Mikä on mielestäsi paras ikäero lapsille? Vauva nyt 6kk...

2 vuotta.

Mieti mielummin miten sinä jaksaisit parhaiten. Olet varmasti nyt huomannut että vauvan hoito, vaikka kuinka helppo ja rauhallinen olisikin, on aikaa vievää, raskasta ja jopa uuvuttavaa. Mieti elämääsi jos sinulla olisi nyt siinä vielä 3v uhmaikäinen pyörimässä sen 6kk lisäksi. Ei lapsia haittaa vaikka olisikin iso ero, on niillä muitakin kavereita, ehkä jopa isosiskosta/veljesta voi olla kiva jos on jo niin iso että pääsee vähän osallistumaan vauvanhoitoon.

Minulla ja veljelläni on vuosi ja 5kk ikäeroa. Nyt kun olemme siitä ajasta äitini kanssa puhuneet, on hän kertonut olleensa todella väsynyt, varsinkin äitiyslomalla kun joutui olemaan kanssamme yksin kotona. Hän ei oikein kunnolla edes muista mitään kun koko aika meni "horroksessa". Ja me olimme molemmat niitä TODELLA helppoja lapsia.

Minulla on nyt 7 kuinen enkä voisi vielä kuvitellakkaan toista. Onhan se lapsellekkin kiva kun saa ensin rauhassa nauttia ainoana lapsena olosta :)

Jos ei muuta, niin se helpottaa kun on esikoinen edes päiväkuiva ennen kakkosta. Eli se kaks vuotta ois mulle minimi. Vaippaiän jälkeen tulee uhmaikä, ja sitten kun esikoinen on 4-5 v, elämä onkin jo niin helppoa ja kivaa että ihmetyttää, kuka kumma jaksaa vauvavalvomisia yms... Eli ei voi voittaa, yritätte sitten kun siltä tuntuu. 

4 jatkaa: meillä tytöillä ikäeroa 2v7kk, se on aika hyvä. Miinus se esikoisen uhmaikä. Leikkivät nykyään (6 ja vajaa 4v) jo hyvin yhdessä. Aika lailla jatkuvaa tappeluahan tää kyllä on, mutta ois varmaan ihan millä tahansa ikäerolla.

Itselläni on kaksi ekaa lasta 2v9kk ikäerolla. Eka lapsi on vilkas ja temperamentiltaan räiskyvä. Toinen on ollut aina rauhallinen ja hyvin nukkuva. Eka valvottu näännyksiin. Oli rankkaa aikaa kun olivat 3 v ja vauvaikäinen. Uhma oli kauhea isommalla ja tarvitsi muutenkin apua moniin päivittäisiin juttuihin. Kolmas meille syntyi liki 6 v ikäerolla kakkoseen ja vanhin täyttää pian 9v. Nyt on helppoa :) Iso ikäero sopii meille siis.

Mieti miten jaksat raskauden. 6 kk on vielä helppo verrattuna liikkuvaan taaperoon, jonka perässä juokset sitten ison mahan kanssa. Mieti miten jaksat mahdollisesti kahden yöheräilyt yhtäaikaa.

2½-6 vuotta.

Alle 2-vuotiaalla pitäisi olla oikeus olla vielä perheen vauva eikä menettää äitiä uudelle tulokkaalle. Yli tuon ikäeron lapsista taas ei ole seuraa toisilleen.

Suosittelen kuitenkin että teet opinnot loppuun ensin sillä se on huomattavasti

vaikeampaa kahden kuin yhden lapsen kanssa.

Sanoisin, että vähintään 4 vuotta. Siinä vaiheessa esikoinen ei ole enää (luultavasti) uhmaikäinen, on jo omatoiminen ja osaa hetken olla itsekseenkin. Lisäksi sellainen 4-5v on myös jo yleensä huolehtiva vauvaa kohtaan, heidät voi hetkeksi jättää kaksinkin ja saa omat kädet vapaaksi. Sen sijaan jos on vauva ja 1-2v isosisarus, niin saa olla ihan koko ajan vahtimassa. Meillä on siis 1v:llä nyt 5,5v sisarpuoli ja tämä on oikein mainio ikäero.

