vauva+taapero

Oli ihan pakko osallistua tähän pinoon. Meillä " vauvat" nyt jo 11 kk ja esikoinen 2v4kk, eli vauvat kaksoset ja kaikki kolme poikia. Haipakkaa on ollut, mutta hengissä selvitty!

Teille jotka vielä huolehditte tulevasta, niin kyllä te pärjäätte:-) Kahdella kädellä tekee nimittäin paljon, kolmansia olen kyllä itse kaivannut. Käyttäkää rintareppua tai liinaa apuna, jos pitää sylissä vauvaa pitää ja myöhemmin ulkona liikkuessa rinkka on ihan ehdoton! Ja antakaa esikoisen " auttaa" vauvan hoidossa niin paljon kuin mahdollista.

Niin, kun menin reteesti ilmottamaan, että minä ainakin ehdin kirjoittamaan, niin enpä tietysti ole nyt just ehtinyt. Meidän kuopuksella (5kk) oli vaikea univaihe, heräili öisin n. 8 kertaa eikä mikään muu kuin tissi auttanut. Aaro-poika on kyllä muuten ollut kohtuuhyvä nukkuja, mutta nyt tuli ihan selkeesti joku vaihe, että se unen pää ei enää yhtäkkiä löytynytkään. Uudet taidot varmaan valvottaa ja ehkä se tulee tuossa iässä se ensimmäinen ymmärrys siitä, että en olekaan yhtä tuon äidin kanssa, vaan äiti on ihan erillinen olento. Öisinhän meillä on aina syöty useita kertoja, mutta ei nyt sentään kuitenkaan tunnin välein. Meillä tuli onneksi tuohon sopivasti 5kk-neuvola ja terveydenhoitaja katsoi ilmeisesti että äiti on nyt ihan liian väsynyt ja määräsi että poikaa hoitaa seuraavat kaksi yötä sitten isi, ja äiti nukkuu korvatulpat korvissa sohvalla. Näin on nyt yksi yö menty ja tuntuu kyllä mahtavalle kun on saanut edes vähän nukkua. Meillähän on tässä puolen vuoden sisällä sairasteltu korvatulehduksetkin, Aarolle se tuli kolmen viikon ikäisenä, vaikka kätilöt vannoivat ettei vastasyntynyt sitä saa kun olin sillon synnytyksen aikaan tosi pahassa flunssassa kuukauden päivät. Toisinpa silti kävi. No, viime yö oli mennyt siis tosi hyvin, Aaro oli syönyt vaan kerran, pumppasin jääkaappiin evästä. Ei oo varmaan ennen ollu ku 2 yötä että ois yhdellä syötöllä selvitty. Oisko sitten johtunu siitä ettei äiti tuoksunu siinä vieressä...?



Nunnun: Mulle on jääny mieleen se raskausaika aika seesteisenä. Me vaan olla möllöteltiin sydäntalvella kotosalla (varsinkin kun olin siinä pahassa flunssassa) ja puuhattiin kaikenlaista rauhallista esikoisen kanssa. Ennemminkin oon ollu aika hermo tiukalla nyt kun on saanut niin vähän unta ja pelottaa kai jollain alitajuisella tasolla että vauvalle sattuu jotain kun tuo esikoinen on niin nopea liikkeissään, raju halija ja pusija, eikä oikein ymmärrä vielä mistään mitään. Yhen tutun taapero oli pistänyt sormella vauvan silmän sisään (ihan niinku lapset tekee monesti nukeille) ja siitä ei kai ole varmaa saadaanko sitä silmää pelastettua. Olis ihan kamala jos jotain tuommosta tapahtuis, varsinkin kun ajattelee, että miten sen selittäis sitten sille esikoiselle joskus että sinä sen teit. Huh huh. Mutta siis, tuo raskausaika on niin ' tapauskohtanen' , mulla ainaki molemmat raskaudet oli ihan erilaiset, lukuunottamatta sitä, että molemmilla kerroilla oli kyllä todella valtava maha pienellä ihmisellä, mutta vaivat oli ihan erilaiset. Ylipäätään muistelen, että olin esikoista odottaessa paljon pinna tiukemmalla kuin tätä kakkosta odottaessa.



