Äitiyslomalla pää hajoaa!

Kävin ulkona pitkillä lenekillä ja tapailin muita äitejä. Vaikka en niin kauheasti tuntenut, mutta huomasin että muutkin äidit kaipaa seuraa. Eli vaikkei monesta nyt parasta ystävää tullutkaan, mutta tärkeitä kaverisuhteita olivat. Tarjosimme toisillemme seuraa ja tukeakin, jaettiin vinkkejä. Ihan vaan rohkeasti kyselin, että tuu käymään tai mennääks yhdessä vaunulenkeille ...

Älä ole koko aikaa kotona. Minä ainakin ulkoilin paljon ja kyläilin. Pakkasin usein vauvan vaunuun ja kävelin kaupungille vaikkapa vain kahville, tai kirjastoon. Kävin kavereiden luona kylässä, jopa yökylässä niiden kaukaisempien kavereiden luona. Ja meillä kävi vieraita.

Kyllä pää hajoaa jos ei ole aikuista seuraa välillä, muita kuin mies. Tuntuu että vauva-ajasta on ihan vähän aikaa, vaikka lapsi on jo lähempänä kolmea vuotta.

Joo, on toi ensimmäinen vuosi aika yksinäinen, kun ei sen pienen kanssa vielä varsinaista puistoelämää voi viettää. Koita saada päivääsi rutiinit. Helpottaa sekä vauvan hoidossa, että omassa jaksamisessa. Koita lähteä joka päivä jonnekin pois sieltä kotoa. 

Jätä vauva välillä hoitoon ja lähde tuulettumaan. Vauvan voi laittaa yökylään esim. isovanhemmille ja ottaa omaa aikaa.

 Vauva ei kärsi yökyläilystä, vaikka av-mammat sanoisivat mitä!

Päivittäin kannattaa poistua neljän seinän sisältä esim. Vaunulenkille tai tapaamaan kavereita. Vauvatreffit on hyviä, kyn sieltä saa vertaistukea.

Käyn pitkillä vaunulenkeillä, ja tapaan kyllä muita aikuisia. Mutta suurimman osan ajasta olen kuitenkin vauvan kanssa kahdestaan. Ja se alkaa olemaan aika tylsää. Samat jutut joka päivä.

Niin hajoaa.. jos kotiin jää ja mä olen lähtenyt töihin aina heti äippäloman loputtua.. tai siis taloudellisista syistä, lapsi kasvaa juuri silloin sen ikäiseksi että kotona voisi olla kivempaa ja ehkä jopa jaksasi jotain kun lapsi nukkuu paremmin.

Mutta siis joka päivä pyrin jonnekkin lähtemään, edes kävelylle, kävin puistossa, treffasin ystävääni joka on pph. kävin kaupoilla (jumbo ihan ykkösmesta) ikkunaostoksilla ja vähän muutenkin shoppailemassa, kotona jos olin niin leivoin tai siisvosin tai jotain tekemistä piti saada, muuten tosiaan tuntui että pää hajoaa tuohon yksinäisyyteen. Käy jossain mll:n kerhossa tms. jossa tapaisit muita äitejä jotka ovat kotona jos sulla ei ole ystäviä jakamaan tuota aikaa. Mulla onneksi oli muutama, asuivat tosin aika kaukana niin kauheasti ei tullut heidän luokseen ajeltua..

Kyllä mäkin kaipasi aikuiskontakteja, se on ihan selvä.

Kävin avoimessa päiväkodissa, valmennusryhmästä tutun äidin kanssa vaunulenkeillä, ystävien luona yms. Ja heti kun vauva osaa istua keinussa, voi mennä leikkipuistoon. Meillä on lähellä asukaspuisto, jossa käy paljon porukkaa ja jossa on ohjattua ohjelmaa yms. Vauvauinti ja äiti-lapsi jumppa on myös hyviä. Vaikka vauva ei sellaisia aktiviteetteja vielä tarvitse, niin ne on äidille kivoja, kun tapaa vähän muitakin äitejä. Jos joku ystäväsi on samaan aikaa lasten kanssa kotona, ota häneen yhteyttä.

