Lue keskustelun säännöt.
Henkisen läheisyyden myötä seksuaalinen halu häviää
01.09.2020 |
Onko kenelläkään muulla tällaista ongelmaa. Tutustuin uuteen mieheen ja seksi oli upeaa, hän dominoi ja kiihotti minua valtavan paljon.
Nyt kun olemme pidempään tapailleet, tutustuneet ja suhde on muuttunut parisuhteeksi jossa on muutakin läheisyyttä ja juttelua jne. mies on muuttunut jotenkin kiltimmäksi, en millään enää oikein kiihotu hänen kanssaan :(
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Claris kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja edelleenkään en ole sanonut häntä kummajaiseksi, vaan totesin, etten ole tällaista ennen kohdannut. Tähän mennessä kaikki naiset, joiden kanssa olen parisuhteessa ollut, ovat alkaneet saada orgasmeja rakastelun aikana ennemmin tai myöhemmin. Jotkut ensin suuseksin kautta, jotkut suoraan yhdynnässä.
Aivan täysin päivänselvää, ettei naisen hermotus emätinkanavassa ole kovin voimakasta. Ihan perusjuttujahan nuo on. Yleensä kuitenkin olen varsin nopeasti oppinut mikä kiihottumisprofiili kulloisellakin naisella on, ja löytyykö ne parhaat kipinät klitoriksesta, g-pisteestä vai syvemmältä.
Tilastollisilla faktoilla ole kovin kummoista merkitystä, kun monet miehet ei edes tiedä missä klitoris sijaitsee.
Kuten tuossa itse sanoit, sait ensimmäisen orgasmisi 27 vuotiaana, toisesta ketjusta luin, että olet nyt 30 vuotias. Minä puolestani olen ollut 20 vuotta omasta elämästäni parisuhteissa. Väitteet, että minulle olisi näissä suhteissa teeskennelty orgasmeja on ehkä sellasia jotka saattaist haluta pitää omana tietonasi. Pienehköllä kokemustaustallasi leveily ei tässä kohtaa kolahtanut.
Edelleenkin käytät leveily-sanaa tosi kummallisesti. Leveilyä on esimerkiksi ylenpalttinen omilla saavutuksilla kehuskelu. Se ei ole leveilyä, jos huomauttaa, että tilastojen mukaan suurin osa naisista ei saa orgasmia pelkällä yhdynnällä. :D Ja minun kokemukseni määräkään ei siihen asiaan liity millään lailla. Fakta ei muutu miksikään, sanoi sen sitten 10, 20 tai 30 vuotta seksiä harrastanut. Edelleen siis kehottaisin muuttamaan ajatusmallia siitä, että naisesi "pitäisi" ja voisi "odottaa" saavan orgasmin pelkällä yhdynnällä, kun hän saattaa hyvinkin kuulua siihen enemmistöön, joka ei saa. Estoisuudelle täytynee jotain tehdä parisuhdeonnenne nimissä, ja hyvä alku voisi olla se, ettei naisellesi tule sellainen olo, että "kyllä ne muutkin on aina saaneet" ja että hän on viallinen. Suorituspaineet kun tuppaavat huonontamaan asioita. Siinä vain ajatus, mielestäni järkeenkäypä sellainen. Mutta jos päätät jatkaa entisessä ajatusmaailmassasi, niin onnea valitsemallasi tiellä eikä minulla ole siihen enää muuta lisättävää.
Kuvitteleppa hetkeksi itsesi minun asemaan. Avaudut asiasta ensimmäistä kertaa kenellekkään, mainitset sivulauseessa ettei naisesi ole saanut koskaan orgasmia miehen kanssa, ja että tilanne on sinulle uusi. Tulee tyttö, joka tulkitsee että kuulehan tuo ei ole mahdollista koska syyt ja kuule kyllä se on sitten sellainen juttu että sinulle on teeskennelty. Vastaat toisella viestillä jossa kerrot tytölle, että kokemuksesi asiasta on sellainen kuin on, ja ei ole mahdollista että teeskennellään. Tyttö vastaa, että "parjaat naistasi kummajaiseksi", ja emätinkanavassa ei sitten ole hermoja. Vastaat, että en parjaa ketään, ja että tuollaista asennetta on todella vaikea kuunnella ihmiseltä jolla on noinkin vähän kokemusta. Seuraavassa viestissä oletkin sitten joku hyypiö joka painostaa naista orgasmiin "kyllä muutkin on aina saaneet" periaattella. Ymmärrätkö, että tuo kenelle sinä puhut, en ole minä, vaan joku sinun omassa päässäsi oleva kuvitteellinen henkilöhahmo, johon purat omia orgasminsaannin angsteja? Et sinä voi kiistää jonkun toisen elinikäistä kokemusta jollain hermotuksilla. Oot sivuuttanut koko alkuperäisen avautumisen idean jollakin omalla fiksaatiollasi. Luuletko, että mä laitoin ton parisuhdehistoriani tuohon leveilläkseni jollain saavutuksilla? Edes mun tämänhetkinen nainen ja paras kaveri eivät tiedä näistä jutuista. Luuletko että mä painostan naistani saamaan orgasmeja? Kuka idiootti sellaista tekee? Päinvastoin, aina rauhoittelen jos hän siitä mainitsee. Totean, että sinun pitää nauttia seksistä sinun tavallasi, eikä odottaa jotain orgasmeja, muuten siitä tulee suorittamista. Mutta mitä järkeä mun on ylipäänsä kirjoittaa tänne, jos seuraavassa viestissä keksitään taas joku uusia syytöksiä? Mieti vähän, miten kohtelet ihmisiä täällä.
Älhän ny hiilly. Tää on ihan normii settii täällä. Tää Klaris trolli vetää muillakin palstoilla samalla kaavala. Ei siin kuule oo paljookaa välii mitä oot eläny ja kokenu. Ku jotkut tietää aina paremmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Orgasmin yhdynnässä on aika harvinaista naisille ja miehet jotka pitävät sitä jonain hyvän seksin ja omien seksitaitojensa mittana, ovat todella rasittavia. Jos tälle yhdelle tyypille on sattunut nyt näitä tapauksia, niin ei kannata silti luulla että koko maailma on sellainen. Ap:lle sanoisin että ymmärrän hyvin hänen tunteensa, juuri tuoltahan se tuntuu kun upea seksifantasia muuttuu arjeksi. Jossain vaiheessa löydät ehkä sellaisen ihmisen, jonka kanssa silti haluat seurustella, mutta tietenkään joku master ei voi olla koko ajan alistelemassa ja roolissa. Jos tällä hetkellä elämässäsi tärkeintä on tietynlainen roolileikkiseksi, niin sitä täytyy sitten hakea muualta. Olen itse nyt suhteessa tosi mukavaan mieheen ja meillä on ihanaa seksiä, mutta alkuaikojen kiihottava tunne/fantasia siitä, että joku salaperäinen mies tulee ja ottaa minut, on tietenkin kadonnut.
