G: Miten (ihmeessä) te saitte nykyisen vakituisen työpaikkanne?

Huomaatteko, että vähemmistö vastaajista on saanut paikkansa ihan perinteisellä vastaan avoimeen työpaikkailmoitukseen -tyylillä? Palstalla vedetään heti raivarit jos mainitsee sanan piilotyöpaikka ja silti tässäkin ketjussa moni on saanut töitä tutun kautta tai työllistynyt harjoittelupaikkaan, lähettänyt avoimen hakemuksen tai jopa headhuntattu.

Olin vailla kesätöitä, lähetin yhden työhakemuksen ja kävin haastattelussa. Sain vakituisen työpaikan, valmistuin samana keväänä kun aloitin työt. Kokemusta alalta oli yhden kesän verran.

Menin ammattikorkeakouluopintojen ensimmäiseen harjoitteluun paikkaan, johon halusin töihin. Sain harjoittelujakson aikana itseni sisään työyhteisöön ja sain sen jälkeen tehdä sijaisuuksia opintojen ohessa koko opiskelun ajan. Valmistuttuani hain avoimeksi tullutta paikkaa. Ei ollut muita hakijoita, joten minut valittiin. Opiskelemaan lähdin jo sillä ajatuksella, että töitä tulee löytymään, sillä oman alani ammattilaisista on pulaa.

Oikotiellä oli ilmoitus, hain, kävin parissa haastattelussa ja testeissä ja sain paikan. Viitisenkymmentä hakijaa oli, itselläni kuulemma osuvin työkokemus (15 v alalla).

Isäni kuoli ja minusta tuli perheyrityksen vetäjä.

Sain vakituisen paikan vastavalmistuneena ja hyvin vähällä työkokemuksella. Bongasin ilmoituksen muistaakseni monsterista. Tarkkaa hakijamäärää en tiedä, mutta veikkaisin kymmeniä ellei satoja.

Vastasin työpaikkailmoitukseen. Mulla oli kokemusta juuri halutusta sektorista ja sopiva luonne tehtävään. Käyttäydyin aktiivisesti ja varmasti työhaastattelussa, esitin kysymyksiä yms. Hakijoita oli ollut vähän yli 30.

Itsellä oli vain reilun vuoden verran keikkakokemusta, ja valmistumisestakin (amk) vain se vuosi, kun sain vakipaikan. Ihan ilman suhteita (toki hyvillä suosituksilla sieltä mihin olin keikkaa tehnyt). Hakijoiden kokonaismäärää en tiedä, kolme neljän hengen ryhmää vain kutsuttiin ryhmähaastatteluihin, ja siitä sitten jotkut pääsi vielä yksilöhaastatteluun. Ei ollut ensimmäinen paikka, jossa olin haastatteluissa käynyt, mutta aika nopeasti lykästi. Taitaa sosiaalialalla vain olla niin paljon tarvetta tekijöille....

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli vain reilun vuoden verran keikkakokemusta, ja valmistumisestakin (amk) vain se vuosi, kun sain vakipaikan. Ihan ilman suhteita (toki hyvillä suosituksilla sieltä mihin olin keikkaa tehnyt). Hakijoiden kokonaismäärää en tiedä, kolme neljän hengen ryhmää vain kutsuttiin ryhmähaastatteluihin, ja siitä sitten jotkut pääsi vielä yksilöhaastatteluun. Ei ollut ensimmäinen paikka, jossa olin haastatteluissa käynyt, mutta aika nopeasti lykästi. Taitaa sosiaalialalla vain olla niin paljon tarvetta tekijöille....

Lisään siis, että haku oli ihan mol.fi avoin haku.

Olin aiemmin opiskellessa kyseisessä paikassa työharjoittelussa. Pari vuotta myöhemmin halusin vaihtaa työpaikkaa ja sattumalta löysin mol.fi:stä firman ilmoituksen. Laitoin cv:n ja saatekirjeessä kerroin olleeni aiemmin harjoittelussa. Pari minuuttia hakemuksen lähettämisen jälkeen tuttu pomo soitti ja käski tulla töihin :)

Sain vakkaripaikan ja olen ollut todella tyytyväinen työpaikkaan. Nyt laitan hyvän kiertämään ja olen hommannut jo kahdelle koulukaverille tuuraus-sopparin kyseiseen paikkaan, kun pomo on kysellyt tietäisinkö sopivia tuuraajia.

Työkokemusta oli yli 10 vuotta. Paikka oli Oikotiellä auki. Hakijoita noin 100 ja tulin valituksi. Hain töitä useamman kuukauden, ehkä noin 20-30 paikkaa. Hyvä hakemus, oikeanlainen kokemus ja onnistuminen haastattelussa ja psykologisissa testeissä toi työpaikan.

Kilpailu paikoista on toki kovaa mutta itse rekrytoidessani olen huomannut että ihmiset myös hakevat ihan vääriä paikkoja. Haetaan vaikkei ole koulutusta ja/tai kokemusta jota vaaditaan.