Hassua osata jotain kieltä hyvin
Anteeksi, ihan tyhmä aloitus, mutta olen kuumeessa ja katsellut koko aamun Frendejä. Laitoin tekstityksen englanniksi, niin kuin aina teen. Mutta nyt vain jotenkin aloin miettiä, että en edes mieti, ettei kieli ole suomea.
En siis tee työkseni mitään sellaista missä tarvitsisi englantia tai muutakaan kieltä paljoa, ja vaikka tuttavapiiriin kuuluu monia kansalaisuuksia, yleensä kielenä on suomi.
On vain kiva huomata, että pärjää englannillakin :) Muita, jotka huomanneet saman, työn ulkopuolella?
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:36"]
Hei, nro 4, älä sure! Rohkeasti vaan puhumaan!
Mä en osaa sanaakaan ranskaa. Viime kesänä ulkomaanmatkalla onnistuin silti tekemään rikosilmoituksen ranskaksi elekielellä ja muutamalla sanakirjasta poimitulla olellisimmalla sanalla. Ranskalaisilla (ainakin pienemmissä kaupungeissa) on yllättävän suuri halu kommunikaatioon (toisin kuin usein suomalaisilla) vaikkei olisikaan yhteistä kieltä. Ja kyllä ne asiat sitten jotenkin lutviutuu.
Vaikka esim. isossa kaupassa kukaan ei osannut englantia, kun hain jotain tavaraa, siinä oli äkkiä 10 ranskalaista auttamassa ja yrittämässä pähkäillä, mitä se nyt haluaa ja mistä sitä löytyisi. Suomessa myyjät menisi vaan karkuun, kun joku ummikko alkaisi kaupassa jotain solkata ja huitoa ilmaan. :)
Eli rohkeasti vaan puhumaan, kyllä se siitä lähtee!
[/quote]
Siis missäpäin Ranskaa sä kävit? Mun käsitykset pienistä ranskalaiskylistä on täysin päinvastaisia. Jos et osaa ranskaa, olet nolla. Et saa palvelua, kukaan ei auta, suorastaan vaihdetaan kadun toiselle puolelle, jos tulee tällainen ulkomaanelävä vastaan.
Oltiin kesällä kuukausi Ranskassa ja saatiin todella tympeää palvelua joka paikassa. Ihan vain kielen takia. Tutustuttiin johonkin paikallisiin ja he sanoivat, ettei heitä kiinnosta opetella englantia. Jos joku haluaa tulla Ranskaan, opetelkoon kielen. Miksi heidän pitäisi palvella jotain turistia kielellä, joka ei ole heidän omansa.
Lapsi kaatui pahasti ja haluttiin apteekista sekä laastareita että jotain haavanpuhdistusainetta. Mentiin sanakirjan kanssa ja yritettiin kysyä. Näytettiin myös verta vuotavaa lasta. Apteekkari vain totesi "no ingles", vaikkei edes yritetty puhua englantia. Seisoi kassan takana, levitteli käsiään, eikä auttanut ollenkaan.
Samoin leipäkaupassa. Osoitin takaseinällä olevaa leipää ja näytin, että yksi kiitos. Myyjä ei edes katsonut taakseen, mitä osoitin, vaan antoi erittäin selvästi ymmärtää, että pitäisi puhua ranskaa.
Mulle ainakin tuli niin tympeä olo koko Ranskasta, etten halua mennä sinne enää ikinä. Ennen kuin osaan kieltä!
[/quote]
Jaa. En ole tuo nelonen, vaan joku ihan muu, mutta itse olen kohdannut Keski-Ranskan maaseudulla ja länsirannikolla poikkeuksetta ystävällisiä ja sydämellisiä ihmisiä. Se, että monet ranskalaiset eivät puhu englantia, ei johdu v*ttumaisuudesta, vaan siitä, että he eivät yksinkertaisesti osaa. Ihmiset eivät myöskään jätä opiskelematta englantia silkkaa v*ttumaisuuttaan, vaan siksi, ettei sitä peruskoulussa kunnolla opi. Nuoret sukupolvet osaavat vanhempia paremmin, mutta heillekin puhutunymmärtäminen on monesti tosi vaikeaa. Itse olen matkustanut paljon Suomessa ranskalaisen (Usassa opiskelleen ja englantia erittäin sujuvasti amerikkalaisella aksentilla puhuvan) mieheni kanssa, ja kyllä valitettavasti on niin, ettei suomalainenkaan juuri englanniksi puhu tai pukahda. Jopa korkeakoulutetut nolostelevat kielitaitoaan niin, että tuijottelevat mieluummin tuppisuina. Ikään kuin olisi vähemmän noloa olla vastaamatta kysymykseen tai käännättää vastaukset minulla. Ja kyllä, maalla ja mm. liikennevälineissä (bussikuskeja ja vastaavia) on jopa väläytelty tuota "Täällä puhutaan suomea!" -argumenttia.
