Pidätkö ahdistavana tai tunkeilevana, jos tuntematon mies keskustellessaan kanssasi koskettaaa olkapäätäsi tai kättäsi?
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän todella ahdistavana ja tunkeilevana, sukupuolella ei ole merkitystä. En pidä siitä, että minuun kosketaan ollenkaan, koskee myös tuttuja, kavereita ja perheenjäseniä.
Voi apua etkö koskaan halaa esim. vanhempiasi? Uskomatonta.
En halaa. Miksi halaisin? Omaa miestäni ja lapsiani halaan. En pidä itse kosketuksesta. Varsinkaan jalkateriin ei saa koskea. En vpi mitään sille että potkaisen refleksinomaisesti. Miehellä on myös inhottava tapa kietoutua yöllä kuin mustekala kiinni. Sitä joutuu aina tönimään omalle puolelleen.
Vierailija kirjoitti:
Jos se tuntemattoman ihmisen koskettelu on muka ap:n mielestä täysin normaalia ja täysin epäseksuaalista, niin kokeilepa kosketella miehrnä muita miehiä. Menet laittamaan bussipysäkillä kätesi jonkun miehen alaselälle. Tai kauppajonossa laitat kätesi edelläolevan miehen olkapäälle. Tai bussissaistuessa hivelet vähän tuntemattoman toisen miehen rannetta.
Jos se koskettelu on kerran ihan vaan neutraali ystävällinen huomiointi, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa tehdä noin.
En ole ap, mutta luitko otsikosta sanat "keskustellessaan kanssasi". Eli nyt ei ole kyse siitä, että lääpitään satunnaisesti ja mielivaltaisesti tuntemattomia lähiympäristössä, vaan kyseessä on _keskustelutilanne_. Ja itse ymmärrän ainakin, että keskustelu on jotain enemmän kuin ohimennen huikattu moi ja hei vastaan tullessa.
Jos joku koskettaa minua, kun keskustelemme syvällisiä vaikka ventovieraankin ka ssa ja osoittaa myötätuntoa asettamalla käden olkapäälle pieneksi hetkeksi, puristamalla sitä kevyesti, niin en koe sitä tungettelevana. Joskus saatan ehdottaa haliakin ventovieraan kanssa, jos on juteltu syvällisiä ja on yhteys.
Mutta niitä näitä jutellessa ahdistaisi kyllä.
Tilannetaju!
Pidän sitä sopimattomana käytöksenä vaikka tekijänä olisi nainen.
Tungettelevaa. Oli koskettelija sitten mies tai nainen tai musu. Jos tuntematon tai puolituttu pyrkii tietoisesti koskettamaan minua keskustelutilanteessa, koen sen tungettelevana.
Tutut eivät koskettele, koska he tietävät, että en pidä siitä.
Mitä konkreettista eroa on että koskettaja(vaikka olkapäähän) on tuntematon tai tuttu? Kyllähän ihmiset kätteleekin. Kyse ei kuitenkaan ole mistään hiplailusta vaan kosketuksesta. Mitä pelättävää siinä on? Johtaako se muuhunkin pelkoon?
En keskustele tuntemattomien kanssa.
Totta kai. Pidän ahdistavana jos tuntematon mies ylipäätään yrittää keskustella minulle, ellei kyseessä ole joku organisoitu tilanne ja syy, kuten nyt vaikka joku palaveri. Ja silloinkin tilanne voi olla ahdistava, mistään kosketuksista puhumattakaan.
Pidän erittäin tungettelevana ja moukkamaisena.
Miksi keskustellessa sen tuntemattoman pitää saada lääppiä? Eikö muuten pysty keskustelemaan toisen ihmisen kanssa, edes tuntemattoman?
Kyllä se on minusta vallankäyttöä ja alistava ele. Kummalta tahansa sukupuolelta, ja olipa kaunis/komea tai ruma.
creepyähän tuo olisi. Arvioisin ettei ole kasvatettu kotona hyvin jos käyttäytyy noin ja ei kiinosta kun voi valita ympärilleen mielummin oikein käyttäytyviä ihmisiä.
