vauva+taapero

Meillä vauva 5kk ja taapero 1v11kk, molemmat poikia. Yritettiinkin pinoutua tuossa keväällä, mutta ilmeisesti kesän tullessa kaikki katosivat mökeille tai kuka nyt minnekin. Kiinnostusta kyllä löytyi ja monet pitivät ajatusta tosi hyvänä. Minä ehdin ainakin kirjottelemaan, ja ehkä ne muutkin palailevat vähitellen kesän vietosta. Löydät varmaan niitä vanhoja pinoja kun selaat. Mutta kirjottelen lisää myöhemmin, nyt pitää alkaa ruokapuuhiin.

Vilja, Aaro 5kk ja Veikko 1v11kk

Meillä vauva 6 kk ja pikkuneiti 2 v, täytti juuri. On kyllä ollut aika haipakkaa tämä viimeiset puoli vuotta. Helmiäiselle tiedoksi, että koko ajan helpottaa. Meillä ainakin oli ekat kaks kuukautta kaikkein rankimmat ja nyt on jo paljon lepposampaa. Ja sisarukset on ihan bestikset!

Meillä neidit 4kk ja 1v10kk. Ekat 2kk olivat raastavia, miehellä vielä 3-vuorotyö. mut nyt alkaa jo helpottaa..

Meillä vauva on vasta lokakuussa tulossa ja esikoinen täyttää silloin 1,5 vuotta, mutta kannatan pinoutumista ja olen tässä mukana ensin vaikka sivustaseuraajana ja kiperien kysymysten esittäjänä, jos sopii.



Jännittää vähän tuo vauvan syntymä ja heti sain voimia, kun huomaan että tässäkin ketjussa melkein kaikilla tuntuu olevan lapsilla tuo sama ikäero kuin meille tulee (jos kaikki menee hyvin). Välillä tuntuu ettei hommasta voi tulla mitään, kun olen nyt jo raskaana ollessa ihan uupunut 1-vuotiaan kanssa. (Ja hermotkin menee mulla raskaana ollessa nopeammin, kurjaa, mutta tämä tuttua jo 1. raskaudesta). Jos ehditte, niin kommentoikaahan oliko teille raskausaika rankkaa, kun esikoinen oli kuitenkin noin pieni? Vai onko tämä lasten leikkiä verrattuna siihen mitä on tulossa...



Kiitos pinon aloittajalle!

Mukava juttu että pinoutujia löytyy :)



Nunnunille (menikö oikein?) tuosta raskausajasta... minä olin poikki ja hermot oli tiukalla joka asiasta. Toisaalta mulla oli paljon vaivojakin jotka ihan oikeasti häiritsi elämää (närästys, ummetus, supistukset, suonenvedot yms) ja kumartelu ja nostelu oli tietysti vaikeaa mahan kanssa.



Nyt olo on N I I I I N kevyt ja hoikka kun masu on poissa; siinä suhteessa elämä helpottunut! Ja usko tai älä, kummasti vastasyntyneen kanssa hermot venyykin, mulla ainakin riittää pinnaa ihan eri lailla tuolle esikoisellekin. Mistä lie johtuu, hormooneista kai :) Tietty välillä saa purra hammasta ja oikein tosissaan ettei hermostuisi...



On se niinkin, että vaikka äidin mielestä esikoinen kasvaa " yhdessä yössä isoksi" , niin kasvoi meillä ainakin ihan oikeastikin.Ei nyt ihan yhdessä yössä kuitenkaan =) mutta ihan eritavalla nyt leikkii itsekseen ja kehittelee kaikkia omia " juttujaan" kun huomaa että imetän eikä musta ole viihdyttäjäksi.



Tunnustan kyllä,että minä olen enemmän riemuissani mitä poika kun Franklin + pikkukakkonen alkaa.. hetken viihtyy telkkaria katsoen, ja vähän muuta touhuttuaan taas uuden hetken :) miten muut, oletteko antaneet katsoa telkkaria? Meillä kyllä on välillä tietokonekin yhteiskäytössä *nolona tunnustaa* niin että poika istuu vieressä tuolilla lastenlauluja kuunnellen ja vauva on tyynyn päällä tissillä ja minä makselen laskuja ja välillä " ihan pikaiseen surffasen jossain vauva-lehden sivuilla" ... :)



Kirjotelkaahan lisää, kiva kuulla ihmisistä joilla niin samanlainen arki kun itsellä.



