Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 29 ja tuntuu, että kaikki on nähty - muita?
Olen opiskellut maisteriksi, tehnyt uraa, mennyt naimisiin, matkustellut, urheillut, tutustunut ihmisiin, lukenut, ihmetellyt. Viimeisen noin vuoden ajan minusta on tuntunut, että olen ymmärtänyt elämän keskeisen tarjonnan, eikä minua kiinnosta oikein mikään. Ihmisten välinen kanssakäyminen noudattaa samoja sääntöjä ja kaikki ovat pohjimmiltaan täyttämässä samoja perustarpeita, bisnestä tehdään tietyllä logiikalla, valta jakautuu epäreilusti ja Suomen rajojen ulkopuolella valtaosassa maita vielä epäreilummin. Mitä paremmin olen oppinut ymmärtämään ihmissuhteita, liiketoimintaa, politiikkaa - elämää, sitä enemmän olen pettynyt niihin kaikkiin. Olin nuorena aika palavasieluinen idealisti. Nykyisin minulla ei ole mitään arvopohjaa, koska elämä on osoittanut olevansa pelkkää darwinistista kilpajuoksua muita sekä aikaa vastaan ja kaiken pohjalla on ihmisen pohjaton itsekkyys, joka jalostuu tosin automaattisesti yhteistyöksi itseä hyödyttävien yksilöiden kanssa.
Olen suoraan sanottuna pettynyt ja sisältä katkeroitunut. Tätä ei voi näyttää kenellekään, koska vaimo lähtisi kävelemään (ennemmin tai myöhemmin) ja urakiito katkeaisi. Vaikka sinänsä millään ei ole lopulta mitään merkitystä, tunnen vastuuta vaimoni ja syntyvän lapseni hyvinvoinnista ja ajattelen, että jos edes he voivat tuntea merkityksellisyyttä omassa elämässään, olen tehnyt jollekin jotain hyvää. Omat ideaalini ovat ihan kuollleet.
Kiitos lukijoille.
Kommentit (918)
Mä en käsitä näitä ihmisiä, jotka märisee, että elämä on yhtä oravanpyörää ja materian perässä laukkaamista, jotka ovat pettyneitä siihen, että materiasta ei saakaan onnea ja pitävät sitten itseään oikein intellektuelleina, kun tätä marinaansa narisevat.
Siis vilpittömän really, etkö sä tullutkaan onnelliseksi, vaikka ostit merkkilaukun? Ei ihan totta, eikö sulle riitäkään se, että suoritit yliopiston ja teet nyt ihan kivapalkkaista työtä?
Teistä ketään ei kukaan estä muuttamasta elämäänne. Mutta sitähän te ette tee, koska materian perässä juokseminen pohjimmiltaan tyydyttää teitä. Teitä pelottaa heittäytyä oikeasti elämään hetkessä. Pelottaa ajatus, että ympäristö ei katsokaan teitä hyväksyen (mieluiten tietysti ihaillen ja kaikkein mieluiten kadehtien).
Niin kauan, kun teillä ei ole pokkaa tavoitella jotain muuta kuin näitä yhteisön hyväksymiä palkintoja, älkää jaksako määkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysää pipoa ja opiskele vaikka jotain ihan uutta alaa muutama vuosi.
Tämä ajatusmaailma. Ymmärrettävästi tällä tarkoitetaan hyvää, enkä halua väheksyä ajatuksiasi. Mutta minulle tämä kommentti on...jotain mitä huudetaan katsomosta. Mutta itse en sinne katsomoon enää pääse. Kun on nähnyt esiripun taakse, ei enää saa takaisin yleisön lumousta.
Jokaisen esiripun taakse et ole katsonut. Eikä se ole mitenkään välttämätöntäkään.
Täällä on nyt masentuneita ihmisiä, joista mikään ei tunnu miltään. Masennus on sairaus ja pahimmillaan se voi johtaa jopa mielenterveydellisiin ongelmiin. Tähän asiaan on haettava ammattiapua kun se vielä on mahdollista.
