Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin harva nainen huolehtii oikeasti kunnostaan?
04.10.2013 |
Valitettavan harvoin yleisillä paikoilla kulkiessa, edes kuntosalilla, näkee naisia, jotka oikeasti huolehtivat kunnostaan.
En puhu nyt lihavuudesta. Näkee paljon hoikkia naisia, joilla ei ole lihasmassaa takapuolessa ja reisissä, eikä vyötärö ole kapea suhteessa reisien paksuuteen. Nämä on paitsi ulkonäkötekijöitä, myös hyviä kertomaan kunnosta. Ja tiedän, että on olemassa erilaisia vartalomalleja, enkä tarkoita, että selvästi rasvareitinen ja -peppuinen kapeavyötäröinen olisi itsestäänselvästi paremmassa kunnossa kuin ohutreitinen, jolla rasva kertyy vyötärölle.
Mutta tehokas liikunta kaikilla kasvattaa reisien ja pepun lihaksia ja polttaa rasvaa. Tutkimusten mukaan mitä kovatehoisempaa liikunta on, sitä enemmän sitä palaa vatsasta.
Mutta mikä tähän on syynä? Ajaako mukavuudenhalu sen tehokkaasta kuntoilusta saadun oikeasti hyvän olon edelle? Vai onko elämä monella niin kiireistä, ettei aikaa jää esim puolen tunnin päivittäiselle HIIT-treenille?
Kommentit (52)
Oletko mies vai lapseton? Tai mies oikeasti osallistuu perhearkeen?
Aika monella naisella on tilanne jossa täyden työpäivän jälkeen odottaa toinen kotona. Onnekkailla on crosstrainer kotona ja sillä sitten puol tuntia lapsia samalla vahtien...jos ehtii :/ Kaikki me haluttais olla kuosissa, usko pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on suhteellista. Tunnen paljon naisia, jotka harrastavat hikiliikuntaa monta kertaa viikossa ja syövät terveellisesti. Mielestäni he hoitavat kyllä kuntoaan, olivat sitten minkä näköisiä tahansa. Toisaalta ainakin omassa perheessäni on niin, että miespuoliset tuntuvat olevan sellaisia, että tarvitsevat enemmän liikuntaa, jotta pysyisivät tasapainosssa kaikin tavoin, siis henkisestikin. Ja on sanottava, että univelkaisen äidin ei kyllä kannatakaan liikkua liian raskaasti. Monestihan mies saa nukkua enemmän, kun perhe on pikkulapsivaiheessa. Raskaus ja imetys ja synnytys ovat myös aikamoisen rasittavia suorituksia.
Asun korvessa, jossa mahdollisuudet ovat vähäiset, ei ole kuntosalilla lapsiparkkia (tuskin 3kk ikäistä voisi jättääkään sinne). On rajallista, montako tuntia päivässä viitsii ulkona kävellä. Lisäksi en ole aivan terve ja liikunta, ihan kävelykin, tuottaa kipua.
Minä en näe kuntoiilua tärkeänä asiana. Hoidan urheilun hyötyliikunnan kautta. Olen tyytyväinen kroppaani, vaikkei se¨lihaksikas olekaan. Olen onnellinen lapsistani, miehestäni ja työstäni. Urheilu ei ole elämäntehtäväni.
Ei kiinnosta. Miksi pitäisi? Olen pysynyt erittäin terveenä ja energisenä jo 39 vuotta ilman minkäänlaista kuntoliikuntaa. Olen hoikka ja syön terveellisesti. Olen ihan kivan näköinenkin vaatteet päällä ainakin. Joten ei niin mitään motivaatiota alkaa harrastaa liikuntaa, jota inhoan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämän prioriteetit kun nyt sattuu olemaan muualla, olen hoikka ja fyysisen työn ansiosta aika ok kroppa, mutta mä olen onnellinen ihan näin, mun ei tarvi rehkiä sitä treeniä, jotta se tekisi mun elämän jotenkin paremmaksi, mä arvostan aivan muita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluaisn huolehtia itsestäni huomattavasti paremmin kuin mitä olen vuosiin voinut tehdä, mutta se johtuu aika pitkälti mun erkasta... :( ei mulla ole aikaa, ei voimia...
Kadehdin niitä, joilla on mahdollisuuksia.
Mä käyn vaan koirien kaa kävelyllä, ja sehän ei kroppaa muokkaa enää mitenkään, kunhan pitää kuntoa vähän yllä.
Lasten tarpeet menee omien tarpeitten edelle.
Meilä pelataan minuuttiaikataulua koko vuosi, lukuunottamatta 4 viikon kesälomaa.
Töistä tukkaputkella lapsia hakemaan, kauppaan jne, lasten harrastuksiin.
Aikataulut menee seksisin, jos murot kaatuu lattialle.
Ei siinä ehdi itse mitään harrastella / kampaajalla käydä / salilla käydä, kun on pienet lapset + työ + lasten haut&viennit + kotoityöt + ruuanlaitto + pyykit + koululaisten ohjaus +++++++
Ehkä sitten kun lapset kasvavat ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden ihmisten vika, sanon minä, enkä ole edes provo. Haukuitte minut lyttyyn ja maanrakoon silloin kun olin nuori, hoikka ja harrastin tanssia. Miksi enää nelikymppisenä yrittäisin mitään? Mitä nopeammin menen huonoon kuntoon, sitä nopeammin kuolen pois.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 21:17"]
Lasten tarpeet menee omien tarpeitten edelle.
Meilä pelataan minuuttiaikataulua koko vuosi, lukuunottamatta 4 viikon kesälomaa.
