Lue keskustelun säännöt.
Miksi aina petän?
15.10.2013 |
En ymmärrä, mikä saa minut aina pettämään miestäni. Kännipäissäni (noh, useimmiten. Selvispäitenkin tullut tehtyä) päädyn aina vieraaseen sänkyyn ja seuraavana päivänä on hitonmoinen morkkis ja päätän, että se jää siihen. Ei koskaan enää.
Sinällään seksistä en piittaa enkä saa muiden kuin oman mieheni kanssa siitä jotain irti. Oikeastaan jo siinä vaiheessa kun pitäisi noiden mieste kanssa jotain touhuta, peruuttaisin mieluummin koko touhun mutta en halua tuottaa "pettymystä" vastapuolelle. Minä vien loppuun sen, mikä on aloitettu.
Olo tuntuu aina niin paskalta. Tiedän, että teen helvetin väärin miestäni kohtaan mutta vaikka mitä päätän, lipsun aina päätöksistäni. Mies ei tietääkseni tiedä näistä ja vaikka tietäisikin, ei hän puhu (kuten ei mistään muustakaan).
Joo, kivittäkää vain mutta olen kiitollinen myös neuvoista. Miten päästä tästä kuviosta eroon. Mikä minua vaivaa?
Kommentit (35)
Mielestäni tuon itsesi ruoskimisen sijaan kannattaisi miettiä pohjimmaisia syitä pettämiselle. Tai oikeastaan sille, että miksi niin kovasti tarvitset vieraiden (?) miesten hyväksyntää? Siitähän tässä kai on kyse, et saa tarpeeksi huomiota omalta mieheltäsi ja haet sitä vierailta miehiltä.
En mitenkään yritä moralisoida, olen tehnyt samaa itsekin. Kunnes jossain kohtaa löysin parisuhteen missä olin aidosti onnellinen, ja koin saavani kaiken suhteesta. Silloin loppui myös pettäminen.
Ehkä suhteesi mieheesi (kun mainitsit puhumattomuuden ja kehumisen puutteen) vaikuttaa negatiivisella tavalla itsetuntoosi, ja haet jonkinlaista "boostia" muiden miesten kautta. Tiedätkö, että vihdoin koet olevasi haluttu, kaunis ja seksikäs. Asioita, mitä et koe miehesi kanssa.
Neuvoisinkin, että ottaisit asian puheeksi miehesi kanssa. Kerro hänelle, että et koe olevasi seksikäs tai haluttu hänen seurassaan. Mutta kaikista eniten neuvoisin löytämään sen oman rakkauden itseäsi kohtaan, sillä et tarvitse kenenkään muun hyväksyntää itseäsi kohtaan : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Niinkuin minun näppiksiltä olisi tuo sinun tarinasi ap. Onnistuisiko mitenkään kirjoitella yksityisesti, ilman "kivitystä"? Ei jaksa näitä kommentteja ihmisiltä jotka ei oikeasti tiedä mitä tässä itse käy läpi.
Olet itsekäs eli et oikeasti välitä kuin itsestäsi.
Egon buustausta.
Jännitystä elämään.
Miksi olet parisuhteessa?
Eikö olisi helpompi elää vapaana niin saa panna kaikkea mikä liikkuu ja sinut vaan huolii?
Tai sitten avoin liitto eli mieskin saa luvan kanssa panna muita vai onko se oikeus vain sinulla?
Itselläni vähän samanlainen kuvio. Paitsi, että minulla on vahva taipumus ihastua säännöllisesti vieraisiin miehiin. Vain yhden miehen kohdalla tämän on tosin johtanut sänkyyn tai oikeastaan pitkään salasuhteeseen. En suunnittele ihastuvani. Jotenkin se vain kuitenkin aina tapahtuu. Tapaan miehen, miehen mieleenkiinto tuntuu hyvälle, alan tuntemaan vetoa mieheen ja haaveilemaan miehestä. Hassua, mutta yleensä aina (paitsi siis tuon yhden miehen kanssa) haaveilut päättyvät siihen, että pääsen pussailemaan miehen kanssa. En siis edes haaveile seksistä kuin harvoin. Ihastumisesta vain saa energiaa ja kipinää elämään. Jossain vaiheessa sitten vain "kyllästyn" tähän haaveiluun. En todellakaan tiedä, miksi olen tällainen. Suhde oman miehen kanssa on päätynyt lähinnä sisar-veli/kämppistasolle, mutta toisaalta olen ollut tällainen melkein aina. Tuota yhtä sivusuhdetta kadun nyt. Siihen oli omat syynsä, miksi siihen päädyin. Mieheni ei tiedä siitä ja olen päätin aikanani olla kertomatta siitä.