Eikö kuulosta omaan korvaankin suuruudenhulluudelta, kun väittää tietävänsä kaikesta kaiken ja nähneensä kaiken? Miksi edes ajatella näin, kun ihmiselle ei ole mitenkään pakollista tietää, nähdä ja kokea kaikkea. Maailma toimii niin kuin se toimii, koska ihminen on pohjimmiltaan aina samanlainen. Ahneus ja rahanvalta hallitsee maailmaa, mutta tässäkin maailmassa voi ihminen elää, koska voi valita oman tiensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveista totta kirjoitti:
Minä olen ratkaissut ongelman keksimällä aina uusia haaaveita, joita kohti ponnistella. Kun olen jonkun haaveen toteuttanut, on tilalla aina ollut joku uusi. Ei ole tullut elämä valmiiksi, vaikka olen sinua 20 vuotta vanhempi.
Kiitos elämänmakuisesta neuvosta! En tiedä, mistä enää haaveilisin. Materia ei ole koskaan kiinnostanut minua pätkääkään, ja sekä työssä että urheillessa olen päässyt sen verran pitkälle, että ymmärrän, kuinka kokonaisvaltaista omistautumista huippu vaatii. Urheilun suhteen olen siihen myös jo liian vanha ja geenini eivät ole riittävän täydelliset huipputasolle. Uran puolesta tavoittelen kiipeämistä lopulta tj-tasolle, mutta en odota mitään sisäistä täyttymystä sielläkään, enkä sinne välttämättä pääse.
Ehkä oikeana haaveena olisi saada vastaus, jonka hyväksyn, kysymykseen: mitä merkitystä millään on.
Ap
Mites on elämänkatsomuksesi laita? Oletko siinä elämää suorittaessasi miettinyt sitä ollenkaan? Sinulle on tulossa lapsikin, nyt olisi ihan paikallaan alkaa miettimään minkä elämänkatsomuksen lapsellesi välität.
Unelmien jahtaajat täyttävät elämänsä tyhijiötä keksimällä aina uusia unelmia joita kohti tähdätä. Siinä on vain se ongelma että niiden toteutuessa pitää taas keksiä uusi haave. Se on loputonta kujanjuoksua, ja tyhjyys sisällä ammottaa edelleen, vuosikymmenten unelmanjahtaamisen jälkeenkin heti, kun tulee tyhjä hetki saavutuksen saavutettuasi.
Tuo merkityksen etsiminen ei ole kovin mielekäs kysymys, koska ei siihen voi kukaan vastata, sillä se muuttuu koko ajan. Tästä syystä ei kukaan voi antaa sinulle mieleistäsi vastausta.
Omasta näkövinkkelistäni katsoen eteenpäinpyrkijät, ja taas seuraavaa juttua tavoittelevat ovat tylsiä ja näköalattomia ihmisiä, enkä heidän kanssaan jaksa olla tekemisissä. Ymmärrän siis että jossain vaiheesa nämä ihmiset eivät jaksa enää olla itsensä kanssa tekemisissä.
Minua on itse asiassa kuvailtu 'hipeimmäksi ihmiseksi, jonka tiedän' useammankin ihmisen taholta, koska ymmärrettyäni, ettei millään ole mitään väliä, en myöskään tuomitse muita juurikaan tai etenkään arvostele heidän elämänvalintojaan.
Olen päässyt minne olen päässyt melko vaivattomasti, koska olen onnistunut suuntautumaan tekemisiin, joihin minulla on lahjoja. En ole juuri miettinyt isompaa kuvaa tai seuraavaa askelta kuin vasta suht hiljattain.
Olen kyllä miettinyt, mikä on keskeinen elämänohje, jonka haluaisin välittää eteenpäin lapselleni: älä ole mulkku, älä ole push-around.
Ap
Sattumalla on myös suuri merkitys ihmisen elämässä.
Tiedän paljon keskin kertaisia ihmisiä , jotka ovat hyvissä viroissa.
Mieti miten pääsit nykyiseen asemaasi..voisitko kertoa meillekin.
Oletko oikeasti koodaaja, jonka osaaminen on KORVAAMATON yritykselle.
Millä alalla työskentelet..
Kun täytät 50 vee ja sinut irtisanotaan..niin voi voi..KUKAAN ei sinua palkkaa YHTÄ HYVÄÄN VIRKAAN.
saat olla nuoren pomon juoksupoju.
Vaimosi(elämäsi rakkaus) voipi lähteä...
Mitäs sitten tehdään..uusi lapsi uuden naisen kanssa?
