Mies, miksi teit lapsia?

Meillä lapsi oli miehen oma aloite ja iso toive.

ei miehet tee lapsia kunhan panee. Naiset sitten päättää haluaako lapsia.

Haluan, että sukuni jatkuu. En elä ikuisesti.

Miul ei oo lapsia, eikä tuu. En oo ikinä seurustellut, mutta koska valtaosa naisista haluaa lapsia, niin siinä on yksi syy pysyä sinkkuna. Turha laittaa niitä kommentteja, että mieli muuttuu, kun tulee ikää. Ei muutu. M26

Vierailija kirjoitti:

Miul ei oo lapsia, eikä tuu. En oo ikinä seurustellut, mutta koska valtaosa naisista haluaa lapsia, niin siinä on yksi syy pysyä sinkkuna. Turha laittaa niitä kommentteja, että mieli muuttuu, kun tulee ikää. Ei muutu. M26

Naisvihaa!!! ILMIANNETTU!

Kyllä halusin. Vaimo ei ollut alkuun niin varma. Onko se niin vaikeaa käsittää että mieskin voi haluta lapsia?

Vahinko. Ei kiinnostanut jäädä leikkimään perhettä joten vaihdoin numeroni ja muutin lappiin.

Halusin lapsia siinä kuin puolisokin.

Tykkään panna paljaalla.

Ensimmäinen oli vahinko. Olihan ajatuksessa totuttelua, mutta itse olin aina ollut melko neutraali lasten suhteen, enemmän olin huolissani siitä, että olimme siihen asti olleet lapsettomia nimenomaan vaimon toiveesta.

Toinen oli sitten ihan suunniteltu, tämänkin suhteen olin aika neutraali, vaimo sai oikeastaan päättää koska molemmat vaihtoehdot olivat minusta ihan yhtä hyviä. Vaimo sitten pallotteli aikansa, ennen kuin päätti että toinen saa tulla.

Molemmat lapset ovat olleet tervetulleita ja rakastettuja siitä hetkestä alkaen, kun heistä sain tietää, enkä vaihtaisi hetkeäkään pois, koko elämäni pyörii oikeastaan heidän ympärillä ja minusta on mahtavaa olla isä. Tästä huolimatta olisin varmasti elänyt ihan onnellisen elämän, vaikka vaimo ei niitä lapsia olisi halunnutkaan ja oltaisiin jääty lapsettomiksi.

Kuvittelin haluavani lapsia ja perheen, koska ei ollut kokemusta kummastakaan. En ole ikinä hoitanut lapsia, joten kuvittelin sen olevan helppoa ja olen kasvanut eroperheessä, joten ei ollut käsitystä, miten lapset vaikuttavat parisuhteeseen. Jos olisin tiennyt paremmin, niin en olisi tehnyt lapsia ollenkaan. 

Ainakin kannattaa miettiä, että jos ei oikein kykene kantamaan vastuuta itsestään ja muista, ei lapsia kannata edes harkita. Esimerkiksi se miten ihminen kykenee toimimaan moraalisten valintojen suhteen eli kykeneekö laittamaan omat itsekkäät intressinsä sivuun yhteisen hyvän nimissä, heijastaa sitä, miten hyvä vanhempi tulee olemaan. Yleensä kuitenkin on niin, että mitä vähemmän ihmisellä on ajattelukykyä, sitä vähemmän hän pohtii kykenevyyttään vanhemmuuteen (tästä syystä esimerkiksi itsestään ja mistään vastuuta kantamaan kykenemättömät narkomaanit ja pikku rikolliset lisääntyvät niin mielellään), ja mitä enemmän ihmisestä olisi vanhemmuuteen, sitä todennäköisemmin hän asiaa paljon ajateltuaan ei tee lapsia, vaikka hänen juuri pitäisi, koska hänellä olisi myös kykyä kasvattaa lapsia.