Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman eritasoiset lahjat lastenlapsille
11.10.2013 |
Tiedän, että aihetta on täällä puitu ja on tultu yleensä tulokseen, että isovanhempi saa antaa mieleisiään lahjoja tai olla antamatta, ihan miten mielii. En kuitenkaan itse ole täysin samaa mieltä. Toki olen sitä mieltä, että isovanhempi antaa lahjaksi sitä mitä haluaa, mutta siitä olen eri mieltä, että hän saisi kohdella lastenlapsiaan näissä lahja-asioissa eriarvoisesti. Samanlaisia lahjojahan ei kukaan isovanhempi voi ostaa, mutta ehkä kuitenkin voisi olla edes tasapuolinen siinä, että pyrkisi ilahduttamaan jokaista lastenlasta.
Annan esimerkit lastemme isovanhemman lahjoista.
2 vuotta sitten:
Lapsi nro 1 sai kännykän, maksoi 150 euroa.
Lapsi nro 2 sai housut ja paidan, koko kaksi vuotta vanhemmalle sekä vastakkaisen sukupuolen kuvat ja väritykset (selvästi ostettu lapsen nro 1 maun mukaisesti mutta jääneet kai pieniksi)
Lapsi nro 3 sai nukkekodin ja huonekaluja sinne.
Vuosi sitten:
Lapsi nro 1 sai korvakorut, haluamansa takin ja säkkituolin
Lapsi nro 2 sai taulun, jonka isovanhemman tuttu oli maalannut ja myynyt erään yhteisön myyjäisissä
Lapsi nro 3 sai nuken ja nukensängyn
Tänä vuonna:
Lapsi nro 1 sai Ipadin
Lapsi nro 2 sai lasisen koiran
Lapsi nro 3 sai baby bornin ja nukenvaunut
Lasten synttärit ovat vain muutamien viikkojen välein, joten vertailua tulee ja väkisinkin surettaa lapsen puolesta, kun saa aivan erilaisia lahjoja kuin kaksi muuta. Lapsi on ottanut tilanteen kivasti, kiittää, mutta on nyt jälkeenpäin ihmetellyt ekaa kertaa, miksi hän saa aina näitä "aikuisten" lahjoja, kun kaksi muuta saa leluja. Lapset ovat iältään 8v, 6v ja 4v.
Pitäisikö vain todeta lapselle, että nyt mennään näin eikä asialle voi mitään? VAi nostaisitteko asian esille isovanhemman kanssa?
Kommentit (36)
Näitä juttuja lukiessani täytyy olla kiitollinen, että meidän lasten isovanhemmat molemmin puolin ovat tasapuolisia. Mun puolelta meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset ja kaikki saavat samantasoiset lahjat (yleensä rahaa) ja samanverran huomiota. Miehen puolelta on meidän lasten lisäksi yksi meidän lapsia nuorempi lapsenlapsi. En tiedä tarkkaan, onko anoppi aivan tasapuolinen, mutta uskon vahvasti niin. Meidän lapset ovat olleet anopille tosi tärkeitä jo ennen tuota nuorempaa lapsenlasta, joten varmasti anoppi kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Ainakin meidän kolmea hän kohtelee tasapuolisesti. Anoppi hoitaa eniten tuota nuorinta lapsenlasta, mutta se on aivan olosuhteiden pakosta, lapsen vanhemmat eivät kykene täysin huolehtimaan lapsestaan. Anoppi auttaa kyllä mielellään meitäkin aina tarvittaessa eli aika harvoin. Hän asuu lähellä toisin kuin omat vanhempani, jotka soittelevat lapsille usein.
Anoppi sekä mun vanhemmat joskus jopa pelkäävät, että nuorin suuttuu, jos hän ei saa kaikkea samaa kuin selkeästi isommat sisarukset. Mä sanon aina, ettei tarvitse saada kaikkea samaa, vaan jokaiselle aikanaan iän mukaan. Ja jos jollain on juhlat, ei kaikille tarvitse/saa tuoda lahjoja, vaan jokaiselle omalla vuorollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi muutti asumaan luoksemme, joten on sovittu, ettei hänen tarvitse antaa lahjoja. Riittää, että antaa aikaansa. Silti hän hankkii jotain pientä, kiiltokuvia, pienen legopaketin tms. Kansaneläkkeestä ei paljoa ostella.
Meillä on vähän samaa miehen vanhempien osalta. Ei noin räikeää eroa, mutta vanhempi, poika (6v), saa aina kalliita hienoja lahjoja, tyttö (4v) yleensä paidan. Toki minä arvostan vaatelahjoja, mutta lapset eivät samalla tavalla. Kyse on osittain ehkä siitä, että ei "osaa ostaa" tälle tytölle leluja, koska ei leiki nukeilla, mutta ei pelkästään. Jostain syystä pojan synttärit laitetaan aina kalenteriin hyvissä ajoin, mutta tytön juhliin ne ei "ehdi" jos on mitään muuta, kuten esimerkiksi jääkiekko-ottelu...
Minusta on noloa, jos äiti antaa jonkun naisen tyrannisoida lapsiaan tuolla tavalla kuin ap.