Niille, jotka odottavat vielä kakkosta, minä sanoisin neuvoksi, että yrittäkää saada apuja ekalle kuukaudelle sen verran, että ehdit tutustua uuteen vauvaan oikein kunnolla. (Ihan niinku Ajattarkin kirjoitti.) Se helpottaa arkea ihan mielettömästi. Kun olet yksin lasten kanssa, ei sitä vauvaa kertakaikkiaan ehdi lukea niin tarkkaan kuin jos olisit sen kanssa kahden.



Ajattar: Kysyit, että millon lapsista alkaa olla seuraa toisilleen. Meillä on nyt pojat pariin otteeseen viihtyny hetken kahdestaan, ne on siis 5 kk ja 1v11kk. Nuorempi ei oo kehittyny mitenkään erityisen nopeesti motorisissa taidoissa, kun on semmonen rauhallinen tarkkailija, mutta silti taapero, joka on erittäin vilkas, tykkää esitellä autojaan vauvalle ja yrittää kovasti asetella niitä vauvan käteen, mistä ne tietysti aina tippuu. Yhtään niitä ei voi jättää ilman vahtimista, mutta on kiva kattoo kun ne on kiinnostuneita toisistaan. Vauvahan on ihan älyttömän kiinnostunu isoveikan puuhista.



Helmiäinen: kysyit nukkumisjärjestelyistä. Meillä esikoinen nukkuu omassa huoneessa. Oli puolivuotias kun muutettiin isompaan asuntoon ja alkoi muuttopäivästä lähtien nukkumaan täysiä öitä ja simahtamaan viidessä minuutissa illalla, kun pääsi omaan rauhaan. Levoton poika, ei osaa rauhottua jos huoneessa on muita. Saa nähdä miten käy kun siirretään kuopus sinne varmaan tuossa kuukauden päästä. Kuopus on nukkunut meidän parisängyn vieressä ensin riippukehdossa ja sitten pinnasängyssä. Aamuyöt melkeinpä mun tissillä kun en oo jaksanu nostaa enää ännännettä kertaa takas omaan sänkyyn. Nyt yritetään sitten vähentää näitä yösyöntejä. Aaron kanssa olis melkein voinu ottaa sen perhepetikuvion, mutta kun tuo esikoinen ei pysty nukkumaan meidän kanssa (on yritetty), ajattelin, että sille tulee turhaan lisää sisaruskateutta. Nyt tuntuu, että homma pyörii meillä ihan hyvin näin. Meillä on kaks pinnistä (sattumalta päätynyt meille molemmat ihan ilmaseksi), joten pojat voi varmaan nukkua pian samassa huoneessa kun Aaro pääsee noista yösyönneistä. Sammuvat molemmat samoihin aikoihin (20) illalla. Päivällä esikoinen nukkuu sängyssä, kuopus ulkona vaunuissa (helteillä sisällä). Nukkuvat päikkärit yhtäaikaa. Sain täältä keskustelupalstalta hyvän vinkin päivärytmiksi, meillä vauva nukutetaan klo 9, 12 ja 17, vähän tietysti riippuen heräämisajoista. Esikoinen menee päikkäreille klo 12. Se testaili tuossa vauvan syntymän jälkeen pitkän aikaa että annettaisko jättää päikkärit pois ja oli melkosta taistelua jonkin aikaa, mutta nyt on taas uni maittanu. Tää rytmi on toiminu meillä tosi hyvin, vauva tuntuu saavan just sopivasti unta näin. Aamusin ja iltasin nukkuu lyhyet unet ja päivällä pitkät. Minäkin saan vähän hengähtää.



