Lue keskustelun säännöt.
Minkä vuoksi huostaanotettu esikoinen jää unohduksiin?
08.10.2013 |
Mistä johtuu tällainen ilmiö, että kun vanhin lapsi on huostaanotettu, ei enää aleta purkamaan huostaanottoa. Lapsi jätetään ulos uudesta perheestä, asiat ovat kunnossa, mutta entinen lapsi ei enää kiinnosta äitiä / isää. Unohdettu esikoinen asuu sijaisperheessä, vierailee säännöllisesti äidin tai isän luona, muttei muuta enää asumaan heidän kanssaan, vaikka uusiakin lapsia tulisi?
Eikö vanhempia painosteta ottamaan esikoista takaisin, kun asiat alkavat olla kunnossa? Vai ovatko nämä tapaukset erikoislapsia tmv. joiden kanssa vanhemmilla on ollut niin rankkaa, etteivät he tunne voimavarojensa riittävän lapsen hoitoon?
Tiedättekö vastaavia tapauksia?
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 20:09"]
eikö ole myös lapsen etu, että on jaksavat ihmiset ympärillä? jos vanhemmat on palaneet ja uupuneet täysin loppuun, onko sekään lapselle hyvä?
[/quote]
Vanhempien uupumisesta on vielä pitkä matka lapsen pysyvään sijoittamiseen.
Miksi sitäpaitsi oletetaan, että sijaisperheen vanhemmat jaksavat sen paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 19:48"]
Tunnen, lapsi on naisen esikoinen, joka otettiin turvakodissa huostaan vajaan 4kk ikäisenä. Nainen ei saa sitä ikinä takaisin kotiin, koska naisen uusi mies on tuomittu alaikäiseen sekaantumisesta.
[/quote]
Miten ihmeessä jollekin naiselle uusi mies voi olla tärkeämpi kuin oma lapsi? Hiiteen tuollainen äijä, itse en katselisi oli itsellä lapsia tai ei.
Miksi te luulette että sijaisperheet jaksaa? Ei ne läheskään aina jaksa. Useimmiten aggressiivisia muille vaarallisia teini-ikäisiä lapsia ei yksikään sijaisperhe edes huoli. Pitäiskö vaan ymmärtää ja rakstaa ja pahimmillaan se teini tekee jotain peruuttamatonta, tappaa itsensä tai jonkun muun. Se yksikin psykoottinen teini tappoi lopulta molemmat pikkusiskonsa. Ehkä vanhemmat yrittivät liian kauan?
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 20:14"]
Eli näille ihmisille kelpaavat vain normaalit, helpot lapset; esikoinen ei ollutkaan sitä mitä odotettiin, eikä mihinkään pahaan tietenkään varauduttu raskausaikana tai raskautta suunnitellessa, elettiin vaaleanpunaiset lasit päässä. Vielä kun sattuu tuuri, ja toinen lapsi onkin normaali, niin esikoisesta tulee riippakivi, joka pilaa muuten kivan perhe-elämän, ja tämä voidaan heittää johonkin muiden hoiviin, ei niin väliä minne, kun "me kuitenkin ajatellaan sen parasta" ja "ei me sitä olla unohdettu". JUST.
[/quote]
En edes jaksa olettaa, että täällä ymmärrettäisiin mitä kaikkea meiltä on vaadittu. MIhin kaikkeen ollaan oikeasti jouduttu. Tai miksi täällä ei todellakaan ymmärretä sitä, että on lapsia, jotka ei vaikeista sairauksistaan pysty asumaan kotona. JA mihin ei terapiat sun muut auta.
Se on todellakin lapsen etu ja lapsen parasta laittaa laitokseen asumaan, kun se ei kotioloissa onnistu. Ei onnistunut edes koulun erityiskoulussa.
Siihen on varmaan syynsä miksi lapseni on ollut osastojaksoilla, ollut lepositeissä, 5 aikuista rauhoittanut. Rauhoitettu lääkityksellä.
Tai miksi sijaispaikka vaihtui psykiatriseen laitokseen.
Ja kyllä olemme käyneet lukuisia keskusteluita lääkäreiden ja muiden hoitotahojen kanssa. Ja samoin sosiaalitoimen kanssa. Niin ja miten monta kertaa sieltä onkaan kuulunut se asia, että vanhemmuudessa ja kotoloissa ei ole vikaa. Neurologisia ja muita diagnooseja lapsella on useita.
