Miten tukea lapsen surua silloin, kun oma etäisä on hirttäytynyt ja

Eikö tästä ollut jo yksi aloitus ennestään? Vai onko näitä hirttäytyjiä ollut useampiakin viime aikoina?

Nostakaa se alkup ketju, en löytänyt!

Vie lapsi psykologille kuten täällä ehdotettiin kun kysyit asiaa aiemmin. Lapsille on olemassa erilaisia sururyhmiä. Tue ja kannusta, älä pakota puhumaan, pidä elämä mahdollisimman normaalina, älä jauha asiasta. Jo perheneuvolan jono on pitkä, koulussa on kuraattori jonka kanssa lapsi voi käydä juttelemassa, voi olal psykologikin jolle pääsee nopeasti.

Minusta pitäisi muistaa että surette ihan ensin sitä menetystä. Annatte sille tilaa.

Sitten puhutte siitä että se oli isän teko ja hänen valinta. Ei se tule siitä mitä muut tekee, jokainen aikuinen tekee omat ratkasut. Monet meidän aikuisien teoista vaikuttaa muihinkin ihmisiin, ei esim. eroava tahdo satuttaa lastaan sillä vaan lapsi ottaa sen myös erona hänestä.

Itsensä tappava ihminen harvemmin ajattelee muita ihmisiä, varsinkaan miten muihin sattuu vaan hänen kipuilunsa päättyy.

Lapsen kanssa tulleet riidat jokainen vanhempi varmasti tahtoo kuitata. Eikä isä tappanut itseään sen takia ettei sinne silloin menty vaan elämässä meni monet asiat varmasti huonosti. En usko että lapsen tulonperuminenkaan saa aikaan tappoa vaan olisi tehnyt itsemurhan vaikka seuraavalla viikolla? Pahin olisi varmaan ollut jos olisi silti tappanut itsensä sinä viikonloppuna ja lapsi löytänyt isänsä?

Minusta pitää antaa todella suuri tila lapsen surulle. Ja painottaa sitä että aikuiset on vastuussa teoistaan ja isällä meni todella huonosti, ei syy ole kenenkään. Se on ollut isän valintaa.

Tavallaan sitä ehkä ylidramatisoi mielestäni että lapsen poissaolo olisi aiheuttanut kuoleman tai lisänyt siihen vaan puita paloon, ei se niin mene. Isä olisi saattanut tappaa itsensä heti kun lapsi lähtee pois viettämästä viikonloppua.

Pitää surra menetystä, muistaa hyviä asioita kuolleesta (vaikka saa huonojakin muistaa) mutta ei itsemurha ole lapsesta johtuvaa: ei mitenkään. Ei sen takia isä itseään tappanut vaan ne tsiljoona muuta syytä. Eikä lapsen läsnäolo olisi saattanut muuttaa tilannetta toiseksi; kuten sanoin, olisi saattanut tehdä sen silti juuri silloin vaikka lapsi olisi ollut paikalla tai heti sen jälkeen. Se on isän elämä, hänen valinta ja syytä ei ole lapsessa.

Mutta hyvä kun menette juttelemaan! Mekin ollaan aikanaan käyty juttelemassa menetettyämme perheenjäsenen, vaikkei lapsi siellä juurikaan puhunut mutta se oli ainakin paikka kun oltiin hetki yhdessä hiljaa, sai sanoa ajatuksiaan ja pohdittiin miten ollaan vaan eletty. Vuosi käytiin tälläisessä terapiassa koko perhe ja siitä sitten harvennettiin käyntejä toisaalle.

Sun pitää vaan toistaa sille tyttärellesi, että hän ei ole syyllinen eikä missään vastuussa aikuisen toimista. Kerro tyttärelle, että isällään oli vaikeuksia mielenterveytensä kanssa eikä siihen ollut löytynyt apua aikuistenkaan taholta.

Kukaan ei ole vastuussa toisten itsemurhista.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 13:57"]

Nostakaa se alkup ketju, en löytänyt!

[/quote]

Ehkä se on poistettu?

Itselläni etäisä myöskin hirttäytyi, mutta olin jo silloin nuori aikuinen ja asuin omillani. Muistan tosin sen että juuri ennen sitä olin ajatellut soittaa isälleni, mutta se jäi jostain syystä. Sitä minä suren, että soitto jäi soittamatta ja yksi viimeinen muisto kokematta. En koe että olisin vastuussa isäni teosta, sillä kyseessä oli hänen valintansa ja hänen elämänsä.

Lapsen surulle pitää antaa tilaa. Lapselle on kuitenkin hyvä kertoa, että kyseessä oli isän valinta ja isän oma ratkaisu, eikä se liittynyt lapseen. Silti lapsi voi surra sitä että halusi perua tapaamisen. Lapsi voi kokea että se olisi ollut viimeinen mahdollisuus olla isän kanssa. Lapselle pitää antaa aikaa ja läheisyyttä, kuunnella jos lapsi haluaa puhua asiasta.

Voimia ja jaksamista teidän perheelle, lapsen tukemiseen ja kuoleman tuomien tunteiden ja asioiden käsittelyyn!

Oletkin saanut jo monta hyödyllistä kommenttia.

Laitan tässä osoitteita muutamalle nettisivulle liittyen lapsen läheisen kuolemaan ja itsemurhaan.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muutokset/laheisen_kuolema/

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/ED8814F87E1101F5C22570C00039638A?OpenDocument&lang=FI

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/3FB0F9C5F45A33C2C225709F004E25BE?OpenDocument&lang=FI

Jaksamista tämän kaiken keskellä!

Tulee myös parempia päiviä tämän jälkeen!