kenen 3 vee tottelee?

3,5 v poika tottelee välillä, välillä ei. On sen verran arkakin ettei esim. pyöräillessä tahallaan lähde kaahailemaan (ainakaan vielä). Eniten tottelemattomuutta on sellaisissa tilanteissa kun pitäisi tehdä jotain eikä huvita, ts esim. pukeminen, lelujen raivaaminen. 

Joku kirjoittii ettei kielloilla mitään voita. Toki tietyissä tilanteissa voi ja on hyväkin mennä siten, että ohjataan lapsi toimimaan oikein, huomio muualle jne. Mutta ihmettelen kyllä mistä lapsi tietää miten saa toimia ja miten ei, jos koskaan ei kielletä? Jos lapsi vaikka repii lelua toisen kädestä, katson kyllä lapsen kannalta hyvinkin oikeaksi ratkaisuksi että suoraan kerron että niin ei tehdä, ja sen jälkeen ohjaan toimimaan toisella tavalla. Lapselle aika hämmentävää ja turvatonta jos ei mitään rajoja aseteta - viimeistään kodin ulkopuolisessa maailmassa kun ne kuitenkin tulee vastaan, ja sitten voi törmäys olla raju. Toki kun ei-sanaa opetellaan, täytyy pitää huoli myös siitä että sitä totellaan - pelkkä ein jankuttaminen ja hokeminen ilman seurauksia tuottaa pelkästään koko sanan inflaation. 

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 07:36"]

3,5 v poika tottelee välillä, välillä ei. On sen verran arkakin ettei esim. pyöräillessä tahallaan lähde kaahailemaan (ainakaan vielä). Eniten tottelemattomuutta on sellaisissa tilanteissa kun pitäisi tehdä jotain eikä huvita, ts esim. pukeminen, lelujen raivaaminen. 

Joku kirjoittii ettei kielloilla mitään voita. Toki tietyissä tilanteissa voi ja on hyväkin mennä siten, että ohjataan lapsi toimimaan oikein, huomio muualle jne. Mutta ihmettelen kyllä mistä lapsi tietää miten saa toimia ja miten ei, jos koskaan ei kielletä? Jos lapsi vaikka repii lelua toisen kädestä, katson kyllä lapsen kannalta hyvinkin oikeaksi ratkaisuksi että suoraan kerron että niin ei tehdä, ja sen jälkeen ohjaan toimimaan toisella tavalla. Lapselle aika hämmentävää ja turvatonta jos ei mitään rajoja aseteta - viimeistään kodin ulkopuolisessa maailmassa kun ne kuitenkin tulee vastaan, ja sitten voi törmäys olla raju. Toki kun ei-sanaa opetellaan, täytyy pitää huoli myös siitä että sitä totellaan - pelkkä ein jankuttaminen ja hokeminen ilman seurauksia tuottaa pelkästään koko sanan inflaation. 

[/quote]

Lisäänpä tähän vielä, että enimmäkseen keskustellen ja myönteisen kautta meilläkin mennään, ja ei-sanaa käytetään mahdollisimman vähän. Mutta joskus se on ihan paikallaan. Toisten lasten kanssa sitä varmasti tarvitaan enemmän ja toisten kanssa vähemmän, mutta metsään mennään jos ei-sanasta tehdään joku mörkö. Tämä on nähty niin koirien kuin lastenkin kasvatuksessa kun trendit on vaihdelleet. 

No todellakin tottelee, isosiskonsa totteli samassa iässä. En voisi kuvitellakaan mitään kiukkukohtauksia tai karkuunjuoksemisia, ei niitä nuorempanakaan ole ollut. Napakka, johdonmukainen ja selkeä ohjaus, niin kaikki toimii.

Esikoinen totteli, kuopus ei :) samalla tavalla olen pyrkinyt kasvattamaan mutta tempperamentti on hieman toista luokkaa tällä juniorilla.. kiristystä ja uhkailua ja joskus.. ihan joskus lahjontaa. Ja odotusta että kyllä tuo vaihe menee ohi joskus.. toivottavasti..

Esikoinen totteli kuin unelma 3-vuotiaana. Tuumin, että taidan olla aika Taitava Kasvattaja. Kuopus otti sitten nämä luulot pois. Tai siis kyllä edelleen pidän itseäni ihan hyvänä vanhempana, mutta ymmärrän myös, että esikoisen tottelevaisuus oli hänen ominaisuutensa, ei pelkästään taitavan kasvatukseni tulos. :D Hyvin on selvitty kuopuksenkin kanssa, mutta hän on kyllä ihan toista maata. On todella usein tiukasti hengitettävä niskaan, jotta se, mitä vaadin, myös tapahtuu. Niinpä en vaadikaan kuin järkeviä asioita enkä nipota turhasta. 

Meillä on muutama ehdoton EI ja SEIS, joita kaikki lapset tottelevat. Eli pysähdytään kun pyydetään, ei mennä yksin autotielle jne.. Eli en kuluta noita sanojä turhaan tyyliin "jedelmiina älä mene sinne,älä tee sitä, varovasti, ei,ei sinne ei ei tänne"

Juu mäkin luulin, että olen jotenkin taitava kasvattaja. Esikoisen kanssa pärjäsi puheella. Hyvin totteli ja kaupassä käynti oli mukavaa jne. Seuraava lapsi otti luulot pois. Jo vuoden vanhana oli ihan eri meno, kuin esikoisen kanssa. Ei tottele, eikä anna periksi. Esikoinen siis oli vaan kiltti luonteeltaan ja helpommin ohjattavissa.

Meillä on melko tottelevainen, mutta en jaksa uskoa että on kasvatuksesta johtuvaa, vaan on vaan luonteeltaan sellainen. Paasaa säännöistä meille aikuisillekin, esim tavarat pitää laittaa paikoilleen ym :D

Meidän 3v on kotona täysi riiviö. Heittelee isosiskoa esineillä päähän, piirtelee seinille, lotraa veden kanssa kylppärissä, repii tavaroita alas ja sotkee yms. Ei auta vaikka jutellaan nätisti, karjutaan raivoissaan, laitetaan jäähylle, kielletään jälkiruoka - sama meininki jatkuu 5 min päästä. Ja ulkona tietysti juoksee kikattaen autotielle, koska tietää ettei niin saa tehdä.

Kauankohan tätä pitää vielä kestää? Isosisko oli ihan toista maata.

Noin 2,5-vuotiaana ei totellut juuri mitään. Olin äimänä, kun joskus lähemmäs 3-vuotiaana sanoin jonkun komennon, tyyliin "lopeta tuo ja tule tänne" - ja lapsi totteli! Suunnilleen siitä 3-vuotiaasta on totellut varmaan jopa suurimman osan ajasta nätisti. Ei tosin kannata luottaa esim. liikenteessä, kun silloin yksikin tottelemattomuuskerta voi olla liikaa, eli silloin olen lähellä valmiina ottamaan heti kiinni.

Huomasin muuten silloin tottelemattomuusaikoina, että monet käskyt olivat lapselle liian epämääräisiä. Ei siis ymmärtänyt sellaisia "lopeta" ja "ei saa" ja "älä". Auttoi tosi paljon, kun selitti lisäksi, mitä tehdä toisin, kuten "älä juokse kadulle - vaan tule tänne ja ota kädestä kiinni" tai pelkästään "tule tänne ja ota kädestä kiinni". "Ei saa vetää kissaa hännästä - silitä kissaa varovasti näin." "Älä ota karkkia hyllystä - tule laittamaan omenoita pussiin ja painamaan vaa'an nappia." Jne.