Olin aikaisemmissa suhteissa samanlainen. Vuoden jaksoin sinnitellä, sitten sorruin. En saanut kotona huomiota ja hain sitä ulkopuolelta. Humalassa se oli helppoa, minua imarteli kun joku mies tuli iskemään, kehui minua. Aika useasti oli morkkis jo siinä kohtaa, kun sänkyyn menin, mutta kuten sinäkin, hoidin homman loppuun asti. Mitä enemmän petin, sen helpompaa se oli, vaikka aina ajattelinkin, että tämä on viimeinen kerta. Nykyisen miehen kanssa en ole pettänyt, eikä tee mieli. Mies huomioi minua, kehuu, ostaa kukkia eli kai tuo entisen elämän pettäminen oli jonkinlaista huomionhakua, kun kotona oli ilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tietääkö miehesi? Pettämiset lopetat niin, että kerrot hänelle ettet osaa olla uskollinen. Tulevissa suhteissasi kerrot jo heti alkuun, että haluat avoimen suhteen.
Ap taas.
Meillä mies on juuri sellainen "perussuomalainen" jörrikkä joka ei puhu ja harvemmin pussaakaan. Lahjoja tai huomionosoituksia on turha odottaa. Olemme olleet yhdessä pian kuusi vuotta ja vain kerran mies on edes kehunut minua (siis ulkonäköä ja sekin seksin aikana). Tavallaan hän olettaa minun tietävän, että pitää minua kauniina tms. Minä pyrin kehumaan miestä, en nyt ehkä joka päivä, mutta silloin tällöin, koska tiedän että siitä tulee hyvä mieli.
Totta kai hänessä on paljon hyviäkin puolia mutta yritän miettiä motiiveja omalle pettämiselleni kun kyseessä ei tosiaan ole seksi (jota saa kotona kerran pari kuukaudessa) kun en muiden kanssa saa siitä mitään irti. Huomio ja vastaava tässä tuntuu olevan se "pointti". Niin kauan tuntuu hyvältä.
En yhtään tiedä, mitä tapahtuisi jos/kun mies saisi tietää. Meillä on yksi lapsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saat jonkun taudin, niin sithän se selviää miehellesikin.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 23:04"]
Ap, tietääkö miehesi? Pettämiset lopetat niin, että kerrot hänelle ettet osaa olla uskollinen. Tulevissa suhteissasi kerrot jo heti alkuun, että haluat avoimen suhteen.
[/quote]
Mies ei tiedä. Haluaisin kertoa mutta pelkuri kun olen.
En oikeastaan tiedä, pystyisinkö avoimeenkaan suhteeseen. Kaikesta huolimatta olen mustasukkainen luonne. Niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin. Ehkä siinä tapauksessa menisi jos tosiaan olisin seksin perässä mutta kun en ole. Kuten aloituksessa sanoin, siinä vaiheessa kun pitäisi jotain tehdä, alan jo katua mutta en peräänny koska en aio lopettaa vastapuolen takia sellaista mikä on jo aloitettu.
Mietin vain, voisikohan esim. seksuaaliterapeutilta saada jotain apua vai auttaako tähän vain ero, vaikka miehessä ei ole periaatteessa mitään vikaa. Tämä on ensimmäinen ns. vakava parisuhteeni joten mitään kokemusta muusta ei ole. Tai siis, olihan noita irtosuhteita kun hain hyväksyntää keskivaikea masennuksen aikana (tämä on ihan ammattiauttajakin todennut) mutta siitä ei nyt ole kyse, koska masennuksesta en kärsi.
Tai sitten olen vain syntyjäni idiootti joka ei vain kykene hillitsemään itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäkainen suhde sulla on isääsi? Veikkaan että ei hyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettämisellä haetaan huomiota, hyväksyntää, rakkautta.Tyttölapsi joka ei sitä isältään saa kerjää sitä muilta miehiltä lopun elämäänsä.Isän rakkaudettomuus on jättänyt turvattomuudentunteen jota pettämisellä yritetään paikata.Vika ei ole miehessäsi.Kukaan mies ei pysty rakastamaan sua terveeksi.
Jätä se sika! Yleensä vika löytyy miehestä.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 12:34"]
Pettämisellä haetaan huomiota, hyväksyntää, rakkautta.Tyttölapsi joka ei sitä isältään saa kerjää sitä muilta miehiltä lopun elämäänsä.Isän rakkaudettomuus on jättänyt turvattomuudentunteen jota pettämisellä yritetään paikata.Vika ei ole miehessäsi.Kukaan mies ei pysty rakastamaan sua terveeksi.
