Bloggaaja Eeva Kolun kirja, siis apua
Kolu on kirjoittanut kirjan Korkeintaan vähän väsynyt, jonka pitäisi kuvata nykyajan burnout kulttuuria.
Oletteko lukeneet tuota kirjaa? Aloin itse eilen lukea, kohtuullisen kovilla odotuksilla. Pidän monista Kolun blogiteksteistä ja innolla tilasin kirjan. Olen nähnyt somessa paljon hehkutusta siitä. Mutta! Aivan kamalalta kuralta vaikuttaa..! Eihän tämä osaa kirjatekstiä ollenkaan kirjoittaa, ihan kuin blogitekstejä olisi vaan läntätty peräjälkeen. Mukasyvällistä sanojen pyörittelyä, eikä ollenkaan oivaltavaa, kuten jotkut blogitekstinsä. Kyllä harmittaa, että vajaat 23 euroa tästä maksoin. Mitä mieltä te muut olette? Vaikuttaa siltä, että Kolu on saanut kirjansa julkaistua ei sen kirjallisilla ansioilla, vaan siksi, että oletettu lukijakunta on jo valmiina.
Kommentit (151)
Lähinnä.ihmettelen, miksi ap ostaa tuollaista soopaa. Olisit lainannut/varannut kirjastosta.
Oudoksuttaa, että Eeva joka on olevinaan niin hieno ei ole edes maisteriksi onnistunut valmistumaan. Listaa linkedinissä kandin tutkinnon englannin kielestä Turussa, ja sitten harhaanjohtavasti opintoja Tampereella, ilman tutkintoa. Gradu taisi olla liian vaikea paikka?
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä.ihmettelen, miksi ap ostaa tuollaista soopaa. Olisit lainannut/varannut kirjastosta.
Ihmettelen itsekin!! Uskoin liikaa markkinointitekstiä ja odotin terävää kuvausta burnoutkulttuurista. Yritän estää muita tekemästä samaa virhettä.
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Ohisohis mutta tässä vinkki hyvään, koskettavaan suomalaisen bloggaajan kirjaan: Laura Save - Paljain jaloin.
Lääkäriopiskelija Laura kirjoitti luusyövästään blogia "kova luu", jonka lopulta muutti kirjamuotoon lukijakuntansa kannustamana. Tuo kirja löytyy omasta hyllystä ja vuosittain se tulee luettua läpi. Voin suositella, mikäli nuoren ihmisen terminaalisairaus ei ole liian rankkaa luettavaa.
Kiitos. Varasin kirjastosta. Pitäisikö samalla matkalla ostaa nenäliinoja?
Vierailija kirjoitti:
Omakustanne joten 2. Painos tarkoittaa toista 50 kirjan erää.
Ei ole omakustanne, Otavan kustantama kirja. Mutta kiva, kun huutelet väliin tietämättä keskustelunaiheesta yhtään mitään.
Kuka tässä langassa riehuu? Massapeukutuksia suuntaan ja toiseen ja käsketään kuol-leita ihmisiä lopettamaan kirjansa tyrkytys?
Vai oikein ”burn out -kulttuuri”?
Se tarkoittaa siis suomalaisten naisten burn out -trendi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohisohis mutta tässä vinkki hyvään, koskettavaan suomalaisen bloggaajan kirjaan: Laura Save - Paljain jaloin.
Lääkäriopiskelija Laura kirjoitti luusyövästään blogia "kova luu", jonka lopulta muutti kirjamuotoon lukijakuntansa kannustamana. Tuo kirja löytyy omasta hyllystä ja vuosittain se tulee luettua läpi. Voin suositella, mikäli nuoren ihmisen terminaalisairaus ei ole liian rankkaa luettavaa.
Kiitos. Varasin kirjastosta. Pitäisikö samalla matkalla ostaa nenäliinoja?
Googlasin. Nyt en pysty lukemaan. Muutenkin tuntuu, että sairaudet/kuolemat tulvivat päälle.
Harmi, koska kirja oli kuitenkin positiivinen ja elämäniloinen, ja siinä käsiteltiin myös sitä että onko se elämä yhtään sen arvokkaampi/täydempi mitä pidempään se kestää. Laura saavutti kaikki haaveensa; unelmien opiskelupaikka, lukuisat työpaikat, unelmien puoliso, lapsi, elämänsä aikana. Joku 90v vanhus taas saattoi jäädä ilman näitä kaikkia.