Miten sellaista kipinää sitten pitäisi yllä, mitä sä olet tehnyt tai mitä te olette asiasta puhuneet?
Hankalinta on jos asiasta ei saisi puhua, vaan kipinän pitäisi vaan jotenkin ihmeellisellä tavalla olla olemassa vaikka tunnetaankin hyvin. Parisuhde vaati kiinnostusta toimiakseen, myös tällä saralla. Ja etenkin tällä saralla.
En oikein usko että kipinä pysyy puhumalla päällä, mutta jos miehen kanssa on hyvä olla ja hän tuo hymyn huulille, niin suhdetta kannattaa jatkaa. Jos suhde on ollut aluksi ihan vain jotain fantasian toteutusta, niin se karisee tosi nopeasti. Ihastumis/rakastumishormonit kestävät ihmisillä 1-3 vuotta. Sen jälkeen seksi tuntuu yhtä jännältä kuin masturbointi, eli ei yhtään jännältä, mutta läheisyys ja rakkaus tuntuvat tosi mukavilta tietysti ja seksielämä on parisuhteen yksi hyvä liima. Ei kannata säikähtää "krapulaa", joka tulee kun ne ihastumishormonit katoavat, nimittäin silloin mies voi vaikuttaa aivan totaalisen tylsältä vaikka olisikin ihan kiva.
"Sen jälkeen seksi tuntuu yhtä jännältä kuin masturbointi."
No, voihan se joillakin niinkin olla, ja palstan kestopuheenaiheista päätellen melko monellakin, tai sitten kyseiset tapaukset ovat vain se äänekäs vähemmistö, ja tyytyväinen enemmistö panee vaan ennemmin kuin hukkaa aikaa palstalla vatvomiseen. Joka tapauksessa, en nyt ihan noin leveällä pensselillä yleistäisi. Kyllä meidänkin 25 vuoden liitossa seksi on koko ajan vaan parantunut ja syventynyt molemmin puolin. Omalta kohdaltani tosin voin kyllä allekirjoittaa tuon "yhtä jännää kuin masturbointi", koska siitäkin puolesta olen oppinut nauttimaan aina vaan enemmän, molempi parempi. Vaimo taas ei tiedä juuri mitään yhtä onnetonta puuhaa kuin itsetyydytys, joten hänelle kunnon seksi ja siitä saatavat orgasmit ovat tuhat kertaa parempaa ja jännempää kuin masturbointi.
Sanothan tuossa tosin itsekin seuraavassa virkkeessä, että "seksielämä on parisuhteen yksi hyvä liima", mutta minusta tämä kyllä sisältää sen, että seksissä säilyy jännitys, himo ja nautinto, eikä hormonien haihtumisen jälkeinen tylsyys.
M50
meill kyl pannaan ns. kungan aloitteista osa ensin uppoo naiseen. mutta ns läheisyyttä hän ei kanssani kaipaa:(
Anonyymin superpanijamiehen miehinen ego koki kolauksen. Sen huomaa siitä, että hänelle on täysin käsittämätön ajatus, että kaikki hänen panemansa naiset eivät olekaan oikeasti saaneet orgasmia, hän vetoaa kokemukseensa (eli hänen on pakko olla oikeassa, koska hän on vanhempi, ja se tekee hänestä myös naisten orgasmien asiantuntijan) ja tytöttelee aikuista naista, joka muistuttaa faktoista. :D kukaan muu ei näe tuolla loukkausta kuin sinä. Tytötteletkö kaikkia seksikumppaneitasikin ja kerrot, että KYLLÄ MINÄ TIEDÄN MITEN SULLEKIN ORGASMI TEHDÄÄN KOSKA OLEN KOVA PANOMIES? Itsevarmuus tiettyyn pisteeseen saakka on hyvä juttu mutta kyllä se oot nyt sä jonka viestit henkivät ylimielisyyttä. Mutta sanon samaa kuin Claris, jatka toki ihmettelyä siitä miksei naisesi saa orgasmia pelkällä munan liikkeellä, kun et ole valmis ottamaan mitään uusia ajatuksia vastaan.
Kylä mun mielestä toisten kokemusta tulis kunnioittaa. Sivusta seuranneena se on tää toinen joka tahallaan käsittää väärin. Ei kaikki oo täydellisii, mut toi mies välittää tosta naisesta kuitenki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katos katos,
Vanha kunnon Klaris päättänyt taas alkaa rettelöimään, tällä kertaa anonyymina. Sama p aska jatkuu kuin muissakin ketjuissa. Ja ketjut kuolee, kun trollit iskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Orgasmin yhdynnässä on aika harvinaista naisille ja miehet jotka pitävät sitä jonain hyvän seksin ja omien seksitaitojensa mittana, ovat todella rasittavia. Jos tälle yhdelle tyypille on sattunut nyt näitä tapauksia, niin ei kannata silti luulla että koko maailma on sellainen. Ap:lle sanoisin että ymmärrän hyvin hänen tunteensa, juuri tuoltahan se tuntuu kun upea seksifantasia muuttuu arjeksi. Jossain vaiheessa löydät ehkä sellaisen ihmisen, jonka kanssa silti haluat seurustella, mutta tietenkään joku master ei voi olla koko ajan alistelemassa ja roolissa. Jos tällä hetkellä elämässäsi tärkeintä on tietynlainen roolileikkiseksi, niin sitä täytyy sitten hakea muualta. Olen itse nyt suhteessa tosi mukavaan mieheen ja meillä on ihanaa seksiä, mutta alkuaikojen kiihottava tunne/fantasia siitä, että joku salaperäinen mies tulee ja ottaa minut, on tietenkin kadonnut.
Miten sellaista kipinää sitten pitäisi yllä, mitä sä olet tehnyt tai mitä te olette asiasta puhuneet?
Hankalinta on jos asiasta ei saisi puhua, vaan kipinän pitäisi vaan jotenkin ihmeellisellä tavalla olla olemassa vaikka tunnetaankin hyvin. Parisuhde vaati kiinnostusta toimiakseen, myös tällä saralla. Ja etenkin tällä saralla.
En oikein usko että kipinä pysyy puhumalla päällä, mutta jos miehen kanssa on hyvä olla ja hän tuo hymyn huulille, niin suhdetta kannattaa jatkaa. Jos suhde on ollut aluksi ihan vain jotain fantasian toteutusta, niin se karisee tosi nopeasti. Ihastumis/rakastumishormonit kestävät ihmisillä 1-3 vuotta. Sen jälkeen seksi tuntuu yhtä jännältä kuin masturbointi, eli ei yhtään jännältä, mutta läheisyys ja rakkaus tuntuvat tosi mukavilta tietysti ja seksielämä on parisuhteen yksi hyvä liima. Ei kannata säikähtää "krapulaa", joka tulee kun ne ihastumishormonit katoavat, nimittäin silloin mies voi vaikuttaa aivan totaalisen tylsältä vaikka olisikin ihan kiva.
