Lue keskustelun säännöt.
Hassua osata jotain kieltä hyvin
16.10.2013 |
Anteeksi, ihan tyhmä aloitus, mutta olen kuumeessa ja katsellut koko aamun Frendejä. Laitoin tekstityksen englanniksi, niin kuin aina teen. Mutta nyt vain jotenkin aloin miettiä, että en edes mieti, ettei kieli ole suomea.
En siis tee työkseni mitään sellaista missä tarvitsisi englantia tai muutakaan kieltä paljoa, ja vaikka tuttavapiiriin kuuluu monia kansalaisuuksia, yleensä kielenä on suomi.
On vain kiva huomata, että pärjää englannillakin :) Muita, jotka huomanneet saman, työn ulkopuolella?
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:24"]
No eiköhän ihan jokainen suomalainen osaa englantia niin, että sillä pärjää hyvin ja ymmärtää mitä amerikkalaisissa ohjelmissa sanotaan. Amerikan englanti on oikeesti tosi helppoa verrattuna brittien monimuotoisiin englannin ääntämisiin.
[/quote]
Valitettavasti ei osaa. Minä en osaa sitä puhua oikein ollenkaan. Olen 38-vuotias ja akateemisesti koulutettu. Osaan kyllä kirjoittaa englantia ja ymmärrän sitä erittäin hyvin luettuna, mutta puhuttua vaikea ymmärtää ja itse en osaa puhua juuri lainkaan. EI ole ollut työelämässä kielelle mitään käyttöä, enkä matkustelekaan, joten on ruostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset puhuu yleensä englantia hyvin, ovat vain turahan vaatimattomia. Ja vaikka kuinka hyvin kieltä osaisiskin, niin välttämättä kaikkia murteita ja aksentteja ei ymmärrä. Silloin voi pyytä toistamaan tai selittämään, ei se ole häpeä. Englantilainen ystäväni ei kovin hyvin ymmärtänyt Irlannissa vahvaa Corkin murretta, tai kanadalainen kälyni skotteja. Enhän itsekään aina tajua turkulaisia...
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:27"]
Mä ymmärrän seitsemää kieltä sujuvasti. Pystyn siis seuraamaan tv-ohjelmia, uutisia, radiokeskusteluja tai kahden natiivin arkikeskustelua suomen lisäksi englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, italiaksi, espanjaksi ja ranskaksi.
Toisinpäin ei vaan suju. Vaikka ymmärrän kaiken, oma puheen tuottaminen on tosi huonoa. En muista sanoja tai lauserakenteita, en prepositioita ja sijamuotoja. Harmi sinänsä! En vain pääse harjoituttamaan omaa puhetta missään, täysin yksipuolista tämä osaaminen.
Olin viime kesänä Ranskassa lomalla. Ymmärsin ihan kaiken, mitä kaikki puhuivat (ihan hyvä, koska ne ei puhu mitään muuta kieltä..), mutten osannut kysyä keneltäkään mitään tai kertoa elämästäni. Luulivat sitten, etten ymmärräkään mitään. Je suis .. öö .. j'ai tres filles ei kun äh..
[/quote]
Mulla tämä sama ongelma. Olen opiskellut ja ymmärrän hyvin englantia, ruotsia, saksaa, ranskaa, espanjaa ja venäjää. Mutta puhua en osaa mitään niistä oikein yhtään, jos en saa pitkään miettiä sanottavaani. Eli spontaani keskustelu ei onnistu, täytyy miettiä lauseen rakenteita ja sanoja pitkään ennen kuin saan yhtäkään lausetta ulos.
Nolointa tämä on englannin kielen kohdalla, koska sitä "kaikki" osaa... Joudun vieläpä työssäni kommunikoimaan intialaisten kanssa, ja se on nöyryyttävää kun olen ainoa joka en osaa puhua mitään. Sen kun änkytän ja sönkötän.
Turha niuhottaa! Kielitaidosta on todella paljon iloa ja hyötyä! Reippaasti vain harrastamaan!
