Onko ihminen joka ei juoruile eikä puhu kakkaa toisista

Vierailija kirjoitti:

Inhoan itse juoruamista yli kaiken ja olen myös hyvin introvertti persoona.

Viihdyn hyvin omassa seurassani, mutta osaan olla tarvittaessa myös ns. normaalihko. 😁

Olen henk. koht. aina ollut sitä mieltä, että juoruaminen on osoitusta heikkoudesta. Kerrottu tarina kuitenkin muuttuu ajan kuluessa väritetymmäksi ja silti toiset ihmiset uskovat jotakin aivan ihmeellistä shaibaa. 🙄

Sairainta on juoruta suoranaista paskaa ihmisestä/ihmisistä, joista itse tietää, etteivät nämä voi sanoa mitään juoruihin vastaan ja tuoda totuutta esiin itse.

Jos ei todellakaan esim. uskalla kysyä joltakin jotain asiaa suoraan, niin kannattaisi kyllä olla uskomatta kaverinkaverinkaverin juoruihinkaan.

Sulle sama kysymys: Eli jos siskosi/muu läheinen saa vauvan, niin et kerro siitä puolisollesi/kenellekkään muullekkaan, ilman että siskosi on läsnä?

Tai jos vaikka äitisi joutuu sairaalaan, et kerro siitä muille läheisillesi, ennenkuin saat äitisi luvan sanoa sen? (jos saat).

Voi ihmiset, ottakaa ensin selvää, mikä on juoruilua ennenkuin vastaatte :,D Tässä maailmassa ei ole yhtäkään puhumiskyistä ihmistä joka ei juoruilisi eli esim. kertoisi ihmisille asioita muista ihmisistä.

Muistakaa että esim. uutisetkin ovat pahinta juoruilua ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peukutuskysely:

Millä tavalla juoruat?

ylänuoli = vain harmittomalla tavalla

alanuoli = (myös) ikävällä tavalla

Mitä tarkoitat ikävällä tavalla?

Ikävä juoruilu = sellaista joka harmittaisi itseäsi (ja juoruilijakin sen helposti tajuaisi), jos saisit tietää että sinusta puhutaan niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan itse juoruamista yli kaiken ja olen myös hyvin introvertti persoona.

Viihdyn hyvin omassa seurassani, mutta osaan olla tarvittaessa myös ns. normaalihko. 😁

Olen henk. koht. aina ollut sitä mieltä, että juoruaminen on osoitusta heikkoudesta. Kerrottu tarina kuitenkin muuttuu ajan kuluessa väritetymmäksi ja silti toiset ihmiset uskovat jotakin aivan ihmeellistä shaibaa. 🙄

Sairainta on juoruta suoranaista paskaa ihmisestä/ihmisistä, joista itse tietää, etteivät nämä voi sanoa mitään juoruihin vastaan ja tuoda totuutta esiin itse.

Jos ei todellakaan esim. uskalla kysyä joltakin jotain asiaa suoraan, niin kannattaisi kyllä olla uskomatta kaverinkaverinkaverin juoruihinkaan.

Sulle sama kysymys: Eli jos siskosi/muu läheinen saa vauvan, niin et kerro siitä puolisollesi/kenellekkään muullekkaan, ilman että siskosi on läsnä?

Tai jos vaikka äitisi joutuu sairaalaan, et kerro siitä muille läheisillesi, ennenkuin saat äitisi luvan sanoa sen? (jos saat).

1. En kertoisi ilman lupaa ja 2. riippuu ihan tapauksen luonteesta/syystä, miksi sairaalassa on.

"

Luotan – siis juoruan

Meillä on tiivis viiden naisen ystäväpiiri. Tapaamme yhdessä ja erikseen. Silloin tällöin kahden ystävän välille syntyy kärhämä, jota osapuolet puivat puhelimet kuumina piirin muiden jäsenten kanssa. Aina on sopu lopulta syntynyt. Nainen, 38

– Juoruilu ystäväpiirissä on vähän samanlaista toimintaa kuin apinoiden sukiminen. Siinä kartoitetaan tuttavien tilannetta: missä mennään? Kiistatilanteissa ystävät toimivat iskunvaimentimina. Riitapukarit voivat tuulettaa tunteitaan luotetussa seurassa ennen kuin alkavat hieroa sovintoa kiistakumppanin kanssa, sanoo psykologi Hanne-Leona Luomajoki.

