Väheneekö energia merkittävästi 50v tienoilla?

Vähenee. Suurin syy on kai hillittömät univaikeudet, lähinnä se, ettei pysy unessa, eli uni on läpeensä reikäistä, ja se, että herää liian aikaisin aamulla, ts. jo aamuyöstä.

Suunnilleen, kyllä. Kiirevuodet vaativat veronsa ja kun kotona helpottaa, on ihan normaalia että kierroksetkin laskevat. Ja kyllä se on terveellistä niin, ei ihminen ole kone joka höyryää yliteholla 20 vuotta. Kunhan pitää huolen ettei täysin sohvanpohjalle jämähdä.

Kyllä siihen voi varmaan itse vaikuttaa, esim. Aira Samulin ei vaikuta kauhean vähäenergiseltä vieläkään.

Riippuu varmaan ihmisestä. Mun vanhempani hankkivat kuopuksen nelikymppisinä, ja viisikymppisinä olivat enemmän täynnä virtaa kuin ikinä: Lapset vihdoin siinä iässä, että pystyi väiillä keskittymään itseensäkin, mutta nuorin kuitenkin vielä alle kymmenvuotias, joten ei kuulemma ollut aikaa tulla. Itse olin noihin aikoihin parikymppinen ja itsestäni tuntui, että varsinkin äidilläni oli enemmän energiaa kuin itselläni.

 Nyt noilla on lähempänä 70 v kuin 60 v ja nyt kuulemma joutuu ottamaan välillä rauhallisempia päiviä, ei jaksa ihan koko aikaa olla menossa. Silti on yhä melkoinen duracell.

Kutonen tarkentaa: Siis ei olllut aikaa tulla vanhaksi.

Minusta tuntuu että tilanne on päinvastoin. Tähän saakka olen elänyt perheelleni mutta nyt kun nuorinkin on jo kohta teini-ikäinen aikaa ja energiaa jää itsellekin. Sairaus ja vuosikymmenten uniongelmat toki väsyttää, mutta toisaalta vasta nyt 50+ olen nauttinut esim salillakäynneistä. Matkustamme paljon, iso okt ja tontti vaatii aktiivisuutta, tapaamme jatkuvasti ystäviämme ja perhettä joiden kanssa syödään ja seurustellaan pitkän kaavan mukaan.

Ainoa missä into on laannut on työ. En ole enää kunnianhimoinen vaan haluan enemmän tilaa itselleni, olenkin vähentänyt työntekoa ja loppuajan viikosta teen sitä mistä nautin. Työtä sekin on mutta sellaista mistä olen aina haaveillut ja toivon että jonain päivänä voin tienata elantoni kokonaan siitä ja jättää päivätyön.

On se myös luonnekysymys, olen aika duracell ja hellittäminen on vaikeaa:) Näyttäisi periytyneen lapsillekin jotka ovat todella aikaansaavia

Ei ainakaan meidän kohdalla pidä paikkaansa. Viiskymppiset minä ja mieheni olemme energisiä ja tekeviä. Ehkä 10-vuotias kuopus pitää meidät virkeinä, mutta on tämä myös luonnekysymys.

Vaikka työt ovat vaativia, emme jää vähällä vapaa-ajalla makoilemaan, vaan teemme kaikenlaista: käymme uimassa, salilla, laskettelemassa, hiihtämässä, luistelemassa, moottoripyöräilemässä, matkustamme, hoidamme valtavaa puutarhaa, kasvihuonetta, olemme myös taitavia tekemään käsillä kaikenlaista jne.

Osaamme toki rentoutuakin, mutta pelkkä sohvalla makoilu ei ole meitä varten.

Meidän nuorinkin lapsi on päässyt harrastamaan ja tekemään monin verroin enemmän, kuin monen nuoren vanhemman lapsi. Tämä sinällään ei ole mikään itseisarvo ja kehumisenaihe, mutta kun ap kysyi, ovatko viisikymppiset jo sohvaperunoita..

Ei vähene, ellei ole jo ihan mummoutunut ja ukkoutunut väsyneen isovanhemman rooliinsa. Tällä palstalla kun moni valittaa, että lapset ja elämä pitää suorittaa nuorena, nelikymppisestä eteenpäin kun ei jaksa enää mitään.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 14:56"]

Ei vähene, ellei ole jo ihan mummoutunut ja ukkoutunut väsyneen isovanhemman rooliinsa. Tällä palstalla kun moni valittaa, että lapset ja elämä pitää suorittaa nuorena, nelikymppisestä eteenpäin kun ei jaksa enää mitään.

[/quote]

No ei ole vielä lapsenlapsia tiedossa:) Odottelen kyllä kovasti mutta nuoret tekee ensin uraa ja elää maailmalla ennen perheen perustamista.

8

Minulla kyllä on vähentynyt. Lapsista osa vielä teini-iässä ja heidän tilanteensa ja tilanteiden hoito tuntuu tosi raskaalta. Otan muuten tosi iisisti ja olen vähentänyt myös työn tekoa. Siten jaksaa.

Ei minulta ainakaan ole vähentynyt. Olen aina ollut yhtä vähäenerginen.