Lounatoivo: meillä on kaksostenrattaat, Brion Syskonclassicit, ja on ollu tosi hyvät. Me käydään aika paljo metsässä lasten kanssa ja sillon käytetään liinaa ja rinkkaa. Aion kyllä vielä hommata matkarattaatki (ehkä). On tässä sen verran hässäkkää päivisin, että on kiva, jos on mahd. paljon hyviä varusteita. Nettikirppikseltä ostellaan ja siellä myydään eteenpäin. Ollaan esim. saatu kantovälineitä 2 liinaa, reppu ja rinkka samaan hintaan ku mitä yks liina maksaa uutena. Aaro nukku vauvana melkeinpä kaikki päiväunet trikooliinassa.



Pave: Nimimerkin mukaan olet mies..? Kiva jos joku isikin osallistuu keskusteluun! Ihana saada vähän toisenlaistakin perspektiiviä! Me äidit ollaan joskus niin pilkunviilaajia. Itse ainakin saan joskus mieheltä just sopivia herätyskommentteja kun huolehdin ihan kamalasti kaikesta. Meillä on tavallisia sellaset keskustelut kuin:

minä: " Entä jos alkaa satamaan ja vauva nukkuu ulkona?"

mies: " Niin, mutta entä jos EI ala satamaan?" :)



Kamala, mikä romaani tästä tulee kun yritän kaikkeen kommentoida... Sen sanon vielä, että ...



Mimosa: minustakin kaikista raskainta on syyllisyys siitä, ettei ehdi olla molempien kanssa niin paljon kun haluaisi. Meidän taapero kyllä leikkii itekseen sillon ku isi on kotona, mutta kun ollaan kolmistaan, pitäisi se äidin huomio saada koko ajan. Ja vauvakin vaatii seurustelua, muuten ei nukuta yöllä.



Huh huh, nyt kyllä saa riittää tämä sepostus. Onneksi on vilkkaat sormet ja joku fiksu on keksiny kymmensormijärjestelmän. :)



Mukavaa viikonloppua vaavi&taavi -perheisiin! :)



Vilja, Aaro ja Veikko, sekä isi + koiracockeri

Huonosti nukuttu yö takana, vauvaparka valitteli aamuyöstä masuaan.. olen ihan ihmeissäni tämän kanssa; ei viihdy kun liikkuvissa vaunuissa (nukkuen) tai valveillaan sylissä ja siinäkin on tosi tarkkaa missä asennossa hän haluaa olla..



Lisäksi mulla on kamala suihutissi-ilmiö jonka vuoksi vauva varmaan onkin ilmavaivainen.. on ollut kyllä niiiiin lähellä ettenkö ole tarttunut pulloon, mutta viime tipassa aina päätän että yritän vielä, kun esikoisen imettäminen (tai sen epäonnistuminen) on vieläkin mulle arka paikka. Eilen jo meinasin jättää molemmat isin hoitoon ja lähteä lätkimään, siinähän olisivat pulloa harjotelleet.. hajottaa nyt tämä arki ihan kamalasti. Onneksi esikoinen lähti isin kanssa mummolaan, siinä mielessä saa vähän levähtää. Nyt vihdoin tuntuisi vauvakin nukahtaneen sikeään uneen. Huoh. Meillä on lisäksi miehen kanssa ollut riita päällä eilisestä asti, mykkäkoulua pidetään :(



Missäköhän vaiheessa alkaa jonkinlaista rytmiä kehittyä..? Vai vastako kiinteiden myötä sit _*TOIVOTTAVASTI*_ puolivuotiaana?



Nyt voisi fiksuna tyttönä heittää pitkälleen kun vauvakin nukkuu..



Helmi

eli vauvan laskettuun aikaan n. puolitoista kuukautta ja esikoinen nyt 1v7kk. Minuakin kiinnostaisi tietää muiden nukkumajärjestelyistä, sillä se on asia josta nyt revin harmaita hiuksia, valvon stressaantuneena yöllä jne.