Juorut välittävät arvokasta tietoa tuttavapiiriin kuuluvien yksityiselämän käänteistä. Ne auttavat välttämään kiusallisia keskustelunaiheita ja yhteentörmäyksiä. Jos tietää, että tuttava on käymässä läpi riitaisaa avioeroa, ei kadulla kohdatessa erehdy kysymään hänen puolisonsa kuulumisia.

Juoruaminen edellyttää molemminpuolista luottamusta. Kukaan ei halua leimautua juorukelloksi. Siksi toisilleen ventovieraat harvoin päätyvät jakamaan yksityisluontoista tietoa kolmannesta osapuolesta.

Ystävyyssuhteissa juoruilla voidaan jopa kilpailla. Sosiologi Ilpo Koskinen kirjoittaa kirjassaan Väritetty totuus – juorut arkielämässä, että juoruileminen on ”hävyttömän hienotunteisuuden muoto”. Paljastamalla yhteisen tuttavan salaisuuksia minulle ystävä osoittaa, että olen hänelle läheisempi kuin tuo toinen. Kertomatta jättäminen puolestaan saatetaan tulkita epäluottamukseksi.

Juoruamisella on aina riskinsä. Kuulija saattaa ajatella: ”Jos tuo on valmis levittämään tietoja yhdestä ystävästään, hän tekee luultavasti minun selkäni takana samoin.”!"

https://anna.fi/hyvinvointi/juoruilu-missa-menee-hyvan-ja-pahan-juorun-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan itse juoruamista yli kaiken ja olen myös hyvin introvertti persoona.

Viihdyn hyvin omassa seurassani, mutta osaan olla tarvittaessa myös ns. normaalihko. 😁

Olen henk. koht. aina ollut sitä mieltä, että juoruaminen on osoitusta heikkoudesta. Kerrottu tarina kuitenkin muuttuu ajan kuluessa väritetymmäksi ja silti toiset ihmiset uskovat jotakin aivan ihmeellistä shaibaa. 🙄

Sairainta on juoruta suoranaista paskaa ihmisestä/ihmisistä, joista itse tietää, etteivät nämä voi sanoa mitään juoruihin vastaan ja tuoda totuutta esiin itse.

Jos ei todellakaan esim. uskalla kysyä joltakin jotain asiaa suoraan, niin kannattaisi kyllä olla uskomatta kaverinkaverinkaverin juoruihinkaan.

Sulle sama kysymys: Eli jos siskosi/muu läheinen saa vauvan, niin et kerro siitä puolisollesi/kenellekkään muullekkaan, ilman että siskosi on läsnä?

Tai jos vaikka äitisi joutuu sairaalaan, et kerro siitä muille läheisillesi, ennenkuin saat äitisi luvan sanoa sen? (jos saat).

1. En kertoisi ilman lupaa ja 2. riippuu ihan tapauksen luonteesta/syystä, miksi sairaalassa on.

Okei, uusi skenaario, jos ystäväsi hommaa koiran/ostaa uuden auton/asunnon tms. niin ihanko oikeasti kysyt aina luvan, että saako asiasta kertoa jollekkin, ennenkuin kerrot? :D

Olisipa rasittavaa jos joku lähipiirissä olisi joka asiasta kysymässä, että saako siitä puhua muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa tietää, että miten te ihmiset määrittelette "juoruamisen"? Minusta juoruamista kaikki se, kun puhutaan jostakin ihmisestä joka ei ole paikalla kuulemassa, ihan sama, onko asia hyvä vai huono, niin jos henkilö itse ei ole paikalla ja hänestä puhutaan, se on juoruamista.

Eli tässä ketjussa on näin paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan puhu sanaakaan muista ihmisistä, kun ne itse ihmiset eivät ole läsnä? Oikeasti?

Vai tarkoittaako osa ihmisistä juoruamisella vain pahansuopaa keksittyjen juorujen levittämistä?

Kyllä se on juuri sitä että puhutaan toisen ihmisen väitetyistä tai todellisista tekemisistä ilman että kyseessäoleva henkilö on itse kuulemassa ja korjaamassa mahdollisia epäkohtia tarinassa.

Ja sinä et siis IKINÄ puhu henkilöistä jotka eivät ole läsnä?