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:37"]
Joo, nykyajan ihminen kuulee englantia niin paljon että sitä kyllä oppii ymmärtämään, puhuminen on sitte toinen juttu. Mun äidin ikäpolvi (liki kuusikymppiset) ei ole oppinut niin hyvin koska he eivät läheskään kaikki ole saaneet nuorena koulussa opiskella englantia, äiti ihmettelee kun sanon että ymmärrän täysin mitä kauniissa ja rohkeissa puhutaan vaikka vaan kuulen puheen toiseen huoneeseen.
[/quote]
Boh, oma äitini opetti englantia yläasteella 30 vuotta ennen kuin jäi pari vuotta sitten eläkkeelle, eikä kyllä koskaan oppinut puhumaan tai ymmärtämään Pohjois-Englannissa puhuttua kieltä, vaikka sukulaisten kanssa siitä olisi ollut paljonkin hyötyä. Ymmärtää toki kauniita ja rohkeita, mutta se ja monet muutkin amerikkalaissarjat on tehty alunperinkin kansainväliseen levitykseen eli kieli on supersimppeliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis tosissanneko te leveilette jollain kielitaidolla??? kielet ovat TYÖKALUJA. ei muuta.
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:36"]
Hei, nro 4, älä sure! Rohkeasti vaan puhumaan!
Mä en osaa sanaakaan ranskaa. Viime kesänä ulkomaanmatkalla onnistuin silti tekemään rikosilmoituksen ranskaksi elekielellä ja muutamalla sanakirjasta poimitulla olellisimmalla sanalla. Ranskalaisilla (ainakin pienemmissä kaupungeissa) on yllättävän suuri halu kommunikaatioon (toisin kuin usein suomalaisilla) vaikkei olisikaan yhteistä kieltä. Ja kyllä ne asiat sitten jotenkin lutviutuu.
Vaikka esim. isossa kaupassa kukaan ei osannut englantia, kun hain jotain tavaraa, siinä oli äkkiä 10 ranskalaista auttamassa ja yrittämässä pähkäillä, mitä se nyt haluaa ja mistä sitä löytyisi. Suomessa myyjät menisi vaan karkuun, kun joku ummikko alkaisi kaupassa jotain solkata ja huitoa ilmaan. :)
Eli rohkeasti vaan puhumaan, kyllä se siitä lähtee!
[/quote]
Siis missäpäin Ranskaa sä kävit? Mun käsitykset pienistä ranskalaiskylistä on täysin päinvastaisia. Jos et osaa ranskaa, olet nolla. Et saa palvelua, kukaan ei auta, suorastaan vaihdetaan kadun toiselle puolelle, jos tulee tällainen ulkomaanelävä vastaan.
Oltiin kesällä kuukausi Ranskassa ja saatiin todella tympeää palvelua joka paikassa. Ihan vain kielen takia. Tutustuttiin johonkin paikallisiin ja he sanoivat, ettei heitä kiinnosta opetella englantia. Jos joku haluaa tulla Ranskaan, opetelkoon kielen. Miksi heidän pitäisi palvella jotain turistia kielellä, joka ei ole heidän omansa.
Lapsi kaatui pahasti ja haluttiin apteekista sekä laastareita että jotain haavanpuhdistusainetta. Mentiin sanakirjan kanssa ja yritettiin kysyä. Näytettiin myös verta vuotavaa lasta. Apteekkari vain totesi "no ingles", vaikkei edes yritetty puhua englantia. Seisoi kassan takana, levitteli käsiään, eikä auttanut ollenkaan.
Samoin leipäkaupassa. Osoitin takaseinällä olevaa leipää ja näytin, että yksi kiitos. Myyjä ei edes katsonut taakseen, mitä osoitin, vaan antoi erittäin selvästi ymmärtää, että pitäisi puhua ranskaa.
