ei vaivaudu ottamaan mistään itse selvää) kyseenalaistaa ammattitaitoani ja vastuualueeni töissä.
Hän käyttää minun vahtimiseen niin paljon aikaa, että hänen omat työt jäävät hoitamatta.
Esimiehelle olen tästä sanonut muutamia kertoja -> ei johda mihinkään.Vanhempani inhoavat minua, puolisoni ja hänen vanhemmat inhoavat minua.
Lapseni (aikuisia kaikki) häpeävät minua esim kaupungilla jos törmään heihin eivät halua tervehtiä minua.Minä yritän olla vain näkymätön ja toivon, etten ärsyttäisi ketään. Etten tekisi mitään väärää, jotta joku voisi huonosti vuokseni.
Terapeutille, sinä myös. Jos kaikki reagoivat sinuun samoin, ei se voi olla salaliitto eikä otsaasi ole tatuoitu maalitaulua. Käytöksessäsi ja elämänasenteessasi on jotain vialla. Arvaatko yhtään, mikä se voisi olla?
Voisiko mitenkään olla mahdollista, että elämänstrategiasi ei ole onnistunut kovin hyvin? Tapettiin sukeltava ihminen aiheuttaa valtavasti ahdistusta ja ennen pitkää inhoa ihmisissä. Etkö ymmärrä miksi?
"Arvaatko yhtään, mikä se voisi olla?"
"Etkö ymmärrä miksi?"
No VOIJUMALAUTA näitä "vastauksia"!!Kuka olet, aloittajako? Vai töissä savustettu?
Oletko aina noin aggressiivinen samaan aikaan kun julistat epävarmuuttasi?
Se ei ollut "vastaus" vaan liuta kysymyksiä, joihin oletin saavani vastauksia. Uhrasin aikaani ja myötätuntoani paneutuakseni asiaan. Etenkin kun itsekin olen kokenut tilanteen, jossa työpaikalla uhatuksi itsensä tuntenut vanhempi työntekijä tulkitsi minua väärin ja alkoi savustaa minua ilmeisesti olettaessaan, että se on joko hän tai minä. Toivoin, että voisin ehkä pysäyttää inhottavan tilanteen jonkun toisen elämässä, koska tiedän miten kuluttava tilanne se on kaikille.
Joten, voisitko lopettaa hyökkäämisen ja jos oikeasti olet vastauksia vailla, alahan vastata kun sinulta kysytään.
Minä en ollut tuo joka kyseenalaisti tuon sinun vastauksen. Tätä minä juuri tarkoitan sillä, että saan niskaani kiukkua vaikka kuinka yritän olla ärsyttämättä muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytä reippaasti päihteitä ja harrasta mahdollisuuksien mukaan seksiä. Siinä ne tärkeimmät elämässä.
Olen absolutisti, en tupakoi ja elän selibaatissa. Hieman muuntyyppisiä neuvoja kaipailisin.
T. Ap
Sehän on valintasi jos haluat elää ilman elämää. Selibaatti on mailman huonoin vene.
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Liity mahdollisimman ahdasmieliseen uskonlahkoon, niin kaitsijoita löytyy. Ei tarvitse itse miettiä, miten voi pukeutua tai laittaa hiuksensa, meikeistä ja koruista puhumattakaan. Myös ruokavalion määrääviä uskontoja löytyy. Uskontokunta huolehtii myös vapaa ajan ajankäytöstäsi ja ottaa kaiken välttämttömän yli menevän rahasi.
Leila, tiedän että kommenttisi oli lähinnä sarkasmia. Se ei ole nyt oikea lähestymistapa.
Kun ihmisellä on oikeasti halu ymmärtää itseään ja korjata elämänsä suuntaa, siihen tarvitaan empaattista ja asiakasta ymmärtävää apua. Tavoitteena Itsenäisyys, ei riippuvaisuus.
Ok?
