Asperger ja läksyjen muistaminen

Kiitos kaikille kommentoijille. 

Opettajalla on tosiaan taululla läksyt koko ajan. Tyyliin ÄI s. 12-13, MA s. 14. Ja ne sivut lapsi on ihan oikein myös rastittanut. Mutta kotona ei sitten kuitenkaan tiedä, mitä niille sivuille pitää tehdä. Tai no matikassa tekee aina kaiken, mutta äidinkielessä / kaikissa muissa aineissa tekee joko vain osan tehtävistä tai tekee tehtävät väärin. (Harjoittelee suullisesti, kun pitäisi kirjallisesti.) 

Opettaja huolehtii kyllä tosi hyvin asioista ja on kokenut ja jämpti. Luulen, että ohjeissa ei ole vika, vaan siinä mitä lapsi ymmärtää / muistaa ohjeista. No jatketaan harjoituksia. Eiköhän tämä tästä vielä suttaannu. 

Meillä kakkosluokkalainen Asperger-poika, joka ollut todella tarkka läksyistään. Nyt on uuden opettajan kanssa vaikeutta muistaa läksyjä. Mietin voisiko johtua siitä, ettei läksyjä ole tarpeeksi selkeästi kerrottu, siis onkohan uudella opella tarpeeksi tietoa poikani erityispiirteistä ja tarpeista. Koulu on pojasta kivaa ja helppoa, ja tykkää useimmiten läksyistäkin, joten siitä ei ongelman luulisi johtuvan. Olen ajatellut vielä hetken seurata tilannetta ja sitten olla yhteydessä kouluun jos vielä jää läksyjä paljon tekemättä.

Ei muistanut tuossa alakouluvaiheessa.

Sanon ihan suoraan myös, että meidän kohdalla kyse oli myös siitä, että ei tehnyt läksyjä mielellään, vaikka olisikin osannut, ja hänellä on myös keskittymishäiriödg.

Meidän lapsi oli yksinkertaisesti sitä mieltä, että koulu kouluna ja vapaa vapaana eikä näitä pidä mennä millään läksyillä sekoittamaan. Läksyt olivat hänen mielestään hänen vapaa-aikaansa kohdistuva täysin oikeuden ja oikeudenmukaisuuden vastainen ryöstö. Hänen mielestään riitti, kun hän sieti koulua sen aikaa kun siellä oli pakko olla.

Asiaa ei auttanut se, että opettaja ei tehnyt mitään muuttaakseen koulua siedettävämmäksi. Ei ryhmäyttääkseen luokkaa, ei vähentääkseen kiusaamista, eikä järjestääkseen lahjakkaammille kiinnostavampia tehtäviä. Vaikeissa aineissa sai kyllä tehdä vain minimimäärän tehtäviä, mitä meidän lapsi sitten käyttikin sumeilematta hyväkseen sekä niissä aineissa, jotka olivat hänelle oikeasti vaikeuta, että niissä, joissa olisi lahjakkuustasonsa mukaan voinut pärjätä paljon paremminkin jos olisi viitsinyt yrittää.

Lisäksi se keskittymisvaikeus oli ihan huomattava. Varsinkin siirtymätilanteissa tunnin lopussa lapsi ei pystynyt keskittymään enää mihinkään läksyjen merkkaukseen. Silloin oli jo kiire välitunnille sekä lapsella itsellään että kaikilla muila. Tästä tietysti seurasi tarkkaavaisuutta edelleen vähentäviä häiriötekijöitä kuten melua, liikettä, tönintää ja kaverien huutelua siitä, kuka kenen kanssa välkällä pelailee.

Jos opettaja olisi esimerkiksi muuttanut läksyjenantamishetken tunnin lopusta tunnin keskelle, olisi homma voinut mennä ihan toisin, mutta kun ei niin ei.

Minä päädyin siihen, että tuotatin (ja pari kertaa haetutin) lapsella kerran viikossa kaikki kirjat kotiin ja sitten tehtiin kaikki tehtävät siihen asti, mihin opetuksessa silloin oli päästy. Piti vaan olla tarkkana, ettei vahingossa mene edelle, koska opettaja ei tykännyt siitäkään, että oli tehtynä valmiiksi jotain, mitä hän suunnitteli vasta teettävänsä. Oppimismukavuuden tai edes itse oppimisen kannalta ratkaisu ei ollut paras mahdollinen - niitä oli sit aina hirveä kasa silloin kerralla ja ne olisi ollut viisaampi tehdä erissä silloin kun asiaa opeteltiin koulussakin  - mutta tämä nyt oli se ainoa keino, minkä sain toimimaan. Yläkouluun mennessä lapsi sitten oppi, että pääsee helpommalla kun tekee läksyt jo koulussa tunnilla.