Pidän ahdistavana ja tunkeilevana, jos vieras mies tulee edes juttelemaan, jollei ole jotain kunnon asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kommentoijista kuolisi kauhusta jo Keski-Euroopassa 😂. On ihan normaalia koskea keskustelukumppania esim käsivarteen jutun "tehokeinona". Minua on koskeneet niin työkaverit, hammashoitaja, naapurit kuin salin vastaanottovirkailija, ja suurin osa näistä muutes naisia eikä tilanteissa ollut mitään ahdistavaa. Surullisen eristäytyneitä ovat suurin osa suomalaisista.
T. Ulkosuomalainen
Ja kukaan näistä ei ole sinulle tuntematon, vaan kaikilla on jonkinlainen kosketuspinta (!!) elämääsi. Nyt kysyttiin tuntemattoman kosketusta, eikä tuolla etelän maillakaan todellakaan mene tuntematon mies koskettelemaan ketään naisia noin vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen liikuntarajoitteinen, joten tuntemattomat ihmiset koskevat minuun usein yrittäessään auttaa. Pelästyn kuitenkin helposti ja minulla on erittäin huono tasapaino, joten kaadun helposti etenkin, jos ihmiset tarttuvat minuun jne. Saa auttaa, mutta aina pitäisi kysyä ensin, ettei pahenna tilannetta.
Kiva tietää. Tämän ketjun perusteella kävelen hyvällä omallatunnolla ohi aina, jos joku näyttää tarvitsevan apua. Koska joudun varmasti käräjille, jos satun vahingossa hipaista autettavaa. Pärjätkää siis yksin miten kukin parhaaksi katsotte.
Sinun onkin hyvä kulkea ohi, jos luetunymmärtämisesi on tuota luokkaa, sillä tuskin tilanteiden lukutaitosi on sen parempi.
Luulisi jokaisen täyspäisen ihmisen ymmärtävän, ettei toiseen käydä käsiksi kysymättä, poislukien tilanteet joissa toinen vaikka yhtäkkiä horjahtaa junakiskoille junan eteen tms.
Todellakin joskus se auttaja voi aiheuttaa vaaraa enemmän kuin auttaa. Siis suu auki ja kysymään.
t. toinen liikuntarajoitteinen
Hyi helvetti. Tuo kosketusjuttu on kopioitu jostain 90-lukulaisesta ulkomaisesta naisten iskemisen-ABC -kirjasta
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää - suurin osa suomalaisista on jo niin lihavia ja rumia, että ei heitä (=teitä) kukaan halua koskeakaan saati edes tulla lähelle. Saatte varmasti olla ihan rauhassa. Juokaa vaan lisää kaljaa ja syökää lisää pikaruokaa ja haiskaa pahalle.
Jos laihuus ja kauneus on edellytykset sille, että haluat koskea, eikö se jo kerro, ettei ole kyse viattomasta neutraalista kosketuksesta, vaan nimenomaan ahdistelusta?
Kyllä todellakin pidän tunkeilevana ja ahdistavana, jos tuntematon / puolituttu mies / nainen tulee yhtäkkiä koskettelemaan. Lapset ovat poikkeus, hehän vasta opettelevat miten sosiaalisissa tilanteissa toimitaan ja mitä ovat käytöstavat. Tykkään lapsista muutenkin. Mutta, eivät kaikki lapsetkaan pidä siitä, että tuntematon tulee koskettelemaan. Ja tämän me aikuiset usein unohdamme. Esim. Itse olin tuollainen lapsi. Tutut saivat koskea ja ottaa syliinkin, mutta inhosin sitä, että - olkoonkin herttainen mummo tai pappa - tuli lääppimään tyyliin : "Mitäs pikkutytölle kuuluu?", yms. Erityisesti inhosin sitä, että taputeltiin päähän, lyhyt kun olin ja olen edelleen.