Oletko miettinyt satanismia elämän tapabna.
Vahvin ysilö voittaa...maailma on omien halujen tyydyspaikka.
Siitä sisältö elämään.
Monet täällä sanovat, että ap on masentunut. Monille huonoissa parisuhteissa eläville sanotaan noin. Ap:n kertoman perusteella kuulostaa, että hän ei vaan ole onnellinen. Ei se tarkoita, että olisi välttämättä masentunut. Omakin ”masennukseni” parani kuin taikaiskusta, kun minut jätettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aika typerää tämä ihmisen elämä. Samaa kaavaa mennään.
Suosittelen kumminkin, että keksikää/miettikää sitä teidän omaa juttuanne. Ja menkää sitä kohti pikkuhiljaa. Se sua mikä tuo teille mielihyvää.
Itse olen suorittajavanhempien kasvattama. Olen syntynyt ”väärään” perheeseen. Joten tuntuu välillä, että teen kaikki väärin ja palaan ”ruotuun”. Mutta se mihin on kasvatettu ei kiinnosta.
Joten mennään kohti sitä mikä on mun juttu.
Kiitos näkökulmasta! Täällä on tullut muutama neuvo mennä sitä kohti, mikä tuottaa mielihyvää sekä löytää 'oma juttu'ja keskittyä siihen.
Omat mielihyvänaiheuttajani ovat hyvin ruumiillisia asioita. Tein ihan tietoisen päätöksen mennä naimisiin jatkuvan ympäriinsä nussimisen sijaan, koska näin sen johtavan varmasti katkeraan ja yksinäiseen keski-ikään / vanhuuteen, vaikka tämän ikäisenä toki hyvännäköisten naisten kanssa paneminen olisi mukavaa. Mielihyvän etsijät ovat minusta suoraan sanottuna melkein eläimenkaltaisessa tilassa, jossa geneettinen ohjelmointi tekee ajattelutyön.
Tuon 'oman jutun' löytämisen suhteen olen ongelman siinä vaiheessa, että ymmärrän, että vaikka asia olisi minulle rakas ja tärkeä, sillä ei ole lopulta mitään merkitystä.
Ap
Onko vaimo lihonut?
Siitäkö on kyse?
Muista ap..pimppu on ruvella synnytyksen jälkeen.
Eli runkkaile reippaasti...pallit tyhjänä ajatus kulkee
Onko sulla rahaa ostaa silarit elämäsi rakkaudelleP
Tyhjät tissipussit voi aiheuttaa extentiaalisen kriisin mennä panemaan niiden kiinteitten tissien väliin.
Lapsesi voipi olla tyhmä..mitäs sitten tehdään..se voi myös olla autisti ja läs.ki?
Sit kriisi syvenee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en missään nimessä sälyttäisi yksilön onnellisuutta tai onnettomuutta parisuhteen syyksi, vaan ihmisen täytyy itse löytää onnensa.
Itse suosittelisin AP:lle mieluummin vaikka joogaa ja sieniä, kuin parisuhteen vatuloimista.
Jotenkin lapsellisia nuo ihmiset, joille kaikki on aina parisuhteesta kiinni ja elämä yhtä eroamista ja nyksiä ja eksiä.
Epäitsenäisiä loosereita joiden onni on ulkopuolisista -eli tässä tapauksessa parisuhteista- kiinni.
ap on TERVE
ap on ÄLYKÄS
ap on PANOMIES
ap on työssään KORVAAMATON
ap on saavuttanut kaiken ITSE OMILLA AVUILLAAN
ap ymmärtää että RAKKAUS ON VAIN VAUVVOJEN TEKEMISTÄ VARTEN AIHEUTETTU AIVOKEMIAN HÄIRIÖ
apn vaimon TISSIT ON KIINTEÄT (vielä)
apn LAPSI ON TERVE KAUNIS JA ÄLYKÄS ( kuten ap)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap on TERVE
ap on ÄLYKÄS
ap on PANOMIES
ap on työssään KORVAAMATON
ap on saavuttanut kaiken ITSE OMILLA AVUILLAAN
ap ymmärtää että RAKKAUS ON VAIN VAUVVOJEN TEKEMISTÄ VARTEN AIHEUTETTU AIVOKEMIAN HÄIRIÖ
apn vaimon TISSIT ON KIINTEÄT (vielä)
apn LAPSI ON TERVE KAUNIS JA ÄLYKÄS ( kuten ap)
Ennen alapeukkuja..niin mietitäänpä hetki...näin se ap kuvailee elämäänsä..ihan jopa sanatarkasti..ei se haluu meidän rumien lihavien loosereiden neuvoja..se nauraa partaansa ja ottaa munastaan kuvia
koska AP:N MUNA ON ISO 8ap:n omasta mielestä)
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en missään nimessä sälyttäisi yksilön onnellisuutta tai onnettomuutta parisuhteen syyksi, vaan ihmisen täytyy itse löytää onnensa.
