G: Synnytyksen jälkeen, jos vauva nostettu salissa äidin rinnalle...

Molemmat on olleet siinä päällä sen aikaa kun alapäätä on ommeltu Ja sen jälkeen oon imettäny. Imetyksen jälkeen vasta on pesty ja punnittu. 

Esikoisella tosin meinas hermo mennä kun alapään ompelussa kesti, olis halunnu heti just rinnalle ja kova imutarve sillä oli muutenkin :) 

Voihan sitä vauvelia pitää ihokontaktissakin mutta tuskin se siitäkään rikki menee että vaatteet päälleen saa. Ei mulla ainakaan kovin kauaa ollut rinnalla ja sitten huoneessa imetettiin jo vaatteet päällä.

Minä en muista pitäneeni vauvoja ihokontaktissa kovinkaan pitkään synnytyksen jälkeen, enkä senkään jälkeen kotona. Ihan siitä syystä, että mulla on ongelmia löysän selkärangan kanssa, ja pahinta mitä synnytyksen jälkeen voi tehdä, on jäädä köllimään pehmeälle alustalle. Ja ensimmäisen lapsen jälkeen ne köllöttelyhetket muutenkin on harvassa, koska siitä on kuitenkin pompittava hoitamaan muiden lasten tarpeita noin joka toinen sekunti. :)

Ihokontaksi on varmasti tosi tärkeä, mutta ihan hyvinvoivia ja rakastettuja ovat nekin lapset, jotka ovat ihan vaan normaalisti sylissä vaatteet päällä. Sulla on niin pitkä yhteinen elämä lapsen kanssa edessä, ettei niihin ensihetkiin ja siihen, menivätkö ne oppikirjan mukaisesti, kauheasti kannata pistää energiaa. Olet varmasti hyvä äiti ja se riittää.

Napanuora oli niin lyhyt, ettei vauva yltänyt kuin vatsan päälle, mutta isä katkaisi napanuoran ja mä sain sen jälkeen vauvan rinnalle. Piti vielä ponnistaa se istukka, mut sit saatiin olla ihan rauhassa kun mulle ei tullut repeämiä tms.

Saatiin olla niin kauan kuin tarkenin, olisko ollut puolisen tuntia, sit isä sai vauvan kapaloissa syliinsä kun mä olin suihkussa ja sen jälkeen mentiin yhdessä mittojen ottoon ja isä kylvetti ensimmäisen kerran vauvan.

Noin kaikilla kerroilla.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 10:38"]

Molemmat on olleet siinä päällä sen aikaa kun alapäätä on ommeltu Ja sen jälkeen oon imettäny. Imetyksen jälkeen vasta on pesty ja punnittu. 

Esikoisella tosin meinas hermo mennä kun alapään ompelussa kesti, olis halunnu heti just rinnalle ja kova imutarve sillä oli muutenkin :) 

[/quote]

Niin mulla on sellainen mielikuva että syötin molemmat rinnat ainakin esikoisen kanssa, eli aika kauan saatiin siinä harjoitella. Molemmat osasivat kyllä jo synnytyssalissa imeä ihan hyvin. Punnitusten jälkeen lapsille on sitten puettu päälle ja olivat isällä sen aikaa kun kävin pesulla ja syötiin isän kanssa. Osastolla sitten vauva riisuttiin ja laitettiin takas paidan sisään.  

Osastolla esikoinen oli paljon ihokontakitssa joko mulla tai isällä, kuopuksen aikaan vähempi kun yritin prioeisoida sen että saisin itse nukuttua silloinkun vauvakin nukkuu. 

Mulla oli lapsi melkein tunnin paidan alla synnytyksen jälkeen. Tuntui max vartilta.

Mulla myös oli lapsi paidan alla imemässä tunnin tai reilun tunnin, eikä se tosiaan itsestä tuntunut kuin ehkä vartilta. Myöhemmin en ole ihokontakteja edes ajatellut. Itse tarvitsen kunnon liivinsuojat tai maidonkerääjän imettäessäni, muuten minä ja vauva (ja sänky tms) oltaisiin ihan märkinä maidosta ja jouduttaisiin suihkuun joka ruokailun jälkeen.

Mulla oli 2tuntia salissa ihokontaktissa imetellen. Sairaalassa oli ruuhkaa mut kai ne älys sen kuitenkin tärkeäksi kun eivät hoputtaneet pois salista. Oltiin siis etukäteen toivottu hyvää ensi-imetystä koska esikoisen (joka syntyi sektiolla) kanssa maito ei noussut nopeasti ja imuote oli huono ja koko imetys tyssäsi. Nyt se sitten toisella kertaa sujui.