Ok, aika mielenkiintoista kyllä. Tosin veikkaan, ettet vain tunnista nyt niitä tilanteita ja siksi luulet ettei niitä ole. Mistä asioista sinä sitten muiden kanssa puhut? Säästä?

Tieteen saavutuksista, sosiologisista ilmiöistä, yhteiskuntapolitiikasta, taiteen saavutuksista, naisten pyllyistä. Elämä ei ole pelkkää saippuaoopperaa ja ihmissuhdedraamaa.

Eli jos vaikka siskosi/muu läheinen saa vauvan, niin et kerro sitä puolisollesi/jollekkin tärkeälle henkilölle, vaan odotat, että sisko itse kertoo tai on edes läsnä, kun kerrot sen?

Aikalailla näin. Ihmisiä syntyy maailmaan joka sekunti, miten lähipiirin onnellinen tapahtuma olisi sen merkittävämpi kuin mikään muukaan tapahtuma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peukutuskysely:

Millä tavalla juoruat?

ylänuoli = vain harmittomalla tavalla

alanuoli = (myös) ikävällä tavalla

Mitä tarkoitat ikävällä tavalla?

Ikävä juoruilu = sellaista joka harmittaisi itseäsi (ja juoruilijakin sen helposti tajuaisi), jos saisit tietää että sinusta puhutaan niin.

Okei, sitten muutan vastaustani, koska minä ymmärrän kyllä hyvin, jos joku haluaa esim. puhua siitä jos on joutunut kanssani johonkin konfliktiin, ihan jopa osaan odottaakkin sitä, eikä se haittaa, enkä koe sitä mitenkään pahansuovaksi asiaksi.

Ainoa minkä kokisin vahingolliseksi olisi perättömien juorujen levittäminen, mutta sellaisia en tietenkään itsekkään levitä (en edes niitä mitä joku toinen jostakin sanoi, tai ainakaan negatiivisia sellaisia).

Tuntuu vähän siltä, että ihmiset jotka harrastavat juoruilun negatiivista muotoa, oikeuttavat sen itselleen tarttumalla siihen, että "kaikki juoruilevat", siitä huolimatta että kaikki eivät juorua samalla tavalla kuin he. Eli kieroutunutta juoruilua yritetään normalisoida sillä, että juoruilu-sanan laajempi merkitys kattaa myös neutraalin ja positiivisen juoruilun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan itse juoruamista yli kaiken ja olen myös hyviuun introvertti persoona.

Viihdyn hyvin omassa seurassani, mutta osaan olla tarvittaessa myös ns. normaalihko. 😁

Olen henk. koht. aina ollut sitä mieltä, että juoruaminen on osoitusta heikkoudesta. Kerrottu tarina kuitenkin muuttuu ajan kuluessa väritetymmäksi ja silti toiset ihmiset uskovat jotakin aivan ihmeellistä shaibaa. 🙄

Sairainta on juoruta suoranaista paskaa ihmisestä/ihmisistä, joista itse tietää, etteivät nämä voi sanoa mitään juoruihin vastaan ja tuoda totuutta esiin itse.

Jos ei todellakaan esim. uskalla kysyä joltakin jotain asiaa suoraan, niin kannattaisi kyllä olla uskomatta kaverinkaverinkaverin juoruihinkaan.

Sulle sama kysymys: Eli jos siskosi/muu läheinen saa vauvan, niin et kerro siitä puolisollesi/kenellekkään muullekkaan, ilman että siskosi on läsnä?

Tai jos vaikka äitisi joutuu sairaalaan, et kerro siitä muille läheisillesi, ennenkuin saat äitisi luvan sanoa sen? (jos saat).

Oon ekstrovertti itse, mut siks mulla on myös muita puheenaiheita kuin asiat, jotka on oikeesti joidenkin muiden asioita. Ei oo vaikeeta kysyä, onko uutinen jo julkinen ennenkun lätisee. Ja en kyllä juorua edes puolisolle asioita, joita paras ystävä kertoo jos ei ole selvää et voi, sama toisinpäin. -eri

Vierailija kirjoitti:

Voi ihmiset, ottakaa ensin selvää, mikä on juoruilua ennenkuin vastaatte :,D Tässä maailmassa ei ole yhtäkään puhumiskyistä ihmistä joka ei juoruilisi eli esim. kertoisi ihmisille asioita muista ihmisistä.

