Lue keskustelun säännöt.
Olemme tehneet valtavan ison virheen rakentamalla talon kauas
04.10.2013 |
keskustasta.Nyt harmittaa kun lasten kaikki kaverit ja harrastukset ovat 15 km päässä, kavereista harva poikkeaa meillä :( Täällä on vaikea saada talosta oikeaa hintaa, halvemmalla lähtisi. Uutta taloa emme halua rakentaa ja myynnissä todella harvoin taloja.
Mitä ihmettä teemme? Asia masentaa minua päivä päivältä enemmän :( Mies ei halua muuttaa.
Kommentit (94)
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 10:58"]
Täällä kommentoi selvästi kaikki asiasta tietämättömät hesalaiset. Lohdutellaan puhtaalla ilmalla ja verrataan johonkin pääkaupunkiseudun matkoihin.
Ymmärrän ap:tä ihan hyvin. Maalla se 15 km:n päässä keskustasta asuminen voi tarkoittaa sitä, ettei ole yhtään naapuria, kauppaa tai mitään lähimaillakaan. Välttämättä ei ole kuin se talo, piha ja ympärillä pelkkää talousmetsää. Ei jokia, järviä eikä muutakaan kivaa maalaismaisemaa.
Julkista liikennettä ei ole ja teitä ei kovin äkkiä aurata talvella. Lapset on siellä kotona jumissa, jos ei vanhemmat koko ajan kuskaa. Huonolla tuurilla ovat vielä jonkun mutkaisen tien päässä ja yrjöävät autoon mennen tullen.
Olen itse keskustassa asunut ja joka kerta kun maalla mennään jotain pitkää suoraa, jonka reunassa näkyy yksinäinen talo keinuineen ja hiekkalaatikoineen kaukana kaikesta, tunnen syvää sääliä.
[/quote]
No jaa. Olen itse tällainen mitään mistään tietämätön helsinkiläinen juuri siksi, että hauan asua lähellä muita ihmisiä ja palveluja. En missän nimessä asuisi noin syrjässä, en olisi siellä onnellinen. (Enkä nyt todellakaan tarkoita etteikö joku muu voisi ja saisi olla.) Luulen että useammin näitä "muutetaan korpeen" -ratkaisuja hehkuttavat ne, jotka itse asuvat korvessa ja viihtyvät siellä eivätkä ymmärrä, että kaikki eivät ole samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 22:49"]
Teille ei ole kuitenkaan käynyt näin:
https://www.huutokaupat.com/fi/v/52534
Suuret suunnitelmat mutta valmista ei tullut.
[/quote]http://www.huutokaupat.com/fi/index/view/id/53028
Siinä on melko valamis...
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 20:53"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 10:58"]
Täällä kommentoi selvästi kaikki asiasta tietämättömät hesalaiset. Lohdutellaan puhtaalla ilmalla ja verrataan johonkin pääkaupunkiseudun matkoihin.
Ymmärrän ap:tä ihan hyvin. Maalla se 15 km:n päässä keskustasta asuminen voi tarkoittaa sitä, ettei ole yhtään naapuria, kauppaa tai mitään lähimaillakaan. Välttämättä ei ole kuin se talo, piha ja ympärillä pelkkää talousmetsää. Ei jokia, järviä eikä muutakaan kivaa maalaismaisemaa.
Julkista liikennettä ei ole ja teitä ei kovin äkkiä aurata talvella. Lapset on siellä kotona jumissa, jos ei vanhemmat koko ajan kuskaa. Huonolla tuurilla ovat vielä jonkun mutkaisen tien päässä ja yrjöävät autoon mennen tullen.
Olen itse keskustassa asunut ja joka kerta kun maalla mennään jotain pitkää suoraa, jonka reunassa näkyy yksinäinen talo keinuineen ja hiekkalaatikoineen kaukana kaikesta, tunnen syvää sääliä.