Mulle ainakin tuli niin tympeä olo koko Ranskasta, etten halua mennä sinne enää ikinä. Ennen kuin osaan kieltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saksalaiset on mun kokemuksen mukaan tosi otettuja, jos yritän puhua saksaa. Vaikka ei se varmaan aina ihan oikein mene, akkusatiivit ja datiivit menee sekaisin, ja sanoja joutuu hakemaan, niin paikalliset on olleet aina hyvin kannustavia ja kiitelleet. Ja sehän tietty kannustaa yritäämään enemmän ja opsikelemaan lisää :-)
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:37"]
Joo, nykyajan ihminen kuulee englantia niin paljon että sitä kyllä oppii ymmärtämään, puhuminen on sitte toinen juttu. Mun äidin ikäpolvi (liki kuusikymppiset) ei ole oppinut niin hyvin koska he eivät läheskään kaikki ole saaneet nuorena koulussa opiskella englantia, äiti ihmettelee kun sanon että ymmärrän täysin mitä kauniissa ja rohkeissa puhutaan vaikka vaan kuulen puheen toiseen huoneeseen.
[/quote]
Aina ihmettelen tätä, kun sanotaan, että minun ikäpolveni eli liki kuusikymppiset (itse täytän 58) ei osaisi englantia.
Olen ihan peräkylässä kasvanut, käynyt pientä kansakoulua (peruskoulua ei vielä ollut), ja silti englannin opiskelu alkoi meillä jo kolmannella luokalla (niin kuin käsittääkseni nykyäänkin). Jos meillä peräkylillä opetettiin tuolloin englantia, opetettiin varmasti joka paikassa muuallakin.
Osaan englantia oikein hyvin ja niin osaavat kaikki tuntemani ikätoveritkin. Eiköhän se ole minua edeltävä sukupolvi, joka ei kieltä tosiaankaan osaa (tosin oma 83-vuotias äitinikin kyllä osaa; oppi nuorena alkeet ja on kuulemma teeveetä katselemalla oppinut todella paljon lisää, Hienosti pärjäsi kielellä yhteisellä Lontoon-reissullamme.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 11:55"]
Aina ihmettelen tätä, kun sanotaan, että minun ikäpolveni eli liki kuusikymppiset (itse täytän 58) ei osaisi englantia.
Olen ihan peräkylässä kasvanut, käynyt pientä kansakoulua (peruskoulua ei vielä ollut), ja silti englannin opiskelu alkoi meillä jo kolmannella luokalla (niin kuin käsittääkseni nykyäänkin). Jos meillä peräkylillä opetettiin tuolloin englantia, opetettiin varmasti joka paikassa muuallakin.
Osaan englantia oikein hyvin ja niin osaavat kaikki tuntemani ikätoveritkin. Eiköhän se ole minua edeltävä sukupolvi, joka ei kieltä tosiaankaan osaa (tosin oma 83-vuotias äitinikin kyllä osaa; oppi nuorena alkeet ja on kuulemma teeveetä katselemalla oppinut todella paljon lisää, Hienosti pärjäsi kielellä yhteisellä Lontoon-reissullamme.).
[/quote]
No minun äitini on 65-vuotias. Sisarusparvensa esikoinen. Hän ja seuraavat 4 sisarusta eivät tietääkseni osaa yhtään vieraita kieliä (mukaan lukien ruotsin). Tästä nuoremmat sisarukset sitten hieman. Se joka on vähän alle 60v oppi jo koulussa jotain ja on myöhemmin hieman jossain kursseillut. Reilu 50-v. sisko on opiskellut jonkun verran ja osaa tärkeimmät lauseet, jotta pärjää turistina ulkomailla.
Kaikki käyneet samaa peräkylien kansakoulua 5 vuotta.
No ei kai se kielitaito iästä riipu, vaan koulutusmahdollisuuksista ja siitä, mitä on elämässään tehnyt. Isoisotätin puhui englantia, vaikka oli maatalon emäntä. Oli nuorempana 8 vuotta piikana New Yorkissa. Moni sukulaiseni on aikuisena opiskellut englantia, osa iltalukiossa osa työväenopistoissa. Jokunen sukulainen muutti Australiaan, ja toki se siivitti kilenopiskelua, kun australialaiset ummikkonuoret tuli sitten Suomeen sukuloimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:37"]
Joo, nykyajan ihminen kuulee englantia niin paljon että sitä kyllä oppii ymmärtämään, puhuminen on sitte toinen juttu. Mun äidin ikäpolvi (liki kuusikymppiset) ei ole oppinut niin hyvin koska he eivät läheskään kaikki ole saaneet nuorena koulussa opiskella englantia, äiti ihmettelee kun sanon että ymmärrän täysin mitä kauniissa ja rohkeissa puhutaan vaikka vaan kuulen puheen toiseen huoneeseen.
