Miksi aina petän?

Itse petän miestäni, koska hänellä on pieni muna ja laukeaa melko nopeasti. Tarvitsen aina joskus kunnon panoa isokaluiselta mieheltä. Sellaisen löytäminen ei sitten olekaan ihan helppoa. Onneksi nyt vakkari, jota tapaan kerran kuussa.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 12:47"]Osa naisista ja miehistä on huoria. Lukekaa mitä Raamatussa sanotaan asiasta.
[/quote]
Raamattu on yhtä satua kun Aku Ankka tai Mustanaamio..
hölönpölyä !

Raamattu on satua, mutta siinä on paljon viisaita lauseita, myös huoraamisesta.

Lutkanaisia liikkeellä taas

Sellainen ihminen on valmi pettämään, joka ei osaa kunnioittaa itseään. Ja jos ei kunnioita itseään, ei osaa kunnioittaa muita. 

Minä en petä puolisoani ja lasteni isää koskaan. Sellaista rakkautta eteeni ei tule. Ja syy; en tee sitä lapsilleni. Ja syy; isäni teki niin ja näin ja kannoin osaltani jäljet vaikka kuinka luulivat "suojelevansa". 

Minusta pettäminen on selkärangattomin teko, jonka voi toista ihmistä kohtaan tehdä. Kunnioitan itseäni sen verran, että haluan ajatella, että moraalini ei ole riippuvainen siitä, kuinka paljon minua kehutaan tai pietään kauniina. Jos puolisoni ei huomioi minua tarpeeksi, on minun vastuulla kertoa tunteistani. Puolisoni ei ole meedio tai ajatusten lukija. Vastuu omista tunyeista ja niistä kertomisessa on minulla. Ja jos puoliso sivuuttaa sen mitä sanon, on minun mietittävä, että haluanko jatkaa suhdetta jos tässä asiassa mennään näin. En suinkaan ryntää baariin etsimään kohotusta. 

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 12:34"]Pettämisellä haetaan huomiota, hyväksyntää, rakkautta.Tyttölapsi joka ei sitä isältään saa kerjää sitä muilta miehiltä lopun elämäänsä.Isän rakkaudettomuus on jättänyt turvattomuudentunteen jota pettämisellä yritetään paikata.Vika ei ole miehessäsi.Kukaan mies ei pysty rakastamaan sua terveeksi.
[/quote]

Tämä pätee ainakin omalla kohdallani. Isäni on aina ollu hyvin tunnekylmä ihminen ja aikuisiän kynnyksellä hän ei halunnut olla minuun enää missään yhteydessä. Tavallaan koko itsetuntoni perustuu nykyään siihen, miten paljon ja millä tavoin huomiota saa miehiltä. Olen pettänyt miestäni ja kadun sitä enemmän kuin mitään. Apuahan tällaiseen on haettava, ei siihen muuta ratkaisua ole.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 11:57"]

Itselläni vähän samanlainen kuvio. Paitsi, että minulla on vahva taipumus ihastua säännöllisesti vieraisiin miehiin. Vain yhden miehen kohdalla tämän on tosin johtanut sänkyyn tai oikeastaan pitkään salasuhteeseen. En suunnittele ihastuvani. Jotenkin se vain kuitenkin aina tapahtuu. Tapaan miehen, miehen mieleenkiinto tuntuu hyvälle, alan tuntemaan vetoa mieheen ja haaveilemaan miehestä. Hassua, mutta yleensä aina (paitsi siis tuon yhden miehen kanssa) haaveilut päättyvät siihen, että pääsen pussailemaan miehen kanssa. En siis edes haaveile seksistä kuin harvoin. Ihastumisesta vain saa energiaa ja kipinää elämään. Jossain vaiheessa sitten vain "kyllästyn" tähän haaveiluun. En todellakaan tiedä, miksi olen tällainen. Suhde oman miehen kanssa on päätynyt lähinnä sisar-veli/kämppistasolle, mutta toisaalta olen ollut tällainen melkein aina. Tuota yhtä sivusuhdetta kadun nyt. Siihen oli omat syynsä, miksi siihen päädyin. Mieheni ei tiedä siitä ja olen päätin aikanani olla kertomatta siitä.

