Lue keskustelun säännöt.
Koirakysymys ihannerodusta
04.09.2020 |
Etsin itselleni sopivaa koirarotua. Toivoisin koiran olevan perhekoira, pitävän lapsista, suhtautuvan ihmisiin, muihin koiriin ja lemmikkeihin iloisesti. Ei siis saalis ja suojeluviettinen. Ei saisi haukkua, ei kuolata eikä eroahdistua. Iloinen ja helposti koulutettava, sopii ensimmäiseksi koiraksi.
Kun näillä ehdoilla etsin rotua, tulee ehdotukseksi cavalier king charlesin spanieli. Ihana koira mutta en voi rotua harkitakaan rodun terveystilanteen takia. Onko olemassa muuta rotua, joka täyttäisi luettelemani piirteet mutta olisi terve/ terveempi. Koolla ei väliä eli voi olla cavalieria isompikin.
Kommentit (27)
Irlannin setteri ei hauku ollenkaan, mutta kaksi vuotta menee koulutuksessa ennen kuin rauhoittuu. On vilkas ja hyppii tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi puhdasrotuista, eri rotua olevan koiran risteytyksestä syntyy terveempiä pentuja kuin rodun sisäisellä siitoksella. Ilmiö tunnetaan nimellä hybridin elinvoima (hybrid vigour). Sekarotuisella on pienempi todennäköisyys saada kaksi samanlaista haittageeniä, jos ne ovat rikastuneet sisäsiittoisessa rotujalostuksessa. Olen koulutukseltani geneetikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihannerotu on tietysti sekarotuinen. Rotukoira on aina sairas elämän irvikuva.
Sekarotuinen voi olla ihan yhtä sairas.
Jooo, no voi sekarotuinen koira sairastua. Mutta ei sitä ole ”jalostettu” hirviöksi joka ei voi hengittää, kissan kokoiseksi irvokkaaksi leikkikaluksi, tai yhteen tarkoitukseen tehdyksi robotiksi.
Jännä, että edelleen tätä myyttiä sekarotuisten ylivoimaisesta terveydestä viljellään. Ei sille ole mitään perusteita.
Jännästi sairaat koirien jalostajat saavat jatkaa toimiaan. Vinkki normaali ei jalostettu eläin ei näille koirahulluille kelpaa.
Snautseri (keskikokoinen) voisi sopia. Reipas ja ystävällinen, suhtautuu myönteisesti lapsiin, melko terve rotu, älykäs. Turkki pysyy kunnossa, kun vie trimmattavaksi pari kolme kertaa vuodessa. Karvaa ei lähde kovinkaan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi buhund. Tai stabyhoun. Fieldspanieli? Lagotto romagnolo? Mudi? Englannin- tai walesinspringerspanieli? Novascotiannoutaja? Kihara-/sileäkarvainennoutaja? Kettuterrierit. Jompi kumpi wels corgi. Snautseri.
Viittä ensimmäistä rotua ei ole ollut tuttavapiirissä, muita on ja kaikki ovat olleet suht. terveitä, täyspäisiä, ystävällisiä perhekoiria.Osaa on joskus satunnaisesti käytetty metsällä tai näyttelyssä, mutta pääasiassa tavallisia kotikoiria.
Nämä ovat myös oppineet tulemaan luo irtiollessaan esim. pihalla/metsälenkillä ja osa voisi olla irti ns. aina, lopettamaan haukun normaalilla puheäänellä kieltäessä/eivät juuri muutenkaan hauku, ovat olleet lapsiperheissä tai muuten lasten kanssa tekemisissä ongelmitta jne. Perushyvin käyttäytyviä kotikoirakansalaisia.
Haukkuherkkyys vaihtelee roduittain ja ihan yksilötasollakin. Siihen voi kuitenkin enemmän tai vähemmän vaikuttaa koulutuksella. Toki jos tarkoitus ei ole hommata vahtivaa/ajavaa koiraa jonka on tarkoituskin haukkua, sellaiset rodut voi suosiolla jättää pois mikäli ei halua tehdä kunnolla töitä asian eteen.
Kuolaaminen on runsainta roduilla joiden huulet eivät ole tiiviit, vaan roikkuvat enemmän. Ja jotkut kuolaavat järjestelmällisesti esim. ruokaa odottaessaan tai kinkun paiston yhteydessä 😁
Lapsiperheisiin soveltuvat useat rodut, kunhan pennusta asti toimitaan järkevästi sekä koiran että lasten osalta. Rotujen sisälläkin on erilaisia sietokykyjä yksilöittäin.
Australian labradoodle