Kissasta luopuminen - lapsen suru
Kaipaan vinkkejä, miten auttaa lasta tässä tilanteessa. Joudumme luopumaan allergian vuoksi kissasta, joka on yhdeksänvuotiaalle tytölle hyvin rakas. Kissan pitäminen ei vain ole enää terveydellisistä syistä mahdollista. Miten voisin auttaa lastani tässä tilanteessa?
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Kuka on allerginen? Voisiko kissa muuttaa jollekin tutulle ihmiselle, jonka luona tyttö voi vierailla silloin tällöin?
Minä olen se allerginen. Tutulle muuttaminen olisi ihanteellista, mutta ei vaikuta olevan ketään, joka voisi ottaa.
Kai tiedät että allergialääkkeet on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka on allerginen? Voisiko kissa muuttaa jollekin tutulle ihmiselle, jonka luona tyttö voi vierailla silloin tällöin?
Minä olen se allerginen. Tutulle muuttaminen olisi ihanteellista, mutta ei vaikuta olevan ketään, joka voisi ottaa.
Siis kisu ollut teillä 9v ja nyt olet yhtäkkiä allerginen vai tuliko vanhempi kisu vasta pari kk sitten teille ja sulle puhkesi allergia?
Siskoni mies on pahasti allerginen kissoille. Hän syö lääkkeitä ja kestää välillä suurtakin epämukavuutta. Ei puhettakaan että rakas perheenjäsen olisi laitettu vuosia sitten muualle siksi että uusi kumppani sattuu olemaan allerginen. Allergiasi ei selvästi ole kovin paha koska asiaa on aikaa miettiä ja vatvoa, lääkkeillä sen kyllä saa parempaan tasapainoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka on allerginen? Voisiko kissa muuttaa jollekin tutulle ihmiselle, jonka luona tyttö voi vierailla silloin tällöin?
Minä olen se allerginen. Tutulle muuttaminen olisi ihanteellista, mutta ei vaikuta olevan ketään, joka voisi ottaa.
Niin varmaan. Vai haluatko vain eroon elämästä. Näitä "allergisia" kummasti löytyy kun eläimeen viikkojen/kk/vuosien aikana kyllästyttää.
Aika rankkaa on kissalle laittaa voin vanhaa (9v) kissaa enää vieraaseen paikkaan.
Miksi otitte kissan jos olet allerginen? Jos on paha allergia, olet varmaan tiennyt siitä jo kauan. Ei kai tämä ollut joku kesäkissa?
Kunhan et tee niin kuin oma äitini ja laita kissasta luopumista lapsen syyksi. Minä siis lapsena jouduin luopumaan kissastani koska pikkuveli sai allergian. Kerran kissa karkasi ja itkin sitä huoneessani etsimisen jälkeen. Äiti tuli huutamaan minulle, että koska etsin vain muutaman tunnin enkä koko päivää kissa annetaan pois kun tulee takaisin. Että muuten olisin saanut pitää sen allergiasta riippumatta, mutta koska en selvästikään välitä kissasta menetän sen. Se oli yksi kamalimmista päivistäni ikinä.
Kissa meni äidin ystävälle, sain nähdä onneksi sitä kun halusin vaikka pitkään aikaan en mennyt katsomaan koska sattui menetys liikaa.
Ehdottaisin siis, että kissa menisi tutulle.
Kauan kissa ollut teillä, minkä ikäinen kissa (pentu?), mitkä on sun allergiaoireet?
Joku koronan ajaksi otettu kissa tai kesäkissa.
AP asuu tietty maalla ja kissa ulkokissa mutta eroon on päästävä.
Näitähän variaatioita löytyy.
En tiedä mitään oikeita sanoja, jotka helpottaisi. Ajattelen tätä asiaa nyt itseni kautta, koska olin tuon ikäisenä aivan äärettömän kiintynyt meidän koiraan, joka kuoli sittemmin kun olin 18v. ja se oli todella kova paikka silloinkin ja tuntui kuin olisi menettänyt jonkun läheisensä. Nyt aikuisena siis en aivan tuossa mittakaavassa lemmikkeihin ole kiintynyt, mutta ajattelisin että lapset todella voivat kiintyä lemmikkeihin kuten ihmiseen.
On siis tärkeää hyväksyä lapsen suru, ymmärtää ja tukea.
Kerrot asiat kuten ne ovat, että sinä et pysty olemaan koska olet niin allerginen ja tulet kipeäksi ja se on kamalan harmillista ja tiedät että se on vaikeaa.
Voit toivoa kissan tulevalta kodilta yhteydenpitoa joskus, mutta ikävä kyllä sitä ei voi vaatia. Parasta etsiä koti joka ymmärtäisi kuulumisten tärkeyden lapsellesi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitään oikeita sanoja, jotka helpottaisi. Ajattelen tätä asiaa nyt itseni kautta, koska olin tuon ikäisenä aivan äärettömän kiintynyt meidän koiraan, joka kuoli sittemmin kun olin 18v. ja se oli todella kova paikka silloinkin ja tuntui kuin olisi menettänyt jonkun läheisensä. Nyt aikuisena siis en aivan tuossa mittakaavassa lemmikkeihin ole kiintynyt, mutta ajattelisin että lapset todella voivat kiintyä lemmikkeihin kuten ihmiseen.
