Olemme tehneet valtavan ison virheen rakentamalla talon kauas

Ymmärrän sua hyvin ap. Itsekin joskus haaveilin korvessa asumisesta, mutta nyt lasten myötä olen todella iloinen kun asumme lähellä keskustaa. Kaikki tekeminen ja meneminen on niin helppoa.

Miehen isoisän isovanhemmat teki aikoinaan väärän ratkaisun ja rakensi talonsa korpeen. Moneen sukupolveen tätä ei ole saatu myytyä, aina on joku lapsista joutunut tähän jäämään. Hassua, että edes meille asia ei ole ongelma. Ongelmana ovat kesälomalaiset, jotka olettavat, että jokainen maalaistalo on kotieläinpiha.

Taas kerran omien arvojen ja tarpeiden huono ymmärrys johti ikävään tilanteeseen. Itselleni ei tulisi mieleenkään muuttaa korpeen asumaan, koska tiedän, että olisin siellä onneton. En ymmärrä, miten jotkut voivat tehdä tällaisia virhearviointea. Nyt olette jumissa huonon päätöksenne kanssa, ja joku tästä tilanteesta tulee kärsimään. Tuskin mies taipuu muuttoon, enkä usko sinunkaan tottuvan elämään syrjässä kaikesta.

Teille ei ole kuitenkaan käynyt näin:

https://www.huutokaupat.com/fi/v/52534

Suuret suunnitelmat mutta valmista ei tullut.

Muuttakaa Lohjalle on saatanasti taloja myynnissä!

Eri asia kuka täällä haluaa asua...

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 22:29"]

Kuules, siellä mihin olette rakentaneet on todennäköisesti parempi ilma kuin kaupungissa. Ei pienhiukkasia, ei liikennemelua jatkuvaa, ei saasteita.

Liikennemelukin vaikuttaa terveyteen. Ja taustamelu.

Jos asialle ei voi tehdä mitään (=mies ei ole muuttohalukas), siitä kannattaa etsiä kaikki positiiviset puolet ja unohtaa negatiiviset puolet. Nauttia ja kellistellä vain hyvillä asioilla.

Varmaan olette tonttia valitessa ajatelleet vaikka hintasuhdetta, maaston kauneutta, omaa rauhaa.

Lasten harrastuksiin kuskaaminen on välivaihe elämässä. Kohta lapset ovat isoja ja omilla teillään. 15-vuotiaat eivät enää kulje vanhempien kanssa, vaan kiertävät kaukaa vanhempansa....

Ehkä teillä on oma piha ja rauhallisia naapureita.

Ehkä lapsenne saavat kasvaa rauhaisassa maasuetuympäristössä, eivätkä ajaudu huonoon seuraan, kun jengejä ei ole lähistöllä? Kuka tietää? Mikä onni sisältyy asuinpaikkaanne...

Hyvää syksyä ja iloa syksyn ruskaloistoon!

[/quote]

Wtf? Pienhiukkasia on terveydelle haitallisia määriä alle 1km ISOISTA teistä (moottoritiet ym.). Niitä on esikaupunkialueetkin pullollaan, siis isojen teiden tienvieriä. 15 km päässä taajamasta pystyy asumaan täysin moottoritien kupeessa, esimerkiksi.

Maaseudun rauha voi tuntua kivalta, mutta sitä voi olla myös liikaa.

Ja tosiaan noi välimatkat, ne on ja pysyy

[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 07:49"]

Maaseudun rauha voi tuntua kivalta, mutta sitä voi olla myös liikaa.

Ja tosiaan noi välimatkat, ne on ja pysyy

[/quote]

Kaikkeen tottuu. Ei matka ole oikeastaan mikään ongelma. Oma talo on 30 km kaupungista ja 15km lähimmästä kaupasta. Kaksi lapsista on muuttanut jo pois, mutta tykkäsivät asua maalla.

Rauhallista todellakin on mutta voi sitä vaikka hankkia sellaisen työn missä näkee vähän liikaakin ihmisiä. Sitten siitä hiljaisuudesta alkaa nauttia.