[/quote]
Onko suomalaisten unelma asumis muoto siis asunto jostain surkeasta elementti lähiöstä tai tukkoisesta keskustasta:D Suomen keskiluokka on niin köyhää ja normaali elämä tehty poliittisilla päätöksillä niin kalliiksi että on tyydyttävä surkeaa asumisen tasoon. Suomalaisten pitäisi välillä unohtaa koko Eurooppa ja katsoa välillä miten muualla länsimaailmassa eletään. Nämä ns. "city-ihmiset" jaksava aina jauhaa kuinka "maalla ei ole mahdollisuuksia tehdä mitään". Kyllä se on todellisuudessa niin päin että Helsingissä ne harrastus mahdollisuudet ovat todellisuudessa varsin suppeat vähääkään aktiivisemmalle ihmiselle.
[/quote]
Tässä tämän ennakkoluuloisuuden juuri näkee. Joillakin maalla asuvilla on sellainen käsitys, että kaikkien kaupungissa asuvien elämä on jotenkin ihan surkeaa. Me asumme Helsingissä mukavalla, viihtyisällä asuinalueella, hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella eikä täällä ole ollenkaan surkeaa eikä tukkoista. Meille aktiivisille ihmisille löytyy mainiosti harrastusmahdollisuuksia. Ja ihan olemme keskiluokkaa, emme suurituloisia. (: J Suomessa on sentään paljon muitakin, selvästi halvempia kaupunkeja asua kuin Helsinki. En tajua miksi tätä on niin vaikea käsittää: me olemme erilaisia. Toiset viihtyvät maalla, toiset kaupungissa. Eikö se ole hyvä etteivät ihan kaikki änkeä samaan paikkaan? Ei minun säälimiseeni ainakaan tarvitse käyttää yhtään energiaa. En minäkään sääli ketään joka asuu maalla, ellei hän sitten itse kerro ettei siellä viihdy. Ongelma tuleekin just silloin kun perheessä toinen on eri mieltä kuin toinen. Varmasti vaikea tilanne, en tiedä miten siinä pystyisin auttamaan. ):
Juuri tämän takia emme koskaan edes harkinneet omaa tonttia hevon kuusesta vaan haimme (ja saimme) kivan pienen vuokratontin Tampereen taajamasta. Lapsilla kaverit naapurissa, harrastuksiin kulkevat pyörällä tai kurjalla kelillä autolla ja kaikki muutkin palvelut 1-2km säteellä. Ja talon myyntiarvo on parempi kuin siellä takahikiällä omalla tontilla (asia kysytty asunnonvälittäjältä).
[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 08:07"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 13:58"]
Maalla, jossa ainoa vaihtoehto on oma auto, on homma aivan eri. Varsinkin jos asut jonkun kinttupolun varrella, talvella aurausautokin tulee vasta viikon päästä.
[/quote]
Ihan pakko näin (tyytyväisenä) syrjäkylällä asujana huomauttaa, että maalla toimii yleensä auraukset paljon paremmin kuin kaupungissa, etenkin Helsingissä. Aurausta tekevät nimittäin alihankkijoina paikalliset isännät traktoreillaan. Tälläkin kylällä on kaksi auraajaa kunnallisten aura-autojen lisäksi eikä todellakaan ole tiet tukossa! Toki joku raitti voikin olla tukossa välillä, mutta pääsääntöisesti paljon, paljon vähemmän kuin Helsingissä, koska nämä yksityiset auraajat lähtevät liikkeelle, kun itse ikkunasta katsoessaan näkevät, että tarvetta on. (Meidän kylällä nämä yksityiset auraavat sekä henkilökohtaisesta sopimuksesta ihmisten pihoja ym. että koulun pihaa ja tarvittaessa teitäkin.