On siis tärkeää hyväksyä lapsen suru, ymmärtää ja tukea.
Kerrot asiat kuten ne ovat, että sinä et pysty olemaan koska olet niin allerginen ja tulet kipeäksi ja se on kamalan harmillista ja tiedät että se on vaikeaa.
Voit toivoa kissan tulevalta kodilta yhteydenpitoa joskus, mutta ikävä kyllä sitä ei voi vaatia. Parasta etsiä koti joka ymmärtäisi kuulumisten tärkeyden lapsellesi.
Muistan itsekin lapsuudesta, miten vaikeita paikkoja olivat lemmikin menetykset. Tilanteelle ei voi nyt mitään, mutta haluaisin tehdä tästä lapselleni mahdollisimman lempeää. Ei tämä minullekaan ole helppoa ja ylläolevat syyllistävät kommentit satuttavat, kuten varmaan tarkoitus onkin.
Ollaan puhuttu asiasta paljon ja olen kertonut asiasta niinkuin se on. Silti lapseeni sattuu, tottakai sattuu. Hyvä puoli on kuitenkin se, että eläintä ei tarvitse lopettaa vaan on terve ja saa jatkaa toivon mukaan hyvää elämää toisessa kodissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitään oikeita sanoja, jotka helpottaisi. Ajattelen tätä asiaa nyt itseni kautta, koska olin tuon ikäisenä aivan äärettömän kiintynyt meidän koiraan, joka kuoli sittemmin kun olin 18v. ja se oli todella kova paikka silloinkin ja tuntui kuin olisi menettänyt jonkun läheisensä. Nyt aikuisena siis en aivan tuossa mittakaavassa lemmikkeihin ole kiintynyt, mutta ajattelisin että lapset todella voivat kiintyä lemmikkeihin kuten ihmiseen.
On siis tärkeää hyväksyä lapsen suru, ymmärtää ja tukea.
Kerrot asiat kuten ne ovat, että sinä et pysty olemaan koska olet niin allerginen ja tulet kipeäksi ja se on kamalan harmillista ja tiedät että se on vaikeaa.
Voit toivoa kissan tulevalta kodilta yhteydenpitoa joskus, mutta ikävä kyllä sitä ei voi vaatia. Parasta etsiä koti joka ymmärtäisi kuulumisten tärkeyden lapsellesi.
Kyllä aikuinenkin voi kiintyä lemmikkiin kuten ihmiseen. Sanoisin että enemmänkin. Nyt keski-ikäisenä lemmikki on tärkeintä elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitään oikeita sanoja, jotka helpottaisi. Ajattelen tätä asiaa nyt itseni kautta, koska olin tuon ikäisenä aivan äärettömän kiintynyt meidän koiraan, joka kuoli sittemmin kun olin 18v. ja se oli todella kova paikka silloinkin ja tuntui kuin olisi menettänyt jonkun läheisensä. Nyt aikuisena siis en aivan tuossa mittakaavassa lemmikkeihin ole kiintynyt, mutta ajattelisin että lapset todella voivat kiintyä lemmikkeihin kuten ihmiseen.
On siis tärkeää hyväksyä lapsen suru, ymmärtää ja tukea.
Kerrot asiat kuten ne ovat, että sinä et pysty olemaan koska olet niin allerginen ja tulet kipeäksi ja se on kamalan harmillista ja tiedät että se on vaikeaa.
Voit toivoa kissan tulevalta kodilta yhteydenpitoa joskus, mutta ikävä kyllä sitä ei voi vaatia. Parasta etsiä koti joka ymmärtäisi kuulumisten tärkeyden lapsellesi.Muistan itsekin lapsuudesta, miten vaikeita paikkoja olivat lemmikin menetykset. Tilanteelle ei voi nyt mitään, mutta haluaisin tehdä tästä lapselleni mahdollisimman lempeää. Ei tämä minullekaan ole helppoa ja ylläolevat syyllistävät kommentit satuttavat, kuten varmaan tarkoitus onkin.
Ollaan puhuttu asiasta paljon ja olen kertonut asiasta niinkuin se on. Silti lapseeni sattuu, tottakai sattuu. Hyvä puoli on kuitenkin se, että eläintä ei tarvitse lopettaa vaan on terve ja saa jatkaa toivon mukaan hyvää elämää toisessa kodissa.
Ap
Kuinka vanha kissa on? Kuinka kauan se on teillä ollut?
Kuka on allerginen? Voisiko kissa muuttaa jollekin tutulle ihmiselle, jonka luona tyttö voi vierailla silloin tällöin?