[/quote]

Kaikki ihmiset ihastuu pitkissä suhteissa. Sinä kuulut niihin, joilla on niin huono itsekontrolli, että sallivat itselleen syrjähypyt. Nämä luonnollisesti oikeutat sillä, että "olet niin poikkeuksellinen herkkä ihastumaan". No et ole, olet normaalitallaaja joka ei ajattele nenäänsä pidemmälle.

[/quote]

Nimen omaan! Olen parisuhteeni aikana ihastunut vieraisiin miehiin, nauttinut huomiosta, nauranut jutuille, fantasioinut -enkä ole koskaan pettänyt! Jos näen komean ja karismaattisen miehen, kiihotun, mitä siitä! Näkee miehenikin varmaan kiihottavia naisia, mutta arvaa mitä, ei se silti niitä pane!

Kuulostat ihmiseltä, joka ei ole valmis näkemään vaivaa suhteen eteen ja joka pakenee ongelmia. Luultavasti miehesi on samanlainen, koska ette puhu vakavista asioista. Kuulostaa valtavalta taakalta teille molemmille loppu elämäksi, jos ette joko eroa tai ota härkää sarvista. Tästä voi tulla kierre, jossa molemmat petätte toisianne tai jossa mies kärsii hiljaa, koska tietää uskottomuudestasi.

Olette varmaan aika nuoria, koska ihastuminen toisiin on vanhemmille pareille jossain vaiheessa tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Se on yleinen kriisi parisuhteessa. Minä en IKINÄ tekisi sellaista tekoa toiselle, että menisin ajatuksista tekoihin. Tunteisiinsa ja ihastumisiinsa ei voi vaikuttaa. En valinnut ihastua toisiin. Tekoihinsa voi. Valitsin mieheni enkä hetken huumaa,

Jos koen, että olen löytänyt jonkun, joka on niin erinomainen, että voittaa mieheni (ei tule tapahtumaan), niin eroan. En ole itsekäs ja yritä saada molemmista parhaita puolia (pettäessä kiimaista seksiä ja kotona turvallisen ja kiltin aviomieen). Miten vaikeaa se on tajuta, ettei se ole reilua?

Eikä todellakaan liity isäsuhteeseen mitenkään. Minulla oli todella huonot välit väkivaltaiseen, narsistiseen isääni enkä siltikään huoraa jokaisesta mielen oikusta ja hae kaikkien huomiota. Toki hyvännäköisen ja kiihottavan miehen huomio tuntuu hyvältä, todella hyvältä, en minä sitä sano :D Mutta se on eri asia kuin itse teko, eri asia kuin pettäminen! Itse asiassa itserakkaan ja lapsellisen isäni kanssa eläminen sai minut ymmärtämään, miten tavattoman raivostuttavia ovat sellaiset ihmiset, jotka ovat ikuisia lapsia eivätkä koskaan ajattele ketään muuta kuin omaa itseään. Luulisin ap:n käytöksen olevan sellaisen isän tyttären, joka ei koskaan huomioinut tytärtään, muttei satuttanutkaan. Tyttö oli kuin ilmaa, vähän kuin nyt olet miesystävällesi. Muistuttaako hän isääsi?

Jos olet huonossa suhteessa, jossa et saa huomiota ja sitä silti janoat, lähde. Älä ole lapsellinen ja yritä poimia rusinoita pullasta. Tarinasi on ikivanha. Monogamisissa suhteissa on petetty iät ja ajat, kun alkaa kyllästyttää. Voit joko etsiä miehen, jolle se sopii tai lopettaa käytöksesi. Jos et osaa olla uskollinen kenellekään, älä elä parisuhteessa. Avoin suhde olisi sinulle parempi vaihtoehto.

Minusta kuulostaa siltä, että ongelmanne olisi ratkennut itsestään ennen pitkää, jos et olisi pettänyt miestäsi heti, kun toinen mies alkoi himottaa. Kärsivällisyyttä ongelmien edessä! Nykyään kaikki pitää saada heti!

Minullakin oli kausi kun mies ei huomioinut ja kerroin hänelle. Kerroin myös, miten pahalta se tuntui ja hän alkoi ottamaan enemmän huomioon. Jos mies ei ala ottamaan sinua huomioon tarpeeksi, siltikään ei petetä heti vaan punnitaan plussat ja miinukset, ehdotetaan avointa suhdetta tai lähdetään.