[/quote]Asun omakotitalolähiössä hieman syrjemmässä ja miellä tosiaan kans aurataan kadut aamulla ennen kukon pierasua. En muista että koskaan olis käynyt niin että katu olisi auraamatta kun lähden töihin. Sen sijaan kaupungissa on sivukadut auraamatta jopa vuorokauden tai pidempäänkin, koska alueen kalusto keskittyy huoltamaan ensin pääväyliä ja sivukadut vasta sitten kun kaikki muu on kunnossa. Polkeentuneen lumen pois auraaminen on lisäksi paljon työläämpää ja hitaampaa, kun neitseellisen syrjäseudun pyhkäsy aamutuimaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 22:32"]
Eikö sulla oo autoa vain miten et pääse käymään siellä keskustassa? Sitten toki on huono juttu, jos asutte korvessa ja teillä on vain yksi autoa. Tosiaan Helsingissä on reilusti asutusta vielä 20-30 päässä keskustassa ja hyvin sinne mennään töihin ja ystäviä tapaamaan. Itse ajan toisesta päästä Espoota toiseen päähän Helsinkiä n. 30 km ystävien luokse kylään. Että suhteuta nyt vähän...
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 22:26"]
Olen oikeasti jämähtänyt varmaan näihin ajatuksiin, mutta silti HARMITTAA. Olen tosi sosiaalinen luonne, mutta nyt mätänen tänne. Naapureita on kyllä monta talollista, mutta lapsilla ei varsinaisesti kavereita tässä. Omat ystäväni asuvat keskustassa. VÄÄRÄ valinta!
[/quote]
[/quote] No tuota noin. 15 kilometrin päässä Helsingistä asuu satojatuhansia muitakin ihmisiä. Minä esimerkiksi olen ystävystynyt kerrostalonaapureideni kanssa ja lapsilla on kavereita pilvin pimein pihassa leikkimässä joka päivä.
Juuri muisteltiin kaverin kanssa omaa lapsuuttamme, kumpikin maalta kotoisin, eri paikkakunnilta. Yhteistä lapsuusmuistoissa oli yksinäisyys, ei naapureita, talvella pimeää ja kolkkoa. Yhteistä oli myös se, että jo varhaisteini-iässä aloimme haaveilemaan poismuutosta.
Äiti tai isä kuljetteli autolla tai sitten pyöräilin. Lähimmän kaverin luokse oli 7 km, kaupunkiin moninverroin enemmän matkaa. En harrastanut mitään, en usko, että vanhempani olisivat jaksaneet kuljetella minua. Olisin voinut koulupäivän jälkeen jäädä kaupunkiin, kokeilin kerran harrastekerhoa, mutta koulupäivät olisivat venyneet klo 20 asti illalla, vähän liikaa kuitenkin.
Kaverin tämä lapsuudenkokemus ja ihmisten ja vilinän kaipuu vei lopulta ulkomaille saakka, isoon metropoliin. Minä muutin pääkaupunkiseudulle ja olen tyytyväinen. Olen melko sosiaalinen luonne ja nautin siitä, että ympärilläni on ihmisiä. Minulle paras asumismuoto on kerrostalo, siitä tulee turvallinen olo, kun kuulee naapurit.
Vierailen joskus maalla lapsuudenkodissa ja suoraan sanottuna pelkään nukkua siellä. Joskus olen ollut yksin siellä yötä ja ei siinä unta saa. Kaikki risahdukset tulee kuunneltua. Epämiellyttävää ajatella, että naapurit ovat niin kaukana, että kukaan ei kuulisi avunhuutoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut vuosia metsässä eri paikassa ja ainoa kerta kun on käynyt mm murtovarkaita, oli kun asuttiin kerrostalon 3. kerroksessa. Näin ot:na.
87 jatkaa: entisenä maalaisena minua ihmetyttää tämä maalaisromantiikan buumi.Toinen noista pakkohuutokaupassa olevista taloista oli muuten juuri kuin näistä valkoisista, romanttisista sisustusblogeista. Siinä on joku lähtenyt unelmiaan toteuttamaan.
