Lue keskustelun säännöt.
Seurustelen kivan miehen kanssa, mutta..
01.09.2020 |
Olllaan tehty paljon yhdessä. Käyty paikoissa ja tapahtumissa, missä nyt korona-aikaan voitu. Mutta kaikki yhdessä tekeminen on minun ideaa ja järkkäämää. Mies lähtee kyllä mukaan, mutta ei koskaan ehdota mitään saati järjestä mitään. Sama oli exän kanssa. Kaikki lomamatkat, kesälomatekemiset ym mun piti järkätä, muuten vaan oltais maattu koko perhe kotona.
Pitääkö vaan luovuttaa ja jos haluan yhtään mitään, se pitää itse tehdä? Ei saa edes toivoa enempää?
Kommentit (56)
Mieti voitko elää tuon asian kanssa vai et. Jotkut on vaan semmosia että ne ois mieluiten aina kotona, jos suhde on tuore niin varmaan tulevaisuudessa on entistä vaikeampi houkutella mukaan. Toisaalta jos kumppanisi rakastaa sinua, hän haluaa että olet onnellinen, ja suostuu sinun mieliksesi lähtemään. Riittääkö se vai haluatko että kumppanisi haluaa itsekin mennä ja touhuta? Mitä ongelmia se taas toisi? Valintoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko edes sanonut miehelle että olisi kiva, jos hänkin joskus järjestäisi jotain, koska siitä tulisi sinulle arvostettu olo?
Vierailija kirjoitti:
Oletko edes sanonut miehelle että olisi kiva, jos hänkin joskus järjestäisi jotain, koska siitä tulisi sinulle arvostettu olo?
Nyt sanoin, että hän saa järjestää ensi viikonlopuksi mitä haluaa. Katotaan miten käy..
Ap
Tästä syystä en viitsi lähteä parisuhteeseen, kun toinen haluaisi kuitenkin jatkuvasti olla menossa ja harrastamassa ja itse viihdyn mainiosti kotona tekemättä erikoisempia.
Minusta kerron deittiprofiilissani aika selvästi, että tykkään aktiivisesta elämästä ja enemmän tekemisestä kuin olemisesta. Silti sohvaperunamiehet ottaa yhteyttä ja jos homma natsaa ja edetään tapailuun, esittävät aktiivista pari kk, kunnes se sohva tuntuu houkuttelevammalta Miksi?? Älkää hyvät miehet valehdelko ja esittäkö jotain mitä ette ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kerron deittiprofiilissani aika selvästi, että tykkään aktiivisesta elämästä ja enemmän tekemisestä kuin olemisesta. Silti sohvaperunamiehet ottaa yhteyttä ja jos homma natsaa ja edetään tapailuun, esittävät aktiivista pari kk, kunnes se sohva tuntuu houkuttelevammalta Miksi?? Älkää hyvät miehet valehdelko ja esittäkö jotain mitä ette ole!
Mitä nyt itsekullekin aktiivinen elämä tarkoittaa ja osin riippuu myös muista menoista. Menoilla taipumus kertyä, jolloin pitää oikein varata sitä rentoutumisaikaa ettei ole pakko suorittaa. Välillä käynyt kanssa, että sopiessa on intoa ja kalenteri näyttää kivan tyhjältä. Sitten tapahtuman aikaan on työreissua, ehkä sairasteluja kotona jne.
Miten te ihmiset päädytte yhteen täysin erilaisten ihmisten kanssa, eikö nämä erot pitäisi jo treffeillä tulla esiin esim. toinen haluaa matkustella ulkomaille ja toinen ei niin silti päädytään yhteen ja sitten näistä asioista tapellaan vuosia eikä tajuta erota, huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kerron deittiprofiilissani aika selvästi, että tykkään aktiivisesta elämästä ja enemmän tekemisestä kuin olemisesta. Silti sohvaperunamiehet ottaa yhteyttä ja jos homma natsaa ja edetään tapailuun, esittävät aktiivista pari kk, kunnes se sohva tuntuu houkuttelevammalta Miksi?? Älkää hyvät miehet valehdelko ja esittäkö jotain mitä ette ole!
Mitä nyt itsekullekin aktiivinen elämä tarkoittaa ja osin riippuu myös muista menoista. Menoilla taipumus kertyä, jolloin pitää oikein varata sitä rentoutumisaikaa ettei ole pakko suorittaa. Välillä käynyt kanssa, että sopiessa on intoa ja kalenteri näyttää kivan tyhjältä. Sitten tapahtuman aikaan on työreissua, ehkä sairasteluja kotona jne.
Onko jollekin esim. lomamatka tai teaterissa käynti suorittamista? Mulle se on just sitä arjen vastakohtaa ja rentoutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme ääriajattelijoita täällä. Eihän vaihtoehdot ole joko jatkuva puuhaaminen kodin ulkopuolella tai pelkästään kotona oleminen. Ei kai ap:kaan väittänyt, ettei viihdy ollenkaan kotona?
