Mitenkä paljon vietit puolisosi kanssa kahdenkeskeistä aikaa/lomaa ilman lapsia kesällä?

Ihmissuhde ei ole saari eli jos sitä varten pitää erikseen olla kaksistaan ilman ketään muuta lähimaillakaan, niin asiat eivät ole hyvin.

Ihan kaksistaan oltiin yksi parin yön reissu. Mutta muuten kyllä saatiin kahdenkeskistä aikaa ihan riittävästi, kun lapsi on jo teini ja viettää aikaa kavereiden kanssa tai jää mielellään yksin kotiin. 3 viikkoa oltiin yhtä aikaa lomalla, johon piti mahduttaa myös perheen yhteinen lomareissu.

Vierailija kirjoitti:

En näe mitään järkevää syytä olla ehdoin tahdoin erossa perheestäni, koska rakastan näitä ihmisiä 💕

Puolisosta en ollut kesällä erossa lainkaan, lapsi vietti kotona kaksi yötä yksin kesätyönsä vuoksi.

Minusta olisi kamalaa, jos ei saisi olla omia kiinnostuksen kohteita vain, koska on parisuhteessa ja rakastaa puolisoaan. Jos toinen haluaa patikoimaan vuoristoon tai kaupunkilomalle Keski-Eurooppaan, toisen on pakko lähteä mukaan vaikka ei yhtään kiinnosta. Jos toinen haluaa ulkomaille katsomaan formuloita tai jalkapalloa, sama juttu.

Miksi niin pitäisi elää?

Vierailija kirjoitti:

Ei olla oltu yli 7 vuoteen ilman lapsia päivääkään. Miksi pitäisi olla ilman lapsia kun on lapsia päättänyt hankkia?

Siksi, että niiden hankinta kaduttaa. Olin nuori, ja naiivi, enkä osannut vielä ajatella pidemmälle, vaan kuulin, että niitä pitää hankkia. 20 vuotta nyt mennyt muiden tarpeita täyttäessä, ja v**tuilua kuunnellessa. Ja vielä on jäljellä. Rakastan lapsiani, älkää käsittäkö väärin. Olisi vaan eri asia, jos ei olisi niitä alunperinkään hankkinut.

Eikä se siihen lopu, että muuttavat pois. Koko loppuelämäsi olet heistä huolissaan. Miksiköhän vanhemmat haluaa kahdenkeskistä aikaa?

Ja alkuperäiseen kysymykseen. Kuukauden saatiin olla kahden. Ja voi luoja miten stressivapaata elämää. Ei tarvi koko ajan olla jonain vatun aikuisena esimerkkinä. Saa seksiä harrastaa silloin kun tekee mieli. Kyllähän sitä aina sillekin voi aikaa hommata lapsiperheesä, ja kaikelle muullekin. Mutta semmonen kikkailu alkaa 20 vuoden jälkeen jo ottaa päähän. Se syö pikkuhiljaa pisteeseen jossa mielenterveys on vaakalaudalla. Niinkuin varmaan voitte kirjoituksestani päätellä

Älkää hommatko lapsia. Se on oman elämän meno.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En näe mitään järkevää syytä olla ehdoin tahdoin erossa perheestäni, koska rakastan näitä ihmisiä 💕

Puolisosta en ollut kesällä erossa lainkaan, lapsi vietti kotona kaksi yötä yksin kesätyönsä vuoksi.

Minusta olisi kamalaa, jos ei saisi olla omia kiinnostuksen kohteita vain, koska on parisuhteessa ja rakastaa puolisoaan. Jos toinen haluaa patikoimaan vuoristoon tai kaupunkilomalle Keski-Eurooppaan, toisen on pakko lähteä mukaan vaikka ei yhtään kiinnosta. Jos toinen haluaa ulkomaille katsomaan formuloita tai jalkapalloa, sama juttu.

Miksi niin pitäisi elää?

Kysehän oli tästä koronavuodesta.

Normaalivuonna minäkin olen pari viikkoa talvilomalla ystävättäreni kanssa. Tarkoitus oli olla tänäkesänä /- syksynä miehen kanssa kahdestaan 2x2 vkoa ulkomailla mutta eipä olla. Tämä viikko piti olla nautiskelua Italiassa mutta eipä ole.

Mutta perheemme on ihana joten olemme viettäneet kuukaudet läheisten kanssa ihan näissä kotioloissa, mökkielämää tässä oman talon pihalla, järven rannalla ja mustikkametsässä. Kivaa vaihtelua!

15

Yhden illan/yön kun lapset olivat kavereilla yökylässä. Muutama kauppareissu oltiin kaksin. Siinä se. Yleensä lapset ovat kesällä muutaman yön kaksin mummulassa kun olemme töissä, mutta nyt ei sitäkään kun olin työttömänä ja koko kesän kotona.

Joka viikko 1-2 yötä. 11-vuotias oli mummuloissa, tädillään, serkkujen luona ja yökyläili kavereiden kanssa. Toki vastavuoroisesti kaverit oli meillä yökylässä, samoin serkut. Ihanaa, kun lapsi on jo iso ja hänellä fiksuja kavereita, ei mökilläkään tarvitse paljoa muuta kuin ruoat säännöllisesti pöytään ja muistutukset aurinkorasvoista ja pesuista, siellä ne viipottivat ja keksivät ihan itse tekemistä itselleen 😊