Lue keskustelun säännöt.
Kauan kestää, että tietää toisen olevan "se oikea"?
04.10.2013 |
Voiko sen tietää jo kahden kuukauden jälkeen?
Auttaako, että seurustelee sen kaksi vuotta, eli varmistaa ettär rakastumisvaihe on ohi?
ihmiset eroavat paljon. löytyykö tästä sääntöä, jolla voisi varmistaa tulevaisuutensa?
tutustuin erääseen mieheen kolme kuukautta sitten. olemme aivan rakastuneita. nyt mies jo puhuu yhteisestä loppuelämästä, on kerta kerran jälkeen sitoutuneempi.
olen vähän ihmeissäni, koska minulle on opetettu,e ttä pitää ensin odottaa arkea... koska av tietää kaiken, niin mitä mammat tietävät tästä teemasta?
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 20:53"]Rakkaus on aika monena päivänä ihan vain tahtomista.
[/quote]
Ei kuulosta tuo rakkaudelta, mutta jos sinulle kelpaa, niin hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei mulle satu kohdalle ketään "oikeaa"? Tuntuu, että todennäköisyydet on tyyliin lottovoitosta seuraava, että jonkun "oikean" löytäisi.
2KK on minusta aivan olematon aika. Omalla kohdallani 4 v on ollut se aika jolloin olen tiennyt haluanko miehen vai en.
Minä menin naimisiin 11 kk seurustelun jälkeen. Naimisissa oltiin 18 v. Mies halusi erota. Mulle hän oli se oikea, eikä toista tule, ei koskaan.
Minä menin naimisiin 11 kk seurustelun jälkeen. Naimisissa oltiin 18 v. Mies halusi erota. Mulle hän oli se oikea, eikä toista tule, ei koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 19:59"]
Kyllä sen voi tietää nopeastikin. Minä tiesin sen oikeastaan jo tapaamisiltana. Ennen naimisiinmenoa ja lasten hankkimista kannattaa tietysti asua jonkin aikaa yhdessä, jotta mahdolliset arjen ongelmat tulevat esiin.
[/quote]
Miksi ne arjen ongelmat pitää tietää ennalta, jos kerran kyseessä on "se oikea"?
Jotenkin ristiriitaista.
[/quote] Ei se niin mene että elämä on ruusuilla tanssia sen oikean kanssa eikä koskaan mitään ongelmia. Johan siihenkin kyllästyy.
Ei siihen ole mitään sääntöä tai määräaikaa.... Sen vaan tietää. Seksi liittää pariskunnan yhteen, ja jos seksi ollaan aloitettu ennen tutustumista, niin voi liimautua yhteen vääränlaisen ihmisen kanssa. Mutta toki fyysinen vetovoima on tärkeä osa suhdetta, voi se toimia lähtökohtanakin onnistuneelle suhteelle.
Mutta joo, mä tiesin parissa kuukaudessa haluavani olla tämän miehen kanssa loppuelämäni. Puoli vuotta tapaamisesta hän kosi minua ja muutti luokseni asumaan.
Onnea teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 19:59"]
Kyllä sen voi tietää nopeastikin. Minä tiesin sen oikeastaan jo tapaamisiltana. Ennen naimisiinmenoa ja lasten hankkimista kannattaa tietysti asua jonkin aikaa yhdessä, jotta mahdolliset arjen ongelmat tulevat esiin.
[/quote]
Miksi ne arjen ongelmat pitää tietää ennalta, jos kerran kyseessä on "se oikea"?
Jotenkin ristiriitaista.
[/quote]
En tarkoittanut mitään sellaista, että jotkut ihmiset olisi "kohtalo tarkoittanut toisilleen". Sllä oikealla ihmisellä tarkoitin vain ihmistä, jonka kanssa synkkaa harvinaisen hyvin ja joka vaikuttaa sopivan hyvin puolisoksi. Ihan niin kuin ap:kin tarkoitti. Ei se hyvä yhteensopivuus silti poissulje sitä, etteikö arjessa voisi olla kompastuskiviä, joista on hyvä olla tietoinen ennen kuin sitoutuu avioliittoon ja hankkii lapsia. Esimerkiksi kyky sopeutua toisen tapoihin ja kyky tehdä kompromisseja, tai näiden kykyjen puute, tulee usein kunnolla esiin vasta, kun muutetaan yhteen.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 22:42"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 19:59"]
Kyllä sen voi tietää nopeastikin. Minä tiesin sen oikeastaan jo tapaamisiltana. Ennen naimisiinmenoa ja lasten hankkimista kannattaa tietysti asua jonkin aikaa yhdessä, jotta mahdolliset arjen ongelmat tulevat esiin.
[/quote]
Miksi ne arjen ongelmat pitää tietää ennalta, jos kerran kyseessä on "se oikea"?
Jotenkin ristiriitaista.
[/quote] Ei se niin mene että elämä on ruusuilla tanssia sen oikean kanssa eikä koskaan mitään ongelmia. Johan siihenkin kyllästyy.
[/quote]
Enhän minä sitä tarkoittanut. Luepa uudestaan kysymykseni.
Jos ensi hetkestä tietää jonkun olevan se oikea (tai luulee tietävänsä, ihan miten vaan), niin luulisi olevan ihan ihan sama sitten millaisia ongelmia vastaan tulee. Tuskin on kyseessä "se oikea", jos ensimmäisen ongelman tullessa otetaan ero, oli sitten lapset tehty tai ei.