MLL perhekerhot ja seurakunnan perhekerhot on myös hyviä. Googlaa, mitä sun paikkakunnalta löytyy.

Pienen vauvan kanssa olikin ihan älyttömän tylsää. Kun lapsi oppi liikkumaan (8kk ikäisenä) alkoi tulla jo vähän menoa. Nyt ikää on vuoden verran ja kyllähän tämä vaan tylsäksi käy. Nykyään sentään onneksi voidaan ulkoilla paljon, kun ipana laskee liukumäestä sun muuta. Vielä pari kk sitten ei oikein voinut tehdä sitäkään. Odotan innolla, että lapsi oppii kävelemään, niin ulkoilu monipuolistuu.

Itse olen harkinnut pph:n hommia, jotta saisin vähän ekstrarahaa sekä toimintaa päiviin. Kun on monta lasta niin aika menee joutuisammin, pysyy itse jämäkämpänä ja päivärytmikin säilyy paremmin.

5: Ei se arjen tylsyys mihinkään häviä, vaikka kuinka veisi vauvaa yökylään.

Kaikki aina ehdottaa niitä perhekahviloita sun muuta, mutta en mä ainakaan ole niistä innostunut. Ne tuppaavat olemaan aamulla 9-10 aikaan, mikä on meille huono aika. Iltapäivisin päästäisiin paremmin menemään, mutta ei silloin mitään tapahdu. Onneksi olen tutustunut pariin muuhun äitiin tältä alueelta, voidaan aina välillä treffailla.

En siis istu koko päivää kotona, vaan käyn joka päivä kävelyllä puistoissa tai kaupungilla. Yhtenä tai kahtena arkipäivänä tapaan kavereita. Minulla ei ole tarvetta muodostaa uusia tuttavuussuhteita muihin mammoihin. Mutta se mitä en jaksa on tämä: imetys-sylitys-vaipanvaihto-imetys-vaatteidenvaihto-vaipanvaihto-tuuditus-leikitys-imetys-vaipanvaihto* 

*)toista sama 12 tunnin ajan. 

Itse olen ollut 4 v kotona, enkä nyt sanoisi että pää aktiivisesti hajoaa.. :)

Kontakteja muihin perheisiin, ystäviin, pitää huolen että on myös omaa aikaa joskus ja nauttii rauhasta.

Googletapa paikkakuntasi toimintaa lapsiperheille. Itse olen vasta raskaana ja juuri tätä peläten olen jo tehnyt taustatutkimusta. Asun varsin pienellä paikkakunnalla, mutta jopa täältä löytyy mm. MML:n perhekahvila joka toinen viikko, seurakunnan perhekerhot joka viikko, vauvauintia naapurikunnassa kerran viikossa jne.

Kuten edellinenkin kirjoittaja totesi, kannattaa myös rohkeasti ystävystyä lähialueen äitien kanssa ja ehdottaa kahvittelua, lenkkeilyä jne, He ovat ihan yhtä yksin kotona, kuin sinäkin. 

Niille päiville kun ei ohjelmaa kodin ulkopuolella ole suunnitelmissa, tee itsellesi suunnitelmia/tavoitteita/ohjelmaa kotona olemiselle (oman jaksamisen mukaan tietysti): siivousprojekti vaatekaapissa, askartelua, käsitöitä tai ihan minkälaisesta tekemisestä tykkäätkin. Kannattaa myös kokeilla jotain uutta, voit yllättyä. Käy ihmeessä kirjastossa tutustumassa harrastuskirjojen hyllyyn (kirjastossa käyminen itsessäänkin ohjelmaa yhdelle päivälle). 

