Mitä tulee mieleen alle 30-vuotiaasta toisella kierroksella olijasta?
Kommentit (23)
Impulsiivinen, vähän yksinkertainen ihminen.
että olis ehkä kannattanut odotella. mä olen ekalla kierroksella, kun aloitin vasta 30 v.
Miksi TAAS pitäisi olla jotain mieltä? Ihmissuhteet joskus nyt loppuu.
Me ollaan ydinperhettä oltu 15 vuotta ja tämä on hyvää elämää ollut näin. Ero on ihan jees jos elämä ei vaan toisen kanssa onnistu. Mutta en ole mitään mieltä vaan siitä että elää jonkun kanssa parisuhteessa tai vaikka olisi sinkkuna.
Miksi TAAS pitäisi olla jotain mieltä? Ihmissuhteet joskus nyt loppuu.
Me ollaan ydinperhettä oltu 15 vuotta ja tämä on hyvää elämää ollut näin. Ero on ihan jees jos elämä ei vaan toisen kanssa onnistu. Mutta en ole mitään mieltä vaan siitä että elää jonkun kanssa parisuhteessa tai vaikka olisi sinkkuna.
Millä toisella kierroksella? Useimmilla 30-v ihmisillä on ollut useampia kumppaneita kuin yksi.
Jos toisella kierroksella tarkoittaa avioliittoa, ihmettelen a) miksi se on mennyt naimisiin aikaisemmin, b) miksi se meni naimisiin taas ja c) mikä vimma sillä on mennä kaiken aikaa naimisiin. Ajattelen myös, että sillä on jokin tarve "sitoa" kumppani ja se kuvittelee naimisiinmenon sitovan, se luulee että sormus sormessa on tae uskollisuudesta ja sille on tärkeää mitä muut ajattelee ja olla niin kuin "kuuluu". Ajattelen, että on ns. ulkoaohjautuva ihminen, joka antaa muiden ihmisten ja normien määritellä itseään hieman liikaakin. Voi olla myös kasvatuksellinen seikka että kokee pakoksi mennä aina naimisiin.
No en sit niin mitään mieltä. Parisuhteita on ja menee, toiset aloittaa aiemmin kuin toiset.
Ekalla kerralla ei onnistunut, toivottavasti toka kierros jää voimaan.
En mitään. Avioliitto on minusta turha instituutio, jota ei itsenäinen ja omillaantulevan nykynainen tarvitse mihinkään. En siis koe epäonnistumisena vaikka eroaisi ja avioituisi ties kuinka monta kertaa sen enempää kuin onnistumisena sitä ettei eroa ensimmäisestä liitosta. Aivan sama ja kukin tyylillään.
Onhan siinä helvetinmoinen epäonnistuminen. Ei kukaan naimisiin mennessään toivo elämäänsä toista kiekkaa, jämäerää. Jos on lapsia, aina pahempi. Mutta kaikilla ihmisillä on vastoinkäymisensä - siinä mielessä maailman normaalein juttu. Paljon harvinaisempaa on löytää nuorena kumppani jonka kanssa koko elämä sujuu samaa latua.
Toiselle kierrokselle joutumista pahempi juttu on jäädä huonoon suhteeseen loppuelämäksi vaikka jonkun alkkiksen kanssa.
Millä kierroksella minä olen? Suutelin hieman 6,5 vuotta sitten. Siinä historiani.
-Mies 28v-
Minä ihmettelen sitä, että mikä ihmeen kiire on ollut päästä naimisiin nuorena ja vääntää lapsia. Yleensä nämä on jotenkin epäitsenäisiä tytyleitä, joita ei koulunkäynti kiinnosta ja luulevat, että saamalla miehen, heidän ei tarvi tehdä ikinä töitä.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 15:04"]
Millä kierroksella minä olen? Suutelin hieman 6,5 vuotta sitten. Siinä historiani.
-Mies 28v-
[/quote]Sinun kierroksesi ei ole vielä edes alkanut.