Meillä oli hyvä aikomus siirtää esikoinen ajoissa omaan huoneeseensa uuteen lastensänkyyn, pois pinnis-sivuvaunusta että selviäisimme nukkumaanmenohässäkästä vauvan tultua ja esikoinen saisi paremmat unet omassa rauhassaan. Hän oppi keväällä nukahtamaan itsekseen sänkyynsä mutta noin kuukausi sitten alkoi tulla pois sängystä heti kun hänet jätti sinne yksin. Heti siis kun oppi kävelemään unipussi päällä :-/



Sattuneista syistä uuden sängyn laitto toiseen huoneeseen on lykästynyt - osin siksi, että olen itse ollut aika toimintakyvytön suppareista johtuen ja mies on saanut pyöritellä huushollia muutaman viikon lähes yksinään. Enivei, alkaa tuntua jo siltä että esikoiselle tulee olemaan liian rankkaa vaihtaa huonetta enää nyt (olenkohan oikeassa?), ja toisaalta hän on alkanut vaatia jonkun nukuttamaan itseään. Nukutus saattaa kestää lähes pari tuntia johon sisältyy sadun lukua, sängystä nousemista lukuisia kertoja, valitusta pissihädästä, vaipanvaihtoa, vaatimusta tulla vanhempien sänkyyn, hurjia kiukkukohtauksia jne jne. Alan olla aivan hermoraunio ja varma siitä, että kohta laitetaan taapero matkasänkyyn jossa on korkeat laidat omaan huoneeseensa ja pakotetaan " kovimman kautta" eli huudattamalla nukahtamaan yksinään :(.



Onko teillä muilla minkälaiset kokemukset näistä asioista? Entä onko mahdoton yhtälö pitää vauva ja taapero molemmat vanhempien huoneessa nukkumassa?



kyselee syysnasu jonka mielessä kaikki muu on varmaan lastenleikkiä tähän nukutusrumbaan verrattuna.

Mikä on ollut ihan rankinta?



Entä te joilla on ollut rankkaa, laittaako mies tikkua ristiin, onko lasten kanssa, heräileekö yöllä jne?

Jos mies tekee paljon niin onko silti rankkaa?



Kiitos jos te vastailette joilla on jo kaksi kullannuppua :)

Meillä kyllä mies tekee onneksi todella paljon. Hoitaa viikonloppuisin esikoisen miltei täysin yksin (minä oikein riennän vaihtamaan kakkavaipan jos vauva nukkuu että tuo ihana oma-aloitteisuus säilyisi) eikä minun tosiaan tarvitse pyytääkään itsestäänselvyyksiä (vaipanvaihdot, syömiset, nukkumaan laittamiset). Olisin kyllä ihan hukassa ilman osallistuvaa miestä. Meillä ei oikein " kiireisiltä" (?) isovanhemmilta apua heltiä -tosin käyvät molemmat töissä-, ja toiset asuvat 200km päässä,eikä lastenhoitoapua muutenkaan lähipiiristä saa.



Kotitöitä mies tekee jos pyydän tai vihjaan, ja esim. pyykit saattaa laittaa kuivumaan ihan itse pyytämättä jos vaan huomaa.



Rankkaa tämä alku ainakin tuntuu olevan kaiken kaikkiaan, mutta onneksi vauvakin osaa yllättää. Tänä iltana ei itkun itkua eikä raivoamista rinnalla, ja nyt jo molemmat pojat uinuvat. :)



Helmi

yöheräilyistä..

Mies menee automaattisesti esikoisen luo yöllä jos tarvii, ja jos yö tuntuu rauhattomalle ottaa kiltisti tyynyn ja peiton kainaloon ja menee patjalle nukkumaan herran viereen =)



Vauvan kanssa ei heräile, koska imetän ja isken vaan vauvalle tissin suuhun kun herää.. ja yöllä ei minun mielestä tarvitse vaihtaa edes vaippaa ellei nyt lahkeesta tai selästä tursua.

Pääsinpä pii-iitkästä aikaa koneen ääreen, ja täällähän oli mukava pino odottamassa! Kirjoittelinkin tuossa alkukesästä taapero 2004 & vauva 2006- pinkkaan, mutta kesän tullessa toden teolla jäi nettailukin ihan minimiin.