Ottakaa huomioon, että keskimmäinen lapsi voi olla huonompi ja saada sen vuoksi erilaisia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on kyllä tosi tylsää ja mulle tulee kyllä mieleen, ettei lapsi nro 2 lahjat kiinnosta isovanhempia pätkääkään. Kunhan jotain annetaan.Tylsää.
Meillä on vähän sama tilanne. Kaikki lapset ovat poikia.
Vanhin on isänsä näköinen. Joka kuukausi, anoppi laittaa hänelle tilille käyttörahaa. Keskimmäinen on ulkonäöllisesti tullut enemmän minuun.
Hän saa joskus käyttörahaa mutta murto-osan , mitä veljensä.
Molemmat teini-iässä, keskimmäinen varmasti on huomannut, missä mennään.
Onneksi mun äiti on pojille tasapuolinen.
Keskimmäinen ei valita lainkaan asiasta, eikä anopin todellakaan tarvitse laittaa pojille rahaa. Emmekä sitä häneltä pyydä.
Suht samanikäisten lasten kanssa, olisi tasapuolisuus kyllä paikallaan.
Kieltämättä , en pidä anopista ja vältän hänen kanssaan kaikkea kanssakäymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo tilanne kun kerran synttärit on niin lähekkäin. Mun isoisä on jo vanha ja antoi mulle ja samanikäiselle serkulle rippilahjaksi 500e molemmille. Kaksi vuotta myöhemmin kun veljeni pääsi ripille, hän tietysti odotti samanlaista summaa ja oli sen jo laskenut mukaan mopobudjettiin. Hän kuitenkin sai vain 50e. Tästä vuosi eteenpäin minä muutin pois kotoa jolloin sain vaarilta 300e ja juuri kuukausi aikaisemmin olin saanut 18v synttärilahjaksi 100e. Veljelle ei ole koskaan tälläsiä summia tullut. Tuntui pahalta ottaa näitä vastaan mutta kun hän vaatii. Luulen kuitenkin ettei meidän tapauksessa ole kyse suosimisesta vaan siitä ettei vanha mies yksinkertaisesti muista mitä on antanut miksikin lahjaksi kellekkin. Joskus jopa mietin, onkohan hän erehtynyt setelien suuruudesta? Jos onkin viiskymppisten siaan antanut vahingossa satasia : / Ajattelin otsikon luettuani että voisi selittyä tällä mutta en vain jaksa uskoa jos kerran juhlat on noin lähekkäin. Voisitte ehkä puhua isovanhemmille? Kai aikuiset ihmiset ymmärtäis
Meillä mummo osti yhdelle viisivuotiaalle kauko-ohjattavan junan ja toiselle samanikäiselle pienen vajaan kahden euron muovieläimen ja poikasen. Sitten kun junan saanut oli suutuspäissään heittänyt junan seinään saman päivän iltana ja rikkonut sen, mummo olisi halunnut viedä tälle junanrikkojalle "ainakin" toisen pikkueläimen toisen lapsen saamasta paketista, ettei junanrikkojalle tulisi paha mieli kun ei ollut enää mitään lahjaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotat vaan suoraan, että jos ei kerran halua leluja ostaa niin ostaa sitten jokaiselle saman arvoisen lahjakortin tai antaa suoraan rahaa ja te hoidatte ostamisen. Tuosta touhusta jää oikeasti lapseen kuiset arvet jos noin menetellään kuin nyt (tiedän vastaavan tapauksen). Meillä molemmat isovanhemmat (siis molemmin puolin) antoi lahjan etukäteen rahana ja sain itse valita lahjat. Molemmat isovanhemmat tosin ehdottivat tätä järjestelyä itse. Mä ostin lahjat ja kirjoitin sitten korttiin , että mummilta ja papalta, ja mummilta ja vaarilta.
Taisin olla kakkosvastaaja. Meillä johtui ainakin ihan siitä, että mummon mielestä meidän perhe tuli hyvin toimeen ja vanhempani saattoivat ostaa minulle toivomiani lahjoja. Serkkuni sen sijaan tarvitsivat aina sitä sun tätä, koska heillä ei tultu niin hyvin toimeen. Todellisuudessa tilanne ei tainnut olla ihan tämä, vaan kyse oli siitä, kuka vanhemmista osasi markkinoida asian mummolle paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis nuo kaikki kolme lasta eivät ole AP:n, vaan sinoastaan tuo nro 2, ja kaksi muuta ovat AP:n lapsen serkkuja? Ymmärsinkö oikein? Vai ovatko kaikki AP:n lapsia?
Jos eri perheestä, se muuttaa asiaa vähän toiseksi.
Toi on kyllä sika räikeää toimintaa isovanhemmilta... Minä ottaisin kyllä asian esille. Ostaa mielummin kaikille edulliset pienet lahjat, kuin yhdelle iPadin ja sen takia ei sitten voi toiselle ostaa mitään toivottua.
