Lue keskustelun säännöt.
Aviomiehestä tullut kämppäkaveri
15.10.2013 |
Tuntuu että kaverukset asuu keskenään ja luotsaa eteenpäin kolmea alle kouluikäistä lasta. Mistään parisuhteesta ei tietoakaan. Ikinä ei tehdä mitään kahdestaan yhteistä aikaa ei ole jne... vali,vali. :)
Mitä pitäisi tehdä?
Mä ainakin kaipaisin jotain sutinaa...
Kommentit (14)
Tota taidetaan just kutsua "ruuhkavuosiksi"... Jotkut eroaa, kun ei kestä, jotkut ymmärtää sen olevan ohimenevää ja jaksavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia elämää tuo kun vuodet vierii ja suhteessa tulee taantumaa, toisaalta olisiko parempi olla yhdessä sellaisen miehen kanssa joka ei ole kämppismateriaalia? :-)
Ero ei tunnu ekalta vaihtoehdolta. Sutinaa kun saisi oman miehen kanssa aikaiseksi. Kaipaan ihan mielettömästi sitä tunnetta mitä toinen ihminen minussa sai aikaan. Perhosia vatsanpohjassa jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 16:15"]
Tota taidetaan just kutsua "ruuhkavuosiksi"... Jotkut eroaa, kun ei kestä, jotkut ymmärtää sen olevan ohimenevää ja jaksavat.
[/quote]
Ja jotkut ymmärtävät, että se on täysin vapaaehtoista ja että on onnellisempi ilman moista stressitekijää.
t. onnellinen lapseton pariskunta
Kannattaa sun itsesikin miettiä teille jotain yhteistä tekemistä, käykää myös treffeillä edes joskus harvoin :) Älä jää vain odottelemaan että jotain tapahtuu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mies on mun paras ystävä, mutta samalla rakastettu. me nauretaan paljon, tehdään myös vitsiä väsyneestä seksistä ja suhteen arjesta. huumori oikeasti auttaa :)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhosia vatsanpohjassa - ei taida kuulua enää aikaan, jolloin on oltu yhdessä yli 10 vuotta.
Ei se ole ohimenevää. En tiedä ketään, jolla suhde olis jotenkin mystisesti parantunut sitten, kun lapset isompia. Jossei sitä pikkulapsiaikaa saa vedettyä niin, että ollaan muutakin kuin iskä ja äiskä, niin eipä se siitä myöhemminkään kummene.
Joko sitä kemiaa ja säpinää on, vaikka vähän väsyttäiskin tai sitten on kaks tyyppiä, jotka kumpikin haluaa just sellasta väsähtänyttä "ollaan PERHEEN kanssa" touhua. Muuten tulee ero - ja hyvä niin.
Toi myyttinen "yhteinen aika" on ihan fuulaa myös. Jos kumpaakin oikeasti kiinnostaa se parisuhde, sitä aikaa kaivetaan vaikka mistä ja siinä kotisohvalla löhöilyssäkin on säpinää. Jos suhde on kuollut parisuhde mielessä, niin ihan sama mitä hotelliviikonloppuja järkkäilee.
Ehkä jollain on muunalaisia kokemuksia, mun tuttavapiirissä on homma mennyt näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille hoitaja ja menkää treffeille niin että, ette lähde yhdessä vaan tapaatte jossain. Jos mahdollista lähdette yön yli toiseen kaupunkiin ja lapsille tuttu hoitaja kotiin. Viikonloppuna lasten mennessä nukkumaan järjestätte omat kahdenkeskiset "treffit" kotona.
Se on paljon itsestä kiinni antaako parisuhteen laimentua. Kyllä minä ainakin saan vieläkin perhosia vatsanpohjaan miestäni ajatellessa.
Kirjoittelin samasta asiasta miesnäkökulmasta:
http://www.vauva.fi/keskustelu/3874731/ketju/vaimo_haluaa_olla_kamppis_kauanko_odottaa_ennen_eroa
Olen samaa mieltä tuon numero 13:n kanssa. Jos kiinnostusta löytyy niin kyllä se yhteinen
aikakin löytyy. Tulevasta puolisosta ei vain etukäteen ilmeisesti näe, onko kyseessä arkeen
tyytyvä vai jatkuvasti elämääkin kaipaava.
Ero? Sitten voit mennä rauhassa etsimään sitä sutinaa.