Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 29 ja tuntuu, että kaikki on nähty - muita?
Olen opiskellut maisteriksi, tehnyt uraa, mennyt naimisiin, matkustellut, urheillut, tutustunut ihmisiin, lukenut, ihmetellyt. Viimeisen noin vuoden ajan minusta on tuntunut, että olen ymmärtänyt elämän keskeisen tarjonnan, eikä minua kiinnosta oikein mikään. Ihmisten välinen kanssakäyminen noudattaa samoja sääntöjä ja kaikki ovat pohjimmiltaan täyttämässä samoja perustarpeita, bisnestä tehdään tietyllä logiikalla, valta jakautuu epäreilusti ja Suomen rajojen ulkopuolella valtaosassa maita vielä epäreilummin. Mitä paremmin olen oppinut ymmärtämään ihmissuhteita, liiketoimintaa, politiikkaa - elämää, sitä enemmän olen pettynyt niihin kaikkiin. Olin nuorena aika palavasieluinen idealisti. Nykyisin minulla ei ole mitään arvopohjaa, koska elämä on osoittanut olevansa pelkkää darwinistista kilpajuoksua muita sekä aikaa vastaan ja kaiken pohjalla on ihmisen pohjaton itsekkyys, joka jalostuu tosin automaattisesti yhteistyöksi itseä hyödyttävien yksilöiden kanssa.
Olen suoraan sanottuna pettynyt ja sisältä katkeroitunut. Tätä ei voi näyttää kenellekään, koska vaimo lähtisi kävelemään (ennemmin tai myöhemmin) ja urakiito katkeaisi. Vaikka sinänsä millään ei ole lopulta mitään merkitystä, tunnen vastuuta vaimoni ja syntyvän lapseni hyvinvoinnista ja ajattelen, että jos edes he voivat tuntea merkityksellisyyttä omassa elämässään, olen tehnyt jollekin jotain hyvää. Omat ideaalini ovat ihan kuollleet.
Kiitos lukijoille.
Kommentit (918)
Vierailija kirjoitti:
Odota kun olet 49.
Silloin kyseessä ei ole tunne, vaan fakta.
Ei välttämättä.
Olen 49 ja tulin vain kertomaan, ettei minusta todellakaan tunnu että kaikki on nähty ja koettu elämässä. Lapsia ei ole, joten olen ehkä säilynyt avoimempana uusille kokemuksille. Rajoituksia asettaa lähinnä aika ja raha, mutta kun ne puitteet hyväksyy niin elämä on antoisaa. :)
Minusta on surullista että joku jo alle kolmekymppisenä voi tuntea kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin. Aika monet kaltaisesi miehet näyttävän pyöräilevän ja löytävän voimaa esim. luonnossa liikkumisesta. Ehkä voisit löytää harrastuskavereita, esim. lintutornilta tai avannosta?
Viinaa vaan kurkusta alas, niin kyllä se siitä. Syrjäydy kunnolla.
On olemassa lukemattomia yhteisöjä, joihin voit halutessasi kuulua. Seuroja, kerhoja, harrastuspiirejä, työttömien yhdistyksiä, järjestöjä, harrastuspiirejä jne. On ihan oma valinta jäädä sohvalle valittamaan yksinäisyyttä ja kuulumattomuutta.
Oletko miettinyt vapaaehtoistyötä? Voisi sopia kaltaisellesi ihmiselle. Lisäksi tapaisit uusia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota kun olet 49.
Silloin kyseessä ei ole tunne, vaan fakta.
Ei välttämättä.
Olen 49 ja tulin vain kertomaan, ettei minusta todellakaan tunnu että kaikki on nähty ja koettu elämässä. Lapsia ei ole, joten olen ehkä säilynyt avoimempana uusille kokemuksille. Rajoituksia asettaa lähinnä aika ja raha, mutta kun ne puitteet hyväksyy niin elämä on antoisaa. :)
Minusta on surullista että joku jo alle kolmekymppisenä voi tuntea kuin ap.