Toivottavasti oma poikanikin oppisi, että helpommalla pääsee, kun tekee ne läksyt koulussa tai edes kotona heti koulun jälkeen...

ohis :(

Muutoin pakko kompata tokaa vastaajaa.

Meillä sujui ensimmäinen ja toinen luokka kohtuuhyvin läksyjen osalta. Mutta nyt kolmannella on räjähtänyt käsiin ja ongelmaksi asti tuo läksyjen muistaminen. Yritän saada itselleni vähän käsitystä siitä, missä määrin tässä on kyse keskittymisestä, missä määrin siitä, että lapsen omat, intensiiviset mielenkiinnonkohteet jyräävät läksyt.

ja 5 oli siis ap

Koulussa läksyt kirjoitetaan taululle, jossa ne ovat seuraavaan saman aineen tuntiin asti. Läksyvihko käyttöön, itse tein vihkon jossa yhdellä sivulla on aina lokero jokaista ainetta kohti ja kun läksyt on tehty, niin rasti yli. (Vaatii viitseliäisyyttä ja kopiokonetta mutta kannatti ). Kaverille voi soittaa ja kysyä. Joskus kirjoittaa ko. aineen vihkoon. 

Pyydä opettajaa kirjoittamaan läksyt taululle, auttaa muitakin. 

Lapseni inhoaa kirjoittamista ja lukemista, mutta tekee läksyt kyllä ja pärjää hyvin, huippumuisti auttaa paljon. Lapsi nyt siis 6. lk:lla.

t. Asperger/ADHD lapsen äiti

 Tekee läksyjä mielellään, on taitava jne., mutta jatkuvasti saamme kuulla koulusta palautetta vain osittain tehdyistä läksyistä. Esim. äidinkielessä on saattanut tehdä lukuläksystä lukuosan kiltisti, mutta on varma, ettei lukuläksyyn liittyvät kysymykset tulleet läksyiksi. Tai tekee käsialavihkosta yläosan, muttei alaosaa, koska jälleen kerran on varma, että juuri alaosasta sanottiin, että saa tehdä, jos haluaa. 

Ja sitten kun tehdään ne rästitehtävinä, nin lapsi tekee ne ihan mielellään ja taitavasti.

[/quote]

Nro 7 jatkaa:

Laita opelle viesti, että ilmaisee selkeästi mikä on oikeasti läksyä. Omani ei ainakaan 100% varmuudella tee tavuakaan tyyliin "saa tehdä jos haluaa" ilmoitetuista. Eikä niitä kyllä mielestäni ole reilua rästeinäkään teettää, jos ei sitten ole halunnut tehdä.

Mulla on vain asperger-aikuinen, puoliso, mutta mullekin tuli mieleen pieni vihko, johon laitentaan ylös läksyt ja _vain_ ne. En tiedä miksi, mutta ajattelen, että vihkon pitäisi olla suht pieni (A6?) ja väriltään erottuva.

Voi kun tietäisitte, miten aikuisena kuntouksen aloittavat opettelevat tylsimpien rutiinien oppimista :)

Voimia ja paljon myötätuntoa AS- ja nepsylapsien vanhemmille. Hienoa, että jaksatte tapella näiden pikkujuttujen oppimisen kanssa, koska niistä tulee aikuisuuteen mennessä isoja asioita.

kolmonen kyllä sanoo, ettei se läksyvihko eikä läksyjen kopioiminen taululta läksyvihkoon suju, jos se pitäisi tehdä silloin kun lapsen (tai opettajan) mielestä pitäisi tehdä jotain muuta. siis jos open mielestä on jo seuraavan aineen tunti ja jos lapsen mielestä on jo välitunnillelähtöaika. Läksynmerkintää varten pitäisi oikeasti olla ihan oma, juuri sitä varten varattu hetki, eikä mitään "tehdään se tässä viimeiseksi ennenkuin lähdetään" -tyyppistä sekoilua.