Voiko yli nelikymppisenä korkeakoulusta valmistunut saada vielä uraa?

Riippuu tietysti aineesta. Jos aiot esim. terveydenhoidon puolelle, niin on täysin realistista ja jopa todennäköistä luoda uraa.

Minulla on hoitajan koulutus ja yli 10v työkokemusta sieltä. Lisäksi merkonomin koulutus, mutta ei työkokemusta.

Silti jotenkin kaupallinen koulutus kiinnostaisi. Tuskin sieltä kuitenkaan enää uraa saisin?

en usko että voi

Mä valmistuin kasv.tieteiden maisteriks 42-vuotiaana. 2vkoa tein valmistumisen jälkeen lyhyitä sijaisuuksia. Sit pääsin kiinni pidempiin sijaisuuksiin. Olen nyt 5. vuotta töissä samassa koulussa. Virkaa ei oo, mutta en viime keväänä edes hakenut, kun hausin jatkaa samassa koulusa...

Ja heh, mulla ainaskin on ollu kysyntää.Joka kevät mua on kysytty useampaan duuniin...Mut tietty mulla on takana pitkä työhistoria, jossa esim. päiväkodijohtajan ja lto:n työtä vuosia. Ja paljon muutakin ylimääräistä opiskelua...Ja tietty täytyy hitaa hommansa hyvin...

Tuossa iässä tuskin voi luoda uraa, ellet jotenkin ole pystynyt keräämään alan työkokemusta samalla valmiiksi (miten se taas olisi mahdollista, en tiedä). Tuossa iässä monella on jo noin 15 vuoden työkokemus ja tutkinto sitä ennen, joten olet aika heikoilla heihin verrattuna työnhaussa.

Riippuu alasta. 

Yksi nainen lähipiiristäni opiskeli ensin taideteollisessa varmaan joku 10 vuotta valmistumatta, lähti myöhemmin opiskelemaan kauppikseen ja oli valmistuessaan reilu nelikymppinen. On ihan alan töissä manager-tason hommissa, eli ihan hyvin hänellä ainakin onnistui. Lisäksi oli mies ja lapset, opiskeluaikaa osittain eri kaupungissakin.

Entä jos jatkan tätä hoitoalan kouluttautumista? Esim hoitajasta sosionomiksi ja siitä sosiaalialan maisteriksi? Kun kuitenkin sitä alan työkokemusta on paljon niin voisiko hallinnollisiin tehtäviin päästä?

Hyvin voi uran luoda, mutta tottakai se alkaa alusta kun se alkaa. Eli ei susta heti tule alkon myyntijohtajaa. Mutta sä voit silti päästä tekemään kiinnostavaa työtä kohtuullisella palkalla ja edetä sillä urallasi. Tottakai on selvä, että nelikymppisenä uraa on jäljellä noin 30 vuotta ja se on viisi-kymmenen vuotta vähemmän kuin kolmikymppisellä (lasten määrästä riippuen) ja kymmenessä vuodessa lisää ehtisi toki pidemmälle. Mutta ei uraa pidä ajatella vain kisana siitä, kuka pääsee pisimmälle, vaan myös projektina, jossa tehdään kiinnnostavia asioita. Koska itse uraa pitkälle luoneena voin kertoa, että homma on kova ja pelkkä kokonaispalkka ei olisi siiihen riittävä kompensaatio, jos se ei myös kiinnostaisi ja henkisesti palkitsisi.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 23:08"]

Tuossa iässä tuskin voi luoda uraa, ellet jotenkin ole pystynyt keräämään alan työkokemusta samalla valmiiksi (miten se taas olisi mahdollista, en tiedä). Tuossa iässä monella on jo noin 15 vuoden työkokemus ja tutkinto sitä ennen, joten olet aika heikoilla heihin verrattuna työnhaussa.

[/quote]

Tässä se harha vaikeasta työllistymisestä tulee. Tietenkään ei haeta samoja töitä kuin kokeneet nelikymppiset, vaan niitä joita muutkin vastavalmistuneet hakevat.

Totta kai voi. Itse lähdin 16 kotiäitivuoden jälkeen AMK:hon ja tässä se ura on nyt jo vuosia ollut nousussa. Ala on IT, enkä ole kokenut ikäni vaikuttavan negatiivisesti työnhaussa / työssä.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 23:39"]

Entä jos jatkan tätä hoitoalan kouluttautumista? Esim hoitajasta sosionomiksi ja siitä sosiaalialan maisteriksi? Kun kuitenkin sitä alan työkokemusta on paljon niin voisiko hallinnollisiin tehtäviin päästä?

[/quote]

Uraa voi luoda minkä ikäisenä vain, se ei ole ongelma. Mutta en oikein ymmärrä miksi tekisit noin monta tutkintoa? Joko sosionomi tai sosiaalityöntekijä. Miksi molemmat? En ymmärrä.

Riippuu eniten siitä, mitä olet tehnyt siihen mennessä. Minä olen 52, työelämässä 14-vuotiaasta. Vaihdoin nyt alaa, suoraan päällikkötasolle. 