Aloittaja ei halua luopua riippuvuudestaan, vaan etsii vahvaa auktoriteettia elämäänsä. Terapia on jo neuvottu, mutta terapia vaatii henkilöltä itseltään kovasti psyykkistä työtä. Ei ole ilmaissut ymmärtävänsä että voisi hyötyä terapiasta. Aloittaja hakee helppoa ratkaisua, jos tulkitsen oikein.
Itse sanon asioita varsin rehellisesti ja lopputulos on se, että minulla ei ole ystäviä. Sanon aina "rumasti".
Meitä ei ole paljoa. Ihmisiä kiinnostaa enemmän ystävien haaliminen kuin totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Liity mahdollisimman ahdasmieliseen uskonlahkoon, niin kaitsijoita löytyy. Ei tarvitse itse miettiä, miten voi pukeutua tai laittaa hiuksensa, meikeistä ja koruista puhumattakaan. Myös ruokavalion määrääviä uskontoja löytyy. Uskontokunta huolehtii myös vapaa ajan ajankäytöstäsi ja ottaa kaiken välttämttömän yli menevän rahasi.
Leila, tiedän että kommenttisi oli lähinnä sarkasmia. Se ei ole nyt oikea lähestymistapa.
Kun ihmisellä on oikeasti halu ymmärtää itseään ja korjata elämänsä suuntaa, siihen tarvitaan empaattista ja asiakasta ymmärtävää apua. Tavoitteena Itsenäisyys, ei riippuvaisuus.
Ok?Aloittaja ei halua luopua riippuvuudestaan, vaan etsii vahvaa auktoriteettia elämäänsä. Terapia on jo neuvottu, mutta terapia vaatii henkilöltä itseltään kovasti psyykkistä työtä. Ei ole ilmaissut ymmärtävänsä että voisi hyötyä terapiasta. Aloittaja hakee helppoa ratkaisua, jos tulkitsen oikein.
Kysymys voi olla myös opitusta avuttomuudesta?
Aloittaja ei ole aikaisemmissa elämänvaiheissaan pystynyt itse vaikuttamaan siihen, miten muut häntä kohtelevat. Sama alistuva ja uliseva toimintatapa jatkuu aikuisena, kun on jo valta vaikuttaa omiin olosuhteisiinsa, edes jonkin verran.
http://gradutakuu.fi/2010/01/11/opittu-avuttomuus/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytä reippaasti päihteitä ja harrasta mahdollisuuksien mukaan seksiä. Siinä ne tärkeimmät elämässä.
Olen absolutisti, en tupakoi ja elän selibaatissa. Hieman muuntyyppisiä neuvoja kaipailisin.
T. Ap
Valitettavasti tuo just onkin se ainut vikasi. Itsellä ei olisi ollenkaan sosiaalista elämää, jos olisin ollut aina raitis. Nuorena tapasin mieheni kännissä ja tein lapset. Sosiaalinen elämäni lähti siitä menemään eteenpäin, vaikka olin ujo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap.lle esitän kysymyksen . Miksi olet tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka suhtautuvat sinuun negatiivisesti ? Oletko koskaan ajatellut tätä? Minusta tuntuu että sinussa ei ole vikaa , vaan vika on siinä että olet vääränlaisten ihmisten kanssa. Negaihmiset kannattaa siivota ulos elämästään , koskee myös sukulaisia. Hanki positiivista seuraa! Kaikkea hyvää elämääsi!
Voi kun elämä olisikin niin helppoa, että saisi etukäteen käsikirjoituksen siitä, miten pitää toimia, miten pitää tuntea, miten pitää elää.
"Toimi näin, näin, näin ja vielä vähän näin, niin olet hyvä ihminen ja elät kunnon elämää".
Minä olen sitä mieltä, että jos yksittäisen ihmisen elämässä on jokin tarkoitus, niin se on lähinnä tehdä tyhmiä asioita, toimia väärin, mokailla ja tehdä jatkuvasti virheitä. Jos toimit näin, ei elämäsi ole ollut turha.