Mutta eiks sitä kipinää kannata kuitenkin hakea, eikä vaan jäädä möllöttämään "koska sen nyt kuuluukin haihtua"``? Jos on siis kiinnostusta aiheeseen ja toiseen ja parisuhteen ylläpitoon. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin että toi yhteyden hakeminen on sitä käytännön rakastamista just.
Vierailija kirjoitti:
Kylä mun mielestä toisten kokemusta tulis kunnioittaa. Sivusta seuranneena se on tää toinen joka tahallaan käsittää väärin. Ei kaikki oo täydellisii, mut toi mies välittää tosta naisesta kuitenki.
Toimii ainakin kauheen ihanasti kun haluaa parantaa asioita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin että toi yhteyden hakeminen on sitä käytännön rakastamista just.
Noo onks hyviä vinkkejä kellään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Orgasmin yhdynnässä on aika harvinaista naisille ja miehet jotka pitävät sitä jonain hyvän seksin ja omien seksitaitojensa mittana, ovat todella rasittavia. Jos tälle yhdelle tyypille on sattunut nyt näitä tapauksia, niin ei kannata silti luulla että koko maailma on sellainen. Ap:lle sanoisin että ymmärrän hyvin hänen tunteensa, juuri tuoltahan se tuntuu kun upea seksifantasia muuttuu arjeksi. Jossain vaiheessa löydät ehkä sellaisen ihmisen, jonka kanssa silti haluat seurustella, mutta tietenkään joku master ei voi olla koko ajan alistelemassa ja roolissa. Jos tällä hetkellä elämässäsi tärkeintä on tietynlainen roolileikkiseksi, niin sitä täytyy sitten hakea muualta. Olen itse nyt suhteessa tosi mukavaan mieheen ja meillä on ihanaa seksiä, mutta alkuaikojen kiihottava tunne/fantasia siitä, että joku salaperäinen mies tulee ja ottaa minut, on tietenkin kadonnut.
Miten sellaista kipinää sitten pitäisi yllä, mitä sä olet tehnyt tai mitä te olette asiasta puhuneet?
Hankalinta on jos asiasta ei saisi puhua, vaan kipinän pitäisi vaan jotenkin ihmeellisellä tavalla olla olemassa vaikka tunnetaankin hyvin. Parisuhde vaati kiinnostusta toimiakseen, myös tällä saralla. Ja etenkin tällä saralla.
En oikein usko että kipinä pysyy puhumalla päällä, mutta jos miehen kanssa on hyvä olla ja hän tuo hymyn huulille, niin suhdetta kannattaa jatkaa. Jos suhde on ollut aluksi ihan vain jotain fantasian toteutusta, niin se karisee tosi nopeasti. Ihastumis/rakastumishormonit kestävät ihmisillä 1-3 vuotta. Sen jälkeen seksi tuntuu yhtä jännältä kuin masturbointi, eli ei yhtään jännältä, mutta läheisyys ja rakkaus tuntuvat tosi mukavilta tietysti ja seksielämä on parisuhteen yksi hyvä liima. Ei kannata säikähtää "krapulaa", joka tulee kun ne ihastumishormonit katoavat, nimittäin silloin mies voi vaikuttaa aivan totaalisen tylsältä vaikka olisikin ihan kiva.
"Sen jälkeen seksi tuntuu yhtä jännältä kuin masturbointi."
No, voihan se joillakin niinkin olla, ja palstan kestopuheenaiheista päätellen melko monellakin, tai sitten kyseiset tapaukset ovat vain se äänekäs vähemmistö, ja tyytyväinen enemmistö panee vaan ennemmin kuin hukkaa aikaa palstalla vatvomiseen. Joka tapauksessa, en nyt ihan noin leveällä pensselillä yleistäisi. Kyllä meidänkin 25 vuoden liitossa seksi on koko ajan vaan parantunut ja syventynyt molemmin puolin. Omalta kohdaltani tosin voin kyllä allekirjoittaa tuon "yhtä jännää kuin masturbointi", koska siitäkin puolesta olen oppinut nauttimaan aina vaan enemmän, molempi parempi. Vaimo taas ei tiedä juuri mitään yhtä onnetonta puuhaa kuin itsetyydytys, joten hänelle kunnon seksi ja siitä saatavat orgasmit ovat tuhat kertaa parempaa ja jännempää kuin masturbointi.
Sanothan tuossa tosin itsekin seuraavassa virkkeessä, että "seksielämä on parisuhteen yksi hyvä liima", mutta minusta tämä kyllä sisältää sen, että seksissä säilyy jännitys, himo ja nautinto, eikä hormonien haihtumisen jälkeinen tylsyys.
M50
Te ainakin tunnutte aidosti välittävän toisistanne, ei voi kun kadehtia tollasta kiintymystä. Varmaan seksuaalisesti yhteensop kans?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Orgasmin yhdynnässä on aika harvinaista naisille ja miehet jotka pitävät sitä jonain hyvän seksin ja omien seksitaitojensa mittana, ovat todella rasittavia. Jos tälle yhdelle tyypille on sattunut nyt näitä tapauksia, niin ei kannata silti luulla että koko maailma on sellainen. Ap:lle sanoisin että ymmärrän hyvin hänen tunteensa, juuri tuoltahan se tuntuu kun upea seksifantasia muuttuu arjeksi. Jossain vaiheessa löydät ehkä sellaisen ihmisen, jonka kanssa silti haluat seurustella, mutta tietenkään joku master ei voi olla koko ajan alistelemassa ja roolissa. Jos tällä hetkellä elämässäsi tärkeintä on tietynlainen roolileikkiseksi, niin sitä täytyy sitten hakea muualta. Olen itse nyt suhteessa tosi mukavaan mieheen ja meillä on ihanaa seksiä, mutta alkuaikojen kiihottava tunne/fantasia siitä, että joku salaperäinen mies tulee ja ottaa minut, on tietenkin kadonnut.
Miten sellaista kipinää sitten pitäisi yllä, mitä sä olet tehnyt tai mitä te olette asiasta puhuneet?
Hankalinta on jos asiasta ei saisi puhua, vaan kipinän pitäisi vaan jotenkin ihmeellisellä tavalla olla olemassa vaikka tunnetaankin hyvin. Parisuhde vaati kiinnostusta toimiakseen, myös tällä saralla. Ja etenkin tällä saralla.
En oikein usko että kipinä pysyy puhumalla päällä, mutta jos miehen kanssa on hyvä olla ja hän tuo hymyn huulille, niin suhdetta kannattaa jatkaa. Jos suhde on ollut aluksi ihan vain jotain fantasian toteutusta, niin se karisee tosi nopeasti. Ihastumis/rakastumishormonit kestävät ihmisillä 1-3 vuotta. Sen jälkeen seksi tuntuu yhtä jännältä kuin masturbointi, eli ei yhtään jännältä, mutta läheisyys ja rakkaus tuntuvat tosi mukavilta tietysti ja seksielämä on parisuhteen yksi hyvä liima. Ei kannata säikähtää "krapulaa", joka tulee kun ne ihastumishormonit katoavat, nimittäin silloin mies voi vaikuttaa aivan totaalisen tylsältä vaikka olisikin ihan kiva.