Eli meillä on tytöt 1v 10kk ja 6kk, ikäeroa siis rahtusen vaille 1v 4kk. Alusta alkaen meillä on mennyt tosi hienosti: isosisko on ollut hurjan innostunut ja reipas ja kuopus puolestaan hyvin helppo ja aurinkoinen tapaus. Toki, eihän kaikki koko ajan ole ollut yhtä päivänpaistetta, mutta pääsääntöisesti, kun ajattelee tätä puolta vuotta taaksepäin, on mielessä lähestulkoon vain aurinkoisia muistoja!



Oikeastaan vasta nyt on alkanut tuntumaan siltä, että onhan tämä välillä raskastakin. Esikoisella nimittäin on alkanut uhmaikä isolla U:lla ja voi sitä huudon ja kiukuttelun määrää... Huoh! " Haluan!" " Haluan!" , " En halua!" , " En halua" .... Joskus päivät on aamusta iltaa yhtä karjumista: yleensä karjunnasta vastaa esikoinen, mutta yhä enenevissä määrin mamakin yhtyy kuoroon huutamaan. Ja kun mama oikein karjahtaa, pelästyy kuopus, ja sitten huudetaan kaikki kolme.... Voi naapuri-parat! ;o)



Joku kyseli nukkumisjärjestelyistä. Meillä homma toimii niin, että esikoinen nukkuu pinnasängyssä omassa huoneessaan ja vauva omassa pinnasängyssään vanhempien makuuhuoneessa. Tosin yön pimeinä tunteina tissitakiainen siirtyy vaivihkaa vanhempiensa viekkuun, kun mama on liian laiska nostamaan nukkuvaa kääröä takaisin omaan punkkaan. Esikoinen nukkuu kiitettävän hyvin, mutta kuopuksella on alkanut ihme yöhuuto. Aamuyöstä tyttö alkaa itkemään, eikä mikään tunnu auttavan. Tyttö on siis ihan unessa, eikä häntä meinaa saada millään herätettyä. Jos herätysoperaatio onnistuu, itku lakkaa ja neito jatkaa makeasti uniaan. Mutta jos häntä ei saa hereille, huuto jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Ihme homma, en tiedä missä mättää. Kokemuksia kenelläkään?



Ihan viime aikoina tytöistä on alkanut olla ihan toden teolla seuraa toisilleen, mikä on ollut ihanaa seurattavaa. Kuopus lähti nimittäin kolme viikkoa sitten ryömimään, joten nyt hän seuraa esikoista kuin hai laivaa ja haluaa ottaa osaa leikkeihin. Ajoittain esikoinenkin ottaa vauvan kivasti mukaan ja jakaa lelujaan auliisti myös sisarelleen. Ja sitten on taas niitä päiviä, ettei Eva-vauva saisi koskea mihinkään ja kamala huuto syntyy, jos Eva nappaa jonkun lelun tutkittavakseen. Mutta siis pääsääntöisesti menee kuitenkin ihan jees ja tytöt kikattelevat keskenään.



Nyt alkaa kuitenkin maman silmäluomia painaa väsymys sen verran, että nukkumatti taitaa viedä voiton! Yritän päästä tähän koneelle taas vähän ahkerammin. Kiva, kun meitä on näin monta, jotka olemme " samassa veneessä" ! Vertaistuki paras tuki!



Öitä!!!!



Madu ja murut 09/04 ja 01/06

ja uudet kujeet...



erehdyin eilen syömään pähkinöitä enkä muistanut että ilmavaivoja tulee vauvalle.. ihmettelin vaan mielessäni miksi ihmeessä meillä ei ole ollut pähkinöitä pitkään aikaan kun ne on mun suuuuurta herkkua - nyt kiemurtelevan pikkuisen oloa olen yrittänyt helpottaa ja hyvin on muistissa miksi ei pähkinöitä..