Ap tässä hei
Mul on hyvä työ , kaunis vaimo, pulla uunissa , olen fiksu...käyks kateeks:)
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt vapaaehtoistyötä? Voisi sopia kaltaisellesi ihmiselle. Lisäksi tapaisit uusia ihmisiä.
Onko ap sanallakaan maininnut että häntä kiinnostaa muiden hyvinvointi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota kun olet 49.
Silloin kyseessä ei ole tunne, vaan fakta.
Ei välttämättä.
Olen 49 ja tulin vain kertomaan, ettei minusta todellakaan tunnu että kaikki on nähty ja koettu elämässä. Lapsia ei ole, joten olen ehkä säilynyt avoimempana uusille kokemuksille. Rajoituksia asettaa lähinnä aika ja raha, mutta kun ne puitteet hyväksyy niin elämä on antoisaa. :)
Minusta on surullista että joku jo alle kolmekymppisenä voi tuntea kuin ap.
Ap tässä hei
Mul on hyvä työ , kaunis vaimo, pulla uunissa , olen fiksu...käyks kateeks:)
Ap tössä vielä
olen ALLE 30 vuotias..en mikään 49 vanha roikkomuna,
vientiä riittäs ..mut tää rakkaus pakottaa jatkamaan sukua
Lisäks en halua olla vanhana yksin..ymmärrät varmaan:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota kun olet 49.
Silloin kyseessä ei ole tunne, vaan fakta.
Ei välttämättä.
Olen 49 ja tulin vain kertomaan, ettei minusta todellakaan tunnu että kaikki on nähty ja koettu elämässä. Lapsia ei ole, joten olen ehkä säilynyt avoimempana uusille kokemuksille. Rajoituksia asettaa lähinnä aika ja raha, mutta kun ne puitteet hyväksyy niin elämä on antoisaa. :)
Minusta on surullista että joku jo alle kolmekymppisenä voi tuntea kuin ap.
Ap tässä hei
Mul on hyvä työ , kaunis vaimo, pulla uunissa , olen fiksu...käyks kateeks:)
Ap tössä vielä
olen ALLE 30 vuotias..en mikään 49 vanha roikkomuna,
vientiä riittäs ..mut tää rakkaus pakottaa jatkamaan sukua
Lisäks en halua olla vanhana yksin..ymmärrät varmaan:)
Olen 49 ja tulin vain kertomaan, että lapsia ei ole,. Rajoituksia asettaa aika ja raha (oon alepan kassa), mutta kun ne puitteet hyväksyy niin elämä on antoisaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI RAHAA, EI OMAA AIKAA? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota kun olet 49.
Silloin kyseessä ei ole tunne, vaan fakta.
Ei välttämättä.
Olen 49 ja tulin vain kertomaan, ettei minusta todellakaan tunnu että kaikki on nähty ja koettu elämässä. Lapsia ei ole, joten olen ehkä säilynyt avoimempana uusille kokemuksille. Rajoituksia asettaa lähinnä aika ja raha, mutta kun ne puitteet hyväksyy niin elämä on antoisaa. :)
Minusta on surullista että joku jo alle kolmekymppisenä voi tuntea kuin ap.
Ap tässä hei
Mul on hyvä työ , kaunis vaimo, pulla uunissa , olen fiksu...käyks kateeks:)
Ap tössä vielä
olen ALLE 30 vuotias..en mikään 49 vanha roikkomuna,
vientiä riittäs ..mut tää rakkaus pakottaa jatkamaan sukua
Lisäks en halua olla vanhana yksin..ymmärrät varmaan:)
Olen 49 ja tulin vain kertomaan, että lapsia ei ole,. Rajoituksia asettaa aika ja raha (oon alepan kassa), mutta kun ne puitteet hyväksyy niin elämä on antoisaa. :)
Siis sulla ei oo aikaa eikä rahaa???
ootko t.yh.mä?
Eikä perhettä???
Miten elämäsi on MUKA antoisaa?