Itse suosittelisin AP:lle mieluummin vaikka joogaa ja sieniä, kuin parisuhteen vatuloimista.Jotenkin lapsellisia nuo ihmiset, joille kaikki on aina parisuhteesta kiinni ja elämä yhtä eroamista ja nyksiä ja eksiä.
Epäitsenäisiä loosereita joiden onni on ulkopuolisista -eli tässä tapauksessa parisuhteista- kiinni.
Jos on mennyt lapsen siittämään.
Niin Ap:n pitäisi ajatella VAIN syntymättömän lapsensa parasta.
Mutta ehei....sisäinen tyhjyys
Ap on NARSISTI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota kun olet 49.
Silloin kyseessä ei ole tunne, vaan fakta.
Semmoinen on kuin 5 kympin kriisi
Silloin ostetaan moottoripyörä ja vaihdetaan nuorempaan
Pää on kuin munamiehellä =sileä ja kiiltävä
Viagaraa kuluu...heilut baarissa 20 sten seassa ja sheivaat harmaita rintakarvojasi
Silmäpussit on jäätävät...
Töissä pelkäät että sinua fiksummat ja NUOREMMAT vievät asemasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
asia jota olen pohtinut paljon viimeaikoina on yhteisön puute joka on mielestäni suuri ongelma nyky-yhteiskunnassamme. Olen miettinyt kuinka helppoa on joutua kaikkien tukiverkostojen ulkopuolelle ja kokea itsensä hylätyksi, tai ihan vaan yksinäiseksi. Mietin erityisesti syrjäytyneitä nuoria mutta myös muita yksinäisyydestä kärsiviä. Luulen että yhteisön puute aiheuttaa monenlaista kärsimystä ja merkitsemättömyyden tunnetta ihmiselle, eikä ystäväpiiri tai perhe aina paikkaa tätä. Ehkä voisit aloittaa jonkun initatiivin auttaaksesi muita? Alkaa syrjäytyneen nuoren kummiksi? Tai jos ei tätä, niin vaan laajentaa ystäväpiiriä, mennä jonnekkin yllättävään paikkaan, kohdata aivan erilaisia ihmisiä? Tehdä jotain joka eroaa jokapäiväisistä rutiineista? Se on niin helppoa sulkeutua omiin kupliinsa ja tavata vain samantyyppisiä ihmisiä päivästä toiseen, koska se on mukavampaa ja riskittömämpää.
Uskon oikeasti että itsesi ulkopuolelle astuminen voi antaa uutta perspektiiviä. Koen että ihmisen on hyvä olla toiselle hyödyksi, ja luulen että monelle syrjääntyneelle tai muuten merkityksen kanssa kamppailevalle tämä voisi myös olla avuksi. En myöskään ole samaa mieltä kanssasi siitä, että ihmiset ovat loputtoman itsekkäitä.
Ap:n ongelma on liika älykkyys.
Joskus toivon etten olisi lukenut yhtäkään kirjaa ja jos jotain olisi ollut pakko lukea, olisin lukenut Aku ankkaa ja Jari Tervoa, kuten suurin osa suomalaisista.
Olisipa tyytyväinen katselemalla Putousta ja Suurinta pudottaja tai Salkkarit olisi parasta mitä voisi iltaisin toivoa.
Kunpa maistuisi edes keskiolut tai amatöörijuoppojen tapaan haluaisi maistella viinejä.
Jos olisi palavaa intoa mennä katselemaan muiden kanssa kun mustaa kiekkoa lätkitään ympäri kenttää ja haluaisi mennä torille pedaalit sekaisin oksentamaan muiden fanien kanssa, mutta kun.