Isoveli on ollut tosi reipas jo monta päivää.Nappasin päivätutinkin kaappiin ja välillä on kysellyt, lieneeköhän 1v5kk ymmärtänyt kun olen sanonut aina että sitten saa kun menee sänkyyn nukku,aan. Kiltisti on poika kyllä nukkumaan mennytkin ja ennen niin hauska #heitänpä#tutin#lattialle#täältä#pinnasängystä#niin#äiti# tulee#sen#nostamaan#-leikki on jäänyt leikkimättä =)



Aamuherätykset vauvan kans on vähän liian aikaisia mun sisäiselle kellolle.. tänään 04.55 pikkuherra hymyili kovin aurinkoisesti hyvät huomenet :) onneksi ei jaksa kauaa valvoa niin että pääsen takas torkkumaan..



Kivaa viikkoa kaikille!



Helmi

Ilmoittaudun lukevani taustalla juttujanne, meille on tulossa lokavauva, esikoistyttö on silloin 1 v 7 kk. Esikko on menossa päiväkotiin viikon päästä (nyyh!), jotta saisin loppuraskaudesta opiskeltua ja levättyä, sekä sitten tosikon kanssa joskus levättyäkin. Omatunto soimaa päivittäin, mutta toivon ratkaisun olevan oikea. Kunhan arki lähtee sujumaan toisenkin kanssa, niin esikoisen päivähoitoa varmaan vähennetään.



Madu, meillä esikko on Eva, mikäs teidän esikoisen nimi on jos saan udella? =)

josko joku intoutuisi kirjottelemaan kuulumisia kun ei tarvii ettiä pinoa :)

... ja etenkin kysyttävää!

Meillä on kotona pojat, taapero 1v11kk ja vauva 3vk. Ja aivan shokkina on tulleet nämä ekat 3 viikkoa. Myönnettäköön että jo raskauden loppuaika oli tosi rankkaa ja vauvan syntyessä olin valmiiksi tosi väsynyt, mutta en olisi silti uskonut että tällaista on kahden pienen kanssa. Siis en voi sanoa että mitään erityisiä hankaluuksia, mutta sellaista normaalia ja sekin jo tuntuu vaikealta. Vauva esim saattaa imeä lähes putkeen 3-5 tuntia, yöunet on multa jääneet viiteen tuntiin lasten erilaisten unirytmien vuoksi. Taaperolle on iskenyt kamala uhmis ja vauva on... no, sellainen kuin vauvat on ja oikea sylikissa. Miten te olette selvinneet?

Vauvaa haluaisin imettää ja se on ollut alkuperäinen suunnitelma, mutta taapero ei taida ihan itsekseen vielä saada ruokaa kaapista tai hoitaa itseään päikkäreille. Liinassa olen yrittänyt imettää, ei toimi. Apuja on ollut kotona tähän mennessä koko ajan, mutta perjantaina mies lähtee töihin ja sitten jäädään poikien kanssa kolmistaan kotiin. Glup. Tuplarattaat saadaan toivottavasti ensi viikolla, sitten päästäisiin kotoa poiskin joskus.

No, ystävät on lohduttaneet että kyllä se helpottaa kun vauva kasvaa. Eipä tässä kai muu auta kuin odotella ja siihen asti yrittää pärjätä mahdollisimman hyvin.



t. Pöppis ja pojat

Pöppiäinen: mulla oli aivan hirvittävän kauhu päällä kun mies lähti töihin ekan kerran kuopuksen syntymän jälkeen. Olin aivan varma, etten selviä. Niin sitä vaan selviää kuitenki. Yksin ku on lasten kanssa niin pystyy paljon paremmin kontrolloimaan kaikkea ja tulee rutiineita ja keksii hyviä tapoja selviytyä pattitilanteista. Meillä ainakin on aina kaoottisempaa kun isi on kotona, vaikka isi tekeekin vähintään puolet kaikista kotihommista ja hoitaa aina toisen lapsen. Toisella on vaan niin erilaiset tavat tehdä asioita että sitten kaikki on vaan sellasta sulosta sekamelskaa. Meillä esikoinenkin käyttäytyy ihan eri tavalla kun isi ei oo kotona. Isin kanssa riehutaan, mutta jo raskausaikana poitsu tottu siihen ettei äitin kanssa voikaan tehdä mitä sattuu vaan on sääntöjä. Sitten pitää vaan hyväksyä se, ettei repee kahteen paikkaan eikä esikoisen hoidostakaan voi aina tinkiä ja mennä vaan vauvan ehdoilla. Meillä kyllä ekojen kuukausien ajan joskus vauva joutui itkemään lattialla sen aikaa kun pesin kakkapyllyn tai pistin esikoisen sänkyyn. Nykyään se jo osaa odottaa kun asettaa sen niin että näkee mitä tapahtuu. Sekin auttaa kun oppii varomaan niitä aikoja kun lapset on väsyneitä. Ei yritäkään tehdä mitään sillon ku tietää että toinen on väsyny tai nälkänen.