Niin hienoa, kuin se olisikin, että lapsi asuisi kotona, mutta se on mahdotonta.
t. haastavanja vaikean erityislapsen äiti
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 19:46"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 19:02"]
Meidän perheen tiedän. Esikoisella on useampi sairaus ja käytöshäiriö johdannaisena, eivät näy päällepäin eli kyläillessä tms. kukaan ei näytä huomaa. Mutta lapsi on lähes mahdoton silloin kun oikein heikosti menee- ja heikosti menee suuri osa ajasta, valitettavasti...negatiivista palautetta tulee jatkuvasti.
Syy miksi olemme "unohtaneet" esikoisen on yksinkertaisesti se, että elämä jatkuu. Me emme perheenä osanneet esikoista auttaa ja hän taas käytöksensä vuoksi ulkoisti itsensä perheestämme (ei tietenkään tahallaan). Huostaanottoon päädyttiin siinä vaiheessa, kun muut perheessä alkoivat olla vaarassa ja joka päivä oli raivareita. Ei kukaan jaksa sellaista elämää...ei ainakaan pidemmän päälle. Meidän perhe sai toisen mahdollisuuden, nyt voimme mennä ja tehdä normaalisti eikä kaikki aika kulu esikoisen asioita vatvoessa.
[/quote]
No eipä ole itselle tullut mieleenkään pompotella muksuani sijaisperheeseen, vaikka joudummekin juoksemaan eri osastoilla, eri lääkäreillä, eri terapeuteilla ja kuntoutuksissa. Kai munkin täytyy antaa mun lapseni huostaan, koska eihän sen kanssa VOI JAKSAA olla ilman, että siitä maksetaan kauheat määrät rahaa. Mä kun luulin, että sen jaksaa, kun lastaan RAKASTAA. Ja sen minä teenkin hyvin! Itse rakastan omaa lastani niin paljon, etten ikinä voisi häntä päästää menemään muuhun perheeseen, vaikka kuinka olisia erityislapsi, niin kuin onkin.
[/quote] No minä jaksoin ongelmateiniä 5 vuotta, ei ollut edes esikoinen ja hänet huostaanotettiin 16-vuotiaana koska voimani alkoivat loppua. Perheen muut lapset alkoivat kärsiä ja puolet työajastani meni tukitoimipaikoissa odotellessa teiniä terapiaan ja muihin tapaamisiin joihin teini ei tullut. Käytös parani nuorisokodissa ja huostaanotto purkautui 18-vuotiaana. Teini jäi asumaan sijoituspaikkakunnalle omaan asuntoon ja käy kotona usein. Myös sisaruksillaan ja muiden sukulaisten luona. Eli hyvin kävi eikä unohdettu vaikka ei palannut kotiin asumaan. Olen ajanut monta kertaa tuon 600 km ja käynyt kylässä lapsen luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 19:56"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 19:54"]
Aika usein tuossa on kyse pienempien sisarusten turvallisuudesta ja oikeudesta elää pelkäämättä. Käytöshäiriöinen esikoinen huostaanotetaan jotta muut perheen lapset saisivat normaalin elämän.
[/quote]
Paskanmarjat ole kyseessä tuo! Vanhemmat vaan ei jaksa nähdä vaivaa sen esikoisen eteen! Ja se on totuus! Säälittävää, mutta totta. Vanhemmat eivät jaksa vaan rakastaa tarpeeksi ja ovat pelkureita.
[/quote]
Kuinka tyhmä sinä oikeasti olet? Tunnen useita erittäin sairaita lapsia, joita ei kyllä rakastamalla saada kuntoon. Valitettavasti nämä ovat niin sairaita, että meillä sairaalakoulussa ammattilaisten hoidossa on todella vaikeaa se muutama tunti päivässä - saati sitten kotona muun perheen kesken.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 19:56"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 19:54"]
Aika usein tuossa on kyse pienempien sisarusten turvallisuudesta ja oikeudesta elää pelkäämättä. Käytöshäiriöinen esikoinen huostaanotetaan jotta muut perheen lapset saisivat normaalin elämän.
[/quote]
Paskanmarjat ole kyseessä tuo! Vanhemmat vaan ei jaksa nähdä vaivaa sen esikoisen eteen! Ja se on totuus! Säälittävää, mutta totta. Vanhemmat eivät jaksa vaan rakastaa tarpeeksi ja ovat pelkureita.
[/quote]
Kuinka tyhmä sinä oikeasti olet? Tunnen useita erittäin sairaita lapsia, joita ei kyllä rakastamalla saada kuntoon. Valitettavasti nämä ovat niin sairaita, että meillä sairaalakoulussa ammattilaisten hoidossa on todella vaikeaa se muutama tunti päivässä - saati sitten kotona muun perheen kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja aina nää "haastavat" on viety päiväkotiin...