Minulle on jotenkin vaikea ymmärtää jos joku sanoo osaavansa jotain kieltä hyvin, mutta ei ole koskaan asunut ko. kielialueella esim. vähintään vuotta.
Minäkin kuvittelin osaavani erästä kieltä jonkin verran, mutta kun muutin maahan, jossa sitä puhuttiin niin nykyisin taitoataso on aivan eri tasolla.
Etkö usko että Suomessa asuva esim. englanninkielisen vanhemman lapsi voi oppia englannin hyvin? Varsinkin jos käy koulunsa kyseisesäällä kielellä?
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 14:55"]
Miehelläni meni noin viisi vuotta ennen kuin oppi suomea niin hyvin, että pysyi keskusteluissa kärryillä ja pystyi niihin jotenkin osallistumaankin. Ja koko tämän ajan hän harjoitteli ahkerasti ja asui Suomessa. Eikä ole mitenkään erityisen tyhmäkään. Itselläni meni aikanaan Englannissa pari vuotta ennen kuin pystyin osallistumaan tasaveroisena keskusteluihin ja tajusin mille ihmiset nauroivat. Ja pohjalla oli laudatur englannista.
[/quote]
Tuossa on tosi paljon vaihtelua. Muutin itse täysin ummikkona Suomeen yli 14 vuotta sitten, ja jo vuoden päästä pystyin keskustelemaan varsin hyvin suomeksi, ja kahden vuoden päästä tavanomaisissa arkitilanteissa kukaan ei huomannut ettei kyseessä ole äidinkieleni.
Minulla on pakko olla asiassa varsinkin ääntämyksen suhteen jonkinlainen erityislahjakkuus, koska pystyn esim. englantiakin puhumaan usealla eri aksentilla. Ei minun tarvitse kuin kuulla jotain puhetyyliä hetki niin pystyn omaksumaan siitä rytmin, painotukset ja äänneasun varsin tarkasti. Töissä aina haluavat että puhun intianenglantia :D
[/quote]
Taitaa aika kullata muistot. Tunnen itsekin kielellisesti hyvin lahjakkaita maahanmuuttajia, mutta näistä yksikään ei ole puhunut suomea sujuvasti vuoden jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 15:55"]
Etkö usko että Suomessa asuva esim. englanninkielisen vanhemman lapsi voi oppia englannin hyvin? Varsinkin jos käy koulunsa kyseisesäällä kielellä?
[/quote]
Joo, tässä tapauksessa uskon, mutta jos natiivi suomalainen väittää samaa niin hiukan epäilen. Voin toki olla väärässä.
Minä tunnen kyllä pari ulkomaalaista, jotka puhuivat sujuvasti suomea viiden vuoden jälkeen. Molemmat on mun tuttavia, toisen äidinkieli on valkovenäjä ja toiden englanti.
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 15:55"]
Etkö usko että Suomessa asuva esim. englanninkielisen vanhemman lapsi voi oppia englannin hyvin? Varsinkin jos käy koulunsa kyseisesäällä kielellä?
[/quote]
Minulla on tästä omakohtaista kokemusta. Omat lapseni ovat ns. kaksikielisiä, eli isän äidinkieli on englanti ja lapset ovat käyneet Suomessa koulunsa englanniksi. Toisen englanti on ihan ok-tasoa, eikä aksenttikaan ole kamala. Toisen englanti taas on todella perustasoa eli ei pysty tuottamaan englantia läheskään samalla tasolla kuin suomea. Ymmärryskin on melko puutteellinen. Toki lapsen opettajat Suomessa ovat olleet pääasiassa suomalaisia, joiden englanti ei ole natiivin tasolla ja kyseinen lapsi on enemmän urheilijatyyppiä kuin kieli-ihmisiä, joten sujuva kielitaito ei ole ollut hänelle itselleen kovin korkealla prioriteettilistallaan.
Varmaan myös omalla vaatimustasolla on merkitystä. Joku voi jo muutaman kuukauden intensiiviopiskelun jälkeen pystyä tuottamaan kieltä yksinkertaisista aiheista suhteellisen sujuvasti, mutta jos nämä puhujat vertaavat sujuvuuttaan ja kielensä idiomaattisuutta äidinkieleensä, tuskinpa he hihkuisivat mahtavalla kielitaidollaan. Samoin suomea pääkaupunkiseudulla opiskellut maahanmuuttaja saattaa olla aika ihmeissään esim. nurmeslaisessa viestintäympäristössä.
