Seurustelen kivan miehen kanssa, mutta..
Olllaan tehty paljon yhdessä. Käyty paikoissa ja tapahtumissa, missä nyt korona-aikaan voitu. Mutta kaikki yhdessä tekeminen on minun ideaa ja järkkäämää. Mies lähtee kyllä mukaan, mutta ei koskaan ehdota mitään saati järjestä mitään. Sama oli exän kanssa. Kaikki lomamatkat, kesälomatekemiset ym mun piti järkätä, muuten vaan oltais maattu koko perhe kotona.
Pitääkö vaan luovuttaa ja jos haluan yhtään mitään, se pitää itse tehdä? Ei saa edes toivoa enempää?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on ongelmana? Joko hyväksyt tuon ominaisuuden tai eroat miehestä. Siinä ne vaihtoehdot on.
Tämä . Ihmiset on erilaisia ja pitävät eri asioista. Mies voi myös ajatella että sinä tykkäät järjestää itse niitä juttuja ja noin saat järjestää asiat mieleiseksesi. Hän ei välttämättä tiedä millaisista tekemisistä sinä pitäisit eikä ole sitten aktiivinen suunnittelemaan niitä. Kannattaa nostaa kissa pöydälle ja puhua asiasta. Näitä organisointijuttuja ja tekemisiä voi myös suunnitella yhdessä. Minä ainakaan en pitäisi jos kumppani yhtäkkiä sanoisi ,että nytpä lähdetään sinne ja tänne.
Luulen, että jos miehesi ehdottaa sinulle jotain niin sinulle ei kelpaa. Parempi vain suunnitella sitten itse. Tuskin miehesi ehdottaa sinulle, että menette oopperaan tai museoon. Todennäköisesti se sanoo, että mennään kalastamaan tai vaeltamaan yhdessä, mutta sinuahan ei sellaiset kiinnosta. Lähdet ehkä kerran mukaan ja istut naama norsunvidulla siellä mukana.
Pyydä että laittaa kalenteriin muistutuksia että "keksi viikonlopuksi jotain kivaa". Niin sitten kun siihen ominaisuuteen oppii niin silloin tapahtuu muutos. Ei muutosta tapahdu ilman opettelua.
Suhteessa pitää opiskella olemaan jos aiemmissa suhteissa ei ole ollut tapana tämmöisiä tehdä.
Jos mies ei innostu ideasta niin sitten jätä.
Kuinka moni mies pitäisi sitä ongelmana, jos vaimo ei koskaan ehdota mitään tekemistä, jos mies ehtii aina ensin?
Vierailija kirjoitti:
Pyydä että laittaa kalenteriin muistutuksia että "keksi viikonlopuksi jotain kivaa". Niin sitten kun siihen ominaisuuteen oppii niin silloin tapahtuu muutos. Ei muutosta tapahdu ilman opettelua.
Suhteessa pitää opiskella olemaan jos aiemmissa suhteissa ei ole ollut tapana tämmöisiä tehdä.
Jos mies ei innostu ideasta niin sitten jätä.
Tästä tuli niin mieleen takavuosien "naisen kanssa". Jos nainen antaa miehen valita elokuvan, tarkoittaa se, että miehen pitää arvata mitä nainen haluaa katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kotona viihtymisestä kyse, koska kumpikin mies lähtee mielellään mukaan ja on tykännyt järjestetystä ohjelmasta. Mutta eivät järjestä itse mitään.
Ap
Jos ihminen haluaa tarpeeksi sitä ohjelmaa niin hän kyllä sitä järjestää myös itse. Nyt miehen mielestä menot ovat "ihan kiva" mutta eivät mikään välttämättömyys hänelle. Vai valittaako hän jos et järjestä mitään?
Mun exä suunnitteli ja järkkäsi kyllä kaverireissuja, mutta ei koskaan perhereissuja.
Kävi kaupassa, kunhan tein ostoslistan valmiiksi. Kuskasi lapset, kunhan olin pakannut heidän tavaransa valmiiksi. Vei auton huoktoon ja katsastukseen, mutta mun piti varata aika, jne jne.
Vasta nyt olen kuullut sanan metatyö, sitä se ei osannut yhtään.