Töistä tukkaputkella lapsia hakemaan, kauppaan jne, lasten harrastuksiin.
Aikataulut menee seksisin, jos murot kaatuu lattialle.
Ei siinä ehdi itse mitään harrastella / kampaajalla käydä / salilla käydä, kun on pienet lapset + työ + lasten haut&viennit + kotoityöt + ruuanlaitto + pyykit + koululaisten ohjaus +++++++
Ehkä sitten kun lapset kasvavat ;)
[/quote]
Onpa stressaavan kuuloista elämää. Toivottavasti on sen arvoista ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä liikun paljon-siis ikäisekseni.Mutta se ei ole estänyt minua sairastumasta. Liikun edelleen ja paljon vaikka kipu on jokapäiväinen ystävä ja kulkee rinnallani, mutta en pysty sellaiseen liikuntaan että pakaroista tulisi puolipallot tai olisin muuten kuin joku fitness tyyppi.Olen iloinen joka päivästä jolloin pystyn liikkumaan. Ihanaa syksyä kaikille!
En koe hyödyn olevan panostuksen arvoista. En jaksa perehtyä mihinkään HIIT-treeniin. Tissit hölskyvät liikkuessa, enkä jaksa selvittää, mistä saisin hyvät urheiluliivit. Miksei niitä koskaan ole ympärysmitalla 65?
Tykkään kävelystä ja liikun paljon arjessa. En omista autoa, vaan kävelen joka paikkaan. Olen keskimääräistä hoikempi, jaksan juosta rappuset ylös ja tehdä kaikkea muutakin fyysistä mitä haluan. Minulla riittää se plösö hoikkuus, enkä tavoittele maksimaalisen kapeaa vyötäröä ja muhkeaa persusta. En ole koskaan tykännyt raisusta liikunnasta, vaan ollut enemmän sellainen lukutoukkatyyppi.
"Monelle on varmasti yllätys, että elinikä pitenee kulttuurin ansiosta selvästi enemmän kuin terveysliikunnan tai laihduttamisen avulla."
http://www.hs.fi/tiede/a1367563751689
Edistän terveyttäni sitten sen verran kulttuuriharrastuksella kuin jotkut treenillä. Tietenkään nämä eivät sulje toisiaan pois, mutta kyseenalaisten senkin, tarvitseeko elämää venyttää niin pitkäksi kuin suinkin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska rehkiminen ei ole naisille ominaista. Se ei ole naisellista. Johan vartalon muotokin sen kertoo.
Naiset ovat mukavuudenhaluisia. He myös pitävät herkuista.
Siinä missä nuoret miehet turhautuvat ilma tekemistä ja järjestävät mellakoita ja vallankumouksia, naiset voivat vallan hyvin olla vain kotosalla esim. perheen kanssa kaikessa rauhassa.
rakastan hoikkia reisiäni ja pientä persettäni. Minusta on kivaa kun on hoikka perä ja ihrattomat reidet. Jos ehtisin harrastaisin liikuntaa joka kehittäisi lihaksia vain hiukan. Kiitän luojaani etten ole rasvaperse enkä halua mitään fitnesperääkään.
Ai ei riitä aika? On se kumma kun työssäkäyvä yksinhuoltaja kyllä pysyy hyvässä kunnossa ja takapuoli on vielä timmimpi kuin ennen lasta. Käykää kaupassa ja puistoissa kävellen ja jättäkää ne autot pidempiin matkoihin. Ei ole kun järjestely kysymys.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 21:29"]
Ai ei riitä aika? On se kumma kun työssäkäyvä yksinhuoltaja kyllä pysyy hyvässä kunnossa ja takapuoli on vielä timmimpi kuin ennen lasta. Käykää kaupassa ja puistoissa kävellen ja jättäkää ne autot pidempiin matkoihin. Ei ole kun järjestely kysymys.
[/quote]
Kiva, että sun ymmärrys on tuolla tasolla, kun kerran sinä pystyt, niin muutkin, sullakin on raskaat erityislapset ja silti sujuu? Sun lapset harrastaa samaan aikaan, samalla suunnalla ja silleen? Ei paljoa ruokarajoituksiakaan, veikkaan vaan villisti
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 21:29"]
Ai ei riitä aika? On se kumma kun työssäkäyvä yksinhuoltaja kyllä pysyy hyvässä kunnossa ja takapuoli on vielä timmimpi kuin ennen lasta. Käykää kaupassa ja puistoissa kävellen ja jättäkää ne autot pidempiin matkoihin. Ei ole kun järjestely kysymys.
[/quote]
Olen laiska paska, enkä jaksa kävellä lapseni kanssa kauppaan 35 kilometriä suuntaansa.
Minä en yksinkertaisesti jaksa enkä viitsi. Ei huvita. Lenkkeily on ihan ok, mutta mulla ei ole kunnon varusteita ja ajatus pitkistä lenkeistä puuduttaa. Olen myöskin iltaisin jo aika väsynyt, enkä silloin jaksa enää lähteä ulos. Mikään muu ei oikeastaan onnistu, koska ei ole varaa. Välillä aina treenailen kotona käsipainoilla ja levytangolla, mutta en oikein innostu siitäkään.
En siis saa liikunnasta mitään sellaista, mikä motivoisi harrastamaan monta kertaa viikossa. Toistaiseksi olen pysynyt hoikkana, vaikka mässäänkin herkkuja aika paljon. Timmiyttä ja pakaralihaksia kyllä kaipaan, mutta en selvästi riittävästi, koska en jaksa tehdä mitään.
Onko tämä vain naisten ongelma? Aika paljon näkee nykyään lössöjä miehiäkin.