Myös minulla on englannikielisen lapsen kasvatuksesta kokemusta, ja lapsi on oppinut englannin oikein hyvin. Lapsella koulussa on ollut lähinnä natiiviopettajia, luokanopet yhtä lukuunottamatta (hollantilainen), tosin lähinnä pohjoisamerikkalaisia. Mutta nyt on opettajina myös brittienglantia puhuvia, ja muistakin englanninkielisistä maista tai opettajia, jotka ovat oman koulunsa käyneet englanniksi (muita ulkomaalaisia ja myös jokunen suomalainen). Mieheni on myös huolehtinut omalata osaltaan kielen oppimisesta ja oikeakielisyydestä.
Minun tarkoitukseni oli kyllä hyvä tällä aloituksella - että onko muut kokeneet samaa, ja olisi ollut mukava lukea pieniä tarinoita tilanteista, joissa on oivaltanut osaavansa jonkin kielen.
Täydellisyydestä, professuurisuudesta, en puhunut yhtään mitään.
ap
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 19:01"]
Minun tarkoitukseni oli kyllä hyvä tällä aloituksella - että onko muut kokeneet samaa, ja olisi ollut mukava lukea pieniä tarinoita tilanteista, joissa on oivaltanut osaavansa jonkin kielen.
Täydellisyydestä, professuurisuudesta, en puhunut yhtään mitään.
ap
[/quote]
Olin ammoin Ranskassa vaihdossa, ja mulla meni varmaan pari kuukautta niin, etten ymmärtänyt oikein mitään, mitä ympärillä puhuttiin. Olin kyllä opiskellut ranskaa, kykenin lukemaan ja kirjoittamaan ja puhumaankin jonkin verran, mutten kerta kaikkiaan ymmärtänyt, ellei joku puhunut tarpeeksi hitaasti ja mieluusti suoraan minulle. Aloin sitten kuunnella ranskankielistä radiota kaikki vapaa-aikani. Muistan yhä sen hetken, kun tauottomasta mokelluksesta alkoi erottua sanoa ja lopulta yksittäisten sanojen lisäksi aloin ymmärtää, mistä on puhe. Hienoa se on! :)
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 19:25"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 19:01"]
Minun tarkoitukseni oli kyllä hyvä tällä aloituksella - että onko muut kokeneet samaa, ja olisi ollut mukava lukea pieniä tarinoita tilanteista, joissa on oivaltanut osaavansa jonkin kielen.
Täydellisyydestä, professuurisuudesta, en puhunut yhtään mitään.
ap
[/quote]
Olin ammoin Ranskassa vaihdossa, ja mulla meni varmaan pari kuukautta niin, etten ymmärtänyt oikein mitään, mitä ympärillä puhuttiin. Olin kyllä opiskellut ranskaa, kykenin lukemaan ja kirjoittamaan ja puhumaankin jonkin verran, mutten kerta kaikkiaan ymmärtänyt, ellei joku puhunut tarpeeksi hitaasti ja mieluusti suoraan minulle. Aloin sitten kuunnella ranskankielistä radiota kaikki vapaa-aikani. Muistan yhä sen hetken, kun tauottomasta mokelluksesta alkoi erottua sanoa ja lopulta yksittäisten sanojen lisäksi aloin ymmärtää, mistä on puhe. Hienoa se on! :)
[/quote]
On se muuten kumma miten nämä mamut oppivat suomen vuodessa täydellisesti, mutta ilmeisesti meillä suomalaisilla kestää pidempään oppia esim. ranskan kieli.
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 14:55"]
Miehelläni meni noin viisi vuotta ennen kuin oppi suomea niin hyvin, että pysyi keskusteluissa kärryillä ja pystyi niihin jotenkin osallistumaankin. Ja koko tämän ajan hän harjoitteli ahkerasti ja asui Suomessa. Eikä ole mitenkään erityisen tyhmäkään. Itselläni meni aikanaan Englannissa pari vuotta ennen kuin pystyin osallistumaan tasaveroisena keskusteluihin ja tajusin mille ihmiset nauroivat. Ja pohjalla oli laudatur englannista.
[/quote]
Tuossa on tosi paljon vaihtelua. Muutin itse täysin ummikkona Suomeen yli 14 vuotta sitten, ja jo vuoden päästä pystyin keskustelemaan varsin hyvin suomeksi, ja kahden vuoden päästä tavanomaisissa arkitilanteissa kukaan ei huomannut ettei kyseessä ole äidinkieleni.
Minulla on pakko olla asiassa varsinkin ääntämyksen suhteen jonkinlainen erityislahjakkuus, koska pystyn esim. englantiakin puhumaan usealla eri aksentilla. Ei minun tarvitse kuin kuulla jotain puhetyyliä hetki niin pystyn omaksumaan siitä rytmin, painotukset ja äänneasun varsin tarkasti. Töissä aina haluavat että puhun intianenglantia :D