Mikä siinä on että naisten kanssa on aina sama juttu. Koko ajan pitäisi mennä jonnekin. Kun itse vain haluaa levätä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen ukko. Eka vedin kilareita, mutta sitten annoin olla. Mutta sen aloitekyvyttömyys on kyllä laajentunut kaikille osa-alueille, joten ei sekään ole hyvä ratkaisu, mutta en vaan enää jaksa. Keskityn lapsiini ja onneksi se on hyvä isä.
Onko lastenhoidossa ja heidän kanssa tekemisissä aloitteellinen?
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että naisten kanssa on aina sama juttu. Koko ajan pitäisi mennä jonnekin. Kun itse vain haluaa levätä kotona.
Jos naisten kanssa on aina sama juttu niin valitset vääriä naisia. Itse viihdyn paremmin kuin hyvin kotona ja korona-aika on ihanaa kun ei ole sosiaalista painetta mennä yhtään minnekkään. Sielu lepää.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että jos miehesi ehdottaa sinulle jotain niin sinulle ei kelpaa. Parempi vain suunnitella sitten itse. Tuskin miehesi ehdottaa sinulle, että menette oopperaan tai museoon. Todennäköisesti se sanoo, että mennään kalastamaan tai vaeltamaan yhdessä, mutta sinuahan ei sellaiset kiinnosta. Lähdet ehkä kerran mukaan ja istut naama norsunvidulla siellä mukana.
Tämä. Olen lopettanut ehdottamasta yhtään mitään tekemistä, koska vaimoa ei kiinnosta kuitenkaan.
Meillä emäntä haikailee aina ulkomaille ja nalkuttaa kun minä en asiaa järjestä. Olen sanonut hänelle, että lähden hänen mielikseen seuraksi reissuun, maksan oman matkani ja yhteiset ruoat yms - mutta ongelma on se etten minä järjestä. No mutta kun, minua ei tuo matkustaminen nappaa, joten eikö se voi järjestää jota kiinnostaa?
Minua kiinnostaa mökkeillä, en minä ala nalkuttamaan toiselle miksei hän järjestä mökkeilyä? Kummasti asiat unohtuu näin päin aina:D
Ei me nyt olla kokoaikaa menossa, ei edes joka viikonloppu. Nythän ei voi edes matkustaa minnekään. Miehellä on kyllä hyvin aikaa levätä ja ehdottaa omiakin juttuja.
Ja mikä estää sanomasta, jos haluaa olla vaan enemmän kotona??
Naisen kanssa eläminen on lottoamista.
Enimmäkseen vääriä numeroita.
Entä jos olisi kyse ystävyyssuhteesta? Toinen järkkää, toinen tulee perässä.
Viimeksi kun oltiin menossa ihan yhteisestä sopimuksesta ulkomaille, miehen piti etsiä hotelli, koska edellisellä reissulla urputti sijainnista ym. Minä varasin lennot, liput retkille ja tapahtumiin. Muistutteluista huolimatta ei saanut hotellia valittua. Sitten tulikin jo kiire, pitä ottaa mitä sai.
Musta tuommoinen perässävedettävä mies on pidemmän päälle melko ikävää seuraa.
Meillä mies järkkää menot ihan siksi, että kaikki omat ajatukseni ja eleeni siihen suuntaan torpataan hyvin nopeasti. Jos jokin ideani jollekin asteelle kehittyykin, niin lopulta kuitenkin mies jyrää. Oli kyse sitten lomakohteesta tai ravintolavalinnasta, elokuvasta tms. Niin käy aina. Ja sitten saan välillä kuulla piikittelyä siitä miten minäkin voisin välillä ehdottaa. :D :D
Mies ei siis tunnu huomaavan miten itse jyrää ideani, pitää minua varmaan ihan perässävedettävänä. Nykyisin menenkin ja teenkin omia juttujani ja ideoitani yksin ja lähden miehen juttuihin mukaan vain silloin kun huvittaa.
Tiedän pariskunnan joka on joka viikonloppu menossa.
Niille se on just oikeaa elämää.
Itse rasitun pelkästä ajatuksesta että joka viikonloppu pe-su on ohjelmoitua reissua.
Näin meitä on erilaisia. Heille elämäni näyttäytyy varmasti tylsänä ja mitään sanomattomana. En vaihtaisi osia. Ja helppoahan se olisikin, alkaisi vaan suunnittelemaan ja reissaamaan.