Ihmiset ovat siinä mestareita, että he osaavat AINA korjata toisen tekemiä virheitä. Ja saavat siitä käsittämätöntä tyydytystä.
Jos osaat elää elämäsi läpi kuin Hessu Hopo ja Aku Ankka; mokaillen, vaikuttaen tyhmältä, toimien väärin ja tehden virheitä, saat ainakin muut ihmiset tuntemaan itsensä paremmiksi ja jotenkin onnistuneemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minulla ihan samoja mietteitä. Juuri 10 min sitten mietin, että onko minun elämässäni mitään mieltä ja järkeä, kun ärsytän kaikkia ympärilläni olevia?
Vaikka yritän olla kuinka näkymätön, hiljainen, mauton ja hajuton niin silti päädyn jonkin porukan vihan kohteeksi.
Nyt viimeisen vuoden ajan työpaikkamme uusin tulokas tekee kaikkensa jotta jättäisin työni eli irtisanoudun. Hän tekee melkein jokaisesta tekemästäni asiasta numeron, moittii minua huonosta perehdytyksestä (ei vaivaudu ottamaan mistään itse selvää) kyseenalaistaa ammattitaitoani ja vastuualueeni töissä.
Hän käyttää minun vahtimiseen niin paljon aikaa, että hänen omat työt jäävät hoitamatta.
Esimiehelle olen tästä sanonut muutamia kertoja -> ei johda mihinkään.Vanhempani inhoavat minua, puolisoni ja hänen vanhemmat inhoavat minua.
Lapseni (aikuisia kaikki) häpeävät minua esim kaupungilla jos törmään heihin eivät halua tervehtiä minua.Minä yritän olla vain näkymätön ja toivon, etten ärsyttäisi ketään. Etten tekisi mitään väärää, jotta joku voisi huonosti vuokseni.
Terapeutille, sinä myös. Jos kaikki reagoivat sinuun samoin, ei se voi olla salaliitto eikä otsaasi ole tatuoitu maalitaulua. Käytöksessäsi ja elämänasenteessasi on jotain vialla. Arvaatko yhtään, mikä se voisi olla?
Voisiko mitenkään olla mahdollista, että elämänstrategiasi ei ole onnistunut kovin hyvin? Tapettiin sukeltava ihminen aiheuttaa valtavasti ahdistusta ja ennen pitkää inhoa ihmisissä. Etkö ymmärrä miksi?
"Arvaatko yhtään, mikä se voisi olla?"
"Etkö ymmärrä miksi?"
No VOIJUMALAUTA näitä "vastauksia"!!Kuka olet, aloittajako? Vai töissä savustettu?
Oletko aina noin aggressiivinen samaan aikaan kun julistat epävarmuuttasi?
Se ei ollut "vastaus" vaan liuta kysymyksiä, joihin oletin saavani vastauksia. Uhrasin aikaani ja myötätuntoani paneutuakseni asiaan. Etenkin kun itsekin olen kokenut tilanteen, jossa työpaikalla uhatuksi itsensä tuntenut vanhempi työntekijä tulkitsi minua väärin ja alkoi savustaa minua ilmeisesti olettaessaan, että se on joko hän tai minä. Toivoin, että voisin ehkä pysäyttää inhottavan tilanteen jonkun toisen elämässä, koska tiedän miten kuluttava tilanne se on kaikille.
Joten, voisitko lopettaa hyökkäämisen ja jos oikeasti olet vastauksia vailla, alahan vastata kun sinulta kysytään.
Tuo äkäinen kommentti ei ollut ap:lta. Prosessoin noita rakentavia vastauksia tässä.