Enpä usko, että ns. normaalille vauvalle tuolla on kovinkaan suurta kokonaismerkitystä.

Itselläni kaksi ensimmäistä lasta ovat olleet ns. normaalisti rinnalla heti synnytyksen jälkeen. Kolmas lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla ja vietiin heti lasten teho-osastolle, jossa oli reilun viikon ajan. Kaikkiin on yhtä läheinen suhde ja imetys onnistui parhaiten kolmannen kanssa, vaikka olimme ensimmäisen viikon suureksi osaksi erossa toisistamme.

Meillä napanuoran katkaisi lääkäri ja vauva kiikutettiin syntymän jälkeen pikimmiten tarkastukseen ja hoitoon, koska napanuora oli kaksi kertaa kaulan ympäri ja sydänäänet sen verran huonot, että vauvan tarkastus oli tärkeämpi siinä vaiheessa. Hoitaja pesi ja teki mittaukset ensin, totesi vauvan olevan kunnossa ja toi vasta sitten iholle ja hyvin lähti kaikki kulkemaan siitä huolimatta, että ensi vartti meni äidistä erossa. Siitä lähtien onkin sitten oltu sylikkäin :) Nyt tyttönen vajaa 5 kk ja imetys sujunut alusta asti hyvin ilman korvikkeita jne.

Miten te muistatte nuo jutut niin hyvin? Mulla on synnytyksestä vain 8 kuukautta, mutta suurin osa tapahtumista on ihan hämärän peitossa. Muistan lähinnä vain sen, että vauva annettiin mun rinnalle (en tiedä, oliko vauvaa vielä pesty siinä vaiheessa) ja se alkoi heti imeä mun yöpaidan nappia. Kätilö sitten siirsi vauvaa niin, että se sai imettyä rintaa.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 11:09"]

Miten te muistatte nuo jutut niin hyvin? Mulla on synnytyksestä vain 8 kuukautta, mutta suurin osa tapahtumista on ihan hämärän peitossa. Muistan lähinnä vain sen, että vauva annettiin mun rinnalle (en tiedä, oliko vauvaa vielä pesty siinä vaiheessa) ja se alkoi heti imeä mun yöpaidan nappia. Kätilö sitten siirsi vauvaa niin, että se sai imettyä rintaa.

[/quote]

Heh, mulla on tosiaan siitä ekasta synnytyksestä kohta viisi vuotta, mutta muistan kuitenkin muuten paljonkin, lähinnä tosin välähdyksinä, enkä sitä miten pitkään mikäkin vaihe kesti tai ihan tarkkaan että missä järjestyksessä asiat tapahtui. Ehkä oli juuri tuota mitä muutama sanoikin, että aika oli oikeasti tunti, mutta tuntui vartilta... Suurin osa siitä synnytyksen jälkeisistä vuorokausista on jotenkin sumussa, että en tiedä mikä päivä tai vuorokauden aika oli milloinkin kyseessä.

Mua itseäni tässä häiritsee (tänään) se, että päällimmäisin mielikuva oli että ihokontaktissa ja vauvantahtisesti mennään ja se mulle hyvin sopi silloin ja sopisi nytkin pitää vaikka koko ajan iholla, ei siinä mitään. Varmaan on niin että vähemmälläkin ihan hyvin pärjää, niin ei siitä ihokontaktista haittaakaan olisi terveelle vauvalle. Mutta kun tarkemmin muistelen, niin vaikuttaa siltä että olen synnytyksen jälkeen ollut aika pitkään ylikierroksilla, vähän sellanen "mitäs tässä nyt sitten, lähtiskö sitä vaikka kotiin" -olo ollut, ja rauhoittumisessa ja vauvaan keskittymisessä on kestänyt. Hyvä silti että isä oli synnytyksestä väsynyt ja jaksoi kiikkua keinutuolissa vauva paidan sisällä, sillä aikaa kun äiti teki kaikkea muuta. ;) (Ja taaskin, onnellinen tilannehan se oli, että koin olevani hyvässä kunnossa, ehkä en kipeänä ja väsyneenä olisi jaksanut vauvaa senkään vertaa pitää iholla.)