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 20:14"]
Eli näille ihmisille kelpaavat vain normaalit, helpot lapset; esikoinen ei ollutkaan sitä mitä odotettiin, eikä mihinkään pahaan tietenkään varauduttu raskausaikana tai raskautta suunnitellessa, elettiin vaaleanpunaiset lasit päässä. Vielä kun sattuu tuuri, ja toinen lapsi onkin normaali, niin esikoisesta tulee riippakivi, joka pilaa muuten kivan perhe-elämän, ja tämä voidaan heittää johonkin muiden hoiviin, ei niin väliä minne, kun "me kuitenkin ajatellaan sen parasta" ja "ei me sitä olla unohdettu". JUST.
[/quote]
Samaa mieltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 20:14"]
Eli näille ihmisille kelpaavat vain normaalit, helpot lapset; esikoinen ei ollutkaan sitä mitä odotettiin, eikä mihinkään pahaan tietenkään varauduttu raskausaikana tai raskautta suunnitellessa, elettiin vaaleanpunaiset lasit päässä. Vielä kun sattuu tuuri, ja toinen lapsi onkin normaali, niin esikoisesta tulee riippakivi, joka pilaa muuten kivan perhe-elämän, ja tämä voidaan heittää johonkin muiden hoiviin, ei niin väliä minne, kun "me kuitenkin ajatellaan sen parasta" ja "ei me sitä olla unohdettu". JUST.
[/quote]
Niinpä. Mitäs sitten jos toinenkin lapsi on haastava ja vaikea erityislapsi? Eikö nyt voisi ajatella, niin että jos kerran noilla geeneillä ei onnistu vaan saa aikaan ihmisen jota kukaan ei kestä, niin kannattaako hei laittaa lisää samoja geenejä kiertoon?
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 22:41"]
ja aina nää "haastavat" on viety päiväkotiin...
[/quote]
Jos haastavuus johtuu esim. kehityshäiriöstä, hyvin usein ammattilaiset suosittelevat päiväkotia yhtenä osana lapsen kuntoutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 19:02"]
Meidän perheen tiedän. Esikoisella on useampi sairaus ja käytöshäiriö johdannaisena, eivät näy päällepäin eli kyläillessä tms. kukaan ei näytä huomaa. Mutta lapsi on lähes mahdoton silloin kun oikein heikosti menee- ja heikosti menee suuri osa ajasta, valitettavasti...negatiivista palautetta tulee jatkuvasti.
Syy miksi olemme "unohtaneet" esikoisen on yksinkertaisesti se, että elämä jatkuu. Me emme perheenä osanneet esikoista auttaa ja hän taas käytöksensä vuoksi ulkoisti itsensä perheestämme (ei tietenkään tahallaan). Huostaanottoon päädyttiin siinä vaiheessa, kun muut perheessä alkoivat olla vaarassa ja joka päivä oli raivareita. Ei kukaan jaksa sellaista elämää...ei ainakaan pidemmän päälle. Meidän perhe sai toisen mahdollisuuden, nyt voimme mennä ja tehdä normaalisti eikä kaikki aika kulu esikoisen asioita vatvoessa.
[/quote]
Näen työssäni erityislapsia ja kyllä yksi erittäin vaikea lapsi silti asuu kotonaan muiden sisarusten kanssa. Tälle lapselle on järjestetty terapiaa ja välillä on viikonloppuja sijaiskodissa (ei varsinaisesti perhe, koska siellä on erityislapsia ja heidän hoitajiaan), mutta tätä lasta ei ole unohdettu ja pääsääntöisesti asuu kotonaan. Sukulaisista useampi toimii henkilökohtaisena avustajana ja tähänhän saa kelalta tukea, että pystyy sellaisen palkkaamaan.
Tutkitteko aikoinaan, että olisiko teillä ollut mahdollisuutta tuollaiseen? On niin paljon helpompi luovuttaa ja ajatella siinä sitten muitakin lapsia, mutta ihan oikeasti, kyllä sen erityislapsen pystyy hoitamaan, jos on tarpeeksi halua.
Tämä perhe jakaa vuorot, milloin erityislapsi on koulua ennen tai jälkeen kumman vanhemman hoidettavana. Ja jos molemmat estyneitä (työvuorot), niin silloin pyydetään henkilökohtainen avustaja mukaan kuvioon.