Olisi edes halu nu ssia kuin viimeistä päivää, lykätä kakaraa kakaran perään vuosittain ja ähkiä hektisistä ruuhkavuosista.
Olisi edes tahotila matkustella, mennä sinivalkoisin (yäk) siivin halpaan hotelliin ja juoda rannalla viikko.
Olisi edes suomalainen kansaluonne, häpeillä itseään ja olemistaan, eikä aina olla suunapäänä keskustelupalstoilla pilaamassa muiden hyvää settiä.
Nimim, Tällainen tavallinen Jörn Donner.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap ei puhu vaimolleen?
Jos minulla on paha mieli puhun miehelleni.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei puhu vaimolleen?
Jos minulla on paha mieli puhun miehelleni.
Ehkä ap voisi aloittaa jonkun initatiivin auttaaksesi muita? Alkaa syrjäytyneen nuoren kummiksi? Tai jos ei tätä, niin vaan laajentaa ystäväpiiriä, mennä jonnekkin yllättävään paikkaan, kohdata aivan erilaisia ihmisiä?
Sen takia täytyykin etsiä jotain aitoa sisältöä elämään ettei kyynisty. Minä opiskelen kieliä, valokuvaan ja matkustan mielelläni luontoon. Musta on upeaa ettei maailmasta lopu koskaan laadukas lukeminen, upea musiikki ja mielenkiintoiset ihmiset. Töissäkin voi olla mukavaa ja hauskaa riippumatta siitä kuinka suuri tai pieni rooli siellä on. Tämä maailma on samanlainen meille kaikille mutta näyttäytyy todella erilaisena riippuen siitä mistä katsoo.
Onko ap sanallakaan maininnut että häntä kiinnostaa muiden hyvinvointi?
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma on liika älykkyys.
Joskus toivon etten olisi lukenut yhtäkään kirjaa ja jos jotain olisi ollut pakko lukea, olisin lukenut Aku ankkaa ja Jari Tervoa, kuten suurin osa suomalaisista.
Olisipa tyytyväinen katselemalla Putousta ja Suurinta pudottaja tai Salkkarit olisi parasta mitä voisi iltaisin toivoa.
Kunpa maistuisi edes keskiolut tai amatöörijuoppojen tapaan haluaisi maistella viinejä.
Jos olisi palavaa intoa mennä katselemaan muiden kanssa kun mustaa kiekkoa lätkitään ympäri kenttää ja haluaisi mennä torille pedaalit sekaisin oksentamaan muiden fanien kanssa, mutta kun.
Olisi edes halu nu ssia kuin viimeistä päivää, lykätä kakaraa kakaran perään vuosittain ja ähkiä hektisistä ruuhkavuosista.
Olisi edes tahotila matkustella, mennä sinivalkoisin (yäk) siivin halpaan hotelliin ja juoda rannalla viikko.
Olisi edes suomalainen kansaluonne, häpeillä itseään ja olemistaan, eikä aina olla suunapäänä keskustelupalstoilla pilaamassa muiden hyvää settiä.
Nimim, Tällainen tavallinen Jörn Donner.
Eikö vanhempasi tilanneet sulle Akua kun olit pieni?
Mummi luki mulle Akua..opettelin Akut ulkoa,mummi yritti välillä huijata , mutta käänsin oikean sivun...
Olet varmaankin ruma mies, etkä osaa lähestyä naisia.
Jos sinulla on rahaa..matkusta vaikka pohjoisnavalle.
Matkoilla ei ole pakko juoda..ei kaikki tavikset ole juoppoja.
Monet normiälyiset harrastaa teatteria ja taiteita..se että on tehdastöissä ja tykkää lätkästä, ei estä taideharrastusta.
Ilmeisesti ystäväni jotka harrastavat rokkin soittoa ja katsovat lätkää ovat YÄK?
MENE HOITOON!
Muuta maalle ja katsele luontoa. Ei tarvitse suorittaa, opetella eikä näpertää mitään.
Alue: Aihe vapaa
Ensin pitää menettää että osaa arvostaa.
Toivotaan silti ap:lle jo lapsen takia tervettä ja taloushuolista vapaata eloa.
Niin kraka kaulassa hiekkakakkujen tekoon..olipa ihana kirjoitus:)