Helmi

Niin, moi vaan kaikille ja erityisesti Annelle! Mukava kuulla susta pitkästä aikaa! Toivottavasti voit paremmin jo kun keväällä.



Meillä on tosiaan kaksi poikaa, 1,5 vuoden ikäerolla, nuorempi tulee elokuussa puoli vuotta, vanhempi kaksi. Meillä on kans ollut melkonen show täällä viimeset viis kuukautta, onneksi miehellä on nyt ollut lomaa ja ne isyyslomatkin tuossa keväällä autto. Meilläkin esikoinen on nyt tottunut jo siihen ettei ole ainut lapsi, ja tykkää kovasti pikkuveljestään. Turhan rajuja on vaan ne meidänki taaperon halit ja kun kuopus on herkkä poika niin itkuhan siitä aika usein tulee. Onneksi pojat alkaa koon puolesta lähestyä toisiaan kovaa vauhtia, pystyy sitten kuopuskin vähän pistämään hanttiin. Vaatteita niillä on jo yhteisiä joitain 74 tai 80 -kokoisia. Tänäänhän tuo kuopus otti jo esikoista tukasta kiinni niin, että kerrankin äiti sai olla esikoista auttamassa.



Mitenkäs teidän muiden yöt sujuu? Meidän kuopus on kova yösyöppö ja edelleen mennään 1-2 tunnin pätkissä yöt. Minä alan olla jo melkonen panda kun en oo puoleen vuoteen nukkunu ku kahesti neljän tunnin yhtäsoittosen pätkän. Tänään mieskin jo sanoi että eiköhän nyt aleta sitten tekemään jo jotain asialle. Siihen taidan uskoa, kun mies ei kyllä yleensä hötkyile missään asiassa, päin vastoin. Pitää varmaan ottaa niitä pottuja jo ruokalistalle. Meillähän on menty tähän asti täysimetyksellä. Aaro-poika on saanut elämänsä aikana maistaa vaan äidinmaitoa, jekovitiä, antibioottia (korvatulehdus 3-viikkoisena) ja sen yhden syreenin lehden, minkä se onnistu laittamaan pihalla suuhunsa mun huomaamatta. Miten teillä muilla? Joko on soseet kuvioissa ja miten on mennyt? Annoin tänään pojan imeskellä vähän banaanin kulmaa ja kaksi käsin se piti siitä kiinni etten ottais pois. Se on jo pitkään seurannu tosi tarkkaan meidän muiden syömisiä ja suuta se aukoo ku linnunpoikanen. En oo silti uskonu että se nälkänen ois kun se on niin pullukka. Molemmat käyrät menee reilusti keskitasoa ylempänä. No, täytyy nyt tosiaan iskeä kiinni tilaisuuteen kun poika on itse selkeesti kiinnostunut.



Esikoinen on ollut kovassa uhmassa nyt pari kuukautta. En tiedä miten paljon siitä on sisaruskateutta ja äiti-ikävää, mutta niihin aikoihin ne kamalat raivarit ja kiukuttelut alkoi kun Aaro syntyi. Meillä on muutenkin erittäin temperamenttinen, kovatahtoinen ja isoääninen taapero. Nyt on ehkä vähän helpottanut sekin, no, päivittäin vaihtelee kyllä aika paljon. Jonkin verran on nyt alkanut kelaamaan semmosia asioita että ' äiti suuttuu, Eikko tumma (Veikko tuhma)' ja ' ei saa ottaa sitä-ja-tätä' jne. Jotain kehitystä siis on huomattavissa! Miten teillä muilla esikoiset on suhtautunu vauvaan? Onko kellään esikoinen päivähoidossa? Me ollaan vähän mietitty että olisikohan se hyväksi Veikolle. Se on ihan kamalan kova menemään, erittäin sosiaalinen ja aktiivinen poika. Ois kiva tarjota sille vähän enemmän puuhaa kun mitä täällä kotona on. Toinen syy on se, että tää melkein 2-v taapero ei osaa vielä syödä nätisti, vaan nakkelee ruokaa, kaataa maitoo jne. ihan tahalleen ja luulee että se on hauskaa. Jotenki tuntuu että me ei saada sitä ikinä menemään sille läpi vaikka on vuosi yritetty että niin ei ole tapana tehdä. Toiset sanoo että päiväkodissa ne oppii sen päivässä. Pottahommatki meillä on ihan samassa ku vuosi sitte. Satunnaisen kakan se sinne tekee, jos onnistuu oikeeseen aikaan istuttamaan. Isin kesäloman, viimeset 4 viikkoa se oli ilman vaippaa, ja eilen ku kysyin, että mihin Veikko tekee pissan, ni näytti lattiaa edessään ja sano että ' tuohon' . hohhoijjaa. Lasten sängyssä yritettiin nukuttaa aikamme, mutta ei siitäkään sitten tullut mitään, vaan poika palautettiin pinnikseen. Jotenki tuntuu joskus että jos se näkis vähän enemmän sitä miten muut lapset toimii vastaavissa tilanteissa niin nää jutut vois olla helpompia täällä kotona opettaa. Veikkohan repii kaiken pöydiltä ja purkaa kassit jne. Mitään ei voi jättää sen sormien ulottuville. Se on vaan sellanen mahoton menijä ja älämölö.