Vuodeosastolla vauva oli melkein koko ajan vierihoidossa ahtaassa sängyssä, mutta silti oli ekat päivät sellainen outo vieraantunut olo, ei mitään yltiörakastumista. Maidon nousussakin kesti. Tuli mieleen, että ihan konkreettinen ihokontakti ja siihen keskittyminen voisi siinä lähentymisessä auttaa tällä toisella kertaa. Onhan sitä kaikenlaisia kantoliinojakin jotka voisi pakata sairaalaan mukaan, että voi muksun köyttää itseensä, jos ei jaksa maata sängyssä... Äitinä olemisen hyvyyttä ja lapsen perusturvallisuutta tms. en tässä nyt kyseenalaista, enkä tosiaan ajattele että jos vauva joutuisi vaikka tehohoitoon niin kaikki olisi mennyttä. Mutta kun seuraava synnytys nyt lähestyy niin miettiihän sitä, meneekö homma samalla tavalla ja mihin asioihin sitä itse voisi hyvässä tapauksessa vaikuttaa.

Kiitos tähän astisista vastauksista muuten :)

ap

Ps. Ap on nytkin ylikierroksilla, kun on pitkään ollut juomatta kahvia ja tänään jo toinen kuppi tummapaahtoista meni. Sokerilla. Että siitä kai nämä tunnelmat ;).

Ei tosiaankaan kauaa :( Olisin halunnut vauvan makuulle mahan päälle, mutta hänet laitettiin puoli-istuvaan asentoon lantioni päälle (nojasi koukistettuihin jalkoihini siis). Tietty kiva, että vauvan näki siitä paremmin, mutta ei siinä sitä ihokontaktia niinkään ollut. Aika pikaisesti nostettiin poiskin pestäväksi ja puettavaksi. Sitten sain vasta puetun vauvan takaisin kainaloon imetettäväksi.

Jännä, mullakin ihan hämärät mielikuvat siitä mitä synnytyksen jälkeen tapahtui. Olihan se vauva siinä rinnalla, mutta miten kauan ja oliko se yhtäjaksoista vai miten mahtoi olla...

Ne lukee synnytyskertomuksessa, jos sattuu oleen tallella. Olen joskus ollut lyhyen hetken synnyttäneiden vuodeosastolla töissä, ja sielä aina luki papereissa "ensi-imetyksen kesto x min". Taisi yleensä olla n. paria kymmentä minuuttia, mutta vaihtelee kovasti, joillain ei imetys onnistu salissa vielä ollenkaan, jotkut imettävät tunti tolkulla. Suurella osalla se on kuitenkin se parikymmentä minuuttia,.

Aikan nopeasti se vauva on siitä rinnalta kiiutettu pois, yliopistollisessa sairaalassa. Kätiöillä on kiire pestä, punnita ja tehdä toimenpiteitä. Heidän toimeliaisuuttaanhan se toki palvelee.

En sairaalassa niin kauaa pitänyt, mutta kotona sitten saatoin pitää aamutakin alla paljaalla iholla, tätä jatkoin jonkin aikaa, koska itselläni ei kehittynyt tarpeeksi maitoa, imetyksessähän saa ihokontaktin helpommin.

Kyllä mulla oli tyttö vieressä ja rinnalla,ihokontaktissa lähes 2h ennekuin pikkuisen pään isi pesi ja sitten puettiin päälle :) Rinnalla oli muistaakseni paljon siinä... Sitten kun tyttö oli puettu,menin suihkuun ja vaavi oli isin kanssa sen aikaa.. sitten siirryttiin osastolle

Eka (5v sitten) pestiin ja puettiin synnytyssalissa, kun oli ensin ollut rinnalla jonkun aikaa, samoin vissiin toka, mutta kolmas (1,5v sitten, yliopistollisessa sairaalassa) vaan pyyhittiin ja annettiin paidan alle. Kun kävin suihkussa, vauva oli isän paidan alla ja sit pääsi takas mun paidan alle ja tuli siinä paidan alla osastollekin, vaipan laitoin sille sit osastolla, mut edelleen jäi paidan alle ja oli ihokontaktissa yht. joku 6 tuntia ennen kuin puin vaatteet. (Syntyi keskiyöllä, aamulla puin). Ja tätä ihan suositeltiin sairaalan toimesta, et kyllä voi ihokontakti olla pitkäkin. :) Imetys ym. on onnistunut kaikkien kanssa, mutta ehkä oli erityiskivaa pitää tuollainen pitkä ihokontakti kolmosen kanssa kun kotona ei sit paljon keretty oleilemaan vaan, vaan piti hoitaa muita lapsia myös.