Minun elämäni on tyhjää .ap
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma on liika älykkyys.
Joskus toivon etten olisi lukenut yhtäkään kirjaa ja jos jotain olisi ollut pakko lukea, olisin lukenut Aku ankkaa ja Jari Tervoa, kuten suurin osa suomalaisista.
Olisipa tyytyväinen katselemalla Putousta ja Suurinta pudottaja tai Salkkarit olisi parasta mitä voisi iltaisin toivoa.
Kunpa maistuisi edes keskiolut tai amatöörijuoppojen tapaan haluaisi maistella viinejä.
Jos olisi palavaa intoa mennä katselemaan muiden kanssa kun mustaa kiekkoa lätkitään ympäri kenttää ja haluaisi mennä torille pedaalit sekaisin oksentamaan muiden fanien kanssa, mutta kun.
Olisi edes halu nu ssia kuin viimeistä päivää, lykätä kakaraa kakaran perään vuosittain ja ähkiä hektisistä ruuhkavuosista.
Olisi edes tahotila matkustella, mennä sinivalkoisin (yäk) siivin halpaan hotelliin ja juoda rannalla viikko.
Olisi edes suomalainen kansaluonne, häpeillä itseään ja olemistaan, eikä aina olla suunapäänä keskustelupalstoilla pilaamassa muiden hyvää settiä.
Nimim, Tällainen tavallinen Jörn Donner.
No tämä just! Naisena:
jaksaispa kuunnella juttuja lapsista (vaikka omakin on) ja julkkisjuoruja.
Kiinnostuispa käsitöistä ja sisustamisesta. Puutarhaa jos vain hoitais.
Ottais värin tukkaan ja tekoripset. Suihkurusketus ois kiva.
Kuvailis instaan omaa perää ja merkkilaukkuja.
Innostuis bikinifitnessistä ja söis vaan rahkaa ja rehkisi joka päivä salilla.
Katsois big brotherii ja keskustelis siitä twitterissä.
Harrastais ees jotain hengitysongelmaisia koiria ja hyppäis näyttelyissä.
Mut ei. Ilmankos masentaa.
Se 39-vuotias nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma on liika älykkyys.
Joskus toivon etten olisi lukenut yhtäkään kirjaa ja jos jotain olisi ollut pakko lukea, olisin lukenut Aku ankkaa ja Jari Tervoa, kuten suurin osa suomalaisista.
Olisipa tyytyväinen katselemalla Putousta ja Suurinta pudottaja tai Salkkarit olisi parasta mitä voisi iltaisin toivoa.
Kunpa maistuisi edes keskiolut tai amatöörijuoppojen tapaan haluaisi maistella viinejä.
Jos olisi palavaa intoa mennä katselemaan muiden kanssa kun mustaa kiekkoa lätkitään ympäri kenttää ja haluaisi mennä torille pedaalit sekaisin oksentamaan muiden fanien kanssa, mutta kun.
Olisi edes halu nu ssia kuin viimeistä päivää, lykätä kakaraa kakaran perään vuosittain ja ähkiä hektisistä ruuhkavuosista.
Olisi edes tahotila matkustella, mennä sinivalkoisin (yäk) siivin halpaan hotelliin ja juoda rannalla viikko.
Olisi edes suomalainen kansaluonne, häpeillä itseään ja olemistaan, eikä aina olla suunapäänä keskustelupalstoilla pilaamassa muiden hyvää settiä.
Nimim, Tällainen tavallinen Jörn Donner.
Älykäs ihminen ei väitä, että on jo nähnyt kaiken, kun on nähnyt vain kaltaisiaan suorittajia, elää omassa suorittamisen koulu/yliopisto/hyvä duuni/parisuhde/perhe-kuplassaan.
Älykäs ihminen ei ajaudu kyynisyyteen, koska älykäs ymmärtää, että tuossa kuplassa, jossa kaikki ihmisen toimet näyttävät samalta, ei ole pakko elää.