Kirjassa kerrottiin yhdestä kokonaisesta elämästä, vaikka se olisikin jäänyt keskivertoa lyhyemmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kys Lauran perikunta voi hyvin olla täällä kirjaa pakottamassa.
No minä olen tuo joka kirjaa ensimmäisenä suositteli enkä tunne ketään Lauran tutuntuttuakaan.
Hei pidetäänpä tämä keskustelu Eevassa!
Jotenkin säälittää kyllä Eeva Kolu. Vuosia kirjottanut kirjaansa ja maininnut että häneltä kirja on tulossa, sitten paljastuu että se on tällainen floppi
Miksi romaania lähentelevässä kirjassa pitäisi olla lähdeluettelo?
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512419241/korkeintaan-vahan-vasyny…
Näyttää olevan Gummeruksen julkaisema kirja. "Kuvaa terävästi ja tarkasti 2000-luvun burnout-kulttuuria", hassua, että kirjaa kuvataan aivan eri tavoin kuin ap on sen kokenut.
Mitä ihmeen lähdeluetteloa te olette vaatimassa jonkun nollabloggaajan mutukirjaan? Ei se ole tieteellinen julkaisu😂
Vierailija kirjoitti:
Miksi romaania lähentelevässä kirjassa pitäisi olla lähdeluettelo?
Koska hän viittaa tekstissään tosi moniin teoksiin. Lähdeluettelo on silloin aina paikallaan. Monissa romaaneissakin on nykyään lähdeluettelot, varsinkin jos aihe on tosipohjainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin säälittää kyllä Eeva Kolu. Vuosia kirjottanut kirjaansa ja maininnut että häneltä kirja on tulossa, sitten paljastuu että se on tällainen floppi
Eihän se sinällään floppi ole, että myynti on ollut hyvää, kustantajalle ihan hyvä sijoitus. Mut olisin toivonut Eevalta parempaa kirjaa.
Millä perusteella myynti on ollut hyvää? :))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi romaania lähentelevässä kirjassa pitäisi olla lähdeluettelo?
Koska hän viittaa tekstissään tosi moniin teoksiin. Lähdeluettelo on silloin aina paikallaan. Monissa romaaneissakin on nykyään lähdeluettelot, varsinkin jos aihe on tosipohjainen.
Kuule sinä pari kurssia amkissa käynyt kakara. ”Monissa romaaneissakin” ei todellakaan ole lähdeluetteloa. Ja se on tietokirjoissakin jos on.
Tieteellisessä julkaisussa pitää olla lähdeluettelo ja se on aivan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin säälittää kyllä Eeva Kolu. Vuosia kirjottanut kirjaansa ja maininnut että häneltä kirja on tulossa, sitten paljastuu että se on tällainen floppi
Mä olen ymmärtänyt, että kirjan aihe vaihtui matkalla ja koko kirjaprojekti haudattiin vuosikausiksi. Joskus vuosia sitten kirjoitti siitä, että on kirjoittamassa kirjaa, ja sitten taas myöhemmin jossain miljoonannessa valaistumis- ja seestymispostauksessaan siitä, kuinka on ihan ok, jos hänestä ei tulekaan naista, joka kirjoittaa kirjan. Ja koko kirjahomma jäi. Tämä burnout-idea on tuoreempi ja kirja valmistui käsittääkseni aika nopeasti.
Olen nyt lukenut ehkä kolmanneksen kirjasta, ja huomaan selailevani eteenpäin miettien, että tätäkö tämä on koko 400 sivua. Hyvin Eeva Kolu -tyyppistä tekstiä, helppolukuista ja ihanan kuplivaa, mutta konkretiaa kaipaisin lisää. Hän sipaisee aihetta sieltä, teemaa täältä, ja leijuu sitten taas eteenpäin. Haluaisin, että hän kertoisi tarkemmin oireistaan ja omasta sairaskertomuksestaan, pohtisi syvällisemmin käsitteitä ja teorioita joihin viittaa. On outoa, ettei lähdeluettelo-mokaa korjattu toiseen painokseen. Mutta ehkä teos muuttuu paremmaksi vielä. Toivon sitä kovasti, koska olen aina toivonut Eevalle pelkkää hyvää.