Kaupungista muuttavat eivät varmaan käsitä sitä yksinäisyyttä, heillä on epärealistisen romanttinen käsitys maaseudun yhteisöllisyydestä. Pahimmillaanhan se yhteisöllisyys tarkoittaa uteliasta kyttäämistä. Eikä jossain Etelä-Suomen ulkopuolella niin vain oteta siihen kyläyhteisöön mukaan, ulkopuolinen on aina ulkopuolinen. Varsinkin, jos tulet etelästä. Etelä-Suomessa on totuttu jo yli sadan vuoden ajan muualta tulleisiin, tänne on tultu etsimään töitä jo 1800-luvun nälkävuosina, vaikka toki näissäkin kylissä muistetaan, ketkä ovat oikeasti paikallisia sukuja ja ketkä vuosikymmeniä sitten muualta tulleita.
Kaupungissa on enemmän henkistä vapautta ja sielun elintilaa, on monenlaisia tapoja olla ja elää eikä siitä tulee kukaan urputtamaan, jos et häiritse naapureitasi. Onhan siihenkin syynsä, että esimerkiksi monet homoseksuaalit pakenevat aikuisikään tultuaan maaseudulta kaupunkeihin.
Toiseksi ihmetyttää kuvitelma maalla asumisen edullisuudesta: kaksi autoa ja niiden polttoaineet maksavat! Puhumattakaan kaikista niistä vempaimista, joita tarvitaan esimerkiksi pihan hoitamiseen. Harvoilla on kaupungissa niin isoja pihoja kuin maaseudulla. Voin kuvitella, että pari ensimmäistä kesää se pihanhoito on kivaa ja virkistävää, mutta esimerkiksi itse olen sen verran lapsena kyykistellyt kukkapenkkejä hoitamassa ja ajanut kädet rakoilla nurmikoita, että ei kiitos, ei ikinä enää! Nyt lapsien pyynnöstä otamme varmaankin viljelypalstan, mutta nehän ovat onneksi tosi pieniä... toisin kuin ne lapsuuden puolen hehtaarin vihannes- ja mansikkamaat...
Teiden auraamisesta: omien vanhempieni kylätie on aurattu aina aikaisin aamulla, mutta jos pyryttää, niin se on heti tukossa. Ja koska on laajoja peltoaukeita, niin tuuli pöllyttää pellolta heti lunta tielle. Olemme joskus ajaneet lumipyryssä niin, että ei yhtään tiedä, missä tie menee. Onneksi ei menty ojaan, ajettiin riittävän hiljaa. Katuvaloja tms. ei maalla tietenkään ole.
Minä tarkoitan tässä ihan oikeaa maaseutua, en mistään maalaistaajamasta. Ei ole asfalttia, ei katuvaloja, ei pyöräteitä. On vain kuraa, loskaa ja pimeyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 11:34"]
Olen asunut vuosia metsässä eri paikassa ja ainoa kerta kun on käynyt mm murtovarkaita, oli kun asuttiin kerrostalon 3. kerroksessa. Näin ot:na.
[/quote]
Meidän naapurissa eli 2 km päässä käytiin erään vanhan papan piharakennuksissa riehumassa. Olivat mm. katkaiseen kanalta kaulan, onneksi papparainen ei herännyt tämän mekastukseen ja mennyt katsomaan. En tiedä, mitä hänelle olisi sitten tapahtunut. Papparainen kuoli, niin varmaan siitä jo parin päivän päästä oli sitten käyty ryöstämässä kaikki arvokkaammat laitteet pihavarastoista, taloon eivät sentään olleet murtautuneet.