Kohta on varmaan vientiä, kun kolmekymppisten sinkkujen kellot alkaa tikittää ja pitää mies löytää...
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 15:04"]
Millä kierroksella minä olen? Suutelin hieman 6,5 vuotta sitten. Siinä historiani.
-Mies 28v-
[/quote]
Et millään :)
Uteliaisuudesta, millaista elämää olet viettänyt, kun et ole seurustellut? Teetkö aloitteitä? Mikä on esteenä suhteelle?
En yhtään mitään. Paitsi että hyvä kun ei tarvitse olla huonossa suhteessa ja esittää onnellista vaikka yhdessäolon syyt onkin vain yhteiset lapset ja asuntolaina.
Ei mitään. Mutta tällaisten miettijästä sekä noista ilkeiden vastausten vastaajista tulee mieleen, että mikä on vikana ihmisellä joka tuomitsee ja arvostelee toisia. Ja jolle toisten mielipiteet on noin tärkeitä. Aikuiselle ihmiselle ei enää pitäisi olla kovin tärkeää muiden hyväksyntä. Sen sijaan tärkeää olisi pohtia omia arvoja ja ennakkoluulojaan, se on vanhemman velvollisuus lapsiaan kohtaan. Vaikea kuvitella että ihminen joka tuomitsee toiset tällaisten seikkojen perusteella kykenisi antamaan kovin hyviä elämäneväitä omille lapsilleen.
Npin yleisesti ottaen en mitään mieltä, koska ihmiset ja elämäntilanteet on erilaisia. mä en tiedä liittyykö kierroksiin lapset mitenkään, mutta mun mielestä ainakin on hyvä että ihmiset eroaa nuorina, alle kolmekymppisinä ja toivottavasti siis ennen lasten hankkimista, kuin se, että se toinen kierros alkaisi sitten joskus 35-40-vuotiaana kun on jo hankitty niitä yhteisiä lapsia.
Suhtaudun siis ihan neutraalisti, tosin lähipiirissä oli yksi tapaus, jota hieman ihmettelin. Hän alkoi seurustella hyvin nuorena, ja menivät naimisiin melkein kymmenen vuoden seurustelun jälkeen kun tämä tuttavani oli 25. no, ero tuli parin vuoden sisällä. Eipä tässä mitään, mutta ilmeisesti ulkoinen paine (sisko, veljet ja ystävät kaikki pariutuneita) oli niin kova, että ensimmäisen eron jälkeisen poikaystävän kanssa paukautettiin pikavauhtia kihloihin ja talon rakentaminen aloitettiin siinä samalla. Vauhti taisi olla liian kova, koska ero tuli jo ennen kuin talo valmistui. Hetken aikaa hän oli sinkkuna, mutta seuraava poikaystävä löytyi ennen pitkää ja tämän miehen kanssa mentiin ihan naimisiin asti muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen! Ovat edelleen, noin pari vuotta tapaamisen jälkeen, naimisissa, mutta näin sivusta seuranneena hiukan on ihmtyttänyt muuten ihan fiksun nuoren naisen toiminta. Ilmeisesti se ajatus yksinolosta on vain tuntunut liian karmaisevalta, erityisesti jos lähipiirikin on sellaista erityisen perhekeskeistä ja perinteistä.
Eiköhän kaikilla ole lähipiirissä useampiakin tällaisia tyyppejä, jotka ovat olleet seurustelusuhteissa ihan koko ikänsä 15-vuotiaasta lähtien? Suhteet ovat voineet olla pitkiäkin, mutta pääasia kuitenkin että missään vaiheessa ei olla yksin paria viikkoa tai kuukautta pidempää. Eli se ehkä aiheuttaa mussa vähän kummastusta, ei niinkään se onko toisella tai kolmannella vai kuinka monennella kierroksella.
Tulee mieleen että on pitänyt saada häät ja lapset näyttämisen halusta. Ei päde tietenkään kaikkiin!
Kaksi sanaa:
white ja trash