En jaksa mun perhettä ja lomalle pitäisi lähteä.
Mikä hitto mua vaivaa, kun en jaksaisi yhtään katsella tai kuunnella mun perhettä (mies ja yksi lapsi)? En jaksa mitään meteliä mitä ne pitää, en jaksa keskustella niiden kanssa, miestä en jaksaisi edes katsella. Ja kuitenkin ovat mulle rakkainta maailmassa. Tuntuu, että tää on mennyt tämmöiseksi varmaan viimeisen reilun vuoden aikana...
Haluaisin vaan maata työpäivän jälkeen sohvalla, torkkua, katsoa telkkaria ja surffata netissä. Mitään ei huvita puuhata, ainakaan silloin, kun muu perhe kotona. Kun tulevat kotiin, lähden koiran kanssa ulos.
Oonko mä masentunut vai mitä?
Nyt pitäisi lähteä viikon syyslomareissulle ja ahdistaa pelkkä ajatuskin siitä, että pitää olla noiden kanssa 24/7. Ja mä kun vaan haluaisin olla IHAN itsekseni.
Vitsit mä olen kamala ihminen... :(
Vaikutat väsyneelle. Sitäpaitsi on ihan luonnollista myös kaivata yksin olemista. Silloin ne läheisimmät ja rakkaimmatkin ihmiset saattavat ärsyttää ihan hirveästi. Älä kuitenkaan pidä itseäsi kamalana ihmisenä vaan opettele tunnistamaan oireet, milloin tarvitset omaa aikaa.
Saatko järjestettyä lomareissulla itsellesi omaa aikaa vaikkapa tunnin, pari? Kävisit kävelyllä, ostoksilla tms. ihan yksin. Tai sitten vain jäisit nukkumaan ja laittaisit lapsen ja isän kahdestaan retkeilemään.