Onko väärin lapsia kohtaan toivoa lisää lapsia?

Tyhmä kysymys, ei tietenkään. Monet kärsivät jos niitä ei tule.

Tuohan on täysin perhekohtainen juttu. Jos on taloudellisia resursseja, henkisiä resursseja, aikaa, hyvät ja läheiset välit kaikilla perheenjäsenillä, niin eihän tuo oikeasti ole mikään kärsimys.

Mutta harva vanhempi ymmärtää oikeasti, mitä kaikkea vaaditaan, jotta jo olemassa olevilta ei ole uusi lisälapsi pois. Itse yritän korostaa aina, että myös kouluikäinen ja erityisesti teini tarvitsevat paljon vanhemman huomiota, mielestäni jopa enemmän kuin leikki-ikäinen tai taapero, koska nämä luontaisesti osaavat vaatia sen huomion. Kouluikäisiä pitää helposti liian isoina, kun eivät tule enää syliin ja viihtyvät kavereiden kanssa ja pysyvät poissa jaloista.

Edelleen mielestäni ei riitä, että ehtii päivittäin jutella jokaisen lapsen kanssa hetkisen. En välitä pävittäisestä saldosta vaan siitä arjen tiimellyksestä. Ehtiikö viedä koululaisen kaverille? Viitsiikö kuljettaa teinin kavereineen elokuviin? Kuinka monta palapeliä ehtii väkertää ja kuinka monta kirjaa lukea sen leikki-ikäisen kanssa? Mistä arki koostuu? Onko oikeasti aikaa olla lasten kanssa silloin, kun nämä sitä tarvitsevat, vai onko aina jokin muu juttu, jonka takia sitä lapsen tarvitsemaa aikaa siirretään?

Jos joutuu kysymään netistä tuntemattomilta, on melko varmaa, ettei niitä lisälapsia kannata hankkia.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 23:13"]

Tuohan on täysin perhekohtainen juttu. Jos on taloudellisia resursseja, henkisiä resursseja, aikaa, hyvät ja läheiset välit kaikilla perheenjäsenillä, niin eihän tuo oikeasti ole mikään kärsimys.

Mutta harva vanhempi ymmärtää oikeasti, mitä kaikkea vaaditaan, jotta jo olemassa olevilta ei ole uusi lisälapsi pois. Itse yritän korostaa aina, että myös kouluikäinen ja erityisesti teini tarvitsevat paljon vanhemman huomiota, mielestäni jopa enemmän kuin leikki-ikäinen tai taapero, koska nämä luontaisesti osaavat vaatia sen huomion. Kouluikäisiä pitää helposti liian isoina, kun eivät tule enää syliin ja viihtyvät kavereiden kanssa ja pysyvät poissa jaloista.

Edelleen mielestäni ei riitä, että ehtii päivittäin jutella jokaisen lapsen kanssa hetkisen. En välitä pävittäisestä saldosta vaan siitä arjen tiimellyksestä. Ehtiikö viedä koululaisen kaverille? Viitsiikö kuljettaa teinin kavereineen elokuviin? Kuinka monta palapeliä ehtii väkertää ja kuinka monta kirjaa lukea sen leikki-ikäisen kanssa? Mistä arki koostuu? Onko oikeasti aikaa olla lasten kanssa silloin, kun nämä sitä tarvitsevat, vai onko aina jokin muu juttu, jonka takia sitä lapsen tarvitsemaa aikaa siirretään?

Jos joutuu kysymään netistä tuntemattomilta, on melko varmaa, ettei niitä lisälapsia kannata hankkia.

[/quote]

No, hyvä miettiä tietenkin etukäteen. Mutta useamman teinin vanhempana ihmettelen, miksi teiniä pitäisi kuljettaa elokuviin tai koululaista kavereilleen? Tai miksi niitä palapelejä ei voi tehdä porukalla (yksi aikuinen voi tehdä niitä helposti kolmenkin lapsen kanssa kerralla)? Lapsi tarvitsee vanhempiensa aikaa, hoivaa ja huomiota, mutta kun lapsella on useita sisaruksia, hän saa myös sisaruksiltaan näitä. Ilman, että se olisi jotenkin epäluonnollista tai sisaruksia kuormittavaa.

tekisi mieli lisää mutta kun katson lapsiani niin mietin että voinko tehdä sitä heille, vastasyntynyt vie niin paljon aikaa ja yövalvomiset ym :(

Normaalitilanteessa ei ole väärin.

Poikkeuksena tilanne jossa toinen vanhemmista ei halua lisää lapsia, joten saadaksesi lisää lapsia joutuisit eroamaan ja etsimään uuden miehen... silloin kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi harkitsemaan tilannetta myös nykyisen lapsen kannalta, mitä uusi tilanne uusperhesotkuineen yms. merkitsisi hänelle.

Tai sitten tilanne, jossa seulonnoissa ilmenisi jotain dramaattista. Myös sellaisessa tilanteessa pysähtyisin miettimään sisarusten kannalta.

no , iippuu varmaan lapsien määrästä. Kyllähän ne isoimmat lapsenpiioiksi joutuu ja jäävät ilman huomiota, jos lapsia on lähemmäs 10.