[/quote]
Aika hyvin sanottu, tunnistan itseni. T. Tyttölapsi (nykyinen huora) joka ei isältään saanut hyväksyntää, huomiota eikä rakkautta
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 11:57"]
Itselläni vähän samanlainen kuvio. Paitsi, että minulla on vahva taipumus ihastua säännöllisesti vieraisiin miehiin. Vain yhden miehen kohdalla tämän on tosin johtanut sänkyyn tai oikeastaan pitkään salasuhteeseen. En suunnittele ihastuvani. Jotenkin se vain kuitenkin aina tapahtuu. Tapaan miehen, miehen mieleenkiinto tuntuu hyvälle, alan tuntemaan vetoa mieheen ja haaveilemaan miehestä. Hassua, mutta yleensä aina (paitsi siis tuon yhden miehen kanssa) haaveilut päättyvät siihen, että pääsen pussailemaan miehen kanssa. En siis edes haaveile seksistä kuin harvoin. Ihastumisesta vain saa energiaa ja kipinää elämään. Jossain vaiheessa sitten vain "kyllästyn" tähän haaveiluun. En todellakaan tiedä, miksi olen tällainen. Suhde oman miehen kanssa on päätynyt lähinnä sisar-veli/kämppistasolle, mutta toisaalta olen ollut tällainen melkein aina. Tuota yhtä sivusuhdetta kadun nyt. Siihen oli omat syynsä, miksi siihen päädyin. Mieheni ei tiedä siitä ja olen päätin aikanani olla kertomatta siitä.
[/quote]
Kaikki ihmiset ihastuu pitkissä suhteissa. Sinä kuulut niihin, joilla on niin huono itsekontrolli, että sallivat itselleen syrjähypyt. Nämä luonnollisesti oikeutat sillä, että "olet niin poikkeuksellinen herkkä ihastumaan". No et ole, olet normaalitallaaja joka ei ajattele nenäänsä pidemmälle.
No toivotaan, että ap on kahden vuoden jälkeen joko eronnut tai jättänyt pettämisen
Osa naisista ja miehistä on huoria. Lukekaa mitä Raamatussa sanotaan asiasta.
Siis petät koston takia. Et saa mieheltäsi kehuja, koska hän on suomalainen jörrikkä ja sinä et viitsi sanoa ongelmaa miehelle ääneen vaan mieluummin petät ja oletat, että hän jotenkin osaisi lukea ajatuksiasi.
Minua taas ärsyttää suunnattomasti kakkosen kaltaiset toteamukset, että petin, koska mies sitä ja tätä. Pettäminen lähtee aina itsestäsi. Sinä olet se, joka päätöksen tekee. Päätät mieluummin puuhata selän takana, valehdella ja sallia itsellesi jotain, mitä et salli miehellesi kuin että ottaisit asian suoraan pöydälle ja puhuisitte rehellisesti toisianne arvostavasti ongelmasta ja päättäisitte sen jälkeen, miten tästä jatketaan. Pettäminen on kyvyttömyyttä ratkaista omia ongelmia, jolloin osa ongelmasta työnnetään puolison harteille tämän sitä edes tietämättä. Sitten voidaan todeta hurskaasti, etten minä pettäisi, jos minut pidettäisiin tyytyväisenä. Ihan niin kuin oikeasti aikuinen ihminen pitäisi pitää tyytyväisenä tai muuten hän tekee jotain haitallista ja ilkeää parisuhteelle!
Kohtaa faktat.
1) Et osaa tai viitsi hoitaa parisuhdettasi. Et uskalla kohdata ongelmia etkä edes myönnä, että on olemassa jotain ongelmia, joita sinun pitäisi ratkoa. Syytät mielelläsi niistä ongelmista puolisoasi.
2) Et ole luotettava etkä se kallio, johon puoliso voisi nojautua vaikeina aikoina. Päinvastoin, niitä hankalia aikoja ei sinun kansasi pysty elämään, koska et seiso puolison rinnalla vaan kiirehdit puukottamaan selkään.
3) Voit lopettaa pettämisen milloin tahansa, kun tajuat, ettet kunnioita ihmisiä, joiden kanssa elät ja joita väität rakastavan. Riskeeraat lapsesi elämän perustan ihan huoletta, et varmaan edes mieti hetkeäkään, minkälaisia vaikutuksia sinun valinnallasi on lapsesi elämään.
Kun myönnät itsellesi, että vain sinä teet päätökset pettämiseen eikä taustalla ole mystisiä ja pakottavia syitä vaan joka kerta teet itsekkään ja omanapaisen valinnan, pystyt myös sen lopettamaan. Toivon tosin, että kerrot asiasta miehellesi. Jos hän on suurempi ihminen kuin sinä, hän saattaa kyetä antamaan anteeksi ja ottamaan opikseen myös omalta osaltaan, mitä tarvitaan, jotta voi elää kanssasi parisuhteessa. Jos hän ei kykene antamaan anteeksi, on ainakin reilua, että hän nyt tietää, ettei alun alkaenkaan ollut tekemisissä ihmisen kanssa, johon voisi turvautua vaikeina aikoina ja joka ei tilaisuuden tullen heti mene täyttämään omia tarpeitaan välittämättä lainkaan muiden tunteista. Olisi reilua, että tietää, kenen kanssa todella on parisuhteessa.
Veikkaan, että kaltaisesi ihmiset tekevät niin kuin numero kaksi ja toteavat, että pettämisen syy on siinä toisessa ja siten jotenkin oikeutettua. Vastuunkantoa kun ei varmasti ole ihmisellä, joka on valmis loukkaamaan läheisiään huoletta ja toistuvasti ja jonka ainoa murhe tässä asiassa on se, että tuntee morkkista sen jälkeen.