Älykäs ihminen löytää itselleen omanlaisensa elämän, jopa silloin, kun se päälle päin näyttää ihan samalta kuin kaikkien muiden elämä.
Älykäs ihminen ymmärtää, että sinisten siipien retket voivat olla ihan yhtä stimuloivia kuin muukin toiminta, sillä älykäs on älykäs ja mielikuvituksekas myös ryypätessään halvassa hotellissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma on liika älykkyys.
Joskus toivon etten olisi lukenut yhtäkään kirjaa ja jos jotain olisi ollut pakko lukea, olisin lukenut Aku ankkaa ja Jari Tervoa, kuten suurin osa suomalaisista.
Olisipa tyytyväinen katselemalla Putousta ja Suurinta pudottaja tai Salkkarit olisi parasta mitä voisi iltaisin toivoa.
Kunpa maistuisi edes keskiolut tai amatöörijuoppojen tapaan haluaisi maistella viinejä.
Jos olisi palavaa intoa mennä katselemaan muiden kanssa kun mustaa kiekkoa lätkitään ympäri kenttää ja haluaisi mennä torille pedaalit sekaisin oksentamaan muiden fanien kanssa, mutta kun.
Olisi edes halu nu ssia kuin viimeistä päivää, lykätä kakaraa kakaran perään vuosittain ja ähkiä hektisistä ruuhkavuosista.
Olisi edes tahotila matkustella, mennä sinivalkoisin (yäk) siivin halpaan hotelliin ja juoda rannalla viikko.
Olisi edes suomalainen kansaluonne, häpeillä itseään ja olemistaan, eikä aina olla suunapäänä keskustelupalstoilla pilaamassa muiden hyvää settiä.
Nimim, Tällainen tavallinen Jörn Donner.
Älykäs ihminen ei väitä, että on jo nähnyt kaiken, kun on nähnyt vain kaltaisiaan suorittajia, elää omassa suorittamisen koulu/yliopisto/hyvä duuni/parisuhde/perhe-kuplassaan.
Älykäs ihminen ei ajaudu kyynisyyteen, koska älykäs ymmärtää, että tuossa kuplassa, jossa kaikki ihmisen toimet näyttävät samalta, ei ole pakko elää.
Älykäs ihminen löytää itselleen omanlaisensa elämän, jopa silloin, kun se päälle päin näyttää ihan samalta kuin kaikkien muiden elämä.
Älykäs ihminen ymmärtää, että sinisten siipien retket voivat olla ihan yhtä stimuloivia kuin muukin toiminta, sillä älykäs on älykäs ja mielikuvituksekas myös ryypätessään halvassa hotellissa.
Komppaan, en ole itse älykäs, mutta
tyhmyyteni ei ole estänyt minua lukemasta sotaa ja rauhaa ym klassikoita
tyhmyyteni ei ole estänyt teatteri harrastustani
tyhmyyteni ei ole estänyt opintoja /töitä
monesti ahkeruudella voi kompensoida tyhmyyttä
mielikuvitusta ja empatiaa kyllä löytyy.
Ei ihmiset ole massaa ,mutta joukossa koettu ilo moninkertaistuu:) (esim . lätkäjuhlat)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tuo vaihe elämässä, kun uskoo kokeneensa kaiken ja tietävänsä liikaa. Odotapa edes että lapsesi syntyy ja kasvaa, niin huomaat olleesi väärässä.
Ja tämä. Ihanko totta on näin? Kysyn aidosti, en sarkastisesti. Voiko lapsen saaminen ratkaista ihmisen eksistentiaaliset ongelmat ja vaimentaa nämä pohdinnat? Eikö se ole lähinnä surullista.
Ei ole surullista vaan upeaa, kun oman lapsen kasvu ja kehityksen seuraaminen ja lapsen kanssa touhuaminen ja hänen seurastaan iloitseminen tuo aivan uudenlaista sisältöä elämään. Myös vaikeudet lapsen kanssa kasvattavat ja opettavat arvostamaan arkea, terveyttä, yhteistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma on liika älykkyys.