T. Ap
Leila Koo kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Liity mahdollisimman ahdasmieliseen uskonlahkoon, niin kaitsijoita löytyy. Ei tarvitse itse miettiä, miten voi pukeutua tai laittaa hiuksensa, meikeistä ja koruista puhumattakaan. Myös ruokavalion määrääviä uskontoja löytyy. Uskontokunta huolehtii myös vapaa ajan ajankäytöstäsi ja ottaa kaiken välttämttömän yli menevän rahasi.
Leila, tiedän että kommenttisi oli lähinnä sarkasmia. Se ei ole nyt oikea lähestymistapa.
Kun ihmisellä on oikeasti halu ymmärtää itseään ja korjata elämänsä suuntaa, siihen tarvitaan empaattista ja asiakasta ymmärtävää apua. Tavoitteena Itsenäisyys, ei riippuvaisuus.
Ok?Aloittaja ei halua luopua riippuvuudestaan, vaan etsii vahvaa auktoriteettia elämäänsä. Terapia on jo neuvottu, mutta terapia vaatii henkilöltä itseltään kovasti psyykkistä työtä. Ei ole ilmaissut ymmärtävänsä että voisi hyötyä terapiasta. Aloittaja hakee helppoa ratkaisua, jos tulkitsen oikein.
Kysymys voi olla myös opitusta avuttomuudesta?
Aloittaja ei ole aikaisemmissa elämänvaiheissaan pystynyt itse vaikuttamaan siihen, miten muut häntä kohtelevat. Sama alistuva ja uliseva toimintatapa jatkuu aikuisena, kun on jo valta vaikuttaa omiin olosuhteisiinsa, edes jonkin verran.
http://gradutakuu.fi/2010/01/11/opittu-avuttomuus/
Tiedän, että varhaislapsuudessani tapahtuneet asiat ovat vaikuttaneet siihen, että olen hyvin epävarma sekä "avuton". Koko psyykeni on rakentunut sille, että minun tehtäväni on vain odotella armopaloja muilta. Valitettavasti.
Taustanani on sellainen, että olen teiniäidin tytär (olin lapsi 80-luvulla) ja äitini kuulemma antoi minun olla täysin yksin tuntikausia vauvana, eikä vastannut itkuihin, vaan opetti minut siihen, että itkemällä en saa koskaan syliä tai turvaa. Lopulta en enää itkenytkään ja olin todella "kiltti" ja helppo lapsi. Mulla oli vähän samantyyppisiä traumakokemuksia kuin jollain romanialaisten lastenkotien lapsilla (tosin ei toki tietenkään yhtä pahoja toki varmastikaan).
Äitini oli koko lapsuuteni ajan yhtä kylmä ja etäinen. En muista, että hän olisi koskaan pitänyt minua sylissään tai silittänyt hiuksia tai edes sanonut jotain välittävää ja lempeää aidosti. Hän on edelleenkin kylmä ja etäinen minua kohtaan. Olen jäänyt vaille perusturvallisuuden tunnetta, eikä se ole parantunut koskaan, vaikka pinnallisesti olen suorittanut elämääni ihan hyvin.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leila Koo kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Liity mahdollisimman ahdasmieliseen uskonlahkoon, niin kaitsijoita löytyy. Ei tarvitse itse miettiä, miten voi pukeutua tai laittaa hiuksensa, meikeistä ja koruista puhumattakaan. Myös ruokavalion määrääviä uskontoja löytyy. Uskontokunta huolehtii myös vapaa ajan ajankäytöstäsi ja ottaa kaiken välttämttömän yli menevän rahasi.
Leila, tiedän että kommenttisi oli lähinnä sarkasmia. Se ei ole nyt oikea lähestymistapa.
Kun ihmisellä on oikeasti halu ymmärtää itseään ja korjata elämänsä suuntaa, siihen tarvitaan empaattista ja asiakasta ymmärtävää apua. Tavoitteena Itsenäisyys, ei riippuvaisuus.