"Sen jälkeen seksi tuntuu yhtä jännältä kuin masturbointi."
No, voihan se joillakin niinkin olla, ja palstan kestopuheenaiheista päätellen melko monellakin, tai sitten kyseiset tapaukset ovat vain se äänekäs vähemmistö, ja tyytyväinen enemmistö panee vaan ennemmin kuin hukkaa aikaa palstalla vatvomiseen. Joka tapauksessa, en nyt ihan noin leveällä pensselillä yleistäisi. Kyllä meidänkin 25 vuoden liitossa seksi on koko ajan vaan parantunut ja syventynyt molemmin puolin. Omalta kohdaltani tosin voin kyllä allekirjoittaa tuon "yhtä jännää kuin masturbointi", koska siitäkin puolesta olen oppinut nauttimaan aina vaan enemmän, molempi parempi. Vaimo taas ei tiedä juuri mitään yhtä onnetonta puuhaa kuin itsetyydytys, joten hänelle kunnon seksi ja siitä saatavat orgasmit ovat tuhat kertaa parempaa ja jännempää kuin masturbointi.
Sanothan tuossa tosin itsekin seuraavassa virkkeessä, että "seksielämä on parisuhteen yksi hyvä liima", mutta minusta tämä kyllä sisältää sen, että seksissä säilyy jännitys, himo ja nautinto, eikä hormonien haihtumisen jälkeinen tylsyys.
M50
Te ainakin tunnutte aidosti välittävän toisistanne, ei voi kun kadehtia tollasta kiintymystä. Varmaan seksuaalisesti yhteensop kans?
No kiitos! Yhteensopivia kyllä, mutta ei läheskään samanlaisia seksuaalisesti, paitsi sen osalta, että molemmilla haluja on riittänyt paljon ja tasaisesti koko liiton ajan. Kliseisesti minä olen se kokeilunhaluisempi ja hän "konservatiivisempi", joten tietyssä mielessä minä joudun ehkä yhteisessä seksissä "tyytymään" hieman haluamaani yksipuolisempaan settiin, kun hän tuntee saavansa aivan kaiken haluamansa siitä mitä teemme. En minä siitä kuitenkaan katkeroitunut ole, koska sekin mitä teemme, on myös minulle aivan valtavan hyvää. Jätän sitten ne muut jutut fantasioinnin puolelle ja yritän säännöllisesti aina vihjaillen ja keskustellen laajentaa hänenkin näköalojaan, ja hän sitten siitä poimii asioita jos on poimiakseen ja ymmärtäväisen hyväksyvästi sivuuttaa loput. Tärkeintä kuitenkin on se, että molemmat saavat seksistä nautintoa, molemmat osaavat ja haluavat sitä toiselle tuottaa, eikä kummankaan tarvitse hävetä itseään tai haluaan toisen edessä.
Mutta koko liitossahan seksi on silti vain yksi osa-alue, joka on siellä muiden joukossa yhtenä tärkeänä palasena suhteen kokonaisuutta. Seksin pois jääminenkään ei romahduttaisi suhdetta, jos siihen olisi ymmärrettävä syy (sairaus tms) ja toisen osapuolen seksuaalisuus ei muuttuisi ei-toivotuksi. Esimerkiksi raskausaikoina meillä on ollut kolme kertaa vuoden seksitauko fysiologisista syistä (ei siis haluista kyse), ja niistä selvittiin. Se mitä minä en ehkä kuitenkaan kestäisi, olisi se että vaimo lakkaisi haluamasta ja muuttuisi samalla seksikielteiseksi, eli ei enää edes haluaisi haluta eikä siitä syystä hyväksyisi minunkaan halujani.
Kuullostaa vähän ylevältä tuo ylläoleva, loppujen lopuksi kaikki palautuu arkipäivässä kuitenkin siihen, että molemmat haluavat sekä saada että antaa orgasmeja, päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen.
M50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Orgasmin yhdynnässä on aika harvinaista naisille ja miehet jotka pitävät sitä jonain hyvän seksin ja omien seksitaitojensa mittana, ovat todella rasittavia. Jos tälle yhdelle tyypille on sattunut nyt näitä tapauksia, niin ei kannata silti luulla että koko maailma on sellainen. Ap:lle sanoisin että ymmärrän hyvin hänen tunteensa, juuri tuoltahan se tuntuu kun upea seksifantasia muuttuu arjeksi. Jossain vaiheessa löydät ehkä sellaisen ihmisen, jonka kanssa silti haluat seurustella, mutta tietenkään joku master ei voi olla koko ajan alistelemassa ja roolissa. Jos tällä hetkellä elämässäsi tärkeintä on tietynlainen roolileikkiseksi, niin sitä täytyy sitten hakea muualta. Olen itse nyt suhteessa tosi mukavaan mieheen ja meillä on ihanaa seksiä, mutta alkuaikojen kiihottava tunne/fantasia siitä, että joku salaperäinen mies tulee ja ottaa minut, on tietenkin kadonnut.
Miten sellaista kipinää sitten pitäisi yllä, mitä sä olet tehnyt tai mitä te olette asiasta puhuneet?
Hankalinta on jos asiasta ei saisi puhua, vaan kipinän pitäisi vaan jotenkin ihmeellisellä tavalla olla olemassa vaikka tunnetaankin hyvin. Parisuhde vaati kiinnostusta toimiakseen, myös tällä saralla. Ja etenkin tällä saralla.
En oikein usko että kipinä pysyy puhumalla päällä, mutta jos miehen kanssa on hyvä olla ja hän tuo hymyn huulille, niin suhdetta kannattaa jatkaa. Jos suhde on ollut aluksi ihan vain jotain fantasian toteutusta, niin se karisee tosi nopeasti. Ihastumis/rakastumishormonit kestävät ihmisillä 1-3 vuotta. Sen jälkeen seksi tuntuu yhtä jännältä kuin masturbointi, eli ei yhtään jännältä, mutta läheisyys ja rakkaus tuntuvat tosi mukavilta tietysti ja seksielämä on parisuhteen yksi hyvä liima. Ei kannata säikähtää "krapulaa", joka tulee kun ne ihastumishormonit katoavat, nimittäin silloin mies voi vaikuttaa aivan totaalisen tylsältä vaikka olisikin ihan kiva.