Jahas, jospa tässä ois tälle illalle. Ois tosiaan kiva kuulla teidän muiden arjesta. Madu, oletko sinä jo linjoilla? Eviesteri, miten teillä meni se vaipattomuus?



Vilja

6 vkoa vanha vauva sylissä naputtelen toisella kädellä...

esikoinen 1v 5 kk nukahti puoli tuntia sitten yöunille. iskä on reissussa, joten surffailen netissä aikani kuluksi.



rohkaisuksi sinulle, joka saat syksyllä vaavin (nikkiä en muista): älä etukäteen murehdi turhia, mutta valmistautua voi silti tilanteeseen monin tavoin. itselläni oli tilanne sellainen, että esikoinen oli hoidossa päivisin vielä kuukauden vauvan syntymän jälkeen. sain itse levätä ja toipua synnytyksestä ja tutustua vauvaan. mies oli sitten iltaisin apuna. kuukauden jälkeen mies jäi sitten isyyslomalle ja ollaankin nautittu kesästä ja reissattu paljon. olen todela nauttinut tästä ajasta, kun jaksamista ei ole viety aivan äärimmilleen...



vauva kaipaa tisua...

no ni! saatiin pojulle tissi suuhun.



lisäisin viä tuohon edelliseen, että vauva ollut myös tyytyväinen tapaus. nukkuu vielä paljon, yötkin nukutaan ja syödään noin 3 tunnin välein. sekin vaikuttaa pajon jaksamiseen. ja myös se, että ukkokulta on sisäistänyt, että lapset on yhteinen " projekti" ... ;)



meillä on myös molemat ipanat on poikia (jollkin muulla oli myös). odottele innolla (ja kauhulla) millaisia leikkikavereita heistä tulee. kysyisinkin teiltä joiden lapset jo vanhempia, että kuinka aikaisin niistä alko olla toisille seuraa?

viljaalle: meillä esikoisella on pph-paikka. kesän on kotona mutta elokuussa menee taas hoitoon. luultavasti en raaski joka päivä viedä... miehellä on hyvin vastuullinen työ ja syksy on kiireistä aikaa. joutuu oleen öitäkin pois kotoa. lisäksi meillä on tänä kesänä aloitettu ot-rakennusprojekti... eli täyshulluja olemme!!! ;) Kyllä välillä mietityttää miten arki rupee syksyllä sujumaan...

esikoinen on meilläkin hyvin touhukas ja seurallinen tapaus. kaikki poikamaiset jutut kiinnostavat: pelit, pallot, autot ja mopot ym. moottorivehkeet. tykkää kovasti olla hoidossa, jossa on neljä muuta leikkikaveria. syö mielellään myös itse, mutta sotkuamistahan se vielä on. juo mukista, mutta huteraa on sekin... pottailua ollaan nyt kesälomalla kokeiltu ja tänään teki isot kakit pottaan, ekaa kerta!



kiva kun on muitakin, joiden arki pyörii samoissa merkeissä!

Saanen minäkin liittyä joukkoon, vaikka meillekin on toinen vasta syntymässä elokuun lopulla(toivottavasti). Ikäeroa lapsille tulee 1v2kk.



Varmasti tulee monta hetkeä myös tänne, jollon apua/vinkkejä kaivataan:)

Meitähän on täällä paljon! Kiva :)



Kumma juttu miten sitä unohtaakin nopeasti vauvan valvotukset sun muut, vaikka viime kerrasta ei ole kun alle 1,5vuotta, olin jo täysin unohtanut :) nyt palailee mieleen pätkittäin että näinhän se meni tuon esikoisenkin kanssa..



Mies sanoi että olin yöllä etsinyt vauvaa peittojen sisältä: " täällä on joku" olin kuiskinut ilmeisesti tarkoittaen et jompi kumpi pojista on mein vieressä.. :) vauva olikin, mutta ei siellä peittojen sisällä kuitenkaan.