Tätä lasta joudutaan vahtimaan 24/7, sillä kuulemma nukkuminenkin tuottaa vaikeuksia ja lapsen herätessä on pakko jonkun olla valmiina. Jos jää lapsi vahtimatta, niin tuhoaa huoneensa alle "nanosekunnissa".
Vähän liikaa tuossa nyt selityksen makua ja piiloudutte niiden muiden lasten taakse. Kyllä varmasti saisitte yhteiskunnalta tukea siihen, että hoidatte lapsenne itse, sillä sijoituslapsesta tulee monta kertaa enemmän kustannettavaa veronmaksajille.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 19:48"]
Tunnen, lapsi on naisen esikoinen, joka otettiin turvakodissa huostaan vajaan 4kk ikäisenä. Nainen ei saa sitä ikinä takaisin kotiin, koska naisen uusi mies on tuomittu alaikäiseen sekaantumisesta.
[/quote]
Toi esimerkki osoittaa sen, että oikeusjärjestelmämme toimii edes joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 02:57"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 19:02"]
Meidän perheen tiedän. Esikoisella on useampi sairaus ja käytöshäiriö johdannaisena, eivät näy päällepäin eli kyläillessä tms. kukaan ei näytä huomaa. Mutta lapsi on lähes mahdoton silloin kun oikein heikosti menee- ja heikosti menee suuri osa ajasta, valitettavasti...negatiivista palautetta tulee jatkuvasti.
Syy miksi olemme "unohtaneet" esikoisen on yksinkertaisesti se, että elämä jatkuu. Me emme perheenä osanneet esikoista auttaa ja hän taas käytöksensä vuoksi ulkoisti itsensä perheestämme (ei tietenkään tahallaan). Huostaanottoon päädyttiin siinä vaiheessa, kun muut perheessä alkoivat olla vaarassa ja joka päivä oli raivareita. Ei kukaan jaksa sellaista elämää...ei ainakaan pidemmän päälle. Meidän perhe sai toisen mahdollisuuden, nyt voimme mennä ja tehdä normaalisti eikä kaikki aika kulu esikoisen asioita vatvoessa.
[/quote]
Näen työssäni erityislapsia ja kyllä yksi erittäin vaikea lapsi silti asuu kotonaan muiden sisarusten kanssa. Tälle lapselle on järjestetty terapiaa ja välillä on viikonloppuja sijaiskodissa (ei varsinaisesti perhe, koska siellä on erityislapsia ja heidän hoitajiaan), mutta tätä lasta ei ole unohdettu ja pääsääntöisesti asuu kotonaan. Sukulaisista useampi toimii henkilökohtaisena avustajana ja tähänhän saa kelalta tukea, että pystyy sellaisen palkkaamaan.
Tutkitteko aikoinaan, että olisiko teillä ollut mahdollisuutta tuollaiseen? On niin paljon helpompi luovuttaa ja ajatella siinä sitten muitakin lapsia, mutta ihan oikeasti, kyllä sen erityislapsen pystyy hoitamaan, jos on tarpeeksi halua.
Tämä perhe jakaa vuorot, milloin erityislapsi on koulua ennen tai jälkeen kumman vanhemman hoidettavana. Ja jos molemmat estyneitä (työvuorot), niin silloin pyydetään henkilökohtainen avustaja mukaan kuvioon.
Tätä lasta joudutaan vahtimaan 24/7, sillä kuulemma nukkuminenkin tuottaa vaikeuksia ja lapsen herätessä on pakko jonkun olla valmiina. Jos jää lapsi vahtimatta, niin tuhoaa huoneensa alle "nanosekunnissa".
Vähän liikaa tuossa nyt selityksen makua ja piiloudutte niiden muiden lasten taakse. Kyllä varmasti saisitte yhteiskunnalta tukea siihen, että hoidatte lapsenne itse, sillä sijoituslapsesta tulee monta kertaa enemmän kustannettavaa veronmaksajille.
[/quote]
Puhut asiaa! :)
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 20:14"]
Eli näille ihmisille kelpaavat vain normaalit, helpot lapset; esikoinen ei ollutkaan sitä mitä odotettiin, eikä mihinkään pahaan tietenkään varauduttu raskausaikana tai raskautta suunnitellessa, elettiin vaaleanpunaiset lasit päässä. Vielä kun sattuu tuuri, ja toinen lapsi onkin normaali, niin esikoisesta tulee riippakivi, joka pilaa muuten kivan perhe-elämän, ja tämä voidaan heittää johonkin muiden hoiviin, ei niin väliä minne, kun "me kuitenkin ajatellaan sen parasta" ja "ei me sitä olla unohdettu". JUST.
