Mitä mieltä olisit siitä, jos naapurissasi olisi mt-kuntoutujien asuntola?

Itse asun mt-kuntoutujien asuntolassa. Olen 18-vuotias ja nuorin asukas. Hoidin raha-asioita huonosti, en käynyt koulussa ja pelasin rahapelejä jatkuvasti. Siksi jouduin tänne. Heti kun täytin 18. Ikävintä tässä kaikessa on leimautuminen, eli: Olen mielenterveyskuntoutuja/hullu/avokki, koska asun tällaisessa paikassa. Ja lensin ammattikoulusta pihalle jonka jälkeen siirryin erityisammatti-opistoon, jossa suuri osa opiskelijoista on vammaisia. Itsetunto palasina. Olen leimattu mielisairaaksi sekä vammaiseksi.

myisin asunnon äkkiä, ennen kuin hinta putoaa

Täällä Oulun nukkumalähiössä sitä ainakin pelätään enemmän kuin ruttoa!

Naapuritalossa ei haittaisi ollenkaan. Ihan seinän takana olevasta asuntolasta voisin olla alkuun aavistuksen epäluuloinen, koska käsittääkseni mielenterveysongelmaisilla usein on vuorokausirytmi sekaisin ja odotettavissa voisi olla yörauhani häirintää. (Olen sydänsairas ja siksi häiriintymätön yöuni on minulle vielä tärkeämpi kuin ns. terveille.) Toisaalta mitä olen mt-kuntoutujia kohdannut työn puolesta, niin lähes poikkeuksetta he ovat hyvin arkoja ja hiljaisia ihmisiä.

Meidän naapurissa on mt-kuntoutujan asunto, mutta sitä he eivät tiedä. Kyseessä on minun asuntoni ;)

Joo, asunto menisi myyntiin. En tykkäisi yhtään.

So what? Tietäisittepä vaan paljonko ns. avohoitopotilaita alueellanne asuu, ihan ilman tukea! Ja saattaa siellä olla joukossa joku hoitamaton psykoottinenkin.

Itse olen mt-kuntoutuja myös, joten tervetuloa tänne naapurustoon vain kaikki ympäristön syrjimät ihmiset.

Ah, nimby-asenne, yhtä ihastuttava kuin kerrostalokyttäys.

yleensä niitä mielenterveyskuntoutujia ei kiinnosta yhtään vertaa teidän "tavallisten" ihmisten elämä. He kuntoutuvat ja yrittävät selviytyä. Ei kiinnosta kytätä teitä kuten teitä kiinnostaa kytätä. 

Jos on päihteettömyyttä edellyttävä, niin ei haittaa.

Minua ei haittaisi, jos kuntoutujat olisivat oikeasti kuntoutujia, mutta kun ne yleensä ovat edelleen huonossa jamassa olevia jotka on vaan lääkkeet kourassa päästetty ulkomaailmaan. Tiedän tämän suljetulla osastolla työskennelleenä, omiin koteihin päästetään ääniä kuulevia, salaliittoteorioita kuvittelevia ym. vaarallisia ihmisiä, jotka pelkäävät yksin ollessaan ja aiheuttavat sitten naapureille häiriötä.

AP, asun sellaisella alueella, missä on sekä eri ikäisten kehitysvammaisten palveluasuntoja ja mielenterveyskuntoutujien asuntola. Ei sitten niin mitään vaikutusta minuun. Paitsi, että mielenterveyskuntoutujissa on aivan mahtavia tyyppejä, olen ollut työharjoittelussa asuntolassa ja tutustuin porukkaan. Jos tulossa on tällainen laitos, ottakaa kiljuen vastaan. Ei heistä mitään harmia ole, ei kenellekään.

Jos saisin valita, ottaisin mieluummin naapuriini mt-kuntoutujien asuntolan kuin jonkun ison (lestadiolais)perheen tai koirafanaatikon.

Mielenterveysongelmat voivat osua kenen vain kohdalle. Joten tervetuloa asuntolalle vain, hyvä että saavat apua ja ovat kuntoutumassa. Parempi se kuin että todetut  mt-ongelmaiset asutettaisiin jonnekin korpeen pois terveiden silmistä ja terveiden joukossa sinnittelisi viimeisillä voimillaan sairautensa salaavia ihmisiä.

Muuttaisin sinne itsekin asumaan.

riippuu minkälainen asuntola ja minkätyyppisiä häiriöitä siellä hoidettaisiin. Jos kyseessä olisi esimerkiksi pitkäaikaismasentuneiden tai syömishäiriöisten hoitopaikka niin todennäköisesti heistä ei olisi yhtään haittaa kenellekään. Tavallisia, ehkä keskimääräistä hiljaisempia ja arempia ihmisiä.

Jos kyseessä taas olisi esim. päihdeyksikkö tai väkivaltaisuuteen taipuvaisille suunnattu paikka niin olisi ehkä eri asia.

Mielenterveysongelmiakin on kuitenkin niin älyttömän laaja kirjo ettei kaikkia kannata niputtaa yhteen.

Meillä on näköetäisyydellä mt- ja päihdekuntoutujien rivitaloasuntoja. Näistä ihmisistä ei ole koskaan ollut minkäänlaista haittaa. Hiljaisia ihmisia, joiden juhannuksenviettokin on pihagrillillä grillailua ilman sen kummempaa möykkää. Yhden asunnon seinänpielessä on kesäisin tavattoman kauniita syvänpunaisia köynnösruusuja ja niitä vaalitaan rakkaudella.

Naapurustomme  ns. terveistä ihmisistä riittäisi sitten vaikka minkälaista valitusta, mutta anetaan olla nyt...

Naapuritalossa on mt-kuntoutuskoti (en kyllä ymmärrä kuka siellä kuntoutuu ja mihin, samat naamat on asuneet ainakin sen kymmenen vuotta kuin mekin tässä)eikä mitään muuta haittaa kuin jumalaton tupakansavu.

Meillä on lähellä iso mt-asuntola ja en ole koskaan, milloinkaan kuullut kenenkään valittavan asiasta, tai pitävän sitä huonona asiana.

Aika nipoa ja suvaitsematonta väkeä täytyy olla, jos ko. laitoksen takia laittaisi asuntonsa myyntiin.

Ehkä joidenkin on niin vaikea kuvitella, että entäpä sitten, jos osuukin omalle kohdalle mt-sairaus? Ollaanko sitä silloinkin ruttoon verrattu hyljinnän aihe?

Kannattaa opetella vähän nöyryyttä, niin elämä helpottuu kummasti.