Opiskelu ja vastasyntynyt vauva

Mä menisin niille kursseille jos olisin samassa tilanteessa. Jos niitä alkaa vuodella viivästyttämään niin se voi venyä kahdeksi, sitten viideksi, ja kun on kauan ollut pois ei enää viitsi mennä. Riippuu tietysti mitä kursseja ja kuinka paljon, jos joka päivä olisi tunteja niin sitten odottaisin seuraavia kursseja. Mun mielestä kannattaa yrittää, voihan sitä aina keskeyttää, jos onkin liian rankkaa.

Mä tekisin ihan ehdottomasti, ja olen opiskellutkin 0- ja 1-vuotiaiden kanssa. Meille on nyt tulossa kevätvauva ja meinaan opiskella taas silloin. 

Minä venyttäisin viimeisiä kursseja äitiysloman jälkeen. Työnsaanti mammaloman jälkeen on niin paljon helpompaa, kun olet ihan oikeasti vastavalmistunut ja sinulla on tuore tutkinto käsissäsi, kuin jos tutkinto onkin 1-3 vuotta vanha ja olet ollut vain kotona valmistumisesi jälkeen.

Sun täytyy ensin varrota että millainen vauva sieltä tulee, koliikkivauvan kanssa ei paljon opiskella. Onko sinulla vanhempia lapsia, että olisi käsitys miten paljon sinulla riittää jaksaminen muuhun vauvan kanssa? Miettisin sen mukaan.

Mietin itse vähän samaa... Olen jo työelämässä, mutta gradu on edelleen kesken. Saan kevätvauvan myös enkä varmaan ehdi ennen synnytystä valmistua, mutta katsotaan nyt, miten pian alkaisin tehdä gradua. Ei tosin tavallaan ole kiire, mutta olisi kiva olla valmistunut äitiysloman jälkeen.

Meillä vauva 8kk ja olen opiskellut viime kevään ja nyt syksyllä vielä, meillä kyllä vain 1 lähipäivä viikossa ja mies pärjännyt alusta asti vauvan kanssa hyvin. Välillä vauva ei ole "antanut" tehdä tehtäviä, mutta olen saanut kaiken tarvittavan suunnilleen valmiiksi, tosin tasosta olen suosiolla vähän tinkinyt. Eli ap:nä yrittäisin saada opinnot heti loppuun, niin saisi sen jälkeen sitten rauhassa nauttia:) Mutta jos ei onnistu, niin sitäkään ei kannata sitten murehtia. Minulla ei olisi ollut edes mahdollisuutta käydä kursseja myöhemmin.

Kyllä se tarkoittaisi kokopäiväistä opiskelua kevään osalta jos aion valmistua nyt tulevana keväänä. Ja ihan jo synnärireissukin tipauttaisi sen verran kärryiltä että kiinni pitäisi kuroa sitten jollain ajalla sen lisäksi että opettelee vauvanhoitoa. Joku kysyikin onko ennestään lapsia, ei siis ole ensimmäinen vasta tulossa.

Ehkä vaan annan suosiolla periksi. Opiskella ehdin vaikka loppuelämän, vauva on vauva kerran. Jos päätän että kyllä valmistun samaan syssyyn kun vauva syntyy, stressaan itseltäni yöunet veks. 

Enköhän valmistu työttömäksi joka tapauksessa niin mikäs kiire sitä on valmistua...

ap

mitä tarkoittaa kesken lukukauden? Helmikuun alussa, huhtikuun lopussa? Se jo vaikuttaa siihen, miten paljon ehdit kursseja suorittaa. Et voi myöskään tietää etukäteen, millainen vointisi ja olosi on loppuraskaudesta ja synnytyksen jälkeen, ja kuten joku jo täällä toikin esille: et voi tietää miten vaativa vauva on. Tee kursseja, opinnäytetyötä yms. niin paljon kun ehdit ja pidä taukoa opiskelusta. Opinnäytetyötähän (jos sellainen pitää tehdä) voit tehdä äitiyslomallakin sen mukaan miten vauva-arjelta jaksat.

9:lle: Ei voi. Meillä se pitää tehdä putkeen, ei saa jättää roikkumaan.

ap

Itse suoritin näyttötutkinnon alle 2kk vauvan kanssa.

