Onko perheitä joissa 3 ja 2 vuotiaat sekä pieni vauva?

Esikoinen oli 1 v 3 kk, kun kakkonen syntyi. Vauva-aika todellakin meni aivan sumussa ohitse :( Kakkosen ollessa 2,5 v, niin vauva syntyi. Ensimmäinen oli tuolloin 3 v 9 kk. Ihmeen hyvin meillä ainakin on mennyt kahden uhmaikäisen kanssa. Esikoiselta meni uhmaikä luojan kiitos jo ohitse, mutta kakkonen uhmailee vielä todella paljon. Välillä on huonoja ja rankempia päiviä ja välillä taas niitä mukavia ja leppoisia päiviä. Meinaa pukata vauvakuumetta taas päälle, mutta mies ei suostu uuteen vauvaan ennenkuin vanhin/vanhimmat on koulussa :( Jos tästä sai mitään selvää...

kiitos viestistä. Oliko tämä kolmas ylläri vai suunniteltu?

Mun äiti pitää mua ihan kahelina vaikka oamt lapset ovat tehneet suurin piiretin samoin ku me.

Onko se nyt niin kummallista jos nyt tulisi taas raskaaksi? Ihmiset sanoo että lapset pitää tehdä nuorena ja olen itsekin sitä mieltä. Viimeksi kätilöopistolta kun lähdin kotiin niin päätin etten sano vielä hyvästejä ja tiesin että haluan lisää. Ja miehen kanssa on puhuttu että kolmas lapsi tehdään, mutta ajankohdasta mies on toista mieltä. Hän haluaisi että vanhemmat lapset olis kuolussa ja sitten vasta uutta alulle. Minulle kolme vuotta tuntuu pitkältä ajalta odottaa.

Meeneköhän tämä ohi... jos vuoden odottais vielä ennenkö alkais yrittään niin lapset olis vähän isompia jo. Vaikka kolmivuotias on jo tosi omatoiminen. Ja molemmat lapset nukkuu jo yönsä ihan hyvin. Enkä ollut kakkosen yöimetyksestä mitenkään rasittunut koska pidin häntä aina vieressä ja vaihdoin vaan puolta kun oli syötön aika.

Kun Kolmosemme syntyi, esikoinen oli 3v8kk ja Kakkonen tasan 2v. Hengissä on selvitty ja nautin (suurimmaksi osaksi aikaa ;-)) kotonaolosta lasten kanssa.

Nelosen LA on syyskuussa, jolloin lapset ovat 2v1kk, 4v1kk ja 5v9kk.



Täytyy vaan toivoa, että Nelonen on sävyisä ja sopeutuva vauva, joutuu nimittäin aikalaiseen pyöritykseen heti synnyttyään.

Myös tämä kolmas vauva (ja molemmat edellisetkin) on olleet täysin toivottuja ja suunniteltuja :) Miehen kanssa ollaan puhuttu, että ehkä tos neljän-viiden vuoden päästä tehtäis vielä se viimeinen vauva :( Meillä kun tilanne on se, että kaksi ensimmäistä lasta on edellisestä liitostani ja tämä vauva meidän yhteinen. Alkaa olla miehellä lapsilukukiintiö täynnä, heh ;) Kaksi ensimmäistä lasta oli aika huutokurkkuja :( Tämä kolmas vaavi sitten osoittautui yllättävän rauhalliseksi!! Ensimmäiset 4 kk nukkui vieressäni koska ei jäänyt omaan sänkyyn. Nyt imetys loppui touko-kesäkuun vaihteessa ja vauva suostui viimein jäämään omaan sänkyynsä! Aamuisin vauvan herätessä otan hänet vielä hetkeksi viereeni ennenkuin vaivaudun ylös. Vanhin on kovana hoitoapuna, välillä vähän liikaakin jaloissa pyörimässä :) Keskimmäinen, 3 vuotias ei vieläkään niin piittaa vauvasta. On pikkusen mustis, kun ei ookaan enää äitin vauva. Minä olen ainakin hyvin kaikkien kolmen kanssa jaksanut vaikka mies onkin päivät töissä. Vanhimmat on sillon tällön hoidossa perhepäivähoitajalla. Muuten jos apua tartten, niin anoppi tulee aina mielellään ja se on ottanut minun edelliset lapset myös kuin omiksi lapsenlapsikseen vaikkei ne olekaan. Minun mielestä tosi hienoa ja reilua anopilta :) Ei muutakuin vaavia tekemään :) Tai eihän niitä tehdä, heh, ne saadaan. Ja olen samaa mieltä, että lapset kannattaa tehdä nuorena. Sillon jaksaa paremmin ja on sitten loppuelämä kyllä aikaa rellestää jos tarttee, kun lapset kasvaa!! Ite olen 26-v ja kolme lasta sekä haaveissa vielä se yksi ;)