Ok?Aloittaja ei halua luopua riippuvuudestaan, vaan etsii vahvaa auktoriteettia elämäänsä. Terapia on jo neuvottu, mutta terapia vaatii henkilöltä itseltään kovasti psyykkistä työtä. Ei ole ilmaissut ymmärtävänsä että voisi hyötyä terapiasta. Aloittaja hakee helppoa ratkaisua, jos tulkitsen oikein.
Kysymys voi olla myös opitusta avuttomuudesta?
Aloittaja ei ole aikaisemmissa elämänvaiheissaan pystynyt itse vaikuttamaan siihen, miten muut häntä kohtelevat. Sama alistuva ja uliseva toimintatapa jatkuu aikuisena, kun on jo valta vaikuttaa omiin olosuhteisiinsa, edes jonkin verran.
http://gradutakuu.fi/2010/01/11/opittu-avuttomuus/
Voi ollakin, mutta silloin tehdään ehkä enemmän ei-mitään kuin ap ja hengenheimolaiset. He kun tekevät hyvinkin paljon, mutta vahingollisia asioita.
Varmaan taustalla on löydettävissä syyt siihen, miksi ihminen alun perin alkaa typistää itseään ja muiden ihmisten reagoidessa negatiivisesti sellaiseen kierre lähtee käyntiin ja pahenee.
Yhdistävänä seikkana opittuun avuttomuuteen, molemmat ovat senverran syvällä, että on hankalaa muuttaa vanhaa käytösmallia. Mutta siitä se alkaa, että ymmärtää että lääkkeenä pitämäsi toiminta on oikeasti myrkkyä.
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Liity mahdollisimman ahdasmieliseen uskonlahkoon, niin kaitsijoita löytyy. Ei tarvitse itse miettiä, miten voi pukeutua tai laittaa hiuksensa, meikeistä ja koruista puhumattakaan. Myös ruokavalion määrääviä uskontoja löytyy. Uskontokunta huolehtii myös vapaa ajan ajankäytöstäsi ja ottaa kaiken välttämttömän yli menevän rahasi.
Leila, tiedän että kommenttisi oli lähinnä sarkasmia. Se ei ole nyt oikea lähestymistapa.
Kun ihmisellä on oikeasti halu ymmärtää itseään ja korjata elämänsä suuntaa, siihen tarvitaan empaattista ja asiakasta ymmärtävää apua. Tavoitteena Itsenäisyys, ei riippuvaisuus.
Ok?Aloittaja ei halua luopua riippuvuudestaan, vaan etsii vahvaa auktoriteettia elämäänsä. Terapia on jo neuvottu, mutta terapia vaatii henkilöltä itseltään kovasti psyykkistä työtä. Ei ole ilmaissut ymmärtävänsä että voisi hyötyä terapiasta. Aloittaja hakee helppoa ratkaisua, jos tulkitsen oikein.
Kysymys voi olla myös opitusta avuttomuudesta?
Aloittaja ei ole aikaisemmissa elämänvaiheissaan pystynyt itse vaikuttamaan siihen, miten muut häntä kohtelevat. Sama alistuva ja uliseva toimintatapa jatkuu aikuisena, kun on jo valta vaikuttaa omiin olosuhteisiinsa, edes jonkin verran.
http://gradutakuu.fi/2010/01/11/opittu-avuttomuus/Tiedän, että varhaislapsuudessani tapahtuneet asiat ovat vaikuttaneet siihen, että olen hyvin epävarma sekä "avuton". Koko psyykeni on rakentunut sille, että minun tehtäväni on vain odotella armopaloja muilta. Valitettavasti.
Taustanani on sellainen, että olen teiniäidin tytär (olin lapsi 80-luvulla) ja äitini kuulemma antoi minun olla täysin yksin tuntikausia vauvana, eikä vastannut itkuihin, vaan opetti minut siihen, että itkemällä en saa koskaan syliä tai turvaa. Lopulta en enää itkenytkään ja olin todella "kiltti" ja helppo lapsi. Mulla oli vähän samantyyppisiä traumakokemuksia kuin jollain romanialaisten lastenkotien lapsilla (tosin ei toki tietenkään yhtä pahoja toki varmastikaan).
