Isovanhemman eritasoiset lahjat lastenlapsille
Tiedän, että aihetta on täällä puitu ja on tultu yleensä tulokseen, että isovanhempi saa antaa mieleisiään lahjoja tai olla antamatta, ihan miten mielii. En kuitenkaan itse ole täysin samaa mieltä. Toki olen sitä mieltä, että isovanhempi antaa lahjaksi sitä mitä haluaa, mutta siitä olen eri mieltä, että hän saisi kohdella lastenlapsiaan näissä lahja-asioissa eriarvoisesti. Samanlaisia lahjojahan ei kukaan isovanhempi voi ostaa, mutta ehkä kuitenkin voisi olla edes tasapuolinen siinä, että pyrkisi ilahduttamaan jokaista lastenlasta.
Annan esimerkit lastemme isovanhemman lahjoista.
2 vuotta sitten:
Lapsi nro 1 sai kännykän, maksoi 150 euroa.
Lapsi nro 2 sai housut ja paidan, koko kaksi vuotta vanhemmalle sekä vastakkaisen sukupuolen kuvat ja väritykset (selvästi ostettu lapsen nro 1 maun mukaisesti mutta jääneet kai pieniksi)
Lapsi nro 3 sai nukkekodin ja huonekaluja sinne.
Vuosi sitten:
Lapsi nro 1 sai korvakorut, haluamansa takin ja säkkituolin
Lapsi nro 2 sai taulun, jonka isovanhemman tuttu oli maalannut ja myynyt erään yhteisön myyjäisissä
Lapsi nro 3 sai nuken ja nukensängyn
Tänä vuonna:
Lapsi nro 1 sai Ipadin
Lapsi nro 2 sai lasisen koiran
Lapsi nro 3 sai baby bornin ja nukenvaunut
Lasten synttärit ovat vain muutamien viikkojen välein, joten vertailua tulee ja väkisinkin surettaa lapsen puolesta, kun saa aivan erilaisia lahjoja kuin kaksi muuta. Lapsi on ottanut tilanteen kivasti, kiittää, mutta on nyt jälkeenpäin ihmetellyt ekaa kertaa, miksi hän saa aina näitä "aikuisten" lahjoja, kun kaksi muuta saa leluja. Lapset ovat iältään 8v, 6v ja 4v.
Pitäisikö vain todeta lapselle, että nyt mennään näin eikä asialle voi mitään? VAi nostaisitteko asian esille isovanhemman kanssa?
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 22:02"]
Kerrohan nyt ihan selvästi, onko vain lapsi 2 teidän lapsi ja onko lapset 1 ja 3 samasta perheestä? Omien vanhempiesi touhuja et ihmettelisi netissä, joten teidän lapsi on siis isovanhempien pojan lapsi. Onko lapset 1 ja 3 tyttären lapsia?
Ei niin, että sen pitäisi mitään vaikuttaa, mutta useimmiten selittää asian. Väärin se silti on.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 21:08"]
[/quote]
[/quote]
Olitkin jo selittänyt tämän...
Alkaa vaikuttaa siltä, että mummolla on jotain poikalapsia vastaan...
Kyllä antajan pitää verrata lahjoja toisiinsa, samantyyppinen hintataso on oltava. Jos toisella perheellä on vaikka surua tai rahahuolia, voi muuten tukea eritasoisesti, mutta samanarvoisten synttärilahjojen pitää olla vastaavia. (On siis ok, että ylioppilas saa suuremman lahjan kuin rippilapsi tms)
Itse olen tätinä tilanteessa, jossa veljelläni on kaksoset ja sitten yksi pienempi lapsi. Kaikki ovat minulle rakkaita, mutta pienen kanssa meillä synkkaa eniten, olemme samanlaiset ihmiset. Hänet ottaisin yökylään milloin vain, koska se on kivempaa kuin kaksosten kanssa, joilla on vähän ilkeilevä, nenäkäs huumorintaju, jota viljellään lujaan ääneen jokaisessa tilanteessa, esimerkiksi kommentoidaan minun tuttujeni ulkonäköä päin naamaa vitsin varjolla. Itse en tuota käytöstä hyväksy. KUITENKIN pidän huolta, että lapset saavat yhtä paljon huomiota ja saman arvoiset, yhtä paljon mietityt lahjat. En siis kutsu kylään vain pienintä, vaan kaikki tai vuorotellen eri lapset, vaikka pienimmän kanssa on kivonta. Pyrin olemaan näyttämättä tätä perheelle.