Toisekseen, lapsi tuo aina jotain uutta suhteeseen, ja sitä varten ei voi harjoitella ennakkoon. Voit miettiä erilaisia vaihtoehtoja vaikka 20 vuotta, mutta vasta lapsen synnyttyä näet, mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 22:51"]
Ei siihen ole mitään sääntöä tai määräaikaa.... Sen vaan tietää. Seksi liittää pariskunnan yhteen, ja jos seksi ollaan aloitettu ennen tutustumista, niin voi liimautua yhteen vääränlaisen ihmisen kanssa. Mutta toki fyysinen vetovoima on tärkeä osa suhdetta, voi se toimia lähtökohtanakin onnistuneelle suhteelle.
Mutta joo, mä tiesin parissa kuukaudessa haluavani olla tämän miehen kanssa loppuelämäni. Puoli vuotta tapaamisesta hän kosi minua ja muutti luokseni asumaan.
Onnea teille!
[/quote]
mitä tarkoitetaan , että seksin myötä voi liimautua väärään ihmiseen? Onko jollain kokemusta?
Ei kyse ole yhtään ajasta. Voit olla miehen kanssa vaikka 10 vuotta etkä vielä tiedä, onko hän sinulle sopiva, jos et juttele hänen kanssaan mistään tai et osaa vetää oikeita johtopäätöksiä hänen puheistaan ja teoistaan. Havaintokyky on tärkeää. Kun on silmät ja korvat auki, saa toisesta lyhyessäkin ajassa paljon tietoa. Tuntoaisti on tietysti myös tärkeä, koska yhteen pitää sopia myös kehon tasolla. Hajuaistillakin on merkitystä, toisten haju vain on ihmeen ihana, ja onhan sen tutkittu liittyvän hyvin yhteensopiviin immuunijärjestelmiin (perillisten kannalta).
Ja sitten kun on sitä tietoa kerännyt, pitää olla rohkeutta tehdä päätöksiä. Ei pidä jäädä roikkumaan esimerkiksi mieheen, joka ei halua lapsia, mikäli itse haluaa ison perheen. Itse tein sen virheen, että menin naimisiin miehen kanssa, joka oli valtavan innostunut eräästä kaukaisesta kulttuurista. Avioliittomme kaatui siihen, kun hän toteutti unelmansa ja muutti sinne. Minulla ei ollut mahdollisuutta työllistyä siellä enkä muutenkaan halunnut lähteä, joten erosimme.
Sen oikean tunnistaa heti ja varmuus tulee parissa viikossa, mutta se ei vielä tarkoita, että hänen kanssaan kannattaa perustaa perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesin sen saman tien,yhteen muutettiin kk yhdessä olon jälkeen,kihloihin mentiin,kun oltiin oltu vajaa 3kk, vauvaa ruvettiin odottaa 1,5v seurustelun jälkeen ja naimisiin 2v seurustelun jälkeen. Yhsessä ollaan nyt oltu reilu 8v ja neljättä lasta odotetaan.. Olemme kokeneet vaikka mitä paskaa,mutta yhdessä olemme vieläkin. Meidät vain on luotu yhteen.
Rakastuminen ja vetovoima ovat eri asioita kuin itse rakkaus. Jälkimmäinen tulee vasta ajan kanssa, kun toisen ihmisen tuntee kunnolla. Alkuhuuman aikana sitä ei vielä tunne toista ihmistä, tiedä hänen hyviä ja huonoja puoliaan, ja silloin sitä on enemmänkin rakastunut omiin tunteisiinsa toisen seurassa kuin itse ihmiseen.
Jokaisessa parisuhteessa tulee ylä- ja alamäkensä. Suhteen kestävyydestä saa oikeastaan paremman kuvan vasta siinä vaiheessa kun ensimmäinen isompi kriisi tulee vastaan.
Elämässä voi ja kannattaakin ottaa joskus riskejä. Jos miehen kanssa on hyvä olla niin ei muuta kuin kokeilemaan miten käy.
Minä olen onnellisesti naimisissa. Minussa ja miehessäni on omat vikamme, mutta asenteemme parisuhteeseen on samanlainen, joka on mielestäni tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 22:16"]
Minä menin naimisiin 11 kk seurustelun jälkeen. Naimisissa oltiin 18 v. Mies halusi erota. Mulle hän oli se oikea, eikä toista tule, ei koskaan.
[/quote]
Tuossa on vaan valitettavasti se ristiriita, että se sinulle oikea ihminen ei olisi ottanut eroa ja lähtenyt. Se sinulle oikea ihminen on ja pysyy.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 19:21"]
Kyllä mä tiesin ennen kuin edes seurusteltiin. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, sen vaan tietää, niin kliseistä kuin se onkaan. Eräänlainen yhteenkuuluvuuden tunne jota ei ole koskaan kokenut, vaikka muka rakastunut on ennen ollutkin. 10 vuotta yhdessä ja edelleen olen samaa mieltä. Niin joo ja mies samoin :)
[/quote]
Tää vois olla mun kirjoittama :) Oli tunnettu pari kuukautta, juteltiin ehkä viidettä kertaa. Yhtäkkiä näin miehen katseesta, että hän on musta kiinnostunut, ja silloin vaan tajusin, että tämä oli nyt tässä. Koin sellaisen tosi jännän hetken, oikeasti voi sanoa, että silmissä vilahti koko siihen asteinen elämä, mutta myös yhteinen tulevaisuus. Seurustella alettiin kuukautta myöhemmin, nyt 10 v myöhemmin on talot, lapset ja kaikki mitä toivoa saattaa, onnellisempi en voisi kenenkään muun kanssa olla. Tietysti kokemusta on vasta tämä 10 v., eikä se aina ole ruusuilla tanssimista ollut, mutta silti aina olen ollut varma siitä , että me "kuulutaan yhteen". Entistä varmempi joka vuosi, jonka mies mun oikkujani jaksaa :)