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 07:19"]

Hyvin voi uran luoda, mutta tottakai se alkaa alusta kun se alkaa. Eli ei susta heti tule alkon myyntijohtajaa. Mutta sä voit silti päästä tekemään kiinnostavaa työtä kohtuullisella palkalla ja edetä sillä urallasi. Tottakai on selvä, että nelikymppisenä uraa on jäljellä noin 30 vuotta ja se on viisi-kymmenen vuotta vähemmän kuin kolmikymppisellä (lasten määrästä riippuen) ja kymmenessä vuodessa lisää ehtisi toki pidemmälle. Mutta ei uraa pidä ajatella vain kisana siitä, kuka pääsee pisimmälle, vaan myös projektina, jossa tehdään kiinnnostavia asioita. Koska itse uraa pitkälle luoneena voin kertoa, että homma on kova ja pelkkä kokonaispalkka ei olisi siiihen riittävä kompensaatio, jos se ei myös kiinnostaisi ja henkisesti palkitsisi.

[/quote]

Totta.

Lisäksi eivät kaikki muutkaan luo uraa koko aikaa, vaan suvantovaiheita tulee, kun mukavuudenhalu voittaa hyvään työhön päästyä tai on asetuttu kivaan kaupunkiin eikä haluta enää muuttaa... Nelikymppisenä opiskeltu tutkinto on jo kova näyte halusta mennä eteenpäin. Tutkintosi ja opiskelukaverisi ovat myös paljon nykyaikaisempia kuin heillä, jotka ovat valmistuneet 2005 aikoihin. Eli vaikka olet vanha, tuot mukanasi uusia tuulia.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 08:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 07:19"]

Hyvin voi uran luoda, mutta tottakai se alkaa alusta kun se alkaa. Eli ei susta heti tule alkon myyntijohtajaa. Mutta sä voit silti päästä tekemään kiinnostavaa työtä kohtuullisella palkalla ja edetä sillä urallasi. Tottakai on selvä, että nelikymppisenä uraa on jäljellä noin 30 vuotta ja se on viisi-kymmenen vuotta vähemmän kuin kolmikymppisellä (lasten määrästä riippuen) ja kymmenessä vuodessa lisää ehtisi toki pidemmälle. Mutta ei uraa pidä ajatella vain kisana siitä, kuka pääsee pisimmälle, vaan myös projektina, jossa tehdään kiinnnostavia asioita. Koska itse uraa pitkälle luoneena voin kertoa, että homma on kova ja pelkkä kokonaispalkka ei olisi siiihen riittävä kompensaatio, jos se ei myös kiinnostaisi ja henkisesti palkitsisi.

[/quote]

Totta.

Lisäksi eivät kaikki muutkaan luo uraa koko aikaa, vaan suvantovaiheita tulee, kun mukavuudenhalu voittaa hyvään työhön päästyä tai on asetuttu kivaan kaupunkiin eikä haluta enää muuttaa... Nelikymppisenä opiskeltu tutkinto on jo kova näyte halusta mennä eteenpäin. Tutkintosi ja opiskelukaverisi ovat myös paljon nykyaikaisempia kuin heillä, jotka ovat valmistuneet 2005 aikoihin. Eli vaikka olet vanha, tuot mukanasi uusia tuulia.

[/quote]

Puhumattakaan elämäntilanteesta, joka on todennäköisemmin vakiintunut kuin parikymppisellä.

Minulla on lapset tehty, nuorinkin yli 10 v, joten äitiyslomat ja lasten vuoksi sairauspoissaolot eivät työnantajaa rasita.

12

Voi

Up

Uskosta en tiedä, mutta yksi minua vanhempi opiskelukaveri on nyt vakivirassa, johon ei olisi ilman tutkintoa päässyt. Voiko sitä sanoa "uraksi"?

Itse olin reilusti yli 40 kun valmistuin, ja onhan tämä ns. ura vähän takkuista ollut, mutta ei ne ole juuri minua nuorempia olleet, jotka ovat ne paikat saaneet, joihin minua ei ole valittu.

Riippuu paljon alasta. Varmaan ihan korkealle on mahdotonta päästä, ellei ole perheyritystä taustalla tmv. Ne isot pomot on isoja pomoja jo nelikymppisenä.

Mutta normaalin uran voit mainiosti pystyä luomaan. Tiedänpä naisen, joka jäätyään työttömäksi lähti tekemään väittäriä 45-vuotiaana yli 20 vuotta maisteritutkinnon jälkeen. 55-vuotiaana sai proffan viran eli kyllä hän pystyi jopa tiedeyhteisössä luomaan uraa tuolla iällä, kun tietää, että siellä on TODELLA kova kilpailu.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 14:38"]

Riippuu paljon alasta. Varmaan ihan korkealle on mahdotonta päästä, ellei ole perheyritystä taustalla tmv. Ne isot pomot on isoja pomoja jo nelikymppisenä.

[/quote]

Joo ja harvoilla on siihen oikeasti mitään mahdollisuuksia missään vaiheessa.