Joskus toivon etten olisi lukenut yhtäkään kirjaa ja jos jotain olisi ollut pakko lukea, olisin lukenut Aku ankkaa ja Jari Tervoa, kuten suurin osa suomalaisista.
Olisipa tyytyväinen katselemalla Putousta ja Suurinta pudottaja tai Salkkarit olisi parasta mitä voisi iltaisin toivoa.
Kunpa maistuisi edes keskiolut tai amatöörijuoppojen tapaan haluaisi maistella viinejä.
Jos olisi palavaa intoa mennä katselemaan muiden kanssa kun mustaa kiekkoa lätkitään ympäri kenttää ja haluaisi mennä torille pedaalit sekaisin oksentamaan muiden fanien kanssa, mutta kun.
Olisi edes halu nu ssia kuin viimeistä päivää, lykätä kakaraa kakaran perään vuosittain ja ähkiä hektisistä ruuhkavuosista.
Olisi edes tahotila matkustella, mennä sinivalkoisin (yäk) siivin halpaan hotelliin ja juoda rannalla viikko.
Olisi edes suomalainen kansaluonne, häpeillä itseään ja olemistaan, eikä aina olla suunapäänä keskustelupalstoilla pilaamassa muiden hyvää settiä.
Nimim, Tällainen tavallinen Jörn Donner.
Älykäs ihminen ei väitä, että on jo nähnyt kaiken, kun on nähnyt vain kaltaisiaan suorittajia, elää omassa suorittamisen koulu/yliopisto/hyvä duuni/parisuhde/perhe-kuplassaan.
Älykäs ihminen ei ajaudu kyynisyyteen, koska älykäs ymmärtää, että tuossa kuplassa, jossa kaikki ihmisen toimet näyttävät samalta, ei ole pakko elää.
Älykäs ihminen löytää itselleen omanlaisensa elämän, jopa silloin, kun se päälle päin näyttää ihan samalta kuin kaikkien muiden elämä.
Älykäs ihminen ymmärtää, että sinisten siipien retket voivat olla ihan yhtä stimuloivia kuin muukin toiminta, sillä älykäs on älykäs ja mielikuvituksekas myös ryypätessään halvassa hotellissa.
Ei vaan älykäs näkee kaiken tuon toiminnan järjettömyyden ja masentuu, koska tajuaa, ettei ikinä tule kuulumaan joukkoon ja nauttimaan niistä asioista, jotka riittävät perusihmiselle. Se on kuin istuisi selvinpäin kännisten pöydässä. Kaikilla muilla on tajuttoman hauskaa ja juttua riittää, itse ei vaan pääse millään samaan mielentilaan.
Ja sitä mielekkyyttä on vaikea hakea, koska enemmistölle rakennettu maailma ei mahdollista sitä itselle mielekästä maailmaa, vaikka oma mielikuvitus taipuisi vaikka mihin. Minä olen esimerkiksi haaveillut lapsesta asti lentävästä autosta. Mutta vaikka sen rakentaisin, en saisi sille lupaa liikkua liikenteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma on liika älykkyys.
Joskus toivon etten olisi lukenut yhtäkään kirjaa ja jos jotain olisi ollut pakko lukea, olisin lukenut Aku ankkaa ja Jari Tervoa, kuten suurin osa suomalaisista.
Olisipa tyytyväinen katselemalla Putousta ja Suurinta pudottaja tai Salkkarit olisi parasta mitä voisi iltaisin toivoa.
Kunpa maistuisi edes keskiolut tai amatöörijuoppojen tapaan haluaisi maistella viinejä.
Jos olisi palavaa intoa mennä katselemaan muiden kanssa kun mustaa kiekkoa lätkitään ympäri kenttää ja haluaisi mennä torille pedaalit sekaisin oksentamaan muiden fanien kanssa, mutta kun.
Olisi edes halu nu ssia kuin viimeistä päivää, lykätä kakaraa kakaran perään vuosittain ja ähkiä hektisistä ruuhkavuosista.