Mutta eiks sitä kipinää kannata kuitenkin hakea, eikä vaan jäädä möllöttämään "koska sen nyt kuuluukin haihtua"``? Jos on siis kiinnostusta aiheeseen ja toiseen ja parisuhteen ylläpitoon. :)
Voi sitä kipinää hakea, jos huvittaa, mutta ennen kaikkea kannattaa hyväksyä se, että se suhde muuttuu. Jotkut eivät hyväksy sitä, tulee riitoja ja syyttelyitä ja ero ja kipinää etsiessä turhautumista, kun ei kuitenkaan tunnu enää samalta ja esimerkiksi ilta telkkarin ääressä tai kavereiden kanssa voittaa välillä panemisen. Rakkaushan ei katoa, kun suhde etenee, vaan kasvaa, eikä seksikään lopu, vaan tuntuu oikein mukavalta, vaikka se mies onkin sitten tuttu ja rakas eikä mikään fanasioiden alfauros. Rakastuminen ja alkuhuuma on ihanaa, mutta suhde ei ole epäonnistunut jos tai kun alkuhuuma katoaa, vaan aivan normaali. Parisuhde pysyy hyvin yllä, jos viihdytte toistenne seurassa ja ajattelette myös toisen hyvää ettekä pelkästään omaanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Orgasmin yhdynnässä on aika harvinaista naisille ja miehet jotka pitävät sitä jonain hyvän seksin ja omien seksitaitojensa mittana, ovat todella rasittavia. Jos tälle yhdelle tyypille on sattunut nyt näitä tapauksia, niin ei kannata silti luulla että koko maailma on sellainen. Ap:lle sanoisin että ymmärrän hyvin hänen tunteensa, juuri tuoltahan se tuntuu kun upea seksifantasia muuttuu arjeksi. Jossain vaiheessa löydät ehkä sellaisen ihmisen, jonka kanssa silti haluat seurustella, mutta tietenkään joku master ei voi olla koko ajan alistelemassa ja roolissa. Jos tällä hetkellä elämässäsi tärkeintä on tietynlainen roolileikkiseksi, niin sitä täytyy sitten hakea muualta. Olen itse nyt suhteessa tosi mukavaan mieheen ja meillä on ihanaa seksiä, mutta alkuaikojen kiihottava tunne/fantasia siitä, että joku salaperäinen mies tulee ja ottaa minut, on tietenkin kadonnut.
Miten sellaista kipinää sitten pitäisi yllä, mitä sä olet tehnyt tai mitä te olette asiasta puhuneet?
Hankalinta on jos asiasta ei saisi puhua, vaan kipinän pitäisi vaan jotenkin ihmeellisellä tavalla olla olemassa vaikka tunnetaankin hyvin. Parisuhde vaati kiinnostusta toimiakseen, myös tällä saralla. Ja etenkin tällä saralla.
En oikein usko että kipinä pysyy puhumalla päällä, mutta jos miehen kanssa on hyvä olla ja hän tuo hymyn huulille, niin suhdetta kannattaa jatkaa. Jos suhde on ollut aluksi ihan vain jotain fantasian toteutusta, niin se karisee tosi nopeasti. Ihastumis/rakastumishormonit kestävät ihmisillä 1-3 vuotta. Sen jälkeen seksi tuntuu yhtä jännältä kuin masturbointi, eli ei yhtään jännältä, mutta läheisyys ja rakkaus tuntuvat tosi mukavilta tietysti ja seksielämä on parisuhteen yksi hyvä liima. Ei kannata säikähtää "krapulaa", joka tulee kun ne ihastumishormonit katoavat, nimittäin silloin mies voi vaikuttaa aivan totaalisen tylsältä vaikka olisikin ihan kiva.
Mutta eiks sitä kipinää kannata kuitenkin hakea, eikä vaan jäädä möllöttämään "koska sen nyt kuuluukin haihtua"``? Jos on siis kiinnostusta aiheeseen ja toiseen ja parisuhteen ylläpitoon. :)
Voi sitä kipinää hakea, jos huvittaa, mutta ennen kaikkea kannattaa hyväksyä se, että se suhde muuttuu. Jotkut eivät hyväksy sitä, tulee riitoja ja syyttelyitä ja ero ja kipinää etsiessä turhautumista, kun ei kuitenkaan tunnu enää samalta ja esimerkiksi ilta telkkarin ääressä tai kavereiden kanssa voittaa välillä panemisen. Rakkaushan ei katoa, kun suhde etenee, vaan kasvaa, eikä seksikään lopu, vaan tuntuu oikein mukavalta, vaikka se mies onkin sitten tuttu ja rakas eikä mikään fanasioiden alfauros. Rakastuminen ja alkuhuuma on ihanaa, mutta suhde ei ole epäonnistunut jos tai kun alkuhuuma katoaa, vaan aivan normaali. Parisuhde pysyy hyvin yllä, jos viihdytte toistenne seurassa ja ajattelette myös toisen hyvää ettekä pelkästään omaanne.
Jotkut hakevat varmaan kipinää roolileikeistä, joissa tarkoituksella astutaan ulos siitä arkipäivän kaavasta ja annetaan itselle lupa "olla joku muu" hetken aikaa. Vaikkei meillä tuota varsinaisesti harrasteta, niin ymmärrän kyllä hyvin että se voisi hyvin toimia ja tuoda sitä suhteen alkuaikojen kutinaa vatsanpohjaan. Epävarmuudesta johtuvasta jännityksestähän se kipinä pitkälti kumpuaa, ja tuollaisessa leikissä sama tilanne tulee helposti vastaan.
Ihan seksin saralla olen vähän samantapaista itse harrastanut aloittamalla seksiviestittelyn, jossa olen kirjoitellut hyvinkin suoraan ja estottomasti sellaisia juttuja, mitä meillä ei juuri ole ollut tapana puhua. Ei varsinaisesti edes paljoakaan sellaista mitä ei todellisuudessa tehtäisi, mutta ihan normiseksinkin sanoittaminen ja laittaminen näkyväksi tekstimuodossa toiselle viestinä jota ei lähetyksen jälkeen saa enää haettua takaisin, on kyllä ollut jännittävää ja kutkuttavaa. Ainakin tällaisessa X-sukupolven suhteessa, jossa ei niin paljoa ole seksistä puhuttu, pantu vaan. Nuorisoa tämä ei tietysti ehkä niin säväytä 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Orgasmin yhdynnässä on aika harvinaista naisille ja miehet jotka pitävät sitä jonain hyvän seksin ja omien seksitaitojensa mittana, ovat todella rasittavia. Jos tälle yhdelle tyypille on sattunut nyt näitä tapauksia, niin ei kannata silti luulla että koko maailma on sellainen. Ap:lle sanoisin että ymmärrän hyvin hänen tunteensa, juuri tuoltahan se tuntuu kun upea seksifantasia muuttuu arjeksi. Jossain vaiheessa löydät ehkä sellaisen ihmisen, jonka kanssa silti haluat seurustella, mutta tietenkään joku master ei voi olla koko ajan alistelemassa ja roolissa. Jos tällä hetkellä elämässäsi tärkeintä on tietynlainen roolileikkiseksi, niin sitä täytyy sitten hakea muualta. Olen itse nyt suhteessa tosi mukavaan mieheen ja meillä on ihanaa seksiä, mutta alkuaikojen kiihottava tunne/fantasia siitä, että joku salaperäinen mies tulee ja ottaa minut, on tietenkin kadonnut.