Meillä taas niin päin, että isovanhemmat vähän turhankin tasapuolisia. Mun mielestä lahja ostetaan synttärisankarille, eikä myös muille perheen lapsille "ettei tule paha mieli". Onhan heilläkin oma päivänsä. Hölmöä totutella siihen, että yhden synttäreillä kaikki saa lahjoja... Kyseessä kuitenkin jo aika isot lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isänäitini osti aina serkuilleni (tyttäriensä lapsille) kalliita toiveleluja synttäri- ja joululahjoiksi kun taas minä ja veljeni saimme aina jotain hyvin vaatimatonta esim. muutaman markan sormikkaat. Kyllähän se katkeruutta herätti, en ymmärtänyt miksi minä ja veljeni olemme vähempiarvoisia kuin serkut. Kai se selitys oli siinä että me olimme "miniän" emmekä oman tyttären lapsia, ehkä kävimme vähemmän vierailulla, mummi ei saanut meidän perheeltä kalliita vastalahjoja jne.
voisiko mummolla olla jotain omia lapsuuden traumoja siitä että pojat ovat saaneet hienompia ja isompia lahjoja? ja nyt kompensoi asiaa näin?
todella epäreilua kohdella yhtä lasta eri tavalla :/
Siis tässä on selvästi kyse mummon tyttären lapsista ja pojan lapsesta eikö vain? Monet valopääthän ajattelee että vain tyttären lapset on varmasti sukua..
Miehelläni on lapsenlapsia. Toisen pojan vaimo moittii aivan kaikki lahjat, mitä hänen lapsilleen viemme. Toisen pojan vaimo kiittää aina iloisesti ja myöhemmin vielä saattaa soittaa, kuinka lapsi on leikkinyt/touhunnut saamansa jutun parissa. Tuo ensiksi mainitsemani miniä sanoi, kun veimme heidän esikoiselleen vauvalahjaksi kauniin potkupuvun, että "tämä nyt ei ole oikein meidän vauvan tyyliä". Eli vauvallakin on jo oma tyyli. No, siitä me emme tienneet mitään. Toinen miniä sanoo, että meidän ei ole pakko ostaa aina lahjaksi uutta, että kirppikseltäkin saa kivoja vaatteita ja leluja. Tyyliminiän tytölle hankkimamme nukkekoti oli "vanhanaikainen ja kalsea", vaikka tyttö leikki sillä aivan innoissaan. Tyyliminiän isoäiti oli onneksi luvannut hankkia modernimman jouluksi.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 21:53"]
voisiko mummolla olla jotain omia lapsuuden traumoja siitä että pojat ovat saaneet hienompia ja isompia lahjoja? ja nyt kompensoi asiaa näin?
todella epäreilua kohdella yhtä lasta eri tavalla :/
[/quote]
Tässä voi olla jotain. Mummolla on ollut vähän hankalia velisuhteita, vaikka periaatteessa on nyt kaikkien kanssa hyvissä väleissä. On monesti puhunut yhdestä veljestään, että tämä sai vanhemmilta vaikka mitä ja miten hän ei mitään.
Miten on eri tilanne, jos kaikki lapset eivät ole samasta perheestä? Vanhin lapsista on toisesta perheestä, kaksi nuorinta meidän. Vanhimman perheessä on vielä yksi lapsi, kohta 1-vuotias, ja mummo puhuu yhtenään, että pitää ostaa tälle sitten samoja juttuja kuin isosiskollekin, jotta on tasapuolinen. Tahatonta komiikkaa...
Toisaalta huomaan selkeän vastahakoisuuden, ei siis haluaisi ostaa mutta kun on vähän pakko. Jokin tuollainen outo haluttomuus häntä selvästi vaivaa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 21:54"]
Miehelläni on lapsenlapsia. Toisen pojan vaimo moittii aivan kaikki lahjat, mitä hänen lapsilleen viemme. Toisen pojan vaimo kiittää aina iloisesti ja myöhemmin vielä saattaa soittaa, kuinka lapsi on leikkinyt/touhunnut saamansa jutun parissa. Tuo ensiksi mainitsemani miniä sanoi, kun veimme heidän esikoiselleen vauvalahjaksi kauniin potkupuvun, että "tämä nyt ei ole oikein meidän vauvan tyyliä". Eli vauvallakin on jo oma tyyli. No, siitä me emme tienneet mitään. Toinen miniä sanoo, että meidän ei ole pakko ostaa aina lahjaksi uutta, että kirppikseltäkin saa kivoja vaatteita ja leluja. Tyyliminiän tytölle hankkimamme nukkekoti oli "vanhanaikainen ja kalsea", vaikka tyttö leikki sillä aivan innoissaan. Tyyliminiän isoäiti oli onneksi luvannut hankkia modernimman jouluksi.
[/quote]
Tähän kommentoin nopeasti, etten ole ikinä arvostellut ainuttakaan lahjaa, ja lapsikin on hienosti kiittänyt. Lisään vielä, että miksi ihmeessä tyttäremme ansaitsee hienot lahjat ja poikamme ei.
Meillä isovanhemmat laittavat lasten tileille rahaa lahjaksi. Emme tiedä, paljonko, koska tilit ovat isovanhempien nimissä ja kuulemma testamentissa kerrotaan, mikä on kenenkin tili.