Olisi edes tahotila matkustella, mennä sinivalkoisin (yäk) siivin halpaan hotelliin ja juoda rannalla viikko.
Olisi edes suomalainen kansaluonne, häpeillä itseään ja olemistaan, eikä aina olla suunapäänä keskustelupalstoilla pilaamassa muiden hyvää settiä.
Nimim, Tällainen tavallinen Jörn Donner.
Älykäs ihminen ei väitä, että on jo nähnyt kaiken, kun on nähnyt vain kaltaisiaan suorittajia, elää omassa suorittamisen koulu/yliopisto/hyvä duuni/parisuhde/perhe-kuplassaan.
Älykäs ihminen ei ajaudu kyynisyyteen, koska älykäs ymmärtää, että tuossa kuplassa, jossa kaikki ihmisen toimet näyttävät samalta, ei ole pakko elää.
Älykäs ihminen löytää itselleen omanlaisensa elämän, jopa silloin, kun se päälle päin näyttää ihan samalta kuin kaikkien muiden elämä.
Älykäs ihminen ymmärtää, että sinisten siipien retket voivat olla ihan yhtä stimuloivia kuin muukin toiminta, sillä älykäs on älykäs ja mielikuvituksekas myös ryypätessään halvassa hotellissa.
Totta. Kukas filosofi se olikaan, joka sanoi, että kyynisyys on henkistä laiskuutta?
Minä elän ulospäin APn elämää, mutta ei minulla ole mitään syytä kuvitella, että kaikki ihmiset olisivat jotain darwin-petoja kiipimässä tikkaita ylöspäin. Päinvastoin, minulla on ihania duunikavereita ja ystäviä, parisuhde parhaasta päästä.
Sen tiedostan, että kovin kauan enää en jaksa työelämässä, se on vaativaa nykyään, mutta sitä varten säästän ja sitten kun aika koittaa, tulen toimeen vähemmällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma on liika älykkyys.
Joskus toivon etten olisi lukenut yhtäkään kirjaa ja jos jotain olisi ollut pakko lukea, olisin lukenut Aku ankkaa ja Jari Tervoa, kuten suurin osa suomalaisista.
Olisipa tyytyväinen katselemalla Putousta ja Suurinta pudottaja tai Salkkarit olisi parasta mitä voisi iltaisin toivoa.
Kunpa maistuisi edes keskiolut tai amatöörijuoppojen tapaan haluaisi maistella viinejä.
Jos olisi palavaa intoa mennä katselemaan muiden kanssa kun mustaa kiekkoa lätkitään ympäri kenttää ja haluaisi mennä torille pedaalit sekaisin oksentamaan muiden fanien kanssa, mutta kun.
Olisi edes halu nu ssia kuin viimeistä päivää, lykätä kakaraa kakaran perään vuosittain ja ähkiä hektisistä ruuhkavuosista.
Olisi edes tahotila matkustella, mennä sinivalkoisin (yäk) siivin halpaan hotelliin ja juoda rannalla viikko.
Olisi edes suomalainen kansaluonne, häpeillä itseään ja olemistaan, eikä aina olla suunapäänä keskustelupalstoilla pilaamassa muiden hyvää settiä.
Nimim, Tällainen tavallinen Jörn Donner.
Älykäs ihminen ei väitä, että on jo nähnyt kaiken, kun on nähnyt vain kaltaisiaan suorittajia, elää omassa suorittamisen koulu/yliopisto/hyvä duuni/parisuhde/perhe-kuplassaan.
Älykäs ihminen ei ajaudu kyynisyyteen, koska älykäs ymmärtää, että tuossa kuplassa, jossa kaikki ihmisen toimet näyttävät samalta, ei ole pakko elää.
Älykäs ihminen löytää itselleen omanlaisensa elämän, jopa silloin, kun se päälle päin näyttää ihan samalta kuin kaikkien muiden elämä.