Miten sellaista kipinää sitten pitäisi yllä, mitä sä olet tehnyt tai mitä te olette asiasta puhuneet?
Hankalinta on jos asiasta ei saisi puhua, vaan kipinän pitäisi vaan jotenkin ihmeellisellä tavalla olla olemassa vaikka tunnetaankin hyvin. Parisuhde vaati kiinnostusta toimiakseen, myös tällä saralla. Ja etenkin tällä saralla.
En oikein usko että kipinä pysyy puhumalla päällä, mutta jos miehen kanssa on hyvä olla ja hän tuo hymyn huulille, niin suhdetta kannattaa jatkaa. Jos suhde on ollut aluksi ihan vain jotain fantasian toteutusta, niin se karisee tosi nopeasti. Ihastumis/rakastumishormonit kestävät ihmisillä 1-3 vuotta. Sen jälkeen seksi tuntuu yhtä jännältä kuin masturbointi, eli ei yhtään jännältä, mutta läheisyys ja rakkaus tuntuvat tosi mukavilta tietysti ja seksielämä on parisuhteen yksi hyvä liima. Ei kannata säikähtää "krapulaa", joka tulee kun ne ihastumishormonit katoavat, nimittäin silloin mies voi vaikuttaa aivan totaalisen tylsältä vaikka olisikin ihan kiva.
Mutta eiks sitä kipinää kannata kuitenkin hakea, eikä vaan jäädä möllöttämään "koska sen nyt kuuluukin haihtua"``? Jos on siis kiinnostusta aiheeseen ja toiseen ja parisuhteen ylläpitoon. :)
Voi sitä kipinää hakea, jos huvittaa, mutta ennen kaikkea kannattaa hyväksyä se, että se suhde muuttuu. Jotkut eivät hyväksy sitä, tulee riitoja ja syyttelyitä ja ero ja kipinää etsiessä turhautumista, kun ei kuitenkaan tunnu enää samalta ja esimerkiksi ilta telkkarin ääressä tai kavereiden kanssa voittaa välillä panemisen. Rakkaushan ei katoa, kun suhde etenee, vaan kasvaa, eikä seksikään lopu, vaan tuntuu oikein mukavalta, vaikka se mies onkin sitten tuttu ja rakas eikä mikään fanasioiden alfauros. Rakastuminen ja alkuhuuma on ihanaa, mutta suhde ei ole epäonnistunut jos tai kun alkuhuuma katoaa, vaan aivan normaali. Parisuhde pysyy hyvin yllä, jos viihdytte toistenne seurassa ja ajattelette myös toisen hyvää ettekä pelkästään omaanne.
Mutta oletko itse tuollaiseen tilaan tyytyväinen, miksei sitä kipinöintiä voisi yrittää edes ylläpitää - koska eikö se ole kivaa? Miksi tyytyä mukavaan seksiin, kun on kokemusta että se on ollut kipinöivääkin?
Tavallaan outoa että esim olisi kyllästynyt ravintolaruokaan kolmen vuoden jälkeen, makaronilaatikko on ihan hyvää sekin. Ajatteleeko joku ruuasta noin?
Kaikki eivät tietenkään ole kovin seksuaalisia, ja eihän tossa tasoittumisessa ole vikaa jos se on molemmille ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Orgasmin yhdynnässä on aika harvinaista naisille ja miehet jotka pitävät sitä jonain hyvän seksin ja omien seksitaitojensa mittana, ovat todella rasittavia. Jos tälle yhdelle tyypille on sattunut nyt näitä tapauksia, niin ei kannata silti luulla että koko maailma on sellainen. Ap:lle sanoisin että ymmärrän hyvin hänen tunteensa, juuri tuoltahan se tuntuu kun upea seksifantasia muuttuu arjeksi. Jossain vaiheessa löydät ehkä sellaisen ihmisen, jonka kanssa silti haluat seurustella, mutta tietenkään joku master ei voi olla koko ajan alistelemassa ja roolissa. Jos tällä hetkellä elämässäsi tärkeintä on tietynlainen roolileikkiseksi, niin sitä täytyy sitten hakea muualta. Olen itse nyt suhteessa tosi mukavaan mieheen ja meillä on ihanaa seksiä, mutta alkuaikojen kiihottava tunne/fantasia siitä, että joku salaperäinen mies tulee ja ottaa minut, on tietenkin kadonnut.
Miten sellaista kipinää sitten pitäisi yllä, mitä sä olet tehnyt tai mitä te olette asiasta puhuneet?
Hankalinta on jos asiasta ei saisi puhua, vaan kipinän pitäisi vaan jotenkin ihmeellisellä tavalla olla olemassa vaikka tunnetaankin hyvin. Parisuhde vaati kiinnostusta toimiakseen, myös tällä saralla. Ja etenkin tällä saralla.
En oikein usko että kipinä pysyy puhumalla päällä, mutta jos miehen kanssa on hyvä olla ja hän tuo hymyn huulille, niin suhdetta kannattaa jatkaa. Jos suhde on ollut aluksi ihan vain jotain fantasian toteutusta, niin se karisee tosi nopeasti. Ihastumis/rakastumishormonit kestävät ihmisillä 1-3 vuotta. Sen jälkeen seksi tuntuu yhtä jännältä kuin masturbointi, eli ei yhtään jännältä, mutta läheisyys ja rakkaus tuntuvat tosi mukavilta tietysti ja seksielämä on parisuhteen yksi hyvä liima. Ei kannata säikähtää "krapulaa", joka tulee kun ne ihastumishormonit katoavat, nimittäin silloin mies voi vaikuttaa aivan totaalisen tylsältä vaikka olisikin ihan kiva.
Mutta eiks sitä kipinää kannata kuitenkin hakea, eikä vaan jäädä möllöttämään "koska sen nyt kuuluukin haihtua"``? Jos on siis kiinnostusta aiheeseen ja toiseen ja parisuhteen ylläpitoon. :)
Voi sitä kipinää hakea, jos huvittaa, mutta ennen kaikkea kannattaa hyväksyä se, että se suhde muuttuu. Jotkut eivät hyväksy sitä, tulee riitoja ja syyttelyitä ja ero ja kipinää etsiessä turhautumista, kun ei kuitenkaan tunnu enää samalta ja esimerkiksi ilta telkkarin ääressä tai kavereiden kanssa voittaa välillä panemisen. Rakkaushan ei katoa, kun suhde etenee, vaan kasvaa, eikä seksikään lopu, vaan tuntuu oikein mukavalta, vaikka se mies onkin sitten tuttu ja rakas eikä mikään fanasioiden alfauros. Rakastuminen ja alkuhuuma on ihanaa, mutta suhde ei ole epäonnistunut jos tai kun alkuhuuma katoaa, vaan aivan normaali. Parisuhde pysyy hyvin yllä, jos viihdytte toistenne seurassa ja ajattelette myös toisen hyvää ettekä pelkästään omaanne.