Musta oli ainakin kiva lapsene, kun pystyi jäämään koulun jälkeen suoraan kaverin kanssa leikkimään. Tai äkkiä käydä heittämässä reppu kotiin ja sitten pihalle, puistoon tms.leikkimään yhdessä kavereiden kanssa. Tai viikonloppuaamuna astua ovesta ulos,siellä oli jo kaverit pihalla,ja jos ei ollut, lähteä lähimpien kavereiden ovikelloja soittelemaan, josko Maija tai Liisa pääsisi ulos. Näin siis Helsingissä, onnistuisiko tämä jossain maalla keskellä ei mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kävimme kokeilemassa maalla asumista, onneksi vuokra ok-talossa. Todettiin kahden vuoden jälkeen, että ei ole meidän juttu lainkaan. Rauha ja hiljaisuus oli todella ihanaa ja tähdet, mutta arjen pyörittäminen oli aivan jäätävän raskasta. Töihin piti lähteä 45min aiemmin vähintään, lapsen piti pimeässä seistä ja odottaa taksia, aina kylmää ja märkää. Ei ihmisiä kun 100m metrin päässä, joka on oikeasti pitkä matka. Lähin naapuri oli vanha pariskunta, lähimmät leikkikaverit kilometrien päässä. Kauppaan 8km ja tämä kauppa oli todella vähän aikaa auki esim viikonloppuisin.
Mutta sitten se tärkein tekijä, eli RAHA. Miksi se aina unohtuu näissä keskusteluissa? Meillä tuli ajoa joka arkipäivä vähintään 70km. Parhaimpina päivinä tuo matka ajettiin parikin kertaa. Auto kuluu tosi nopeasti ja bensa on älyttömän kallista. Ja jos auto hajosi niin töihin ei päässyt, bussipysäkki oli kilometrien päässä. Ollaan laskettu, että meillä on varaa ostaa läheltä keskustaa huomattavasti kalliimpi talo kuin esimerkiksi 20km päästä naapurikunnan ok-alueelta. Ajaminen on niin kallista, että kun tarkastelee elinkustannuksia kokonaisuutena on kalliimpi talo lähempää loppujen lopuksi huomattavasti edullisempi vaihtoehto. Ottaen huomioon vielä sen vaihtoehdon, että jos tulee tiukkaa voi omasta autosta luopua ja siirtyä käyttämään julkisia, jotka kulkee ihan vierestä. Tätä mahdollisuutta syrjässä asuvalla harvoin on. Lisäksi jos talouden kehitys kulkee samaan suuntaan kuin nyt niin ei autolla ajaminen tulee ainakaan halvemmaksi.
Nyt meillä on hankinnassa talo vanhalta ok-talo alueelta 6km keskisuuren kaupungin keskustasta kivalta ja idylliseltä alueelta, jossa luontopolkuja yms vieressä ja silti palvelut lähellä. Töihin pääsee halutessaan pyörällä ja lapsilla on leikkikavereita. Kun kaipaamme maalle kyläilemme ystävillä tai vuokraamme mökin keskeltä ei mitään. Se riittää maalaiselämästä meille.
Maalla asumiseen pitää suhtautua oikein. Ap:n unelmat ja realiteetit ei ilmeisesti kohdannut. Täällä vanhemmilla pitää olla älyllistä ja taloudellista resurssia kuljettaa lapsia a) harrastuksiin, b) kavereille C) ihan mihin vaan. Molemmilla vanhemmilla on oltava autot. Siihen kannattaa kiinnittää tontin valinnassa huomiota mistä koulutaksi hakee kyytinsä. Lapsen kannalta on iso ero pitääkö aamusella pimeää pikkutietä kävellä taksipaikalle 100 vai 1000 metriä. Täällä kaikki koulukyydit on takseja, ja ne lähtevät kunkin koulun pihasta, ei matkahuollon pihasta.
Joka paikkaan on matkaa, mutta siihen tottuu, on omasta viitseliäisyydestä kiinni minne viitsii ajaa. Ja suunnitelmallisuus kannattaa. Käy kaupassa kun lapsi on harrastuksessa tai hoida oma juoksulenkki samaan aikaan.
Auraus maksetaan itse tai tienhoitomaksussa. Ja yllätys yllätys, sen itse maksetun ajankohdan voi sopia itse, meillä on aina aurattu ennen kuutta oma tie ja tienhoitokunnan tie samaan aikaan. Iso tie joka vie kirkolle ei ole aina aurattu siihen aikaan. Eikä välttämättä edes koulun pihaa, niin että kaupaungissa auraus saattaa olla huonommin hoidettu.