Vähän ot, mut minä löysin netistä pienestä kylästä ihanan talon kivalla tontilla ja halvalla. En meinannut pysyä pöksyissäni, ja mietin kuinka ihana on katsella ikkunasta jokinäkymää ja käyskennellä omalla pihalla. Asuttiin sattumalta samanlaisessa pienessä kylässä muutama päivä sillä viikolla ja olin jo kahden päivän päästä ihan kypsä. Tajusin, että meidän pitää oikeasit herätä paljon aiemmin kuin normaalisti (talvella vielä aiemmin kun on lumityöt) ja ajaa pimeää tietä silmät ristissä epäinhimilliseen aikaan jos halutaan kaupunkiin seitsämäksi töihin. Tarvittaisiin toinen auto, mihin tällä ajomäärällä menisi melkoinen summa vuosittain. Harrastukset ja sosiaalinen elämä vaatisivat taas mutkan kaupunkiin, joten ne hetket kun pääsisin ihailemaan sitä jokimaisemaa olisivat arkisin siinä viiden maissa aamulla tai iltahämärissä. 

Nyt kun lapset ovat pieniä, en ehkä ole niin reipastus, että luopuisin tästä helposta elämästä, jossa päiväkotiin on vartin matka ja siitä toinen vartti töihin.

Me rakenettiin maalle, keskustaan (kylä 16 km) ja lähin kaupunki 30 km (siellä käyn töissä). Onhan se joskus rasittavaa kyyditä harrastuksiin lapsia, 8 reissua viikossa, mimissään aina 32 km, yleensä 60 km. Ja vierailut koulukavereille pitää aina sopia kyydityksineen. Mutta en ajatele siitä negativisesti. Haluamme asua maalla ja sinä on plussia ja miinuksia. Eli positiivisuutta kehiin ja nauti siitä mitä on.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 22:26"]

Olen oikeasti jämähtänyt varmaan näihin ajatuksiin, mutta silti HARMITTAA. Olen tosi sosiaalinen luonne, mutta nyt mätänen tänne. Naapureita on kyllä monta talollista, mutta lapsilla ei varsinaisesti kavereita tässä. Omat ystäväni asuvat keskustassa. VÄÄRÄ valinta!

[/quote]

Tai väärä asenne!!

Ystäväni perheineen muokkasi perähikiällä olevasta kotitilastaan varsin asumiskelpoisen pihapiirin. Lähin naapuri on parin km päässä ja matkaa kirkonkylänkeskustaan noin 20 km mutta arvaa mitä he tekivät kun lapsensa olivat vielä pieniä?

Oikein arvattu:) he avasivat oman kotinsa ovet lastensa kavereille ja jopa vanhemmille kun nämä tuovat ja hakevat omiaan pois. Siis muut ihmiset tulevat heidän kotiinsa vaihtavat muutaman sanan, toisinaan juovat kupposen kahvia ja turisevat syöden tuoreita sämpylöitä.

Näiden 15v ajan tuskin ovat liian rauhassa saaneet asua!

Näin on, mutta se on ap oma valinta.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 22:41"]

Voi kurjuus. tuo on mun lapsuuden ikävimpiä kokemuksia, yksinäisyys. Ihmiset ilmeisesti kaipaavat kavereita eri lailla, mutta kyllä se kulkemisen hankaluus ja kaveriseuran vähäisyys harmitti paljon lapsena. Siis se ettei ollut koulun jälkeen kavereita, kesälomat ihan yhtä tuskaa. Meillä kuljetettiin harrastuksiin kyllä, mutta ei se leikkiseuraa korvannut. 

[/quote]

Muistan myös sen lapsuuden yksinäisyyden ja tuskan siitä. Samoin se maaseudun ahdistava, synkkä pimeys syksyllä ja talvella. Tyhjyys, ei ihmisiä missään. Ei kohtaamisia kylätiellä, ei satunnaisia jutteluita kuin todella harvoin.

Nyt asun kaupungissa, juurikin siinä kerrostalokuutiossa ihmisten ympäröimänä ja onnellisena. Täällä saa olla juuri niin sosiaalinen ja yhteisöllinen kuin itse haluaa. Saa vetäytyä, jos siltä tuntuu, mutta juttuseuraakin löytää naapureista.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 08:53"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 22:41"]

Voi kurjuus. tuo on mun lapsuuden ikävimpiä kokemuksia, yksinäisyys. Ihmiset ilmeisesti kaipaavat kavereita eri lailla, mutta kyllä se kulkemisen hankaluus ja kaveriseuran vähäisyys harmitti paljon lapsena. Siis se ettei ollut koulun jälkeen kavereita, kesälomat ihan yhtä tuskaa. Meillä kuljetettiin harrastuksiin kyllä, mutta ei se leikkiseuraa korvannut. 

[/quote]

Muistan myös sen lapsuuden yksinäisyyden ja tuskan siitä. Samoin se maaseudun ahdistava, synkkä pimeys syksyllä ja talvella. Tyhjyys, ei ihmisiä missään. Ei kohtaamisia kylätiellä, ei satunnaisia jutteluita kuin todella harvoin.