Pettämisen kuuluisi olla se viimeinen oljenkorsi. Monille se tuntuu olevan ensimmäinen. Petetään mieluummin kuin aukaistaan suu. Arvaa miltä miehestäsi tuntuu, kun olet ollut hiljaa ja hän on ajatellut kaiken olevan hyvin?

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 13:12"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 12:34"]Pettämisellä haetaan huomiota, hyväksyntää, rakkautta.Tyttölapsi joka ei sitä isältään saa kerjää sitä muilta miehiltä lopun elämäänsä.Isän rakkaudettomuus on jättänyt turvattomuudentunteen jota pettämisellä yritetään paikata.Vika ei ole miehessäsi.Kukaan mies ei pysty rakastamaan sua terveeksi. [/quote] Tämä pätee ainakin omalla kohdallani. Isäni on aina ollu hyvin tunnekylmä ihminen ja aikuisiän kynnyksellä hän ei halunnut olla minuun enää missään yhteydessä. Tavallaan koko itsetuntoni perustuu nykyään siihen, miten paljon ja millä tavoin huomiota saa miehiltä. Olen pettänyt miestäni ja kadun sitä enemmän kuin mitään. Apuahan tällaiseen on haettava, ei siihen muuta ratkaisua ole.

[/quote]

Sinä et ole isäsi! Olet aikuinen vahva nainen etkä enää hänen ikeensä alla! Sinulla on nyt valta. Käytä sitä paremmin kuin isäsi käytti omaansa. Sinä olet nyt aikuinen ja tekosi ovat sinun vastuullasi. Niitä voi kyllä ymmärtää paremmin pohtimalla isäsuhdettasi, mutta mikään kokemasi ei oikeuta mitään, mitä aikuisena teet. Aikuisuus on valintoja. Todellla vaikeita valintoja. En usko, että olet paha ihminen. En usko, itsekään haluat sitä, että sellainen kylmä ihminen kuin isäsi, vaikuttaa siihen, miten moraalitoomasti sinä käyttäydyt aikuisena omaa miestäsi kohtaan?

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 13:25"][quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 13:12"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 12:34"]Pettämisellä haetaan huomiota, hyväksyntää, rakkautta.Tyttölapsi joka ei sitä isältään saa kerjää sitä muilta miehiltä lopun elämäänsä.Isän rakkaudettomuus on jättänyt turvattomuudentunteen jota pettämisellä yritetään paikata.Vika ei ole miehessäsi.Kukaan mies ei pysty rakastamaan sua terveeksi. [/quote] Tämä pätee ainakin omalla kohdallani. Isäni on aina ollu hyvin tunnekylmä ihminen ja aikuisiän kynnyksellä hän ei halunnut olla minuun enää missään yhteydessä. Tavallaan koko itsetuntoni perustuu nykyään siihen, miten paljon ja millä tavoin huomiota saa miehiltä. Olen pettänyt miestäni ja kadun sitä enemmän kuin mitään. Apuahan tällaiseen on haettava, ei siihen muuta ratkaisua ole.

[/quote]

Sinä et ole isäsi! Olet aikuinen vahva nainen etkä enää hänen ikeensä alla! Sinulla on nyt valta. Käytä sitä paremmin kuin isäsi käytti omaansa. Sinä olet nyt aikuinen ja tekosi ovat sinun vastuullasi. Niitä voi kyllä ymmärtää paremmin pohtimalla isäsuhdettasi, mutta mikään kokemasi ei oikeuta mitään, mitä aikuisena teet. Aikuisuus on valintoja. Todellla vaikeita valintoja. En usko, että olet paha ihminen. En usko, itsekään haluat sitä, että sellainen kylmä ihminen kuin isäsi, vaikuttaa siihen, miten moraalitoomasti sinä käyttäydyt aikuisena omaa miestäsi kohtaan?
[/quote]

Näinhän se menee.. enkä todellakaan halua puolustella. Minun tosiaan pitäisi pystyä ne järkevät valinnat tekemään. Ehdottomasti olen sitä mieltä että itse olen syyllinen jokaikiseen valintaan jonka teen. Tarkoitukseni oli vain ilmaista, että tuo kyseinen teksti isä-tytär-suhteesta pätee minuun. Ei sillä, että se tekoni oikeuttaisi. Kyllä tässä on melkoista itsetutkiskelua on saanut tehdä.. kiitos viestistäsi!