Lahjojen arvo saattaa kyllä vaihdella vuosien varrella, jos tulee yllätyksiä. Meillä aika yllätyksenä tullut työttömyys ja vakava sairaus romahdutti elintason. Veljeni perhe ymmärtää sen hyvin, lahjojen arvo on ihan eri kuin vuosi stten, mutta keskenään lasten lahjat kuitenkin samaa luokkaa. Selittäiskö joku tällainen tuolla yhdessä perheessä ollutta erilaista hintatasoa rippilahjoissa eri vuosina, en tiedä.
AP:lle suosiittelen, että teistä vanhemmmista se, joka on isovanhempien oma lapsi, ottaisi asian esille ilman, että muut kuulevat ja yrittää huenotunteisests selittää. Niinkuin tästäkin ketjusta nähdään, usein myös se paremmin kohdeltu lapsi tbtee ikäviä tunteita, syyllisyyttä, häpeää tms.
No ihan kamaalahan tuo on. Mutta muuta en osaa sanoa. Itse olen ollut tuo lapsi nro 2.
Nimim. en ole katkera mutta kuitenkin...
Mä ottaisin asian esiin isovanhempien kanssa. Jos kiistävät antavansa kahdelle muulle ihan eritasoisia lahjoja, joutuisin tunnustamaan, että heillä viiraa nyt pahasti päästä ja vähentäisin kanssakäymistä.
Että mua sieppaa kun kuulenkin moisesta! Itse ainakin aion olla kaikille lapsenlapsilleni tasapuolinen.
Aika ilkeetä mun mielestä.. Mutta syy voi olla viaton. Ehkä lapsi 2 vaikuttaa isovanhempien mielestä "kypsemmältä" ja ne ei siks osta sille leluja.
Lastemme isovanhemmat ovat sitä mieltä, että meidän lapsilla on liikaa leluja. Siksi lahjat ovat mitä oudoimpia.
Meillä aikoinaan sama tilanne, sillä erotuksella että minä sain isovanhemmiltani ne "paremmat" lahjat ja nuorempi veljeni sai jotain krääsää tai ei mitään. Kyllä me lapset se huomattiin viimeistään siinä vaiheessa, kun ikää tuli lisää. Tylyintä tuo oli rippi-iässä ja ylioppilasjuhlissa.
Siitä seurasi se, ettei veljeni ole ollut aikuistuttuaan isovanhempien kanssa tekemisissä. Nyt kun nuo ovat vanhempia, niin kyselevät kyllä veljeni perään. Ihme touhua joka tapauksessa - olen veljeni puolesta todella pahoillaan isovanhempien moukkamaisesta suosimisesta.
Niin no, selkeästi lapset numero 1 ja 3 ovat tyttöjä ja lapsi numero 2 on poika.
Eli, joko eivät arvosta poikia niin paljon, tai eivät vain osaa ostaa pojalle lahjoja. Voisit kysyä että haluavatko he kuulla esim. lahjatoiveita jotta lahjan hankkiminen olisi heille helpompaa.
Kyseinen isovanhempi pitää keskimmäistä lasta alempiarvoisena koska väärää merkkiä eli poika. Varmasti kiistää jos otat asian puheeksi mutta ovathan nuo lahjat täysin epäsuhtaisia. Isovanhempi ostaa haluamansa lahjat jos ostaa etkä valitettavasti voi asialle paljonkaan. Korkeintaan voit jutella hänen kanssaan mutta tuskin siitä hyötyä on koska sorsiminen noin selvää.
