Miten lääkäri voi muistaa kaiken, mitä on pitkien opintojensa aikana oppinut ja lukenut?
Olin hiljattain psykiatrisella osastolla melko pitkällä rauhoittumisjaksolla. Osaston psykiatri oli asiantunteva, ja kun kävimme läpi lääkitystäni, luetteli hän helposti ulkomuistista mahdollisia lääkkeiden haittavaikutuksia, lääkityksen riskejä ja muita mielialalääkkeiden hyötyjä ja haittoja. Tämähän ei toki ollut yllättävää, olihan hän psykiatri, ja oli siis erikoistunut.
Yhtenä iltapäivänä kuitenkin iltapäivänä sain äkillisen rintakipukohtauksen, johon olisi voinut olla eräs tuttu täysin somaattinen, yleislääketieteellinen syy. Hämmästyin, kun tämä psykiatri riensi luokseni stetoskooppi yllään ja kuunteli keuhkojani ja sydäntäni. Se vain tuntui yllättävältä, kun olen tottunut pöydän takana istuviin ”siistin työn” psykiatreihin.
Kaiken lisäksi selvisi, että olin raskaana. Olin tullut raskaaksi epätodennäköisellä tavalla, aviomiehen korvaushoidon aikana, ja samalla epätoivotusti, ja psykiatri luetteli ja valisti minua ns. lonkalta (somaattisten ja psyykkisten) sairauksieni perinnöllisyydestä sekä testosteronihoidon vaikutuksesta hedelmällisyyteen.
Yksi ja sama lääkäri oli siis käytännössä vähintään kolmen eri alan erikoislääkäri.
Ihailin lääkäriä siinä määrin, että suorastaan ilahduin, eikä rauhouttumisjaksoni osastolla venynyt pitkäksi.
Mutta kysymykseeni: miten voi olla, että lääkäri muistaa kaiken, kaikilta niiltä lukuisilta kursseilta, mitä on kuuden vuoden opintojen aikana oppinut? Onko se älyä, hyvää muistia, vai kumpaakin?
Kommentit (47)
Ei ne muista. Useimmat lääkärit ehdottaa vain sitä tautia minkä muistavat ja mikä on potilastyössä tullut eniten esiin. Siksi vakavammat ja harvinaiset taudit jää tunnistamatta.
Vierailija kirjoitti:
No lääkärit on yleensä älykkäämmästä päästä, eli sellainen, joka pystyy omaksumaan suuriakin määriä tietoa. Sitten on hyvä motivaatio, joka auttaa omaksumaan asioita. Ne asiat liittyvät toisiinsa. Hän on myös työkseen noiden asioiden kanssa tekemisissä koko ajan.
Hyvä selitys. Monien asioiden ja piirteiden summa.
Ei varmaankaan ole olemassakaan epämotivoitunutta lääkäriä!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ne muista. Useimmat lääkärit ehdottaa vain sitä tautia minkä muistavat ja mikä on potilastyössä tullut eniten esiin. Siksi vakavammat ja harvinaiset taudit jää tunnistamatta.
Eihän nuo katso tuotteesta edes vasta-aihe-saraketta, olen huomannut usein. Siihen ei tarvi edes muistia!!!
Katsovat netistä ainakin aina kun minä asioin heidän kanssaan, sieltä sitten oireiden perusteella parhaiten mätsäävän sairauden laittavat diagnoosiksi. Siksi hyvin usein sanovat myös että jos ei oireet lähde tällä hoidolla, niin ota yhteys uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne muista. Useimmat lääkärit ehdottaa vain sitä tautia minkä muistavat ja mikä on potilastyössä tullut eniten esiin. Siksi vakavammat ja harvinaiset taudit jää tunnistamatta.
Eivät muista eivätkä voikaan muistaa. Sellaisissa tapauksissa hyvä ja vastuuntuntoinen lääkäri myöntää oman osaamisensa rajat ja konsultoi kollegoja, etsii tietoa jne.
Ei sitä muista opintojen sisällöstä edes puolta prosenttia. Mutta muistaa usein eteen tulevat jutut, kuten yleiset sivuvaikutukset ja muiden alojen perusjutut. Terveyskeskuslääkärin pitäisi olla joka alan asiantuntija, jonka vuoksi itse koin terveyskeskustyön ihan liian vaativaksi. Menin sairaalaan, jossa saan keskittyä vain yhteen erikoisalaan ja arvostus on yllättävästi kuitenkin suurempaa. Vaikka palkka kylläkin on ihan huomattavasti pienempi kuin terveyskeskuksessa olisi ollut.