Mitä teit ja mistä nautit ennen lapsen syntymää? Voisiko jotain näistä saada takaisin elämääsi edes jollakin tavalla soveltaen? Vaikka nyt omassa tilanteessani: ennen raskautta omistin hevosen, jonka hoitaminen vei minulta tunteja päivässä. Lapsen synnyttyä aion palata tutulle tallille kerran viikossa tai kahdessa, nukuttaa vauvan rattaisiin ja harjata hevosia edes puoli tuntia. Eihän se tietenkään sama ole, kuin ratsastaa 5 kertaa viikossa, mutta se on silti jotain itselleni rakasta ja omaa, johon voin ottaa lapsen edes pieneksi hetkeksi mukaani.

Tsemppiä!

Sama tunne. Onneksi on ystäviä samassa tilanteessa. Vauva on myöskin ihana, joskin hieman vaativa tapaus. Kyllä se tästä, pitää yrittää nauttia. Tsemiä! :)

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 11:57"]

Googletapa paikkakuntasi toimintaa lapsiperheille. Itse olen vasta raskaana ja juuri tätä peläten olen jo tehnyt taustatutkimusta. Asun varsin pienellä paikkakunnalla, mutta jopa täältä löytyy mm. MML:n perhekahvila joka toinen viikko, seurakunnan perhekerhot joka viikko, vauvauintia naapurikunnassa kerran viikossa jne.

Kuten edellinenkin kirjoittaja totesi, kannattaa myös rohkeasti ystävystyä lähialueen äitien kanssa ja ehdottaa kahvittelua, lenkkeilyä jne, He ovat ihan yhtä yksin kotona, kuin sinäkin. 

Niille päiville kun ei ohjelmaa kodin ulkopuolella ole suunnitelmissa, tee itsellesi suunnitelmia/tavoitteita/ohjelmaa kotona olemiselle (oman jaksamisen mukaan tietysti): siivousprojekti vaatekaapissa, askartelua, käsitöitä tai ihan minkälaisesta tekemisestä tykkäätkin. Kannattaa myös kokeilla jotain uutta, voit yllättyä. Käy ihmeessä kirjastossa tutustumassa harrastuskirjojen hyllyyn (kirjastossa käyminen itsessäänkin ohjelmaa yhdelle päivälle). 

Mitä teit ja mistä nautit ennen lapsen syntymää? Voisiko jotain näistä saada takaisin elämääsi edes jollakin tavalla soveltaen? Vaikka nyt omassa tilanteessani: ennen raskautta omistin hevosen, jonka hoitaminen vei minulta tunteja päivässä. Lapsen synnyttyä aion palata tutulle tallille kerran viikossa tai kahdessa, nukuttaa vauvan rattaisiin ja harjata hevosia edes puoli tuntia. Eihän se tietenkään sama ole, kuin ratsastaa 5 kertaa viikossa, mutta se on silti jotain itselleni rakasta ja omaa, johon voin ottaa lapsen edes pieneksi hetkeksi mukaani.

Tsemppiä!

[/quote]

Kiitos, tämä oli hyvä vastaus. Ehkä hajoilen vähän turhaan, koska kuten sanoin minulla on ihan riittävästi omia aikuiskontakteja, enkä kaipaa mitään perhekahviloita tai puistomammojen tapailuja. Viikonloppuisin mies hoitaa vauvaa, ja pääsen harrastamaan omaa harrastustani. Viikonloput menee ihan hyvin. Mutta arkipäivinä en vain jaksa. Kun vauva vie niin paljon huomiota, ei täällä kotona ehdi mitään omia askaretluprojekteja tehdä. Hyvä jos saan siivottua. En ymmärrä, miten blogimammat ehtii.