Lapset 1 ja 3 ovat siis tyttöjä ja lapsi 2 on poika? Olisiko niin, että isoäiti hommaa tyttöjen lahjat ja isoisä pojan lahjat? Ikävää tuo on joka tapauksessa.
Siis isovanhempien arvo näkyy lahjoissa? Jos ei anna kallista => isovanhemman kanssa ei olla?
Meillä ei anneta lapsenlapsille mitään. Sen sijaan on keskitytty meidän pieneen kummilapseen, jonka kanssa saa olla silloin, kun itse haluaa. Lapsenlapset saavat elää omaa elämäänsä ja kiukuta mitä kiukkuavat.
voisiko olla että ajatellaan ettei poika osaa arvostaa tavaraa samalla tavalla, ei keksitä mitään sopivaa annettavaa jne?
Kyllä, keskimmäinen lapsi on poika ja mummo on todennut moneen kertaan, että tytöt ovat kivempia kuin pojat. Toisaalta ei kuitenkaan kanssakäymisessä osoita epäreiluutta vaan ottaa pojan mukaan touhuihin ja on tosi kiva mummo. Siksi on mennyt 6 vuotta pojan tajuta, että hän ei ole tyttöjen kanssa samalla viivalla.
Ei ole kysymys lahjan arvosta, vaikka joku tahallaan yrittää käsittää minut väärin. Kyse on siitä, että lahja ei ole saajalleen sopiva vaan enemmänkin aikuisten lahja (koriste-esine, taulu, epäsopivia vaatteita 4-vuotiaalle). Jos muidenkin lasten lahjat olisivat tätä luokkaa, ymmärtäisin, ettei isovanhempi osaa ostaa lahjoja, mutta toiset saavat toivomiaan asioita.
Mummo kysyy säännöllisin väliajoin lahjatoiveita. Yhtenä jouluna ostikin sitä, mitä kerroin lapsen toivovan (eikä kyse siis kalliista vaan 15 euroa maksavasta jutusta). Toisaalta kun olen kertonut, että lapsi pitää legoista tai ehdottanut jotain lapsen pelaamaa peliä, on aina tullut vastaukseksi, että teillä riittää leluja eikä hän aio ostaa samaa lajia lisää.
Kaksi vuotta sitten lapsi nro 1 sai kännykän lahjaksi (ja oli tuolloin 6v). Meidän lapsi ei toiveistaan huolimatta sitä saanut nyt, kun täytti itse 6v. Perusteluna oli se, että kun osti sille vanhemmalle lahjaksi nyt Ipadin, niin ei voi ostaa niin kalliita lahjoja muille. Ei se mitään, ostamme lapselle kännykän, kun hän täyttää 7v. Ei sitä mummon tarvitse ostaa. Harmittaa nyt vaan vietävästi, kun lapsi on huomannut asian ja vieläpä niin, että muistaa, mitä sai viime vuonnakin mummolta, vaikka emme ole kertaakaan tuoneet asiaa esille.
Tapaamme mummoa säännöllisesti, ei ole kyse siitä, että yritettäisiin kiristää lahjoilla. Mutta yrittääkö sitten hän sitä? Ostaako muka sopivampia lahjoja, jos vietämme enemmän aikaa hänen kanssaan? Kyse on nyt sentään lapsesta enkä tajua, mitä ihmettä mummo yrittää meille piiloviestiä. Lapselle hän viestii, ettei tämä ole yhtä tärkeä kuin muut lapset.
Meillä ihan sama tilanne. Välillä kuopus ei saa mitään, kun mummi tuo esikoiselle jotain. Kuopus on kohta kolme ja nyt ekaa kertaa kysynyt miksei mummi tuo hänelle... Anoppi jakaa myös huomiotaan ja läheisyyttä epätasaisesti, yökyläily- ja retkikutsuja tulee vain vanhemmalle lapselle. Ottaa päähän tosi sairaasti lapsen puolesta!
