Mikä on riittävä syy erota?

Jokin aivan hirveä ongelma jonka ratkaisemiseksi mies ei tekisi mitään eli häntä lakkaisi täysin kiinnostamasta. Joisi liikaa tai löisi, pettäisi, antaisin anteeksi senkin jos nöyrtyisi ja pystyisi tekemään töitä ettei sama toistuisi.

Lähes kaikki erot on turhia. Mutta ilman muuta se on joskus ainoa ratkaisu. 

Mikä tahansa syy on riittävä. Jos molemmat tai toinen on onneton suhteessa tai rakkaus on kuollut, ero on hyvä. Elämä on liian ainutkertainen tuhlattavaksi kärsimiseen ja turhaan suhteeseen.

Se, että toisen naama alkaa vituttaa yhä enemmän ja enemmän vuodesta toiseen.

Tunnekylmyys.

Tympeys. Se, että ollaan naama lytyssä suurimman osan ajasta.

Ollaan selvitty kaikenlaisesta pitkän suhteen aikana: pettämisestä, kaukosuhteessa elämisestä, elämän muutoksista (kolme kertaa aloitettu tyhjästä uudella paikkakunnalla), ajoittaisesta tunnekylmyydestä, valtataisteluista, mutta nuo ovat sittenkin pientä, turha hötkyillä ja erota. Huonot kaudet tulevat ja menevät, sitten on taas hyviä. Luulen että vakavasti sairastuminen: oma, puolison tai lapsen (esim syöpä) olisi tosi kova paikka ja voisi johtaa jopa eroon. Tai lapsen kuolema, miten siitä voisi selvitä.

Se, että yhteiselo on yrityksistä huolimatta turhan hankalaa, vituttavaa ja kurjaa. Elämästä pitäisi pystyä nauttimaan, ja jos se ei oman puolison kanssa onnistu, niin pitäisi lähteä. 

Meillä on nyt sellainen tilanne kuin mitä nro 15 kuvailee: 11 vuotta yhdessä, vuodesta toiseen tapellaan samoista jutuista ja aina vituttaa. Nytkin. Asumusero on tulossa, kunhan saan asunnon!

Nroitten 10 ja 11 vastaukset suunnilleen toistensa vastakohtia :)

Itselle riittävä syy oli se, ettei puoliso enää kunnioittanut eikä arvostanut minua, olin ilmaa. Vasta kun kerroin, etten tiedä osaanko enää rakastaa häntä, hän alkoi toimia. Mutta jokainen toimi työnsi minua kauemmas. Jos pyysin aikaa, hän tivasi puolen tunnin välein, joko rakastan. Jos pyysin tilaa, hän tunki mukaan paikkoihin joihin ennen ei saanut millään häntä mukaan. Teki siis kaiken päinvastoin kuin mitä pyysin. Minusta se osoitti, ettei hän edes yritä. Hän osti minulle kalliin korun, vaikka juuri edellisenä päivänä olin pariterapiassa sanonut, etten tajua, miten selviämme talven yli taloudellisetsi, että olen kyllästynyt venyttämään senttejä. 

Siis totaalisesti jätti kuuntelematta, mitä minä pyysin. Yhden kerran sitten hakeuduin pariksi päiväksi tuttavien mökille, kun lapset olivat serkkujensa kanssa käymässä vuotuisella risteilyllään. Kun sanoin, että tarvitsen hetken aikaa miettiä, mitä itse tunnen ja koen, ilman hänen painostustaan, sain kuulla olevani kamala, itsekäs ihminen, joka ei ajattele muita. Joo, en ajatellut en. Olin odottanut, että lapset lähtevät reissuun, etteivät he huomaa tilannetta, puolisolla oli tiivis työviikonloppu. Oma hetkeni ei todellakaan ollut keneltäkään pois. 

Eroonhan se päättyi. Edelleenkin exä on sitä mieltä, että yllätys oli koko juttu. Vaikka minä olin jo pari vuotta puhunut, ettemme voi elää tällä tavalla, että pitäisi jutella, hankkia aikaa ja puhua.

Pettäminen, se tuhoaa suhteen kokonaan. Siinä katoaa luottamus ja arvostus, suhde ei enää pelitä vaikka kuinka rakastaisi. Mä en jaksaisi alkaa valehtelemaan itselleni joka aamu, että kyllä se siitä, koska se on valetta. Arvostan kyllä naisia, jotka jäävät suhteeseen, vaikka mies pettää ja uskottelee, ettei enää koskaan. He ovat vahvoja, koska eivät välitä, että kaikki muut tietävät, että se mies uiskentelee muissa vesissä.

Minusta se on henkilökohtainen asia jokaisen kohdalla. Yksi kelpuuttaa syyksi ihan vaan sen, ettei siedä kun mies jättää jatkuvasti vessan vetämättä, toinen taas sietää väkivaltaista käytöstä vuosikaupalla eikä sittenkään eroa.

Jos ei jaksa pitää itseään timminä ja hyväkuntoisena.

Oma terveys ja sen säilyttäminen sekä lasten saattaminen takaisin terveeseen perhe-elämään.

Näinhän se on, kakkonen. Mutta mikä on sinulle riittävä syy? Missä menisi raja?

Se, että on suhteessa onneton.

Mies oli ilmeisesti jo silloin suhteessa avioliittomme aikana toisen naisen kanssa ja oli jatkuvasti ilkeä.

Pettäminen, henkinen tai fyysinen väkivalta.

Alkoholimi. Invalidisoiva tai vaaralliseksi tekevä mielisairaus.