En ole siis ap..

27 & 30

Pettäjillä ja alkoholisteilla on yksi yhteinen piirre. Aina löytyy syy jostain kun tekee mieli huikkaa tai toista. Ja se syy on aina jossain toisessa tai vähintäänkin olosuhteissa. Itsessä ei koskaan. 

Ja jos sitä syytä ei löydy, niin äkkiäkös sellaisen kehittää; pikku riidan saa vaikka mistä. Ja hei! Ymmärtämätön puolisohan se siinä lähestulkoot ajaa juomaan/pettämään. 

Pettäjät on vaan heikkoja ihmisiä. Mutta saahan sitä selitellä. Ikävä vaan, että sekä alkoholistit että pettäjät vetävät läheisensä lokaan. Molemmista pääsee onneksi eroon.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 13:36"]Pettäjillä ja alkoholisteilla on yksi yhteinen piirre. Aina löytyy syy jostain kun tekee mieli huikkaa tai toista. Ja se syy on aina jossain toisessa tai vähintäänkin olosuhteissa. Itsessä ei koskaan. 

Ja jos sitä syytä ei löydy, niin äkkiäkös sellaisen kehittää; pikku riidan saa vaikka mistä. Ja hei! Ymmärtämätön puolisohan se siinä lähestulkoot ajaa juomaan/pettämään. 

Pettäjät on vaan heikkoja ihmisiä. Mutta saahan sitä selitellä. Ikävä vaan, että sekä alkoholistit että pettäjät vetävät läheisensä lokaan. Molemmista pääsee onneksi eroon.
[/quote]

Aika mustavalkoinen ajattelutapa. Noh, kukin tyylillään. Perehtyisit kuitenkin asioihin ennenkuin tulet tänne pätemään, kuten esim. siihen, että alkoholismi on sairaus.

-alkoholistin tytär

Jos tekee asioita, joita ei haluaisi tehdä, eikä tiedä syytäkään miksi tekee, niin eiköhän jonkinlainen ammattiapu olisi paikallaan. Siellä voisi sitten setviä, että missä mennään.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 22:29"]En ymmärrä, mikä saa minut aina pettämään miestäni. Kännipäissäni (noh, useimmiten. Selvispäitenkin tullut tehtyä) päädyn aina vieraaseen sänkyyn ja seuraavana päivänä on hitonmoinen morkkis ja päätän, että se jää siihen. Ei koskaan enää.

Sinällään seksistä en piittaa enkä saa muiden kuin oman mieheni kanssa siitä jotain irti. Oikeastaan jo siinä vaiheessa kun pitäisi noiden mieste kanssa jotain touhuta, peruuttaisin mieluummin koko touhun mutta en halua tuottaa "pettymystä" vastapuolelle.  Minä vien loppuun sen, mikä on aloitettu.

Olo tuntuu aina niin paskalta. Tiedän, että teen helvetin väärin miestäni kohtaan mutta vaikka mitä päätän, lipsun aina päätöksistäni. Mies ei tietääkseni tiedä näistä ja vaikka tietäisikin, ei hän puhu (kuten ei mistään muustakaan).

Joo, kivittäkää vain mutta olen kiitollinen myös neuvoista. Miten päästä tästä kuviosta eroon. Mikä minua vaivaa?
[/quote]
Oliskohan tää että olet tavallinen suomalainen nainen ja myönnät sen itsellesi. Menet viraaseen sänkyyn mutta et osaa syyttää siitä todellisia syyllisiä elin puolisoa ja sitä törkeää miestä joka kehtasi varattua näistä lähestyä.
Pientä ajatus harjoittelua vain ja pian ymmärrät että olet uhri jota miehesi laiminlyö ja vierassikamies käyttää hyväkseen.
Oleg kuitenkin ainoa tässä touhussa jolla on puhtsag jauhot pussissa ja puhdas sydän. Sinussa ei ole vikaa ymmärrä se. Vika on miehessäsi, koska laiminlyö tarpeitasi ja näissä hyväksi käyttäjistä.
Itse tekin siinä raiskausilmoituksia näistä, mutta ymmärrän että miehesi tunteita ajattelee niin paljon että et välitä hakea itsellesi oikeutta.

Lutkat keksii aina syitä antaa pillua vieraille miehille. Se on taivaan tosi.