Mies otti asian reilusti puheeksi äitinsä kanssa ja tämä on yrittänyt tsempata. Itse olen sitä mieltä, että jos joku omassa sydämessään tuntee toisen lapsenlapsen läheisemmäksi kuin toisen, senkun tuntee, sillehän me emme voi mitään. Mutta aikuinen ihminen voi tehdä tietoisen päätöksen olla näyttämättä sitä. Olemme ilmoittaneet, ettei esikoinen lähde retkille mummin kanssa jos ei myös kuopukselle kehitä jotain omaa kivaa. Myöskin olemme kertoneet, ettei lapsille tarvitse ostaa mitään, mutta jos itse haluaa, kummallekin täytyy jotain tuoda ja suurinpiirtein saman tyylistä, ettei tule paha mieli.
Lapsemme tulevat "pakettiratkaisuna", ei voi valita olevansa läheinen vain toisen kanssa ja unohtavansa toisen. Joko molemmat tai ei kumpaakaan.
Ilmeisesti mummo ei osaa ostaa pojalle lahjoja tai ei halua ostaa poikien leluja, koska pitää itse tyttöjen leluista. Siis harvinaisen typerä mummo.
Kerrohan nyt ihan selvästi, onko vain lapsi 2 teidän lapsi ja onko lapset 1 ja 3 samasta perheestä? Omien vanhempiesi touhuja et ihmettelisi netissä, joten teidän lapsi on siis isovanhempien pojan lapsi. Onko lapset 1 ja 3 tyttären lapsia?
Ei niin, että sen pitäisi mitään vaikuttaa, mutta useimmiten selittää asian. Väärin se silti on.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 21:08"]
Kyllä, keskimmäinen lapsi on poika ja mummo on todennut moneen kertaan, että tytöt ovat kivempia kuin pojat. Toisaalta ei kuitenkaan kanssakäymisessä osoita epäreiluutta vaan ottaa pojan mukaan touhuihin ja on tosi kiva mummo. Siksi on mennyt 6 vuotta pojan tajuta, että hän ei ole tyttöjen kanssa samalla viivalla.
Ei ole kysymys lahjan arvosta, vaikka joku tahallaan yrittää käsittää minut väärin. Kyse on siitä, että lahja ei ole saajalleen sopiva vaan enemmänkin aikuisten lahja (koriste-esine, taulu, epäsopivia vaatteita 4-vuotiaalle). Jos muidenkin lasten lahjat olisivat tätä luokkaa, ymmärtäisin, ettei isovanhempi osaa ostaa lahjoja, mutta toiset saavat toivomiaan asioita.
Mummo kysyy säännöllisin väliajoin lahjatoiveita. Yhtenä jouluna ostikin sitä, mitä kerroin lapsen toivovan (eikä kyse siis kalliista vaan 15 euroa maksavasta jutusta). Toisaalta kun olen kertonut, että lapsi pitää legoista tai ehdottanut jotain lapsen pelaamaa peliä, on aina tullut vastaukseksi, että teillä riittää leluja eikä hän aio ostaa samaa lajia lisää.
Kaksi vuotta sitten lapsi nro 1 sai kännykän lahjaksi (ja oli tuolloin 6v). Meidän lapsi ei toiveistaan huolimatta sitä saanut nyt, kun täytti itse 6v. Perusteluna oli se, että kun osti sille vanhemmalle lahjaksi nyt Ipadin, niin ei voi ostaa niin kalliita lahjoja muille. Ei se mitään, ostamme lapselle kännykän, kun hän täyttää 7v. Ei sitä mummon tarvitse ostaa. Harmittaa nyt vaan vietävästi, kun lapsi on huomannut asian ja vieläpä niin, että muistaa, mitä sai viime vuonnakin mummolta, vaikka emme ole kertaakaan tuoneet asiaa esille.
Tapaamme mummoa säännöllisesti, ei ole kyse siitä, että yritettäisiin kiristää lahjoilla. Mutta yrittääkö sitten hän sitä? Ostaako muka sopivampia lahjoja, jos vietämme enemmän aikaa hänen kanssaan? Kyse on nyt sentään lapsesta enkä tajua, mitä ihmettä mummo yrittää meille piiloviestiä. Lapselle hän viestii, ettei tämä ole yhtä tärkeä kuin muut lapset.
[/quote]