[/quote]
Aina ihmettelen tätä, kun sanotaan, että minun ikäpolveni eli liki kuusikymppiset (itse täytän 58) ei osaisi englantia.
Olen ihan peräkylässä kasvanut, käynyt pientä kansakoulua (peruskoulua ei vielä ollut), ja silti englannin opiskelu alkoi meillä jo kolmannella luokalla (niin kuin käsittääkseni nykyäänkin). Jos meillä peräkylillä opetettiin tuolloin englantia, opetettiin varmasti joka paikassa muuallakin.
Osaan englantia oikein hyvin ja niin osaavat kaikki tuntemani ikätoveritkin. Eiköhän se ole minua edeltävä sukupolvi, joka ei kieltä tosiaankaan osaa (tosin oma 83-vuotias äitinikin kyllä osaa; oppi nuorena alkeet ja on kuulemma teeveetä katselemalla oppinut todella paljon lisää, Hienosti pärjäsi kielellä yhteisellä Lontoon-reissullamme.).
[/quote]
Ei mun äitini kansakoulussa ollut englantia, eikä edes ammattikoulussa kun kävi ompelulinjan, aikuisena vasta kävi sitten "yläasteen" ja luki merkonomiksi, ja vaikeaa oli englannin kanssa. Äitini täyttää tänä vuonna 59v. Isäpuoleni ei edes yritä ymmärtää englantia.
Ja täytyy kyllä sanoa, että se ei vielä ole mitään kielitaitoa jos osaa muutaman sanan tai lauseen jotain vierasta kieltä. Itse ainakin koen, ettei muutaman kymmenen sanan sanavarastolla vielä kovin ihmeellistä keskustelua voi käydä. Ja aika paljon menee muutenkin ohi. Miehelläni meni noin viisi vuotta ennen kuin oppi suomea niin hyvin, että pysyi keskusteluissa kärryillä ja pystyi niihin jotenkin osallistumaankin. Ja koko tämän ajan hän harjoitteli ahkerasti ja asui Suomessa. Eikä ole mitenkään erityisen tyhmäkään. Itselläni meni aikanaan Englannissa pari vuotta ennen kuin pystyin osallistumaan tasaveroisena keskusteluihin ja tajusin mille ihmiset nauroivat. Ja pohjalla oli laudatur englannista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsit kuitenkin tekstityksen, jotta ymmärsit?
Voi, kyllä ihan muutamakin sana riittää! Ihmiset viestivät niin monin tavoin, eivät pelkästään puhumalla. Reippaasti harrastamaan!
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:49"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:40"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:36"]
Ystäväni puhuu sujuvaa espanjaa, ja ajattelin opetella sen seuraavaksi. Jos ei muuten, niin osaampahan edes jotain Barcelonassa jonne on edessä kaksi matkaa ensi kesänä :)
ap
[/quote]
Ajattelit opetella espanjan kieleN ensi kesään mennessä? Onnea yritykselle :D
[/quote]
En ihan ymmärrä, miksi yrität olla ilkeä? Joku itsetuntojuttuko? Huono päivä.
Lue kommenttini uudelleen, kiitos.
ap
[/quote]
Luin kommenttisi, lue itse. Sanoit että opettelet "sen" seuraavaksi. On ylimielistä sanoa, että osaa jonkun kielen, ellei ole suunnilleen k.o. kielen professori. Voi sanoa että osaa kieltä - vähän tai paljon - mutta että osaa kielen...
[/quote]Voi luoja! Just tollasen asenteen takia suomalaiset ei uskalla ikinä avata suutaan ulkomaalasiten keskuudessa, koska ne elää luulossa, että pitää olla joku professri ja puhua kieltä täydellisesti ennen kuin saa puhua. Ärsyttää tollaset.