Nyt asun kaupungissa, juurikin siinä kerrostalokuutiossa ihmisten ympäröimänä ja onnellisena. Täällä saa olla juuri niin sosiaalinen ja yhteisöllinen kuin itse haluaa. Saa vetäytyä, jos siltä tuntuu, mutta juttuseuraakin löytää naapureista.

[/quote]

Taidat olla naapurini: järkky tyrkky! ET tajua, että naapureilla on oikeus olla omassa rauhassaan,tunget juttusille tämän tästä. Hanki oma elämä, älä ripustaudu meihin muihin.

mua ainakin ahdistaisi tuossa juuri se, että lasten on kaikista kuljetuksista,tuloista ja menoista sovittava. Entä jos vanhempi on kipeä,eikä pysty kuljettamaan? Lapsi joutuu vaan olemaan kotona.Ja yleensä noilla paikoilla bussitkin kulkevat harvakseltaan.

Kun kersa on toisella kymmenellä, ei 15 km polkupyörällä ole  matka eikä mikään.

Täällä kommentoi selvästi kaikki asiasta tietämättömät hesalaiset. Lohdutellaan puhtaalla ilmalla ja verrataan johonkin pääkaupunkiseudun matkoihin. 

Ymmärrän ap:tä ihan hyvin. Maalla se 15 km:n päässä keskustasta asuminen voi tarkoittaa sitä, ettei ole yhtään naapuria, kauppaa tai mitään lähimaillakaan. Välttämättä ei ole kuin se talo, piha ja ympärillä pelkkää talousmetsää. Ei jokia, järviä eikä muutakaan kivaa maalaismaisemaa.

Julkista liikennettä ei ole ja teitä ei kovin äkkiä aurata talvella. Lapset on siellä kotona jumissa, jos ei vanhemmat koko ajan kuskaa. Huonolla tuurilla ovat vielä jonkun mutkaisen tien päässä ja yrjöävät autoon mennen tullen.

Olen itse keskustassa asunut ja joka kerta kun maalla mennään jotain pitkää suoraa, jonka reunassa näkyy yksinäinen talo keinuineen ja hiekkalaatikoineen kaukana kaikesta, tunnen syvää sääliä.

39, olen espoolainen. Siitä varmaan johtuu, että ymmärrän pointtisi toisin kuin hesalaiset :D Hyvin kiteytit tuon asian.

Miehellesi asia ei kuitenkaan ole ongelma. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa? Meilltä on keskustaan 11km, omalla autolla todella nopea reitti, noin 10 minuuttia. Lapsi harrastaa jalkapalloa ja kentät on ympäri kaupunkia, vaikka asuisimme missä, niin pisimmät kuljetus matkat olisi kuitenkin luokkaa 10km. Jos lähtee autolla liikkeille, niin se on melkein yksi ja sama ajaako 5km vai 25km.

Kuitenkin tämä meidänkin talo on monen mielestä iso talo syrjässä. Voi olla että kun lapset lähtee maailmalle, niin myydään tämä ja ostetaan pienempi asunto läheltä jomman kumman työpaikkaa keskustasta, niin voidaan luopua ainakin toisesta autosta, ehkä jopa kummastakin ja siinä sitä alkaa rahaa säästyä. Luotan siihen että kun aika koittaa, niin joku lapsiperhe saa tästä isot neliöt aika edullisella neliöhinnalla ja talo menee kaupaksi.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 22:20"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 21:58"]

keskustasta.Nyt harmittaa kun lasten kaikki kaverit ja harrastukset ovat 15 km päässä, kavereista harva poikkeaa meillä :( Täällä on vaikea saada talosta oikeaa hintaa, halvemmalla lähtisi. Uutta taloa emme halua rakentaa ja myynnissä todella harvoin taloja.

Mitä ihmettä teemme? Asia masentaa minua päivä päivältä enemmän  :( Mies ei halua muuttaa.

[/quote]

me teimme saman virheen ja erohan siinä tuli, kun mies ei halunnut muuttaa ja lapset varsinkin halusivat ihmisten ilmoille. Siellä se ukko nyt yksin metsässä kököttää suuressa talossa ja minä rivitalossa neljän lapsen kanssa.

lapset tyytyväisiä ja niin kai minäkinj

[/quote]

Uskaltaisin väittää, että vaikka pintapuolisesti saattaakin vaikuttaa siltä, että lapset ovat nyt onnellisia lähellä asuvista kavereista, niin pidemmän päälle elämässään he olisivat olleet onnellisempia yhdessä asuvista vanhemmistaan.