No hyvä, jos sulla on tuollainen kokemus. Mulla täysin päinvastaisia ja aivan viime ajoilta. Sain kolmelta eri lääkäriltä täysin väärän diagnoosin. Itselläni oli mielessä, mikä voisi olla vaivan takana, mutta lääkärit eivät ottaneet kuuleviin korviinsa. Sain sitten apua muualta, loppui lääkkeiden ja sairausloman tarve.
Ja olen itse ihmetellyt, että mitä hittoa lääkärit opiskelee vuosikausia, kun tuntuu, että ne diagnoosit on lähinnä hakuammuntaa ja sitten vaan reseptejä kirjoittelemaan. Eikö ne oikeasti muuta opi kuin lääkkeitä määräämään? Yksikään noista mua tutkineista lääkäreistä ei edes koskenut minuun, vaikka vaiva oli senlaatuinen, että heti kun menin toisaalle hoitoon, niin tutkittiin ihan koettelemalla ja siitä sainkin avun. Luotan kyllä lääkäreihin esim. sydänkohtauksen tai vastaavan sattuessa, mutta tällaiset pienemmät vaivat tuntuvat olevan heille hepreaa, varsinkin, jos apu tulisi jostain muualta kuin lääkkeistä.
Eihän kukaan kaikkea opiskelemaansa muista millään alalla, ei lääkärikään. Perusasiat varmaan jäävät mieleen vaikkei niiden kanssa kauheasti tulisi päivittäin oltua tekemisissä (sydän, verisuonet, kehkot, raskausoireet jne näihin liittyvine yleisimpine komplikaatioineen) ja sitten tietysti sen oman alueen asiat jää pysyvään muistiin kun niitä koko ajan käyttää.
En ole lääkäri, mutta pyörittelen työkseni asiakokonaisuuksia toisesta aihepiiristä. Muistan suuret linjat. Tiedän, milloin minun yleensä pitää tarkistaa joku tieto (on paljon nippelitietoa). Muistan myös paljon yksityiskohtia sellaisista asioista, joiden kanssa olen tekemisissä usein. Olen motivoitunut tuosta aihepiiristä, niin sekin auttaa.
Minusta ei ole siis tavatonta, että muistaa paljon yksityiskohtaista tietoa, vaikka en ehkä itse ole niin syvällisesti tietoa omaksuva kuin lääkäri.
Joillekin tietämykseni tulee välillä yllätyksenä (tämä on duunarityö), mutta jos olen päivästä toiseen jonkun asian kanssa tekemisissä niin toki silloin omaksuu ne aihepiirin tiedot ja hiljaisen tiedon.
Samoja vaivoja ja lääkkeitä kun pyörittelee vuosikaudet, niin jääväthän ne päähän. Mutta lääketiede kokonaisuudessaan on toki niin laaja ala, että kukaan ei voi tietää kaikkea kaikesta. siksi lääkärit erikoistuvat johonkin tiettyyn asiaan ja jos tarvitaan muuta niin konsultoidaan.
Motivaatio on iso tekijä. Itse en ole todellakaan sieltä fiksuimmasta päästä mutta minulla on eräältä alalta uskomaton määrä tietoa muistissani 40 vuoden ajalta. Ihmettelen itsekin miten voin muistaa kaiken lukemani ja näkemäni tuolta ajalta. Edelleen kun kuulen tai luen uuden tiedon asiasta se jää päähän kerrasta.
Vierailija kirjoitti:
Motivaatio on iso tekijä. Itse en ole todellakaan sieltä fiksuimmasta päästä mutta minulla on eräältä alalta uskomaton määrä tietoa muistissani 40 vuoden ajalta. Ihmettelen itsekin miten voin muistaa kaiken lukemani ja näkemäni tuolta ajalta. Edelleen kun kuulen tai luen uuden tiedon asiasta se jää päähän kerrasta.