Sehän riippuu omasta jaksamisesta. On oikeasti paljon äitejä, jotka eivät vaan jaksa useamman lapsen kanssa, ja ei heillä ole antaa lapsille kuin se välttämätön perushoiva. Minusta on itsekeskeistä ja väärin tehdä lapsia enempää kuin mihin rahkeet riittää. Silloin sokeutuu sille, paljonko aikaa ja hoivaa lapsi tarvitsee myös vähän vanhempana, koska siinä äidin sylissä on aina joku pieni joka hakee akuuttia huomiota.

Kolme lasta alkaa olemaan jo aika paljon määränä kahdelle vanhemmalle. Mielestäni se, että "ehtii juttelemaan hetken" jokaisen lapsen kanssa päivässä on aika kamala ajatus! Lapsia ei saa olla niin paljon, että vanhemmalla on aikaa puhua yhden lapsen kanssa vain "hetken" päivässä! Oli lapsi sitten 12 vuotias tai 2 vuotias, niin hän tarvitsee vanhempiaan enemmän kuin sen vanhemman armeliaasti antaman kaksi minuuttisen!

Jokainen lapsi tarvitsee vanhemmaltaan aikaa, niin kahdenkeskistä kuin ryhmäaikaakin. Sisarusten antama huomio on täysin eri juttu. Ei kannata ihmetellä jos vaikka koululainen raivoaa kotona kun keskityt lepertelemään nuoremmille lapsillesi, jos huomiota ei saa hyvällä, otetaan se pahalla.

Miettisin siis aika tarkasti omia resursseja ennenkuin lähtee kovin montaa lasta tekemään. Siinä hommassa joku häviää aina, usein se häviäjä on hiljaisin ja rauhallisin lapsi, joka saa vanhemmiltaan olevan jo niin iso tyttö, että pitää osata tehdä kaikkea ilman äitiä, pitää osata odottaa, pitää osata antaa pikkusiskon ja äidin olla rauhassa, pitää osata auttaa äitiä, pitää osata olla hiljaa kun pikkusisko nukkuu, pitää osata olla iso tyttö!!

Huokaus, näitä "isoja tyttöjä" on paljon ja ikää heillä saattaa olla peräti neljä vuotta. Naapureissa näitä lapsia on muutamia, he huitelevat pyörillään ilman kypärää yksinään monen kilometrin päässä kotoaan, räkä valuu nokasta, vaatteet ovat sitä mitä he nyt ovat päälleen löytäneet, ei ole tumppuja käsissä, ei likaisen takin vetoketjua kiinni ja äiti tai isä ei edes tiedä missä lapsi on! He eivät ole edes huomanneet tämän poissaoloa. Ja neljä vuotiailla saattaa olla kotosalla pari pikkusisarusta.. Miettikää siis arkea ennenkuin tehtailette niitä lapsia!!

Asutkohan 9 samalla alueella Pohjois-Pohjanmaalla miltä me muutettiin pois...tosiaan, jo pienet lapset olivat niin "isoja" että saivat seikkailla pyöriensä kanssa pitkän maahan päähän kodistaan, ja varsinkin kesällä tuntui ettei niitä kukaan kaipaa kotiin koskaan edes syömään.

Hyvää keskustelua, harmi etten ehdi nyt itse ottaa osaa kun kolme mukulaa vaativat huomiota :)

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 07:32"]

Kolme lasta alkaa olemaan jo aika paljon määränä kahdelle vanhemmalle. Mielestäni se, että "ehtii juttelemaan hetken" jokaisen lapsen kanssa päivässä on aika kamala ajatus! Lapsia ei saa olla niin paljon, että vanhemmalla on aikaa puhua yhden lapsen kanssa vain "hetken" päivässä! Oli lapsi sitten 12 vuotias tai 2 vuotias, niin hän tarvitsee vanhempiaan enemmän kuin sen vanhemman armeliaasti antaman kaksi minuuttisen!

Jokainen lapsi tarvitsee vanhemmaltaan aikaa, niin kahdenkeskistä kuin ryhmäaikaakin. Sisarusten antama huomio on täysin eri juttu. Ei kannata ihmetellä jos vaikka koululainen raivoaa kotona kun keskityt lepertelemään nuoremmille lapsillesi, jos huomiota ei saa hyvällä, otetaan se pahalla.

Miettisin siis aika tarkasti omia resursseja ennenkuin lähtee kovin montaa lasta tekemään. Siinä hommassa joku häviää aina, usein se häviäjä on hiljaisin ja rauhallisin lapsi, joka saa vanhemmiltaan olevan jo niin iso tyttö, että pitää osata tehdä kaikkea ilman äitiä, pitää osata odottaa, pitää osata antaa pikkusiskon ja äidin olla rauhassa, pitää osata auttaa äitiä, pitää osata olla hiljaa kun pikkusisko nukkuu, pitää osata olla iso tyttö!!