Äitini oli koko lapsuuteni ajan yhtä kylmä ja etäinen. En muista, että hän olisi koskaan pitänyt minua sylissään tai silittänyt hiuksia tai edes sanonut jotain välittävää ja lempeää aidosti. Hän on edelleenkin kylmä ja etäinen minua kohtaan. Olen jäänyt vaille perusturvallisuuden tunnetta, eikä se ole parantunut koskaan, vaikka pinnallisesti olen suorittanut elämääni ihan hyvin.
T. Ap
Tämä oli pysäyttävä viesti. Olen niin pirun pahoillani puolestasi. Ilmeisesti joku on osoittanut sinua kohtaan lämpöä ja jonkinlaista pysyvyyttä kun olet pystynyt toimimaan noinkin hyvin? Isovanhemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytä reippaasti päihteitä ja harrasta mahdollisuuksien mukaan seksiä. Siinä ne tärkeimmät elämässä.
Olen absolutisti, en tupakoi ja elän selibaatissa. Hieman muuntyyppisiä neuvoja kaipailisin.
T. Ap
Katsopa inspikseksi Fleabagin toinen tuotantokausi, jossa hän rakastuu pappiin. Siinä ollaan nöyrtymisen ytimessä, eikä lopuksi edes bussi tule.
käänny islamiin ja mene jossain tiukassa islamilaisessa valtiossa naimisiin, ei tarvitse miettiä vaihtoehtoja mitä pitäisi tehdä- ne kerrotaan.
Vierailija kirjoitti:
Hommaa itsellesi mies. Mies on luotu tuota varten ohjaamaan nainen kohti valoa.
Mies52v
Mistä?
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Liity mahdollisimman ahdasmieliseen uskonlahkoon, niin kaitsijoita löytyy. Ei tarvitse itse miettiä, miten voi pukeutua tai laittaa hiuksensa, meikeistä ja koruista puhumattakaan. Myös ruokavalion määrääviä uskontoja löytyy. Uskontokunta huolehtii myös vapaa ajan ajankäytöstäsi ja ottaa kaiken välttämttömän yli menevän rahasi.
Leila, tiedän että kommenttisi oli lähinnä sarkasmia. Se ei ole nyt oikea lähestymistapa.
Kun ihmisellä on oikeasti halu ymmärtää itseään ja korjata elämänsä suuntaa, siihen tarvitaan empaattista ja asiakasta ymmärtävää apua. Tavoitteena Itsenäisyys, ei riippuvaisuus.
Ok?Aloittaja ei halua luopua riippuvuudestaan, vaan etsii vahvaa auktoriteettia elämäänsä. Terapia on jo neuvottu, mutta terapia vaatii henkilöltä itseltään kovasti psyykkistä työtä. Ei ole ilmaissut ymmärtävänsä että voisi hyötyä terapiasta. Aloittaja hakee helppoa ratkaisua, jos tulkitsen oikein.
Kysymys voi olla myös opitusta avuttomuudesta?
Aloittaja ei ole aikaisemmissa elämänvaiheissaan pystynyt itse vaikuttamaan siihen, miten muut häntä kohtelevat. Sama alistuva ja uliseva toimintatapa jatkuu aikuisena, kun on jo valta vaikuttaa omiin olosuhteisiinsa, edes jonkin verran.
http://gradutakuu.fi/2010/01/11/opittu-avuttomuus/Tiedän, että varhaislapsuudessani tapahtuneet asiat ovat vaikuttaneet siihen, että olen hyvin epävarma sekä "avuton". Koko psyykeni on rakentunut sille, että minun tehtäväni on vain odotella armopaloja muilta. Valitettavasti.