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 11:55"]
Aina ihmettelen tätä, kun sanotaan, että minun ikäpolveni eli liki kuusikymppiset (itse täytän 58) ei osaisi englantia.
Olen ihan peräkylässä kasvanut, käynyt pientä kansakoulua (peruskoulua ei vielä ollut), ja silti englannin opiskelu alkoi meillä jo kolmannella luokalla (niin kuin käsittääkseni nykyäänkin). Jos meillä peräkylillä opetettiin tuolloin englantia, opetettiin varmasti joka paikassa muuallakin.
Osaan englantia oikein hyvin ja niin osaavat kaikki tuntemani ikätoveritkin. Eiköhän se ole minua edeltävä sukupolvi, joka ei kieltä tosiaankaan osaa (tosin oma 83-vuotias äitinikin kyllä osaa; oppi nuorena alkeet ja on kuulemma teeveetä katselemalla oppinut todella paljon lisää, Hienosti pärjäsi kielellä yhteisellä Lontoon-reissullamme.).
[/quote]
Isäni on samanikäinen kuin sinä, eikä hänelle opetettu kansakoulussa yhtään mitään kieltä. Aikuisiällä hän on opetellut englantia itsekseen. Luetun ymmärtäminen sujuu erinomaisesti ja kuullun ymmärtäminen kohtuullisesti, mutta puhuminen ja kirjoittaminen tuottavat tuskaa.
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 14:55"]
Miehelläni meni noin viisi vuotta ennen kuin oppi suomea niin hyvin, että pysyi keskusteluissa kärryillä ja pystyi niihin jotenkin osallistumaankin. Ja koko tämän ajan hän harjoitteli ahkerasti ja asui Suomessa. Eikä ole mitenkään erityisen tyhmäkään. [/quote]
Olen työni kautta paljon tekemisissä maahanmuuttajien kanssa, ja olen huomannut, että kielen oppiminen on todella yksilöllistä. Osalla on jo vuoden jälkeen aivan käsittämättömän hyvä suomen taito ja heidän kanssaan pystyy kommunikoimaan melkein asiasta kuin asiasta. Osa taas ei vielä kymmenenkään vuoden jälkeen osaa juuri mitään. Joillakuilla heikkoa kielitaitoa tietysti voi selittää motivaation puute, mutta jotkut näistä, jotka eivät vain opi kieltä, ovat kyllä motivoituneita ja yrittävät kovasti opiskella, eivät vain opi syystä tai toisesta.
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:27"]
Mä ymmärrän seitsemää kieltä sujuvasti. Pystyn siis seuraamaan tv-ohjelmia, uutisia, radiokeskusteluja tai kahden natiivin arkikeskustelua suomen lisäksi englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, italiaksi, espanjaksi ja ranskaksi.
Toisinpäin ei vaan suju. Vaikka ymmärrän kaiken, oma puheen tuottaminen on tosi huonoa. En muista sanoja tai lauserakenteita, en prepositioita ja sijamuotoja. Harmi sinänsä! En vain pääse harjoituttamaan omaa puhetta missään, täysin yksipuolista tämä osaaminen.
Olin viime kesänä Ranskassa lomalla. Ymmärsin ihan kaiken, mitä kaikki puhuivat (ihan hyvä, koska ne ei puhu mitään muuta kieltä..), mutten osannut kysyä keneltäkään mitään tai kertoa elämästäni. Luulivat sitten, etten ymmärräkään mitään. Je suis .. öö .. j'ai tres filles ei kun äh..
[/quote] Minusta tuo kuulostaa vähän epäuskottavalta. Normaalissa kielitaidon kehityksessä luetun ymmärtäminen kulkee aina askeleen muita edellä ja kuullun ymmärtäminen sitten vähän muiden edellä. Ei siis hirveän paljon niiden muiden edellä, vaan vähemmän kuin yhden taitotason verran. Ja taitotasoja on 6.