Miten te muut muuten nukutte, kaikki erillään vai samassa sängyssä? Meillä esikoinen nukkuu omassa huoneessa ja vauva nyt ainakin toistaiseksi meidän sängyssä kun yöllä ei tee mieli nousta imettämään. On niin helppoa iskeä tissi vaan suuhun ja kaikkien unet jatkuvat :) Lainasin ystävältä pinnasängyn kun vielä on pinnis esikolla käytössä eikä viitsitty ostaa noin puolta vuotta varten,eikä vauva ole nukkunut siinä KERTAAKAAN. Vaunuissa vaan tai meidän sängyllä. Päivällä vauva nukkuu melkein kaikki unensa vaunuissa (sisällä), vaatii paljon heiluttamista eikä onneksi häiriinny äänistä, joten pystyn leikkimään ja touhuamaan isomman kanssa jalalla vaunuja heijaten.. *samalla opettaen herran siihen että liike kuuluu nukkumiseen; tämä vielä kostautuu*



NYT KAHVILLE! ! ! Päivän paras hetki :)



Helmi

Meillä on itseasiassa ei taida " virallista" vauvaa enää ollakaan, kun nuorimmainen täytti vuoden pari viikkoa sitten. Isosisko on 2v3kk uhmaikäinen tapaus.

Tytöillä on siis ikäeroa 1v3kk. Minulle toitotettiin, että eka vuosi se on rankka, mutta minusta se alku ei itseasiassa tuntunut ainakaan kovin rankalta. Voi toki johtua siitä, että nuorimmainen oli ns. helppo vauva, nukkui ja söi hyvin.

Rankin vaihe mielestäni oli nyt keväällä, kun esikoisella alkoi hyvin vahva uhma ja nuoremmalla eroahdistus. Toista pitää komentaa ja rajata, ettei ole koko huusholli hajalla ja toinen roikkuu lähkeessa, kun äiti ei mielellään saanut hävitä 10 cm kauemmaksi. Sitten piti sylitellä, rauhotella ja sovitella uhmakohtusten jälkeen ja taas toinen roikkuulahkeessa ja huutaa, kun haluaa myös syliin. Samoihin aikoihin pikkusisko hoksasi, että isosiskon leikit on paaaaljon kivempiä kuin omat, että mennäämpäs mukaan ja arvaatte varmaan mitä siitä seurasi...

Elikkäs pienemmän vauva aika meni minusta mukavasti, sitten tuli tämä edellämainittu ei niin mukava vaihe ja nyt ehkä ollaan menossa hiukka parempaan suuntaan. Nuorempi lähti kävelemään ja maailma avartui, antaa jo vanhemman leikkiä jonkunverran rauhassa ja leikkivät jonkun verran jo keskenäänkin (silloin äiti katselee nurkan takana tippa silmässä :) ). Nyt alkaa tulla sitten jonkin sortin tappeluvaihe myös kuvioihin, kun pikkusisko ei enää niin hevillä alistukaan ja mätkii takaisin. Olepa siinä erotuomarina ja koita jaella " rangaistuksia" tasapuolisesti, ettei vanhemmalle tule se tunne, että aina häntä vaan komennetaan.



Päiväunet he nukkuu samaan aikaan ja elokuun lopulla kun muutamme niin tytöt siirtyvät omaan yhteiseen huoneeseen. Mielenkiinnolla odotellaan:)



Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin ikionnellinen, kun tytöt ovat syntyneet niin lähekkäin. Heidän tiivis keskinäinen side näkyy jo nyt.

Tälläisiä mietteitä tältä suunnalta.



Mia ja tytöt

Luin mielenkiinnolla tätä ketjua, kun meille on tulossa talvella toinen lapsi ja esikoinen sillon noin vuosi ja 7 kk. Nyt jo pyörii mielessä tuhat asiaa liityen kahden lapsen kanssa arkeen. Mulla on nyt jo tän raskauden kanssa aika väsynyt olo, kauhulla odotan syksyä ja loskakelejä sekä talven kaikkea pukemista ja riisumista... Onneksi meidä esikoinen (nyt siis 1v1kk) osaa jo kävellä, hänet voi pukea seisaaltaanja vaihtaa vaipan seisaaltaan, samoin osaa jo kiivetä portaat yläkertaan itse. Mutta silti, mulla on vaan kaks kättä! :-P



Mites teillä, miten kuljette kahden kanssa? Kasostenrattaat vai miten? Meillä on suht uudet kuitenkin noi yhdistelmävaunut/rattaat, mahdettaisko jotenkin pärjätä niillä..? Kantoliinan kanssa... ?