Älykäs ihminen ymmärtää, että sinisten siipien retket voivat olla ihan yhtä stimuloivia kuin muukin toiminta, sillä älykäs on älykäs ja mielikuvituksekas myös ryypätessään halvassa hotellissa.
Ei vaan älykäs näkee kaiken tuon toiminnan järjettömyyden ja masentuu, koska tajuaa, ettei ikinä tule kuulumaan joukkoon ja nauttimaan niistä asioista, jotka riittävät perusihmiselle. Se on kuin istuisi selvinpäin kännisten pöydässä. Kaikilla muilla on tajuttoman hauskaa ja juttua riittää, itse ei vaan pääse millään samaan mielentilaan.
Ja sitä mielekkyyttä on vaikea hakea, koska enemmistölle rakennettu maailma ei mahdollista sitä itselle mielekästä maailmaa, vaikka oma mielikuvitus taipuisi vaikka mihin. Minä olen esimerkiksi haaveillut lapsesta asti lentävästä autosta. Mutta vaikka sen rakentaisin, en saisi sille lupaa liikkua liikenteessä.
Ei ulkopuolisuus ja erilaisuus ole sen enempää älykkyyttä kuin joukkoon sopeutuminenkaan. Jostain syystä vain ihmiset, jotka eivät osaa ymmärtää muita, haluavat ajatella olevansa jotain huippuälykkäitä sen vuoksi, että mielikuvitus riittää ihan lentävään autoon = jokaisen viisivuotiaan haaveen tasolle.
Ei maailmaa ole rakennettu meistä kenellekään. Sinulla on sama velvollisuus kuin meistä jokaisella, rakentaa omasta maailmasta juuri sinulle parhaiten sopiva. Juurikaan koskaan historian aikana se ei ollut yhtä mahdollista kuin nyt. En tiedä aikoja, jolloin erilaisuutta olisi ymmärretty, tai siihen suorastaan kannustettu, yhtä paljon kuin nyt.
Mutta ellet itse viihdy nahoissani, vaan katselen kadehtien muiden naurua, ei voi auttaa.
Samoja ajatuksia kuin aloittajalla on täälläkin. Tosin välillä pääsen sinne "katsomoonkin". Tähän voi auttaa hetkellinen itsensä tyhmentäminen esim. huumaamalla taikka mainitsemasi liikunta. Oikein intensiivinen syvällinen elokuva tai jokin erityistä keskittymistä vaativa asia voi auttaa unohtamaan hetkessä ja näin voi saavuttaa hetkellisen vapautumisen mielen kahleista. Jokaisella on omat keinonsa. Se, että on jo kerran päässyt ajatuksissaan niin pitkälle että näkee esiripun taakse haittaa tavoitetta päästä taas "elämään hetkessä, nopeasti reagoivana ja tuntevana olentona".
Minulla tämän laukaisi elämän täydellinen epävarmuus ja monen kuukauden kodittomuus, jossa menetin unelmani ja naiviuteni. Ennen tätä tilannetta, minulla oli elämäntarkoitus ja se tuntui oikealta. Mutta en voinut uskoa, että elämäntarkoitukseni seuraaminen olisi johtanut tuollaiseen tilanteeseen...sen mahdolliseen menettämiseen. En ollutkaan etuoikeutettu nauttimaan jonkin suuremman voiman oikeuttamana asemastani vain koska tunsin eläväni oikein. Menetin uskon suurempaan voimaan, elämäntarkoitukseni oikeellisuuteen ja silloin kaikki värit hävisivät elämästäni. En tuntenut enää, koska näin kaiken taakse, aivan kuin asioiden ääriviivat ilman mitään muuta. Normaalit aivosähköviestinnät päässäni menivät siis sekaisin ja tekivät liiaksi mutkia. Mikään ei ollut enää varmalla pohjalla, selkeää tai sitä miltä tuntui. Ei ole totuutta, eikä ole välttämättä mitään. Minä vain tarkastelen maailmaa ja sillä selvä. Tyhjyyttä kaikki.