[/quote]
Samaa mieltä!
[/quote]
Ja jos tuo haastavuus oltaisiin nähty ultrassa, lapsi olisi abortoitu.
Mulla ei ole erityislasta eikä huostaanotettua lasta. Silti kykenen ymmärtämään sen, että perheen yksi lapsi otetaan/annetaan huostaan, jos hän on vaaraksi perheen muille lapsille. Mielestäni ei ole kysymys siitä, että vanhemmat eivät jaksa tai halua hoitaa tätä hankalaa lasta. Vanhempien täytyy ajatella niitä perheen muitakin lapsia, joilla todellakin on oikeus elää rauhassa ja turvassa. Moni huutelee heti avioeroa jos mies on esim. väkivaltainen tai hankala, mutta jos sisarus käyttäytyy niin niin sekö on ihan hyväksyttyä? Miehen väkivaltapauksissa korostetaan aina eron olevan lasten etu, mutta niinhän sekin on näiden muiden lasten etu, että väkivaltainen sisarus "erotetaan" perheestä eli otetaan huostaan.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 02:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 22:41"]
ja aina nää "haastavat" on viety päiväkotiin...
[/quote]
Jos haastavuus johtuu esim. kehityshäiriöstä, hyvin usein ammattilaiset suosittelevat päiväkotia yhtenä osana lapsen kuntoutusta.
[/quote]
Näin juuri. Esim. poikapuolelleni suositeltiin päiväkotia, kun äiti oli ensin vienyt pojan sisaruksineen perhepäivähoitoon. Ikää oli tuolloin 3v ja aika äkkiä alkoi pph:lta tulla kommenttia, että päiväkoti olisi parempi. Alkoi ilmetä, että lapsella on kehityksessä aika paljon viivettä joka saralla, ja päiväkoti olisi ehdottomasti parempi kuin pph, jossa on vain kolme muuta lasta ja niistäkin yksi oma sisarus.
Poika ei siis ole (ainakaan tietääksemme, hän käy jatkuvasti terapiassa ja mitään diagnoosia ei ole vielä) kehitysvammainen, mutta ihan selviä viivästymiä on. Nyt kun päiväkotia on takana vuoden päivät, on yleisessä käytöksessä tapahtunut selvästi muutos parempaa. Aggressiivisuus on vähentynyt, kärsivällisyyttä on alkanut löytyä enemmän kuin nanosekunti ja ylipäätään lapsi kykenee edes jonkun verran huomioimaan toisia.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 19:02"]
Meidän perheen tiedän. Esikoisella on useampi sairaus ja käytöshäiriö johdannaisena, eivät näy päällepäin eli kyläillessä tms. kukaan ei näytä huomaa. Mutta lapsi on lähes mahdoton silloin kun oikein heikosti menee- ja heikosti menee suuri osa ajasta, valitettavasti...negatiivista palautetta tulee jatkuvasti.
Syy miksi olemme "unohtaneet" esikoisen on yksinkertaisesti se, että elämä jatkuu. Me emme perheenä osanneet esikoista auttaa ja hän taas käytöksensä vuoksi ulkoisti itsensä perheestämme (ei tietenkään tahallaan). Huostaanottoon päädyttiin siinä vaiheessa, kun muut perheessä alkoivat olla vaarassa ja joka päivä oli raivareita. Ei kukaan jaksa sellaista elämää...ei ainakaan pidemmän päälle. Meidän perhe sai toisen mahdollisuuden, nyt voimme mennä ja tehdä normaalisti eikä kaikki aika kulu esikoisen asioita vatvoessa.
[/quote] No voi perse, ei kanneta vastuuta omassa lapsesta ja vaan ajatellaan omaa ja muiden hyvinvoitia, no voi harmi ettei joku "sovi" perheeseen tai on jotenkin poikkeava niin kipataan ulos perheestä! Mä niin suutun!
Eli näille ihmisille kelpaavat vain normaalit, helpot lapset; esikoinen ei ollutkaan sitä mitä odotettiin, eikä mihinkään pahaan tietenkään varauduttu raskausaikana tai raskautta suunnitellessa, elettiin vaaleanpunaiset lasit päässä. Vielä kun sattuu tuuri, ja toinen lapsi onkin normaali, niin esikoisesta tulee riippakivi, joka pilaa muuten kivan perhe-elämän, ja tämä voidaan heittää johonkin muiden hoiviin, ei niin väliä minne, kun "me kuitenkin ajatellaan sen parasta" ja "ei me sitä olla unohdettu". JUST.