Odotusaikana se opiskelu vielä meni, mutta mulla synnytys pehmensi pään täysin. En käsitä, miten pääsin siitä näytöstä läpi, se oli jonkin sortin haastattelutilanne - ei muuta mielikuvaa kuin että aivoja pakotti kun ne kysyivät niin vaikeita...

Että voi olla, ettei niinkään se vauva tuo haasteita siihen opiskeluun vaan oma kehosi. Mutta kunhan siitä selviää, niin pää toimii jopa paremmin kuin aikaisemmin. Kokeilemallahan sen tietää.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 11:57"]

Mä menisin niille kursseille jos olisin samassa tilanteessa. Jos niitä alkaa vuodella viivästyttämään niin se voi venyä kahdeksi, sitten viideksi, ja kun on kauan ollut pois ei enää viitsi mennä. Riippuu tietysti mitä kursseja ja kuinka paljon, jos joka päivä olisi tunteja niin sitten odottaisin seuraavia kursseja. Mun mielestä kannattaa yrittää, voihan sitä aina keskeyttää, jos onkin liian rankkaa.

[/quote]

Komppaan tätä.

Nim. piti valmistua vuonna 2011....

Olen kanssa miettinyt tätä, tosin valmistuminen vasta kahden vuoden päästä. Itselläni suurin ongelma on, että mihin lapsi luentojen ajaksi. Päiväkotiin liian pieni.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 13:53"]

Olen kanssa miettinyt tätä, tosin valmistuminen vasta kahden vuoden päästä. Itselläni suurin ongelma on, että mihin lapsi luentojen ajaksi. Päiväkotiin liian pieni.

[/quote]

Lapsi siis syntyy maaliskuussa, ja pääasiassa mietin ensi syyskuussa alkavaa lukukautta. 

jos on helppo vauva, niin nukkuu alkuun paljon ja pystyt kyllä opiskella! Riippuu aina omasta luonteestasi, pistätkö itsesi marttyyriksi "en pysty en jaksa" -asenteella ja vauvasta, roikkuuko jatkuvasti tississä vai onnistuuko imetys lainkaan ja onko pullo ruokinnassa. Koulu yleensä joustaa paljon, itse pystyin opiskella hyvin ja vasta kun vauva oli reilusti yli puoli vuotta ja alkoi liikkua ja olla pitkään hereillä, opiskelun sumpliminen vaikeutui.

Ellet ole TODELLA aikaansaava ihminen ja vauvasi ihan superhelppo tapaus, niin voisin vaikka vannoa ettet saa opiskeltua vasatsyntyneen kanssa. Vastasyntynyt vaatii kuitenkin jatkuvaa läsnäoloa ja huomiota, lisäksi olet varmaankin itse univelkainen ja uuden elämäntilanteen sekä hormoneiden vuoksi herkillä, että tuskinpa pystyt keskittymään senkään vertaa... Sanoisin että korkeintaan jotain opparia tms. voisit kirjoittaa vauvan nukkuessa päiväunia (jos se ylipäätään nukkuu!), mutta luulen että haluat siinä vaiheessa käyttää ne pienet hengähdystauot ihan vaan rentoutumiseen.

Riippuu alasta, jos työllisyys on heikko ja kilpailu kovaa, niin "vanhoilla" papereilla töiden hakeminen voi olla yhdenlaista yhdenlaista itsemurhaa. Eli kannattaisi jättää kursseja edes jonkin verran, jotka voi äitiysloman jälkeen suorittaa ja hakea tuoreilla papereilla töihin. Näin tein itse aikoinaan, ihan tarkoituksella siis.

Jos taas opiskelet alaa jossa on työvoimasta pulaa ja tiedät pääseväsi helposti töihin, niin siinä voisi jo olla fiksua tsempata itseä käymään ne loput kurssit. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin tehdä oman jaksamisen mukaan asiat. Huomaat kyllä vauva synnyttyä jaksatko vai etkö. Voi olla että vauva on todella helppo tapaus, mutta pahimmillaan pääset nukkumaan vain tunnin pätkiä kerrallaan ja päivätkin ovat yhtä huutoa. Teet niin tai näin, toimit oikein jos kuuntelet itseäsi ja omaa jaksamistasi.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 13:58"]

Ellet ole TODELLA aikaansaava ihminen ja vauvasi ihan superhelppo tapaus, niin voisin vaikka vannoa ettet saa opiskeltua vasatsyntyneen kanssa. Vastasyntynyt vaatii kuitenkin jatkuvaa läsnäoloa ja huomiota, lisäksi olet varmaankin itse univelkainen ja uuden elämäntilanteen sekä hormoneiden vuoksi herkillä, että tuskinpa pystyt keskittymään senkään vertaa... Sanoisin että korkeintaan jotain opparia tms. voisit kirjoittaa vauvan nukkuessa päiväunia (jos se ylipäätään nukkuu!), mutta luulen että haluat siinä vaiheessa käyttää ne pienet hengähdystauot ihan vaan rentoutumiseen.