Teen paljon töitä palautuakseni ja olen edennytkin jo puoliväliin takaisin siihen mitä joskus olin. Tämä johtui siitä että luovutin kaikessa ja en pidä mitään itsestäänselvänä vaan kaikki on lahjaa mitä saan kokea. Tietty harjoittelua tämäkin vaatii. En usko mihinkään jatkuvuuteen tai kuoleman jälkeiseen elämään ,mutta en usko lopulliseen loppuunkaan. Epävarmuus antaa mahdollisuuden sille että kaikki on mahdollista. Siksi taidan jäädä katsomaan mitä tämä hetki ja elämä minulle ihmisenä antaa ja ehkäpä fyysisen kuoleman jälkeen on jotain...edes jotain. Toivossa on jo parempi elää. Kun ei voi sanoa varmaksi niin voi ainakin toivoa :)
Minä olen olemassa omalla tiedostavalla tavallani ja tiedän mitä haluan ihmisenä tehdä näillä olevaisuuden voimavaroillani. Menen näillä pelisäännöillä ja pärjään koko ajan paremmin.
Sitten henkilökohtaisempaa. Minun elämäntarkoitukseni on vuorovaikutus ja jakaminen... koen merkitystä siitä, että joku toinen samoilla voimilla varustettu ihminen on päättänyt jakaa elämänsä kanssani. Se on tarpeeksi merkityksellistä täällä ollessa. Olen sen arvoinen, että joku toinen tiedostava yksilö on valinnut minut tutkimaan maailmaa yhdessä, turvaa minuun ja välittää minusta. Jokainen tietysti löytää sen oman tarkoituksensa. Tuo on minun syyni olla täällä eikä jo ehkä mahdollisessa "toisessa ulottuvuudessa" minne ihmisaivojen kapasiteetti ei tällä tavalla riitä. Tai sitten tyhjyydessä. Pitää muistaa toivo, koska ollaan niin tyhmiä ettei tiedetä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tuo vaihe elämässä, kun uskoo kokeneensa kaiken ja tietävänsä liikaa. Odotapa edes että lapsesi syntyy ja kasvaa, niin huomaat olleesi väärässä.
Ja tämä. Ihanko totta on näin? Kysyn aidosti, en sarkastisesti. Voiko lapsen saaminen ratkaista ihmisen eksistentiaaliset ongelmat ja vaimentaa nämä pohdinnat? Eikö se ole lähinnä surullista.
Luin aloituksen ja koin herätyksen - tämäkö minua on vaivannut ja masentanut muutaman vuoden jo?!? Mitä pidempään asiaa pohdin, sen varmempi olen, että juuri syy omaan mua-ei-kiinnosta-eikä-huvita-enää-mikään -oloon!
Ja vastauksena kysymykseesi, ei, se lapsen saaminen ei ratkaise itse pohjalla olevaa ongelmaa, sitä että näin esiripun taa ja magia on mennyttä. Minulla (mies) on nyt 6 vuotias lapsi ja olen kyllä hänestä ja hänen kasvamisen seuraamisesta onnellinen, rakastan opettaa hänelle kaikkea mahdollista ja tehdä päivittäin jotain hauskaa hänen kanssaan. Siinä pienen ihmisen kasvamisessa on edelleen magiaa.
Mutta sisältä olo on silti tyhjä, kuin katsoisi huikeaa taikatemppu-esitystä, tietäen miten jokainen taikatemppu tosiasiassa tehdään; onhan se sinällään hauskaa, mutta jotain silti puuttuu, eikä se jäljelle jäävä ole tarpeeksi nostamaan omaa mielialaa. Naurat, koska muut nauravat, mutta sisälläsi ontto nauru kimmahtelee ympäriinsä kuin superpallo pesukoneessa.
Alue: Aihe vapaa
AA:ssa tapaat ihmisiä, jotka ovat kuin sinä
Älykkäitä, eivätkä voi juoda viinaa.
Valehtelet että olet juoppo...sekaan vaan:)