Onhan se nyt vähän väsynyttä, jos ihmisellä ei ole KOSKAAN mitään intressiä tehdä mitään kodin ulkopuolella. Siis mitään. Käydä luonnossa retkellä, ihmettelemässä kotimaan nähtävyyksiä, elokuvissa, ulkona syömässä, terassilla parilla lasillisella, katsomassa taidenäyttelyä, museossa, jne.? Aika erikoista, jos ei mikään koskaan kiinnosta. Itse en tuollaista jaksaisi, vaikka itsekin olen tosi koti-ihminen. Maailmassa on kuitenkin paljon kiinnostavia asioita, eikä niitä voi kokea istumalla kotisohvalla tai koneen ääressä. Ja sehän kai tässä oli ongelmana, että miestä ei kiinnosta itseään oikein mikään?
On kokemusta tuollaisesta miehestä. Hän ei poistu kotoaan oikein muualle kuin töihin ja kauppaan. Muutoin lähinnä istuu koneella. Eikä tuossa ole yhtään mitään pahaa sinällään, jos joskus kiinnostaisi tehdä jotain muutakin. Voi olla että muut ei näe asiaa näin, mutta minusta tavallaan elämä jää elämättä, jos elämä on pelkkää kotona istumista. Eläkeikäisenä ja raihnaisena sitä kotonaolemista tulee kuitenkin olemaan enemmän kuin tarpeeksi, jos siihen asti elää, nuorena on vielä jaksamista.
Menin tuohon lankaan, että järkkäsin miehelle kivoja juttuja ja oletin, että mies vastavuoroisesti järkkää sitten minulle.
No mies tulkitsi niin, että tykkään järkätä ja saan vastaisuudessakin järkätä kaikki yhteiset menot =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekin esim. lomamatka tai teaterissa käynti suorittamista? Mulle se on just sitä arjen vastakohtaa ja rentoutumista.
Kun arjessa ollut työreissua tiheään, niin teatteri tai vastaava meno voi hyvinkin olla suorittamista. Varsinkin jos pitää olla porukassa koko ajan.
Aloitekyvyttömyys ja sellainen perästävedettävyys ovat aika tympeitä ominaisuuksia miehessä ja ihan yhtä lailla naisella. Itsellä on ollut ehkä taipumusta tuohon erityisesti jos kumppani on kovin voimakastahtoinen, koska huono itsetunto näkyy liikana toisen miellyttämisenä. Onneksi iän mukana on tullut lisää omaa tahtoa ja yleensäkin kiinnostusta erilaisiin asioihin, joihin toivoisin kumppania mukaan, mutta jos ei kiinnosta, niin pärjään oikein hyvin yksinkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten usein sitä tekemistä pitäisi olla? Itse en halua parisuhteessa kuin satunnaisesti jotain varsinaisesti järjestettyä tekemistä, ehkä 1-2 kk välein. Muu saa olla arjen tekemistä, kuten lenkkeilyä ja seksiä. Tai sitten ihan vaan joku spontaani juttu; haa tuolla on tuollainen tapahtuma, mennäänpä sinne.
En siis todellakaan halua olla joka viikonloppu säntäämässä jonnekin, perusarki on parasta.
Samaa mieltä, perusarki on ihanaa ja spontaani yhdessä tekeminen.
Entinen puolisoni oli kuin ap, aina menossa ja suunnittelemassa aikatauluja ja tekemistä. Stressaannuin ja ahdistuin, kun en saanut olla omassa tahdissa. Nyt mulla on puoliso, joka on samanlainen kuin minä ja arki yhdessä on ihanaa. Tehdään paljon asioita yhdessä, mutta ei stressata ja mennään sen mukaan miltä tuntuu. Viihdytään myös kotona vaikka laittamassa ruokaa ja katsomassa elokuvia.
Suhteet onnistuu parhaiten, jos tarpeet on samanlaisia. Suosittelen ap:lle aktiivista puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekin esim. lomamatka tai teaterissa käynti suorittamista? Mulle se on just sitä arjen vastakohtaa ja rentoutumista.
Kun arjessa ollut työreissua tiheään, niin teatteri tai vastaava meno voi hyvinkin olla suorittamista. Varsinkin jos pitää olla porukassa koko ajan.
Taidat olla introvertti?
Jos on sanonut mutta et ole sitä rekisteröinyt? Exäni tykkäsi mennä koko ajan jonnekin ja joka kerta yllättyi kun sanoin että haluan levätä kotona enkä pidä ohjelmoiduista viikonlopuista ja lomista. En ymmärrä mikä siinä oli niin vaikeaa tajuta. Lataan akkuja lepäämällä, lukemalla kirjaa ym. Exä oli ekstrovertti eikä koskaan ymmärtänyt tätä (eikä kuunnellut kun kerroin). No onkin siis ex. Kannatttaa keskustella avoimesti tarpeista ja toiveista parisuhteessa.