Voi jotenkin ajatella lämmön ja läheisyyden lisäksi sitä seksiäkin, hyvä vinkki! =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Orgasmin yhdynnässä on aika harvinaista naisille ja miehet jotka pitävät sitä jonain hyvän seksin ja omien seksitaitojensa mittana, ovat todella rasittavia. Jos tälle yhdelle tyypille on sattunut nyt näitä tapauksia, niin ei kannata silti luulla että koko maailma on sellainen. Ap:lle sanoisin että ymmärrän hyvin hänen tunteensa, juuri tuoltahan se tuntuu kun upea seksifantasia muuttuu arjeksi. Jossain vaiheessa löydät ehkä sellaisen ihmisen, jonka kanssa silti haluat seurustella, mutta tietenkään joku master ei voi olla koko ajan alistelemassa ja roolissa. Jos tällä hetkellä elämässäsi tärkeintä on tietynlainen roolileikkiseksi, niin sitä täytyy sitten hakea muualta. Olen itse nyt suhteessa tosi mukavaan mieheen ja meillä on ihanaa seksiä, mutta alkuaikojen kiihottava tunne/fantasia siitä, että joku salaperäinen mies tulee ja ottaa minut, on tietenkin kadonnut.
Miten sellaista kipinää sitten pitäisi yllä, mitä sä olet tehnyt tai mitä te olette asiasta puhuneet?
Hankalinta on jos asiasta ei saisi puhua, vaan kipinän pitäisi vaan jotenkin ihmeellisellä tavalla olla olemassa vaikka tunnetaankin hyvin. Parisuhde vaati kiinnostusta toimiakseen, myös tällä saralla. Ja etenkin tällä saralla.
En oikein usko että kipinä pysyy puhumalla päällä, mutta jos miehen kanssa on hyvä olla ja hän tuo hymyn huulille, niin suhdetta kannattaa jatkaa. Jos suhde on ollut aluksi ihan vain jotain fantasian toteutusta, niin se karisee tosi nopeasti. Ihastumis/rakastumishormonit kestävät ihmisillä 1-3 vuotta. Sen jälkeen seksi tuntuu yhtä jännältä kuin masturbointi, eli ei yhtään jännältä, mutta läheisyys ja rakkaus tuntuvat tosi mukavilta tietysti ja seksielämä on parisuhteen yksi hyvä liima. Ei kannata säikähtää "krapulaa", joka tulee kun ne ihastumishormonit katoavat, nimittäin silloin mies voi vaikuttaa aivan totaalisen tylsältä vaikka olisikin ihan kiva.
Mutta eiks sitä kipinää kannata kuitenkin hakea, eikä vaan jäädä möllöttämään "koska sen nyt kuuluukin haihtua"``? Jos on siis kiinnostusta aiheeseen ja toiseen ja parisuhteen ylläpitoon. :)
Voi sitä kipinää hakea, jos huvittaa, mutta ennen kaikkea kannattaa hyväksyä se, että se suhde muuttuu. Jotkut eivät hyväksy sitä, tulee riitoja ja syyttelyitä ja ero ja kipinää etsiessä turhautumista, kun ei kuitenkaan tunnu enää samalta ja esimerkiksi ilta telkkarin ääressä tai kavereiden kanssa voittaa välillä panemisen. Rakkaushan ei katoa, kun suhde etenee, vaan kasvaa, eikä seksikään lopu, vaan tuntuu oikein mukavalta, vaikka se mies onkin sitten tuttu ja rakas eikä mikään fanasioiden alfauros. Rakastuminen ja alkuhuuma on ihanaa, mutta suhde ei ole epäonnistunut jos tai kun alkuhuuma katoaa, vaan aivan normaali. Parisuhde pysyy hyvin yllä, jos viihdytte toistenne seurassa ja ajattelette myös toisen hyvää ettekä pelkästään omaanne.
Jotkut hakevat varmaan kipinää roolileikeistä, joissa tarkoituksella astutaan ulos siitä arkipäivän kaavasta ja annetaan itselle lupa "olla joku muu" hetken aikaa. Vaikkei meillä tuota varsinaisesti harrasteta, niin ymmärrän kyllä hyvin että se voisi hyvin toimia ja tuoda sitä suhteen alkuaikojen kutinaa vatsanpohjaan. Epävarmuudesta johtuvasta jännityksestähän se kipinä pitkälti kumpuaa, ja tuollaisessa leikissä sama tilanne tulee helposti vastaan.
Ihan seksin saralla olen vähän samantapaista itse harrastanut aloittamalla seksiviestittelyn, jossa olen kirjoitellut hyvinkin suoraan ja estottomasti sellaisia juttuja, mitä meillä ei juuri ole ollut tapana puhua. Ei varsinaisesti edes paljoakaan sellaista mitä ei todellisuudessa tehtäisi, mutta ihan normiseksinkin sanoittaminen ja laittaminen näkyväksi tekstimuodossa toiselle viestinä jota ei lähetyksen jälkeen saa enää haettua takaisin, on kyllä ollut jännittävää ja kutkuttavaa. Ainakin tällaisessa X-sukupolven suhteessa, jossa ei niin paljoa ole seksistä puhuttu, pantu vaan. Nuorisoa tämä ei tietysti ehkä niin säväytä 😄
Tässä oli hyviä juttuja mun mielestäni. Onhan niitä keinoja oikeesti jos niitä haluaa hakea. Hyvä että on sun kaltaisia välittäviä naisiakin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Orgasmin yhdynnässä on aika harvinaista naisille ja miehet jotka pitävät sitä jonain hyvän seksin ja omien seksitaitojensa mittana, ovat todella rasittavia. Jos tälle yhdelle tyypille on sattunut nyt näitä tapauksia, niin ei kannata silti luulla että koko maailma on sellainen. Ap:lle sanoisin että ymmärrän hyvin hänen tunteensa, juuri tuoltahan se tuntuu kun upea seksifantasia muuttuu arjeksi. Jossain vaiheessa löydät ehkä sellaisen ihmisen, jonka kanssa silti haluat seurustella, mutta tietenkään joku master ei voi olla koko ajan alistelemassa ja roolissa. Jos tällä hetkellä elämässäsi tärkeintä on tietynlainen roolileikkiseksi, niin sitä täytyy sitten hakea muualta. Olen itse nyt suhteessa tosi mukavaan mieheen ja meillä on ihanaa seksiä, mutta alkuaikojen kiihottava tunne/fantasia siitä, että joku salaperäinen mies tulee ja ottaa minut, on tietenkin kadonnut.