Jos joku oikeasti ymmärtää KAIKEN, niin sitten pystyy myös tuottamaan HYVÄÄ kieltä tai KIITETTÄVÄÄ kieltä.
Taitotaso 1 = välttävä (ymmärtää tavallisia toivotuksia ja yksittäisiä arkielämän sanoja)
T 2 = kohtalainen (osaa yhdistellä sanoja yksinkertaisiksi kertoviksi lauseiksi)
T 3 = tyydyttävä (saa Suomen kansalaisuuden)
T 4 = hyvä (voi opiskella AMK:ssa tai yliopistossa mamuna ja pärjää työelämässä)
T 5 = kiitettävä (hätääntyy vain harvinaisissa tilanteissa)
T 6 = ymmärtää kaiken
-Mies 28v-
Valitettavan monen suomalaisen "hyvä" englannin tai jonkin muun kielen taito on juuri sujuva kuunteleminen ja mahdollinen ymmärtäminenkin. Todellisesta kielitaidosta puuttuu vielä paljon. Jotta voisi sanoa osaavansa vierasta kieltä hyvin, pitää ymmärtää hyvin kuulemaansa ja lukemaansa sekä pystyä tuottamaan sujuvasti puhetta sekä kirjoitettua kieltä. Puheen tuottaminen on vaikein osa-alue. Olemme hirvittävän itsekriittisiä ja pelkäämme virheiden tekemistä vieläkin, vaikka koulun opetusmenetelmät ovat muuttuneet jo vuosikausia sitten pois virheisiin tuijottamisesta.
Monet koululaiset (tytöt) ovat niin tunnollisia, että eivät uskalla heittäytyä uuteen kieleen, eivät uskalla päätellä, mitä joku kuunneltu tai luettu teksti tarkoittaa, kun muutama ymmärtämisen kannalta epäoleellinen sana on tuntematon. Monella koulussa menestyneellä tytöllä ylioppilaskoe ei suju tuon liian tunnollisuuden takia niin hyvin kuin toivoisi. Sen sijaan monet "huithapelipojat" yllättävät positiivisesti. He uskaltavat heittäytyä ja arvailla, heillähän ei ole mitään menetettävää.
Meidän pitäisi ehkä saada enemmän natiiveja kielenopettajia kouluihin, jotta puhekin alkaisi sujua. Olisi pakko puhua esim. englantia, kun ope ei ymmärrä suomea. Eihän kaikista tule tälläkään menetelmällä uusia "runebergejä", mutta tuloksena olisi ainakin eri tilanteissa toimiva kielitaito.
On aika ristiriitaista, miten usein kehumma jonkun ulkomaalaisen suomen taitoa, kun tämä surutta operoi ehkä parillakymmenellä sanalla ja tekee itsensä ymmärretyksi. Suomalainen osaa englantia (tai jotain muuta kieltä) moninkertaisesti enemmän sekä teoriassa että käytännössä, jos vain uskaltaisi avata suunsa. Mutta kun ei. Pitää muistaa, että ulkomailla saattaa kulua muutama päivä, ennen kuin ymmärtää muiden puheen ja vielä muutama päivä, että kokoaa itseluottamuksensa ja avaa suunsa. Aluksi puhe saattaa olla kömpelöä, mutta siitä se muuttuu sujuvammaksi, kun vain harjoittelee ja puhuu virheitä pelkäämättä.
Minulla englannin taito on ns. pitkästä kielestä huolimatta rapistunut aika lailla. Ymmärrän noita yksinkertaisia tv-sarjoja ja elokuvia aika mukavasti ilman tekstiäkin, mutta puhuminen sujuu harjoituksen puutteessa heikommin. Ruotsi ja saksa sen sijaan sujuvat erinomaisesti kaikilla osa-alueilla. Ruotsin osalta asiantuntija oli aikanaan sitä mieltä, että olisin kasvanut kaksikielisenä, mikä ei pidä paikkaansa. Saksalla olen joskus hämännyt jopa syntyperäisen luulemaan minuakin germaaniksi. No ihan ehtä suomalainen ja suupaltti karjalainen olen.