Lounis

Moi



Meillä lapsilla ikäeroa 1v3kk, ja helpompaa on kuin olisin ikinä kuvitellut. Nyt kun vauva on jo puolivuotias alkaa jopa olla vauvakuumetta taas ;-)

Paljon en kyllä netissä ehdi päivittäin olemaan, mutta mukana seuraan keskustelua jos vain ehdin.



Tsemppiä kaikille



Pave

Helou kaikille!



Kiva pino! Pakko tulla mukaan!



Meillä on kaksi tyttöä, 5.5kk ja 1v7kk. Ikäeroa siis vajaay 1v2kk... Mie tosiaan raskausaikana pelkäsin aika lailla, että millasta tulee olemaan. Mutta jonkinlainen helpotus tää onkin ollut; meillä on mennyt tosi kivasti. (Lukuunottamatta kahta ihan ensimmäistä viikkoa, kun esikoinen oli sairaan mustasukkanen vauvasta; kirkui ja repi vaan... Mutta ymmärrettäväähän tuo oli, kun toinen lapsi valloitti talon...)



Nuorempi on ollut aivan ihanne lapsi, niin oli kyllä esikoinenkin vauva-aikanaan. Kuopus nukkui ekan yön heräämättä 6viikkoa vanhana! Siitä lähtien onkin nukkunut yöt tosi hyvin, ehkä kerran viikossa herää yhtenä yönä syömään kerran, muuten nukkuu kuin tukki. Meillä syödään soseita jo hyvällä vauhdilla. Äitiinsä on tullut, kaikki uppuaa ja hyvin. Ryömimistä opettelee innokkaasti, tosin tällä hetkellä menee rapu tyylillä taaksepäin... Se ehkä pelottaakin, kun kuopus oppii ryömimään vauhdilla niin sitten saakin olla jo silmät selässäkin vaikka ne pitäisi kai olla jo nytkin siellä...



Esikoinen on tosi omatoiminen, on syönyt ruokansa itse alle vuotiaasta asti. Osaa pukea useita vaatteita ja pottailee ahkerasti. Vauvalle vie ahkerasti leluja esittää muita temppuja, että saa toisen kikattamaan, aika suloista!



Ainut tosi ongelma mikä meillä on ollut, oli esikoisen yönukkuminen vauvan saapuessa taloon. Alkoi oikein kunnon ruljanssi, saattoi välillä herätä tunninkin välein kirkumaan... Eli vauva nukkui, vanhempi tyttö ei... Nyt vasta kuukauden sisällä asia on korjaantunut, jee, saa tämäkin äiti vihdoin nukkua kunnon yöunia! Iltaunille nykyään molemmat käyvät kahdeksan maissa, niin jää itselle aikaa touhuta omia juttuja.



Tälläistä meillä.



taavi ja tyttöiset

Heippa,

Esikoisen yrityksen- ja odotuksen aikana (toissakesä ja -talvi) palstailin eri osastoilla aktiivisesti, mutta sittemmin on jäänyt. Ihana tyttäremme on nyt 1,3-vuotias ja pikkupikkuprinsessan laskettu aika viikon päästä.

Paljon oma jaksaminen on pyörinyt päässä ja keskusteluttanut, hoitojärjestelytkin on aika massiiviset, puistotätiä ja hoitajaa ja kodinhoitopalveluita. Sukulaiset asuu kaukana ja laskin, että investoin ekat kuukaudet ihan omaan jaksamiseeni, jos näyttää, ettei arki olekaan niin " pahaa" kuin pelkäsin, löysätään vähän noissa järjestelyissä.

No...jaksaminen mietityttää myös lähestyvän synnytyksen osalta...taaperon kanssa loppuraskaus ON ollut aika raskas kun pitäis olla kokoajan leikkimässä, vaihtamassa ja syöttmässä vaikkei taipuis enää kuin kyljeltä toiselle sängyssä eikä jalatkaan enää oikein kanna. Onneks isi on hoitanut nyt vikan kuukauden ajan hommaansa oikein mallikkaasti.

No, pinoudun ehkä seuraavan kerran kun meillä tosiaan mennään vauva+taapero -kokoonpanolla...huh-huh! :)

kärräsin pojat aamulla puistoon kun saatiin eilen kaksostenrattaat, pitihän niitä heti testata.. Liinassa meillä ei vauva viihdy, joten nuo tuplat oli ihan ehdoton hankinta jos haluan edes kauppaan päästä päivällä.



