Hyvät ja huonot puolet esimiestyössä?

Mä olin ennen koodari, sitten minusta tehtiin puoliväkisin esimies kun huomattiin että olen harvinainen tapaus joka "saa suunsa auki" ja tehokkaasti hoidettua asioiden ja ihmisten hoputtamista. Aika moni muu siinä asemassa meni valittamaan esimiiehelle jos vaikka asiakas ei hoitanut hommiaan ajoissa, minä keskustelin heidän kanssa itse. 

Olen nykyään tiimiesimies ja toimin myös projekteissa projektipäällikkönä. Minusta työ on ainakin paljon tylsempää kuin koodaus oli, tykkäsin siitä teknisten ongelmien ratkomisesta. Nyt ongelmat on lähinnä sumplia ihmisten ja organisaatioiden välillä, joilla kaikilla on eri tavoitteet ja tarpeet, usein keskenään ristiriitaiset. Ja sitten on se ääritylsä hallinnollinen työ kuten erilaiset vuosittaiset kehityskeskustelut (jotka firma vaatii järjestettäväksi), tunti-ilmoitusten hyväksynnät, ohjausryhmissä istuminen, laskutus.

Stressiä - edeltäjäni paloi loppuun hommassani joten kai sitä on. Itse vaan en ole koskaan ollut järin stressaavainen luonne vaan sellainen, että jos olen parhaani tehnyt, niin se riittää, en jaksa sen enempää murehtia, en vaikka vihaiset ja stressaantuneet yhteistyökumppanit ympärillä paniikkikohkottaisivat miten. 

?

Vierailija kirjoitti:

Mä olin ennen koodari, sitten minusta tehtiin puoliväkisin esimies kun huomattiin että olen harvinainen tapaus joka "saa suunsa auki" ja tehokkaasti hoidettua asioiden ja ihmisten hoputtamista. Aika moni muu siinä asemassa meni valittamaan esimiiehelle jos vaikka asiakas ei hoitanut hommiaan ajoissa, minä keskustelin heidän kanssa itse. 

Olen nykyään tiimiesimies ja toimin myös projekteissa projektipäällikkönä. Minusta työ on ainakin paljon tylsempää kuin koodaus oli, tykkäsin siitä teknisten ongelmien ratkomisesta. Nyt ongelmat on lähinnä sumplia ihmisten ja organisaatioiden välillä, joilla kaikilla on eri tavoitteet ja tarpeet, usein keskenään ristiriitaiset. Ja sitten on se ääritylsä hallinnollinen työ kuten erilaiset vuosittaiset kehityskeskustelut (jotka firma vaatii järjestettäväksi), tunti-ilmoitusten hyväksynnät, ohjausryhmissä istuminen, laskutus.

Stressiä - edeltäjäni paloi loppuun hommassani joten kai sitä on. Itse vaan en ole koskaan ollut järin stressaavainen luonne vaan sellainen, että jos olen parhaani tehnyt, niin se riittää, en jaksa sen enempää murehtia, en vaikka vihaiset ja stressaantuneet yhteistyökumppanit ympärillä paniikkikohkottaisivat miten. 

Just tämä että omiin käsiin jää se ihmisten kanssa sumpliminen ja organisaation hallinnollisten pakkojen toteuttaminen, mikä on aika tylsää. Kukaan alainen ei vain näitä juttuja tajua vaan luulee että esimies vetää kahvia työhuoneessaan kaiket päivät ja juttelee golfkavereiden kanssa. En siis golfaa.

Jos alaisten työ on suorittavaa, vaikka sitä koodausta, niin se tosiaan näyttää että esimies vetelee kahvia jossain pomokopissaan kun ei ole paikalla. Meilläkin esimies viilettää välillä missä sattuu ja tulee paikalle ehkä kymmeneksi minuutiksi ja sitten taas lähtee. Se vaan on sellaista taustatyötä mitä ne tekevät, joka ei näy alaisille. Mutta ei käy kateeksi. Jos on joku isompi ongelma tai vastaava niin sen voi vaan tyrkätä esimiehen hoidettavaksi.

Saa vähemmän palautetta työstään.

Pidän esimiestyöstä erityisesti, koska se on haastavaa ja ihmisten kanssa työskennellessä eteen voi tulla mitä tahansa. Ihmisestä riippuen tämä voi olla miinuskin :D

Omaan työhön kuuluu esimiestyön lisäksi kehittämistä ja asiakasyhteistyötä, ihan puhdas esimiestyö hallinnollisine kiemuroineen voisi olla puuduttavaa. Nykyään suoria alaisia on neljä ja alaisten alaisia n. 50, mutta olen ollut myös isomman tiimin lähiesimiehenä. Isossa tiimissä hallinnollista työtä on enemmän, ja toisaalta alaisten valituksia joutuu kuuntelemaan ihan eri mittakaavassa. Aika paljon valituksissa voi olla hyvää asiaa ja hyviä kehityskohteita, mutta sitten on näitä ammattivalittajia, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä vaikka esimies tekisi mitä. Omasta asenteesta ja stressinsietokyvystä riippuu aika paljon, miten näitä jaksaa ja kuinka paljon kuormittuu.

Jouduin esimieheksi, koska yrityksemme kasvoi ja minulle vain lykättiin alaisia, koska ikäänkuin kuuluivat organisaatiossa samaan tehtäväkenttään. Vihaan esimiestyötä, otan liian henkilökohtaisesti alaisten pahan mielen ja en jaksa yhtään kuunnella kehitysehdotuksia, jotka eivät mene johdolle läpi. Kaikki asiat ovat rempallaan ja koen omat vaikutusmahdollisuudet olemattomiksi. Kyllä, etsin koko ajan uutta työpaikkaa.

Valittamista ja hankalia alaisia on vaikea jaksaa.

Olen ollut esimiestyössä, en tykännyt. Olin kai siinä suhteellisen hyvä tai ainakin ok, kun pyydettiin jatkamaan. Mutta ei sovi mulle. Mieluummin työskentelen sisällön kanssa ja suoraan opiskelualan teemojen kanssa, kuin veivaan esimiehenä hallintoa ja alaisten välisiä konflikteja tms.