[/quote]

Onpas taalla negatiivisia kokemuksia. Itsellani on nyt 13 kuukautta vanha taapero, ja jatkoin (osa-aikaista) opiskelua vauvan ollessa 3 kuukautta. Luentoja oli puolen paivan verran kerran viikossa, jolloin mies hoiti vauvaa ja pumppasin maitoa etukateen pulloon. Kotona tehtavia toita sen sijaan oli paljon, laajoja esseita ym. Toisella lukukaudella kirjoitin gradun kokonaan alusta loppuun. Kirjoitin paaosin iltaisin vauvan mentya nukkumaan. Valmistuin samaan aikaan kuin kurssitoverini tuossa pari kuukautta sitten, ja olen tosi ylpea saavutuksestani! :-)

Opiskelu siis kylla onnistuu, jos itse niin haluaa, JOS sulla on tukiverkko kotona ja terve lapsi. Omanikin harvoin nukkuu ihan taysia oita, ja monesti kirjoitinihan vaan parin tunnin unilla (jolloin tuntui, etta silmat tippuu paasta, heh). Se hyva puoli tuossa tilanteessa kuitenkin on, ettei ole aikaa tuhlata tyhjanpaivaiseen istuskeluun. Loppupeleissa aika iso osa opiskelua on kuitenkin netissa surffaamista ja muuta "haaveilua" seka suunnittelua. Sen turhan kun karsii ja alkaa suoraan tehda toita, niin kuluu paljon vahemman aikaa kaikkeen. Moni myos kirjoittaaa gradua liian suuret tavoitteet mielessaan (siis ihan ilman lapsiakin), ja valmistuu sen takia vasta vuosien jalkeen jos silloinkaan. Mulla oli koko ajan mottona "Just do it", ei tarvitse olla taydellista.

En myoskaan osallistunut mihinkaan illanviettoihin sun muihin juhliin, halusin olla kotona mahdollisimman paljon. Sen kumminkin sanon, etta erityisesti alussa on kauhean vaikeaa istua luennolla (kun maito pakkautuu rintoihin) ja olla muutenki erossa vauvasta, vaikea keskittyakin. Siis ihan vain tuon muutaman tunnin ajan, vaikka oma mieheni oli erittain hyva hoitaja.

Joka tapauksessa sanoisin, etta kannattaa ainakin yrittaa. Eihan siina mitaan menetakaan, mutta mahdollista se kylla on.

Riippuu paljon luonteestasi ja myös vauvasta. Sanoisin kyllä, ettei kokopäiväinen opiskelu onnistu mitenkään. Jos opinnot on sen luonteisia, ettei luentoja ole kuin muutama ja itsenäistä työskentelyä paljon, niin sitten ehkä olisi mahdollista. Ekat kuukaudet vauva nukkuu paljon, joten sillon teoriassa ehtii jotain tekemäänkin. Jos on koliikkia tai muuten huono nukkuja niin et välttämättä saa paljon nukuttua, jolloin ajatuskaan ei oikein kulje.

Vuoden päästä vauvakin on jo helpompi jättää hoitoon eikä mahdollinen imetyskään ole enää ongelma. Tietysti jos et imetä ja mies hoitaa vauvaa päiväsaikaan niin ei kai se mikään mahdottomuus ole. Sillon pitää kyllä asennoitua kuin olisi päivätöissä.

Mä tein sen virheen, että esikoisen aikana kuvittelin opiskelevani paljonkin. Koin ahdistavana sen kun olisi "pitänyt" saada opintoja eteenpäin enkä vain jaksanut. Vauva-aika meni opinnoista stressatessa kun olisi voinut vaan nauttia ja tutustua siihen pieneen tuhisijaan rauhassa. Vuoden viivästys opinnoissa ei ole paljon.