Vaavi-parka on ollut aamun kovin itkuinen, heräsi jo 4aikaan aamuyöstä kähnäämään.. Kuudelta sit nousin kun en enää jaksanut yrittää olla muka häiriintymättä. Seiskalta nousi esikoinen, ja alkaakin olla jo ihan sippi. Turha varmaan edes mainita että muakin väsyttäis, tuli illalla vielä valvottua (omaa tyhmyyttä kylläkin). MUTTA MUTTA.. tiskivuori kutsuu, pyykit pitäis laittaa pyörimään ja sitten raivata niille kuivaustilaakin, lelut lojuu pitkin kämppää..elikkäs mun päikkärit taitaa jäädä väliin. :( Olen ruvennut tekemään ruuan iltaisin miehen ollessa kotona, niin on se edes valmiina päiväksi.



Onneksi on jo torstai (LOST-PÄIVÄ!) ja huomenna alkaa virallisesti viikonloppu! =) (=



Helmi

Meillä on myös vauva masussa ja poika, ikäeroa tulee n. 1v-1v1kk korkeintaan.



Minua ei juuri huolestuta että miten tullaan pärjäämään, siinä suhteessa taidan olla hiukan outo :)

Pärjäähän moni kaksosten ja kolmostenkin kanssa, miksei sitten kahden kanssa joista toinen kuitenkin jo osaa kävellä, nousta rappuja, juoda itse pullosta ja syödä sormin kaikkea mahdollista.



Ainoa asia mikä nyt mietityttää on se, ehditäänkö muuttaa ennen vauvan syntymää (la. on lokakuun 1. päivä).

Odotetaan siis että joku ostaa meidän kämpän, uusi olisi jo katsottuna. Pitäkää meille peukkuja että ehditään :)

tulen laittamaan. Meillä on pian tuo vauvakin (2 viikon päästä täyttää vuoden) jo taapero, mutta mielenkiinnolla luin viestiketjua. Sitä vaan aina ihmettelen, kun kaikki toitottavat, että alkuvaihe on se rankin, kun minusta ihan nää viime viikot ovat olleet tosi rankkoja, kun vauva ei ole enää se helppo pikkuvauva, joka vaan makaa lattialla, vaan liikkuu ja sotkee esikoisen leikit, repii häntä hiuksista jne. Kaikki ovat sanoneet, että pian ne alkavat leikkiä yhdessä, mutta edelleenkin ihmettelen sitä, miten muka 1-vuotiaan leikkitaidot riittävät kenenkään kanssa leikkimiseen. Onhan noilla lapsilla joskus yhteistä riehumisleikkiä, mutta kyllä se on kaukana siitä, mitä minä yhteisellä leikillä ajattelen. Meillä lapset tällä hetkellä kyllä enemmän tappelevat kuin leikkivät yhdessä.



Tsemppiä kaikille ja sen sanon, että vauvavuosi toisen kanssa menee äärettömän nopeasti!

kun tähän lisätään vielä oman talon rakennusprojekti ja miehen työ, jossa väh. 10 yötä kuusta yöpyy muualla ja työajat tosi pitkiä (15-25 t). Raksaprojektin aikana ovat molemmat syntyneet eli nyt lapset 5kk ja 1v 10 kk. Kun ei lapsia ruvennut kuulumaan pitkän tosiyrittämisen jälkeen, niin päätimme ensin rakentaa sen talon ja kuinkas kävikään..tulin melkeen heti raskaaksi ja siihen perään vielä toinen. Nyt asumme vähän vielä remppaa vaille olevassa talossa ja pikkuhiljaa kai alkaa helpottamaan. Taaperolla aikanaan rankka koliikki ja muutenkin erittäin herkkäuninen , tempperamenttinen ja vaikeahko pakkaus. Vauva taasen onneksemme on helppo vauveli, sillä parisuhde on ollut tässä kaiken keskellä aikas kovilla. Äitinä kyllä koen päivittäin syyllisyyttä siitä ettei sylini riitä aina molemmille ja siitä kun hermot meinaa mennä vilkkaan taaperon kanssa. No mutta kyllä tämä tästä, miehen kesäloma alkoi ja minun kanssa, kun voi kerrankin hänkin osallistua tähän arjen pyörittämiseen edes hiukka enemmän kuin tässä raksa-aikana on pystynyt osallistumaan...