Muistakaa että esim. uutisetkin ovat pahinta juoruilua ikinä.

Ja nimenomaan pahantahtoista juoruilua.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu vähän siltä, että ihmiset jotka harrastavat juoruilun negatiivista muotoa, oikeuttavat sen itselleen tarttumalla siihen, että "kaikki juoruilevat", siitä huolimatta että kaikki eivät juorua samalla tavalla kuin he. Eli kieroutunutta juoruilua yritetään normalisoida sillä, että juoruilu-sanan laajempi merkitys kattaa myös neutraalin ja positiivisen juoruilun.

No näinhän se on, nämä ihmiset eivät edes myönnä juoruilevansa itseasiassa. Henkilö joka myöntää juoruilevansa yleisesti ottaen, luultavasti osaa tarkastella tätäkin käyttäytymisensä puolta kriittisessäkin valossa ja jos tekeekin joskus virheen, niin osaa korjata sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan itse juoruamista yli kaiken ja olen myös hyviuun introvertti persoona.

Viihdyn hyvin omassa seurassani, mutta osaan olla tarvittaessa myös ns. normaalihko. 😁

Olen henk. koht. aina ollut sitä mieltä, että juoruaminen on osoitusta heikkoudesta. Kerrottu tarina kuitenkin muuttuu ajan kuluessa väritetymmäksi ja silti toiset ihmiset uskovat jotakin aivan ihmeellistä shaibaa. 🙄

Sairainta on juoruta suoranaista paskaa ihmisestä/ihmisistä, joista itse tietää, etteivät nämä voi sanoa mitään juoruihin vastaan ja tuoda totuutta esiin itse.

Jos ei todellakaan esim. uskalla kysyä joltakin jotain asiaa suoraan, niin kannattaisi kyllä olla uskomatta kaverinkaverinkaverin juoruihinkaan.

Sulle sama kysymys: Eli jos siskosi/muu läheinen saa vauvan, niin et kerro siitä puolisollesi/kenellekkään muullekkaan, ilman että siskosi on läsnä?

Tai jos vaikka äitisi joutuu sairaalaan, et kerro siitä muille läheisillesi, ennenkuin saat äitisi luvan sanoa sen? (jos saat).

Oon ekstrovertti itse, mut siks mulla on myös muita puheenaiheita kuin asiat, jotka on oikeesti joidenkin muiden asioita. Ei oo vaikeeta kysyä, onko uutinen jo julkinen ennenkun lätisee. Ja en kyllä juorua edes puolisolle asioita, joita paras ystävä kertoo jos ei ole selvää et voi, sama toisinpäin. -eri

Joojoo, et siis ikinä kerro toiselle ihmiselle jos joku kaverisi vaikka kehui jotakin jäätelöä tai vaatetta tai kertoi että näki metsässä karhun. Tai siis kerrot, mutta jokaikisesta asiasta kysyt aina luvan, että saatko kertoa.

Uskoo ken tahtoo :D Olisipa aika kummallisia keskusteluja ja vähän kyllä sosiaalisesti rajoittunutta, jos ei erota edes sellaisia neutraaleja asioita, joiden kertomisesta kolmannelle osapuolelle ei taatusti olisi mitään haittaa sille alkuperäislähteelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan itse juoruamista yli kaiken ja olen myös hyvin introvertti persoona.

Viihdyn hyvin omassa seurassani, mutta osaan olla tarvittaessa myös ns. normaalihko. 😁

Olen henk. koht. aina ollut sitä mieltä, että juoruaminen on osoitusta heikkoudesta. Kerrottu tarina kuitenkin muuttuu ajan kuluessa väritetymmäksi ja silti toiset ihmiset uskovat jotakin aivan ihmeellistä shaibaa. 🙄

Sairainta on juoruta suoranaista paskaa ihmisestä/ihmisistä, joista itse tietää, etteivät nämä voi sanoa mitään juoruihin vastaan ja tuoda totuutta esiin itse.

Jos ei todellakaan esim. uskalla kysyä joltakin jotain asiaa suoraan, niin kannattaisi kyllä olla uskomatta kaverinkaverinkaverin juoruihinkaan.