Kyllä minäkin muistan - pl. sellaiset asiat, joista en ole ollut koskaan kiinnostunut, en voi muistaa tai sellaiset, joista en ole ikinä edes kuullut;-)
Ja siis urheilua en ole koskaan edes seurannut, mut minua ei viedä muititestiin koskaan - sen olen oppinut ihan muiden kohtaloja seuraamalla:-X
Hyvä muisti ja motivaatio auttaa lääkiksen pänttäämisessä ja älykkyys auttaa yhdistelemään asioita toisiinsa.
Kyllähän sitä itsekin muistaa vaikka mitä, mikä on mieluista, esimerkiksi lempiartistinsa kaikkien kappaleiden sanat.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä muisti ja motivaatio auttaa lääkiksen pänttäämisessä ja älykkyys auttaa yhdistelemään asioita toisiinsa.
Kyllähän sitä itsekin muistaa vaikka mitä, mikä on mieluista, esimerkiksi lempiartistinsa kaikkien kappaleiden sanat.
Mutta kun nykyään luotetaan robottiin enemmän kuin siihen mitä itse näkee:-(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lääkärit on yleensä älykkäämmästä päästä, eli sellainen, joka pystyy omaksumaan suuriakin määriä tietoa. Sitten on hyvä motivaatio, joka auttaa omaksumaan asioita. Ne asiat liittyvät toisiinsa. Hän on myös työkseen noiden asioiden kanssa tekemisissä koko ajan.
Hyvä selitys. Monien asioiden ja piirteiden summa.
Ei varmaankaan ole olemassakaan epämotivoitunutta lääkäriä!
Ap
Minä työni puolesta (en ole hoitaja) olen paljon tekemisissä lääkäreiden kanssa. Eräs kertoi olleensa terveysasemalla nuorena lääkärinä, eikä voinut sietää, kun rahvas tuli vaikertamaan vaivojaan.
Ei ne sen enempää muista kuin kukaan muukaan. Potilaankin arvio voi olla ihan paikkansa pitävä. Minäkin olen diagnosoinut verkossa ja yhdellä näkemisellä/haastattelulla sairauksia ihmisille jotka on sitten paljastuneet laajemmissa tutkimuksissa paikkansa pitäviksi. Vuosia käyneet niistä lääkärissä, mutta oikeisiin tutkimuksiin ei ole päässyt kun lääkärit ei kysy oikeita asioita. Minä olen hieman tuupannut tietä, että lähde hakemaan tuota diagnoosia niin jo on löytynyt oikea dg ja hoito. Ammatiltani olen siivooja.
Eivät ne muista. Itse olen huomannut sen useiden lääkäreiden kanssa, että jos heidän omalla terminologiallasi juttelet heidän kanssaan ja sinulla itselläsi on jo vahva veikkaus diagnoosin syystä, niin melkeinpä poikkeuksetta saat lääkärin vihat päällesi, etkä pääse jatkotutkimuksiin sitten kirveelläkään, saat ensin kolme muuta väärää diagnoosia ja lopulta olet sitten ollutkin koko ajan oikeassa diagnoosin suhteen.
Itse ihmettelen mistä moinen käyttäytyminen johtuu niin kovin monen lääkärin keskuudessa...
Vituttaako heitä se, että; "joku tulee heitä neuvomaan ja kyseenalaistamaan..."?
Varsinkin kun potilas tässä tapauksessa on ollut koulut käymättäjättänyt, niin käykö se jotenkin egon päälle sitten hyvin monilla lekureilla?
Hoitsujen kanssa ei tätä ongelaa ole ollut.
Sulla on vaan ap käynyt tuuri. Et uskalla ajatella muuta vaihtoehtoa, koska epävarmuuteen ja onneen nojaaminen tuottaisi sinille liian suurta ahdistusta. Olet ehkä lääkkeissä vielä, sekin vaikuttaa arvostelukykyysi. Oikeasti lääkärit eivät muista kaikkea eivätkä usein näe omien tietojensa rajoja. Kuten kuka tahansa muu tavallinen ihminen.
Eipä se valelääkärikään mitään lääkärin opintoja suorittanut ja hyvin kusetti ihmisiä vuosikaudet.
No lääkärit on yleensä älykkäämmästä päästä, eli sellainen, joka pystyy omaksumaan suuriakin määriä tietoa. Sitten on hyvä motivaatio, joka auttaa omaksumaan asioita. Ne asiat liittyvät toisiinsa. Hän on myös työkseen noiden asioiden kanssa tekemisissä koko ajan.