Miten sellaista kipinää sitten pitäisi yllä, mitä sä olet tehnyt tai mitä te olette asiasta puhuneet?
Hankalinta on jos asiasta ei saisi puhua, vaan kipinän pitäisi vaan jotenkin ihmeellisellä tavalla olla olemassa vaikka tunnetaankin hyvin. Parisuhde vaati kiinnostusta toimiakseen, myös tällä saralla. Ja etenkin tällä saralla.
En oikein usko että kipinä pysyy puhumalla päällä, mutta jos miehen kanssa on hyvä olla ja hän tuo hymyn huulille, niin suhdetta kannattaa jatkaa. Jos suhde on ollut aluksi ihan vain jotain fantasian toteutusta, niin se karisee tosi nopeasti. Ihastumis/rakastumishormonit kestävät ihmisillä 1-3 vuotta. Sen jälkeen seksi tuntuu yhtä jännältä kuin masturbointi, eli ei yhtään jännältä, mutta läheisyys ja rakkaus tuntuvat tosi mukavilta tietysti ja seksielämä on parisuhteen yksi hyvä liima. Ei kannata säikähtää "krapulaa", joka tulee kun ne ihastumishormonit katoavat, nimittäin silloin mies voi vaikuttaa aivan totaalisen tylsältä vaikka olisikin ihan kiva.
Mutta eiks sitä kipinää kannata kuitenkin hakea, eikä vaan jäädä möllöttämään "koska sen nyt kuuluukin haihtua"``? Jos on siis kiinnostusta aiheeseen ja toiseen ja parisuhteen ylläpitoon. :)
Voi sitä kipinää hakea, jos huvittaa, mutta ennen kaikkea kannattaa hyväksyä se, että se suhde muuttuu. Jotkut eivät hyväksy sitä, tulee riitoja ja syyttelyitä ja ero ja kipinää etsiessä turhautumista, kun ei kuitenkaan tunnu enää samalta ja esimerkiksi ilta telkkarin ääressä tai kavereiden kanssa voittaa välillä panemisen. Rakkaushan ei katoa, kun suhde etenee, vaan kasvaa, eikä seksikään lopu, vaan tuntuu oikein mukavalta, vaikka se mies onkin sitten tuttu ja rakas eikä mikään fanasioiden alfauros. Rakastuminen ja alkuhuuma on ihanaa, mutta suhde ei ole epäonnistunut jos tai kun alkuhuuma katoaa, vaan aivan normaali. Parisuhde pysyy hyvin yllä, jos viihdytte toistenne seurassa ja ajattelette myös toisen hyvää ettekä pelkästään omaanne.
Jotkut hakevat varmaan kipinää roolileikeistä, joissa tarkoituksella astutaan ulos siitä arkipäivän kaavasta ja annetaan itselle lupa "olla joku muu" hetken aikaa. Vaikkei meillä tuota varsinaisesti harrasteta, niin ymmärrän kyllä hyvin että se voisi hyvin toimia ja tuoda sitä suhteen alkuaikojen kutinaa vatsanpohjaan. Epävarmuudesta johtuvasta jännityksestähän se kipinä pitkälti kumpuaa, ja tuollaisessa leikissä sama tilanne tulee helposti vastaan.
Ihan seksin saralla olen vähän samantapaista itse harrastanut aloittamalla seksiviestittelyn, jossa olen kirjoitellut hyvinkin suoraan ja estottomasti sellaisia juttuja, mitä meillä ei juuri ole ollut tapana puhua. Ei varsinaisesti edes paljoakaan sellaista mitä ei todellisuudessa tehtäisi, mutta ihan normiseksinkin sanoittaminen ja laittaminen näkyväksi tekstimuodossa toiselle viestinä jota ei lähetyksen jälkeen saa enää haettua takaisin, on kyllä ollut jännittävää ja kutkuttavaa. Ainakin tällaisessa X-sukupolven suhteessa, jossa ei niin paljoa ole seksistä puhuttu, pantu vaan. Nuorisoa tämä ei tietysti ehkä niin säväytä 😄
Tässä oli hyviä juttuja mun mielestäni. Onhan niitä keinoja oikeesti jos niitä haluaa hakea. Hyvä että on sun kaltaisia välittäviä naisiakin!
Moneksi on väitetty, muttei vielä naiseksi! Tai jaa, taisihan sitä joku aikaisemminkin tällä palstalla tarjota...
[/quote]
Mutta oletko itse tuollaiseen tilaan tyytyväinen, miksei sitä kipinöintiä voisi yrittää edes ylläpitää - koska eikö se ole kivaa? Miksi tyytyä mukavaan seksiin, kun on kokemusta että se on ollut kipinöivääkin?
Tavallaan outoa että esim olisi kyllästynyt ravintolaruokaan kolmen vuoden jälkeen, makaronilaatikko on ihan hyvää sekin. Ajatteleeko joku ruuasta noin?
Kaikki eivät tietenkään ole kovin seksuaalisia, ja eihän tossa tasoittumisessa ole vikaa jos se on molemmille ok. [/quote]
Jos tykkää seksistä ja suhde on hyvä, niin pikemminkin se muuttuu taitavammaksi ja paremmaksi vuosien myötä, ja näin meilläkin. Suhteen alussa sitä oli kuitenkin pikkupöksyt märkänä ihan vain siitä että tiesi että mies on tulossa käymään ja se kun sai vaikka kunnolla takaapäin tuntui ihanan eläimelliseltä ottamiselta. Ei minulla ole siis mitään kipinöintiä vastaan, ja kokeilemme kaikenlaista uutta mitä tulee mieleen, mutta alkuaikojen seksi ei kipinöi siksi että se olisi niin erikoista tai erikoisen rajua tai aistillista, vaan ihan vain siksi että on hulluna siihen uuteen tyyppiin. Jos sellainen kiima kestäisi koko elämän läpi, niin varmaan kuolisi sydäriin ja ainakin tulisi loparit töistä kun ei pystyisi muuta ajattelemaan kuin munan saamista.
En oikein usko että kipinä pysyy puhumalla päällä, mutta jos miehen kanssa on hyvä olla ja hän tuo hymyn huulille, niin suhdetta kannattaa jatkaa. Jos suhde on ollut aluksi ihan vain jotain fantasian toteutusta, niin se karisee tosi nopeasti. Ihastumis/rakastumishormonit kestävät ihmisillä 1-3 vuotta. Sen jälkeen seksi tuntuu yhtä jännältä kuin masturbointi, eli ei yhtään jännältä, mutta läheisyys ja rakkaus tuntuvat tosi mukavilta tietysti ja seksielämä on parisuhteen yksi hyvä liima. Ei kannata säikähtää "krapulaa", joka tulee kun ne ihastumishormonit katoavat, nimittäin silloin mies voi vaikuttaa aivan totaalisen tylsältä vaikka olisikin ihan kiva.