Sulle sama kysymys: Eli jos siskosi/muu läheinen saa vauvan, niin et kerro siitä puolisollesi/kenellekkään muullekkaan, ilman että siskosi on läsnä?

Tai jos vaikka äitisi joutuu sairaalaan, et kerro siitä muille läheisillesi, ennenkuin saat äitisi luvan sanoa sen? (jos saat).

1. En kertoisi ilman lupaa ja 2. riippuu ihan tapauksen luonteesta/syystä, miksi sairaalassa on.

Okei, uusi skenaario, jos ystäväsi hommaa koiran/ostaa uuden auton/asunnon tms. niin ihanko oikeasti kysyt aina luvan, että saako asiasta kertoa jollekkin, ennenkuin kerrot? :D

Olisipa rasittavaa jos joku lähipiirissä olisi joka asiasta kysymässä, että saako siitä puhua muille.

Ymmärtänetkin varmaan, että viestini oli kerrottu negatiivisesta juoruamisesta, eli juurikin joukossa puhumisen sellaisen henkilön asioista, jota kukaan ei voi sanoa tuntemansa.

Toki tiedän, että myös hyväntahtoista juorua mist a on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peukutuskysely:

Millä tavalla juoruat?

ylänuoli = vain harmittomalla tavalla

alanuoli = (myös) ikävällä tavalla

Mitä tarkoitat ikävällä tavalla?

Ikävä juoruilu = sellaista joka harmittaisi itseäsi (ja juoruilijakin sen helposti tajuaisi), jos saisit tietää että sinusta puhutaan niin.

Okei, sitten muutan vastaustani, koska minä ymmärrän kyllä hyvin, jos joku haluaa esim. puhua siitä jos on joutunut kanssani johonkin konfliktiin, ihan jopa osaan odottaakkin sitä, eikä se haittaa, enkä koe sitä mitenkään pahansuovaksi asiaksi.

Ainoa minkä kokisin vahingolliseksi olisi perättömien juorujen levittäminen, mutta sellaisia en tietenkään itsekkään levitä (en edes niitä mitä joku toinen jostakin sanoi, tai ainakaan negatiivisia sellaisia).

Tarkennan vastaustani. Määritelmäni ikävästä juoruilusta ei päde, jos olet poikkeuksellisen hyväksyväinen sen suhteen, miten sinusta selkäsi takana puhutaan. Kirjoitin "harmittaisi itseäsi", koska ajattelin juoruilun kohteen asemaan asettumisen olevan sillä tavalla helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ihmiset, ottakaa ensin selvää, mikä on juoruilua ennenkuin vastaatte :,D Tässä maailmassa ei ole yhtäkään puhumiskyistä ihmistä joka ei juoruilisi eli esim. kertoisi ihmisille asioita muista ihmisistä.

Muistakaa että esim. uutisetkin ovat pahinta juoruilua ikinä.

Ja nimenomaan pahantahtoista juoruilua.

No sitä tuskin ovat, mutta kun tässä ketjussa nyt osa luulee että kaikki juoruileminen on pahantahtoista, vaikka niinhän ei todellakaan ole.

Minä olen koko ikäni ihmetellyt miten jotkut on kiinnostuneita muitten elämästä ja asioista. Itseäni ei kiinnosta paskan vertaa onko serkkuni lissu vielä reksan kanssa vai ei. Olkoon tai olkoon olematta , miten joillakin riittää aikaa vatvoa muiden asioita. Miten käy oman elämän elämisen?

Kaikista puhutaan selän takana, se ainakin on varmaa. Varmasti todella marginaalista, että se selän takana puhuminen olisi oikeasti pahansuopaa, itse ainakin olen törmännyt sellaiseen todella harvoin ja niinä kertoina kun olen sellaiseen törmännyt on se todella ahdistava kokemus, siinä ei ihmisellä ole mitään halua esim. ratkaista tilannetta ja tulla vaikka toimeen jonkun hankalaksi kokemansa ihmisen kanssa, vaan ainoa päämäärä on levitellä muille sitä, miten paska se toinen ihminen on.