Tää ei sua varmaan paljon auta, mutta sanon silti. Itselläkin oli välillä esikoisen kanssa samanlaisia tuntemuksia. Vaunuttelut olivat hyvä tapa "tappaa aikaa". Nyt neljän lapsen äitinä kehottaisin sua NAUTTIMAAN joka hetkestä kotona sen vauvan kanssa. Jos sulla on ns. helppo lapsi, jonka kanssa pääsee kulkemaan, niin kulkekaa! Käykää kirjastossa, shoppailemassa, kahveilla, kävelyillä jne. Se vauva-aika menee ihan sairaan äkkiä!  (Joo, en oo jäävi ehkä puhumaan ajan kulkemisesta nopeasti, kun kakkonen valvotti ekan vuoden joka ikinen yö...) Ei se kuupo siitä mihinkään hajoa, ota ne rauhalliset hetket haasteena. Lue, katso lempparisarjoja tv:stä boksilta tai dvd:ltä.

Tajusin vasta tän viimeisen vauvan aikana, että TÄMÄ AIKA EI PALAA! Kun tää vauva kasvaa, kaikki on viimeistä sitä ja viimeistä tätä. Loppuelämä menee töissä! :) Joten, jos olet aiemmin ollut menevää sorttia, voi äitiysloma tuntua ahdistavalta vapaine aikatauluineen. Mutta käännä se voitoksi ajattelemalla, että kerrankin voit käyttää sen ajan miten itse haluat!

Ja sitten on tietysti se yks vaihtoehto: lisää lapsia, ei hajoo ainakaan siihen pää, että ei olisi tekemistä.. ;)

Vittu...ei täälläkään jakseta! Vika viikko lähti vanheimpainvapaata JES! Olo on ollut kuin yksinhuoltajalla,vaikka puolisokin löytyy.Ehkä kerran kuussa viittinyt vaihtaa vaippaa,syöttää,leikittää sekä isompaa lasta tai pienempää...eikä muutenkaan tee kotitöitä.Mä pääsen kohta töihin!! Ihanaa!!Muutakin ajateltavaa.T:Pikkurakas sylissä tätä nakutellessa.

Minulla oli tuollainen olo ensimmäisen ja toisen lapsen vauva-aikana. Suorastaan odotin, että pääsen töihin. Vasta kolmannella äitiyslomalla opin nauttimaan kotona olosta lasten kanssa, voi miten ihanaa aikaa se olikaan. Harmitti, etten osannut aiemmin nauttia äitiyslomista.

Koko äitiys on samanlaista rutiinien toistoa. Esikoisen vauva-aika on ainoa aika, jolloin ympäristö antaa keskittyä vain niihin.

Myöhemmin pitää hoitaa useampi lapsi, koti, harrastukset, oma työ jne?

Nauti kun voit!

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 12:30"]

Koko äitiys on samanlaista rutiinien toistoa. Esikoisen vauva-aika on ainoa aika, jolloin ympäristö antaa keskittyä vain niihin.K

Myöhemmin pitää hoitaa useampi lapsi, koti, harrastukset, oma työ jne?

Nauti kun voit!

[/quote]

Ei tarvitse, jos ei tee enempää lapsia :) Mulla on vain yksi, ehkä juuri siksi että äitiys"loma" oli niin syvältä. Hajosin ihan täysin siihen kotona kökkimiseen. Se nyt vaan ei sovi kaikille, eikä siitä silloin todellakaan nauti.

Kokeilin avointa päiväkotia, leivoin, lähdin päivittäin ulos.. Noin kolmen viikon jälkeen se vaunujen kanssa kaupungilla pyöriminen tunki jo korvista ulos. Lopetin äitiysvapaan etuajassa, lähdin osa-aikatöihin ja sain energian ja elämänilon takaisin. Ei kaduta, tästä on jo vuosia aikaa :)

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 11:43"]

Käyn pitkillä vaunulenkeillä, ja tapaan kyllä muita aikuisia. Mutta suurimman osan ajasta olen kuitenkin vauvan kanssa kahdestaan. Ja se alkaa olemaan aika tylsää. Samat jutut joka päivä.

[/quote]

Sitähän se on. Samaa päivästä toiseen.