Huokaus, näitä "isoja tyttöjä" on paljon ja ikää heillä saattaa olla peräti neljä vuotta. Naapureissa näitä lapsia on muutamia, he huitelevat pyörillään ilman kypärää yksinään monen kilometrin päässä kotoaan, räkä valuu nokasta, vaatteet ovat sitä mitä he nyt ovat päälleen löytäneet, ei ole tumppuja käsissä, ei likaisen takin vetoketjua kiinni ja äiti tai isä ei edes tiedä missä lapsi on! He eivät ole edes huomanneet tämän poissaoloa. Ja neljä vuotiailla saattaa olla kotosalla pari pikkusisarusta.. Miettikää siis arkea ennenkuin tehtailette niitä lapsia!!

[/quote]

Ja mistä sinä saat päähäsi ettei vanhemmalla ole aikaa lapsilleen? Meillä on 5 lasta. Joista kotona 247 on enää kanssani yksi. Ja tasan kaikki on saaneet puhua ja olla sylissä. Juuri nyt meillä on kaksi lasta koulussa ja kaksi leikkii pihassa ja ehdin olla yksin kun yksi nukkuu.

Voi tätä kun ajatellaan sitä omaa vaikeaa osaamattomuuttaan niin että muilla on varmasti sitten hankalempaa.. Ei se noin mene. Ainakaan meillä ei mene, teillä varmaan kun pystyt puhumaan asiasta noin negatiiviseen sävyyn. ;)

PS. meille mahtuisi kuudeskin! Syliin ja juttuhetkiin myös.

On. Kyllä. Kyllä.

Ihan tapauskohtaista. Jos käyttää kaiken energiansa vain vauvan miettimiseen ja ajattelee kuinka ihana se vielä yksi olisikaan ja unohtaa ne olemassaolevat muksut niin silloin on väärin ja lapset todellakin kärsivät vanhempien (äidin?) lisälapsihaaveista. Jos taas  lapsille riittää aikaa ja rakkautta haaveista huolimatta silloin se haaveilu ja lisälapsien suunnittelu on ihan ok.

Miten tässä unohdetaan kokonaan se, mitä sisarukset antavat toisilleen? Meillä on 3 lasta ja ilman muuta kuopus on saanut elämänsä aikana vähemmän äidin huomiota kuin kaksi muuta. Mutta se sisarusten välinen rakkaus, kuinka aina on kotona kaveri jonka kanssa leikkiä, kyllä se on sitten taas jotain yhtä arvokasta.

Ainakin itse muistan lapsena itkeneeni siskoni kanssa harmista, kun kuulimme, että saamme taas uuden sisaruksen. Tässä vaiheessa perheessä oli jo kolme koululaista ja kaksi taaperoa. Toki olen osannut iloita nuorimmista sisaruksistani, vaikka olenkin joutunut olemaan heille ns."vara-äiti". (10v nuorempi veljeni sanoin minua pienenä aina vahingossa äidiksi.) 

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 23:35"]

Normaalitilanteessa ei ole väärin.

Poikkeuksena tilanne jossa toinen vanhemmista ei halua lisää lapsia, joten saadaksesi lisää lapsia joutuisit eroamaan ja etsimään uuden miehen... silloin kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi harkitsemaan tilannetta myös nykyisen lapsen kannalta, mitä uusi tilanne uusperhesotkuineen yms. merkitsisi hänelle.

Tai sitten tilanne, jossa seulonnoissa ilmenisi jotain dramaattista. Myös sellaisessa tilanteessa pysähtyisin miettimään sisarusten kannalta.

[/quote]

No meillä on yksi ja mies ei halua toista ja minä haluan. Uusperheet eivät aina ole sotkuisia, mistä sellainen käsitys edes tulee?

mielenkiintoinen keskustelu!  pitävätkö lapset siitä että heitä on useampi? minä haluaisin neljä. ovatko sisarukset lapsista häiritseviä? 

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 14:56"]

mielenkiintoinen keskustelu!  pitävätkö lapset siitä että heitä on useampi? minä haluaisin neljä. ovatko sisarukset lapsista häiritseviä? 

[/quote]

Oli se lapsena mukavaa, kun oli samanikäisiä sisaruksia. Huomattavasti nuoremmista sisaruksista oli lähinnä vain harmia ja haittaa, kun itse oli teini. 

Ei, se ei ole väärin sisaruksia kohtaan, mutta maapalloa kohtaan kylläkin. Ettekö te lue uutisia ja tutkimuksia?

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 23:35"]tekisi mieli lisää mutta kun katson lapsiani niin mietin että voinko tehdä sitä heille, vastasyntynyt vie niin paljon aikaa ja yövalvomiset ym :([/quote] Vastasyntynyt nukkuu tosi paljon ja kun alkaa sätkiä lattialla, sisaruksista on hänelle seuraa ja hänestä sisaruksille. Meillä rytmit ja rutiinit eivät muuttuneet kun taloon tuli uusi vauva, samoilla mentiin suurinpiirtein. Eli vauva sopeutui perheeseen, ei niinpäin että kaikki muuttui sisaruksilla. Toki en lojunut perhepedissä imettämässä aamusta iltaan vaan jatkoin elämää vauvan kaikki tarpet huomioiden mutta ei muita laiminlyöden.