Maalla on mukavaa, mutta asenne pitää olal kohdillaan. Täältä pääsee myös pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 14:52"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 13:58"]
asun 11 km päässä Helsingin rautatieasemalta ja mä pääsen julkisilla 18 h vuorokaudesta hyvin kulkemaan.
Maalla, jossa ainoa vaihtoehto on oma auto, on homma aivan eri. Varsinkin jos asut jonkun kinttupolun varrella, talvella aurausautokin tulee vasta viikon päästä.
[/quote]
Mikä siinä auton käytössä on niin paljon vaikeampaa kuin bussilla kulkemisessa? Minusta on aivan pirun helppoa ottaa kaksi askelta autolle ja sitten olenkin jo matkalla. Parkkeerausongelmia täällä maalla ei ole, kaupan oven edessä on aina tyhjää. Jos ei ensimmäisessä ruudussa niin neljännessä viimeistään. Jos haluan kävellä (vastaavasti kuten bussipysäkillekin kävellään), niin jätän auton vähän kauemmas parkkiin ja nautiskelen kävelemisestä.
Jos aurauksissa on ongelmia, niin tienpitäjälle vain noottia, että ei ehdi ajoissa töihin, niin sillä se hoituu. Yleensä kylätiet on kyllä no neljältä aurattu, sillä täältähän ne auratraktorit lähtevät keskustaa putsailemaan ja aloittavat jo mennessään urakkansa siitä kylätiestä.
[/quote]
kun minä haluan lähteä klo 20 Stockalle hipelöimään, minä lähden. Jos asut maalla, oma auto on ainoa kulkuneuvo, mitä aion lapsellesi sanoa kun hän haluaa lähteä kylille tuttuja tapaamaan ja tulla takas klo 23.
Aikuiselle ei ole ongelma ajaa autolla 15 km mutta 100% varma se tulee jossain vaiheessa ottaa päähän kun omaa lasta / lapsia pitää kuskata. Lapsia taatusti harmittaa jos koulukyydin takia joutuu tulemaan tuntia aikaisemmin kouluun tai harrastus ip jää väliin koska vaihtoehto on odottaa jopa 3 h keskustassa. Kotiin pääsee mutta takas ei ja harrastus alkaa ennen kuin äiti on auton kanssa kotona.
Maalla se kyyditseminen ei lopu koskaan.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 22:39"]
Kiitos kun kannustatte ihanat ihmiset! Mun on varmaan pakko muuttaa asennetta.
ap
[/quote]
Huoh, on hienoa että omaan asenteeseen voi vaikuttaa, mutta tässä tilanteessa on tehtävissä muutakin kuin kärvistely ja asennemuutos. Tässä tilateessa voisi myös ihan oikeasti muuttaa! Pistä se mies tekemään se asennemuutos ja muuttakaa sieltä perseestä ihmisten ilmoille.
voi vittu. Olisit tyytyväinen, sinulla on onnellinen perhe joka on kasassa, uusi mukava tali rauhallisella paikalla. Minulla taitaa hajota perhe, kun miehellä ei enää perhe-elämä jostakin syystä kiinnosta ja haluaa eron ja lapset pieniä. Että sinullahan menee hyvin!!!!!!!!!!
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 13:58"]
asun 11 km päässä Helsingin rautatieasemalta ja mä pääsen julkisilla 18 h vuorokaudesta hyvin kulkemaan.
Maalla, jossa ainoa vaihtoehto on oma auto, on homma aivan eri. Varsinkin jos asut jonkun kinttupolun varrella, talvella aurausautokin tulee vasta viikon päästä.
[/quote]
Mikä siinä auton käytössä on niin paljon vaikeampaa kuin bussilla kulkemisessa? Minusta on aivan pirun helppoa ottaa kaksi askelta autolle ja sitten olenkin jo matkalla. Parkkeerausongelmia täällä maalla ei ole, kaupan oven edessä on aina tyhjää. Jos ei ensimmäisessä ruudussa niin neljännessä viimeistään. Jos haluan kävellä (vastaavasti kuten bussipysäkillekin kävellään), niin jätän auton vähän kauemmas parkkiin ja nautiskelen kävelemisestä.