Taustanani on sellainen, että olen teiniäidin tytär (olin lapsi 80-luvulla) ja äitini kuulemma antoi minun olla täysin yksin tuntikausia vauvana, eikä vastannut itkuihin, vaan opetti minut siihen, että itkemällä en saa koskaan syliä tai turvaa. Lopulta en enää itkenytkään ja olin todella "kiltti" ja helppo lapsi. Mulla oli vähän samantyyppisiä traumakokemuksia kuin jollain romanialaisten lastenkotien lapsilla (tosin ei toki tietenkään yhtä pahoja toki varmastikaan).
Äitini oli koko lapsuuteni ajan yhtä kylmä ja etäinen. En muista, että hän olisi koskaan pitänyt minua sylissään tai silittänyt hiuksia tai edes sanonut jotain välittävää ja lempeää aidosti. Hän on edelleenkin kylmä ja etäinen minua kohtaan. Olen jäänyt vaille perusturvallisuuden tunnetta, eikä se ole parantunut koskaan, vaikka pinnallisesti olen suorittanut elämääni ihan hyvin.
T. Ap
Olet kuitenkin oppinut elämästä jotain hyvin tärkeää: perusturvallisuuden tunne ei synny suorittamalla elämää. Elämää täytyy elää. Tehdä asioita, joista itse aidosti pitää. Välillä on hyvä vain olla tekemättä yhtään mitään, nk "syljeskellä kattoon". Nauttia laiskottelusta ja saamattomuudesta. Onko sulla omassa arjessasi paljon rutiineja? Sellaisia, jotka vain sinä koet välttämättömiksi? Voisitko ottaa rutiineistasi taukoa? Esim lomalla tai vapaapäivinä. Tehdä asioita ihan eri tavalla ja/tai eri järjestyksessä kuin mitä rutiineihisi kuuluu? Rutiineilla usein haetaan turvallisuutta, mutta tosiasiassa voit tehdä asiat ihan toisinkin ja silti päivä painuu iltaan ja yön jälkeen tulee uusi aamu.
Vierailija kirjoitti:
käänny islamiin ja mene jossain tiukassa islamilaisessa valtiossa naimisiin, ei tarvitse miettiä vaihtoehtoja mitä pitäisi tehdä- ne kerrotaan.
Niin Ap oo varovainen.. siitä on valo kaukana.
Viimeiset ihmiset, joista kukaan ei pitänyt, joihin olen törmännyt, ovat olleet tällaisia:
1. Pomottelee aikuisia ihmisiä. Dramaattinen, liioitteleva, hysteerinen, luulotautinen, uhriutuva.
2. Sosiaalisia vaikeuksia, erikoinen. Herkkä ja loukkaantuu helposti, sitten sulkeutuu, mököttää, kantelee. Ei ymmärrä, miksei ole hauskaa, kun vitsailee että löin miestäni, mutta toisaalta suuttuu asiallisesta työhön liittyvästä kritiikistä.
3. Aggressiivinen nollasta sataan tyyppi, epäselvää mikä on hyväksyttävää käytöstä julkisesti.
4. Omituinen ja hiljainen ressukka, joka viisastelee.
Alue: Aihe vapaa
Sama kuin mulla. Olet kasvatuksen tulos...itse olin riitaisissa perheessä ja minusta tuli hiljainen hissukka. Ketään ei kiinnostanut mun mielipiteet yms. Muut tappeli kotona ja vetäydyin vielä enemmän syrjään.
Huono itsetunto ja sosiaalinen jännittäminen.
Älä muutu näkymättömäksi vaan hanki itsellesi terapeutti, jotta pääset kiltteydestä ja häpeästä eroon.
Joitain ihmisiä ärsyttää hirveästi tällainen ylikiltti persoonaton ihminen: olen kokenut saman kuin sinä. Sellainen ADHD työkaveri halusi välttämättä mun työn ja onneksi en viihtynyt ko paikassa niin oli helppo päättää määräaikaisuus.
Eli hommaa terapeutti ja saat apua.