Perhekohtaista toki, mutta henkilökohtaisesti minun on vaikea käsittää, miksi joku haluaa ehdoin tahdoin pienen ikäeron lapsille, jos siis ei vanhemmilla tule ikä vastaan tms. Pieni ikäero on kuitenkin aina raskas, ja lapsista ei välttämättä tule toisilleen kavereita vaan he tappelevat sun muuta. Vähän isommalla ikäerolla tuota tappeluongelmaa tuskin enää niinkään on. Kiinnostuksenkohteetkin on jo sen verran erit mutta kuitenkin yhteisiä leikkejäkin löytyy.

Siitähän se paljon riippuu, minkälaisia lapsia sattuu tulemaan. Meillä oli samaan aikaan melkein 3-vuotias huomiota haluava uhmaikäinen ja vauva, jolla oli koliikki 6-kuukautiseksi saakka ja joka alkoi nukkua suht järkevästi vasta reilun vuoden vanhana. Oli rankkaa. Ja sitten vielä ne iänikuiset tappelut ja kähinät. Vasta siinä vaiheessa, kun esikoinen oli 5-vuotias ja kuopus 3-vuotias, heillä alkoi olla vähän yhteisiäkin leikkejä eikä pelkästään yhteenottoja.

Olisi kannattanut tehdä lapset isommalla ikäerolla.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 22:03"]

Mieti mielummin miten sinä jaksaisit parhaiten. Olet varmasti nyt huomannut että vauvan hoito, vaikka kuinka helppo ja rauhallinen olisikin, on aikaa vievää, raskasta ja jopa uuvuttavaa. Mieti elämääsi jos sinulla olisi nyt siinä vielä 3v uhmaikäinen pyörimässä sen 6kk lisäksi. Ei lapsia haittaa vaikka olisikin iso ero, on niillä muitakin kavereita, ehkä jopa isosiskosta/veljesta voi olla kiva jos on jo niin iso että pääsee vähän osallistumaan vauvanhoitoon.

Minulla ja veljelläni on vuosi ja 5kk ikäeroa. Nyt kun olemme siitä ajasta äitini kanssa puhuneet, on hän kertonut olleensa todella väsynyt, varsinkin äitiyslomalla kun joutui olemaan kanssamme yksin kotona. Hän ei oikein kunnolla edes muista mitään kun koko aika meni "horroksessa". Ja me olimme molemmat niitä TODELLA helppoja lapsia.

Minulla on nyt 7 kuinen enkä voisi vielä kuvitellakkaan toista. Onhan se lapsellekkin kiva kun saa ensin rauhassa nauttia ainoana lapsena olosta :)

[/quote]

Ei puolivuotiaan äiti vielä välttämättä tajua, että pienen lapsen kanssa on raskasta. Puolivuotias yleensä pysyy vielä paikallaan eikä ehdi aiheuttaa mitään tuhoja. Etenkin jos on "helppo" vauva, niin olohan on varsin lokoisaa vielä tuossa vaiheessa.

Kannattaa aina huomioida, että se toinen lapsi voiki olla paljon haastavampi kuin ensimmäinen. Miten jaksaa huonoja yöunia, jos esikoinen on vasta nippa nappa 2-vuotias? 2-vuotiasta ei oikein voi jättää yksin touhuamaan, kun äiti nukkuu puolen tunnin päikkärit.

Meillä 1v2kk, olihan se alkuun aika raskasta kahden pienen kanssa mutta koko ajan helpommaksi muuttuu. Samassa sumussa meni kahdet valvomiset ja nyt 2v ja 3v ovat tosi tärkeitä toisilleen ja leikkivät yhdessä. Olen tyytyväinen että uskallettiin lähteä näin pieneen ikäeroon. :)

Meidän lapsilla ikäeroa 1 v 2 kk. Minusta se on aiva ideaali!

He leikivät paljon yhdessä, ovat seuraa toisilleen. Taaperona ei tullut kateutta. Vaikka olihan se vilkas vaihe, kun oli vauva ja taapero. Mutta mukavasti meni.