Jahas, isi tuli kotiin. Kirjottelen lisää myöhemmin. Tsemppiä Pöppiäinen, anna itsellesi armoa äläkä vaadi itseltäs että kaiken pitäs mennä ihan nappiin.

Kyllä tuon alun jälkeen helpottaa :-) pojilla ikäeroa 1v3kk

Muistaisin että kun vauva oli 7-8kk niin aloin samaan pojat samaan aikaan päikkäreillekin et sai itsekin olla hetken rauhassa.

meillä myös mies 3-vuoro

Nyt lapset ovatkin jo isoja :-) 1v11kk ja 3v2kk

Itsepalasin lokakuussa töihin 3-vuoroon.

Meillä esikoinen ollut vuoden hoitotädillä 10-13 päivää /kk ja elokuussa kuopuskin aloittaa samassa paikass.( tähän asti hoidettu kotona)

Kerrankin molemmat herrat yhtäaikaa päiväunilla ja meitsi ryntää heti koneelle... Kiva lukea kuulumisianne. Kunpa vaan itsekin ehtisi tänne joskus kirjoittelemaan.



Viljaa: Mulla ihan sama kokemus päivien sujumisesta. Kun mies on päivisin kotona, tekee toisinaan mieli sanoa, että häivyhän jo siitä sinne työpaikalle! :) Tuntuu että rutiinit pyörivät paremmin ja talo pysyy siivossa, kun toinen ei ole siinä tolskaamassa. Sinänsä kummallista... Mutta illat onkin sitten eri juttu. Silloin toiset käsiparit ovat tervetulleita!



Lupicaia: Kyselit mikä on rankinta. Itsekin olen yllättynyt, että ei ainakaan vielä mikään. Johtuneeko sitten omasta asenteesta ja aurinkoisesta kesästä vai mistä lie... Mahdan lukeutua niihin, joilla alku on helppoa. Saa nähdä kunhan vauva kasvaa ja alkaa liikkua, niin silloin saa varmaan päivät juosta ja juosta ;).



Nukkumisjärjestelyistä:

Kaikki nukutaan samassa makkarissa. Esikoinen on herkkäuninen kaveri (vaikkakin on nukahtanut yöunille itse omaan pinnikseen 3-4 kk:n ikäisestä asti) ja meille on ollut yöllä helpompi, kun pinnis on parisängyn vieressä. Nykyään on kyllä jo nukkunut öitä ilman heräilyjä. Vauva nukkuu mun kainalossa. Yöllä vaan tissi suuhun ja unet voi jatkua. Helppoa! Kunhan puolen vuoden päästä muutetaan uuteen kotiin, on ajatuksissa laittaa pojat nukkumaan omaan huoneeseen.



Mies lähtee tänä iltana reissuun ja tulee pe:na. Olen yrittänyt keksiä tekemistä, ettei kuolisi tylsyyteen. Täytynee kyläillä kavereilla molempina päivinä, kun autokin on käytössä. Vinkkinä vaan muillekin, että lähtekää liikkeelle kodin seinien ulkopuolelle, niin työlästä kuin se onkin väsymyksen ja kaiken järjestämisen vuoksi. Mutta se kannattaa!



Pikkuherra huhuilee, joten heissan....