Jos aurauksissa on ongelmia, niin tienpitäjälle vain noottia, että ei ehdi ajoissa töihin, niin sillä se hoituu. Yleensä kylätiet on kyllä no neljältä aurattu, sillä täältähän ne auratraktorit lähtevät keskustaa putsailemaan ja aloittavat jo mennessään urakkansa siitä kylätiestä.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 08:53"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 22:41"]
Voi kurjuus. tuo on mun lapsuuden ikävimpiä kokemuksia, yksinäisyys. Ihmiset ilmeisesti kaipaavat kavereita eri lailla, mutta kyllä se kulkemisen hankaluus ja kaveriseuran vähäisyys harmitti paljon lapsena. Siis se ettei ollut koulun jälkeen kavereita, kesälomat ihan yhtä tuskaa. Meillä kuljetettiin harrastuksiin kyllä, mutta ei se leikkiseuraa korvannut.
[/quote]
Muistan myös sen lapsuuden yksinäisyyden ja tuskan siitä. Samoin se maaseudun ahdistava, synkkä pimeys syksyllä ja talvella. Tyhjyys, ei ihmisiä missään. Ei kohtaamisia kylätiellä, ei satunnaisia jutteluita kuin todella harvoin.
Nyt asun kaupungissa, juurikin siinä kerrostalokuutiossa ihmisten ympäröimänä ja onnellisena. Täällä saa olla juuri niin sosiaalinen ja yhteisöllinen kuin itse haluaa. Saa vetäytyä, jos siltä tuntuu, mutta juttuseuraakin löytää naapureista.
[/quote]
Taidat olla naapurini: järkky tyrkky! ET tajua, että naapureilla on oikeus olla omassa rauhassaan,tunget juttusille tämän tästä. Hanki oma elämä, älä ripustaudu meihin muihin.
[/quote]
Miksi kuvittelet, että juuri sinun tietty naapurisi kirjoittaisi täällä? Heität aikoimisia luulotteluita, vaikka et oikeasti tiedä tästä kirjoittajasta mitään. Jos nyt ihan järjellä ajattelet, niin oikeasti et tiedä.
Uskotko arjessasikin näin voimakkaasti mielikuvitukseesi? Millaista elämäsi on? Olisi ihan mielenkiintoista tietää, millaista elämää tällainen ihminen viettää.
Jos ette muuta, minkä ymmärrän, niin sitten vaan kuskaatte niitä lapsianne...
15km ei ole mikään ihan paha rasti...
Ei varmasti kukaan poikkea sinne lasten kavereista, niistä vierailusista pitää sopia toisin.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 13:58"]
Maalla, jossa ainoa vaihtoehto on oma auto, on homma aivan eri. Varsinkin jos asut jonkun kinttupolun varrella, talvella aurausautokin tulee vasta viikon päästä.
[/quote]
Ihan pakko näin (tyytyväisenä) syrjäkylällä asujana huomauttaa, että maalla toimii yleensä auraukset paljon paremmin kuin kaupungissa, etenkin Helsingissä. Aurausta tekevät nimittäin alihankkijoina paikalliset isännät traktoreillaan. Tälläkin kylällä on kaksi auraajaa kunnallisten aura-autojen lisäksi eikä todellakaan ole tiet tukossa! Toki joku raitti voikin olla tukossa välillä, mutta pääsääntöisesti paljon, paljon vähemmän kuin Helsingissä, koska nämä yksityiset auraajat lähtevät liikkeelle, kun itse ikkunasta katsoessaan näkevät, että tarvetta on. (Meidän kylällä nämä yksityiset auraavat sekä henkilökohtaisesta sopimuksesta ihmisten pihoja ym. että koulun pihaa ja tarvittaessa teitäkin.