Meillä vähän päälle 5 vuotta ikäeroa ja on koko perheen kannalta loistava. :) Esikoinen sai olla kauan ainoana ja elää ne tärkeimmän ensivuotensa kiireettömästi saaden kaiken aikamme ja huomiomme, ja nyt on toisaalta kuopus saa huomiota ja aikaa kun esikoinen on sen verran iso ja omatoiminen, sekä tykkää leikkiä ja rakennella ihan rahassa omissa oloissaan välillä pitkiäkin aikoja. Esikoinen myös hyvin hoivaava pikkuveljeään kohtaan ja ymmärtää, että vauva vie välillä äidin aikaa. Meillä siis tämä toimii hyvin. :)

5 vuotta toimi meillä. On jo omatoiminen, ei tarvitse kaikessa apua. Käpertyy silti kainaloon kuuntelemaan iltasatua pikkuveljen kanssa. Lisäksi sain aikaa vauvan kanssa kahdestaan olla sillä aikaa, kun vanhempi oli eskarissa.

Meillä lapsilla ikäeroa 2,5 v. ja nyt leikkivät todella hyvin yhdessä ja kaipaavat toisiaan, jos ovat hetken erossa (lapset siis 5 ja kohta 3). Ovat jo nyt hitsautuneet kiinni toisiinsa. :) Minulla veljeeni ikäeroa 8 v. ja miehellä omaansa 5 v. Kummallakin on ollut sama tilanne, eli lapset niin eri ikäisiä ettei lapsena juuri yhteistä tekemistä ja mielenkiinnon kohteita löytynyt. Aikuisina vasta ollaan lähennytty ja oltu enemmän tekemisissä.

Jos mietit omaa jaksamista, iso ikäero voi olla hyvä. Jos taas ajattelet asiaa lasten ja sisarusten keskinäisten välien kannalta, sanoisin että 2 - 3 vuotta on passeli.

Vähän riippuu tukiverkoista, nykyisestä lapsesta ja hänen luonteestaan jne. 

Jos mies tekee reissutyötä, paljon ylitöitä ja harrastaa monta iltaa viikossa, mummot ja vaarit asuu kaukana ja nykyinen lapsi on temperamenttinen ja valvoo yöt niin suosittelen vähintään 3v ikäeroa. 

Noin muuten tykkään ite pienestä ikäerosta enemmän mutta se vaatii lehmän hermoja äidiltä ja lapsilta sekä vähintäänkin miehen tiivistä osallistumista.

Mä en kyllä tekis parin vuoden ikäerolla lapsia, aivan liian rankkaa. Meillä ikäeroa 3 v 4 kk ja aivan ihana ikäero.

2v7kk sekä 2 minuuttia. Näillä ikäeroilla meillä on menty ja hyvin menee. Isoin juoksee, riehuu ja pitää varpaillaan, 2 minuutin ikäerolla olevat vaativat päästä syliin, jos toinenkin pääsee, hetkeksikään ei voi lattialle laskea vaan joutuu ruveta kekseliääksi. Eipä haittaa, tämä on hyvä ikäero meillä! :)

  Esikoisen syntymän jälkeen opiskelin opintoni loppuun, nyt ajattelin jäädä hoitovapaalle ja sovittaa siihen samaan vielä uuden ammatin opiskelemista :)

Meillä on jokaisen lapsen välissä n.2v.

Eikä kaduta, nämähän menevät niin lujaa toistensa kanssa, että hyvä kun itse pysyn perässä :)

Lapsia neljä.

Meillä on lapsien ikäero noin 1v7kk ja se on ollut meille paras. Ensimmäinen kuukausi kuopuksen syntymän jälkeen oli rankempi, mutta kun mustasukkaisuus leppyi (eikä sekään meillä ollut mikään paha), on arki ollut helppoa kahden kanssa. Lapset leikkivät pitkiä aikoja kahdestaan ja hätyyttävät pois jos yrittää mennä leikkiin mukaan. Ja koska mielle ei tule enempää lapsia, oli mielestäni parempi hoitaa vauva-aika "kertarysäyksellä pois. Mutta kukin tehtköön niin kuin itse parhaaksi näkevät. Meille tuo oli paras vaihtoehto, myös näin jälkeenpäin ajateltuna...