Tuo on minusta pahansuopaa juoruilua, ei se, että kertoo Liisalle miten "Meillä Marjatan kanssa tuli riita siitä, että montako mitallista kahvinpuruja täytyy laittaa/pannu", sitten Liisa voi kenties pehmentää asiaa vaikkapa niin että "no meneekö se kahvi pilalle, jos laitetaan niitä puruja niinkuin Marjatta haluaa? Tai mitä jos se päättää, joka sen kahvin keittääkin?" jne. Ei ole mitään pahaa, vaan ainoastaan positiivisia vaikutuksia tämänkaltaisella juoruilulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peukutuskysely:

Millä tavalla juoruat?

ylänuoli = vain harmittomalla tavalla

alanuoli = (myös) ikävällä tavalla

Mitä tarkoitat ikävällä tavalla?

Ikävä juoruilu = sellaista joka harmittaisi itseäsi (ja juoruilijakin sen helposti tajuaisi), jos saisit tietää että sinusta puhutaan niin.

Okei, sitten muutan vastaustani, koska minä ymmärrän kyllä hyvin, jos joku haluaa esim. puhua siitä jos on joutunut kanssani johonkin konfliktiin, ihan jopa osaan odottaakkin sitä, eikä se haittaa, enkä koe sitä mitenkään pahansuovaksi asiaksi.

Ainoa minkä kokisin vahingolliseksi olisi perättömien juorujen levittäminen, mutta sellaisia en tietenkään itsekkään levitä (en edes niitä mitä joku toinen jostakin sanoi, tai ainakaan negatiivisia sellaisia).

Tarkennan vastaustani. Määritelmäni ikävästä juoruilusta ei päde, jos olet poikkeuksellisen hyväksyväinen sen suhteen, miten sinusta selkäsi takana puhutaan. Kirjoitin "harmittaisi itseäsi", koska ajattelin juoruilun kohteen asemaan asettumisen olevan sillä tavalla helpompaa.

Sinäkö sen määrittelet, että mikä on "poikkeuksellisen hyväksyvää"? En muuta enää vastaustani, koska muuttelet sääntöjä jatkuvasti. Sun kannattaisi ehkä opetella hyväksymään se, että me näemme asioita eri tavalla :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan itse juoruamista yli kaiken ja olen myös hyviuun introvertti persoona.

Viihdyn hyvin omassa seurassani, mutta osaan olla tarvittaessa myös ns. normaalihko. 😁

Olen henk. koht. aina ollut sitä mieltä, että juoruaminen on osoitusta heikkoudesta. Kerrottu tarina kuitenkin muuttuu ajan kuluessa väritetymmäksi ja silti toiset ihmiset uskovat jotakin aivan ihmeellistä shaibaa. 🙄

Sairainta on juoruta suoranaista paskaa ihmisestä/ihmisistä, joista itse tietää, etteivät nämä voi sanoa mitään juoruihin vastaan ja tuoda totuutta esiin itse.

Jos ei todellakaan esim. uskalla kysyä joltakin jotain asiaa suoraan, niin kannattaisi kyllä olla uskomatta kaverinkaverinkaverin juoruihinkaan.

Sulle sama kysymys: Eli jos siskosi/muu läheinen saa vauvan, niin et kerro siitä puolisollesi/kenellekkään muullekkaan, ilman että siskosi on läsnä?

Tai jos vaikka äitisi joutuu sairaalaan, et kerro siitä muille läheisillesi, ennenkuin saat äitisi luvan sanoa sen? (jos saat).

Oon ekstrovertti itse, mut siks mulla on myös muita puheenaiheita kuin asiat, jotka on oikeesti joidenkin muiden asioita. Ei oo vaikeeta kysyä, onko uutinen jo julkinen ennenkun lätisee. Ja en kyllä juorua edes puolisolle asioita, joita paras ystävä kertoo jos ei ole selvää et voi, sama toisinpäin. -eri

Joojoo, et siis ikinä kerro toiselle ihmiselle jos joku kaverisi vaikka kehui jotakin jäätelöä tai vaatetta tai kertoi että näki metsässä karhun. Tai siis kerrot, mutta jokaikisesta asiasta kysyt aina luvan, että saatko kertoa.

Uskoo ken tahtoo :D Olisipa aika kummallisia keskusteluja ja vähän kyllä sosiaalisesti rajoittunutta, jos ei erota edes sellaisia neutraaleja asioita, joiden kertomisesta kolmannelle osapuolelle ei taatusti olisi mitään haittaa sille alkuperäislähteelle.

Et osaa lukee kohtaa "jos ei oo selvää että voi", kun puhut karhun näkemisestä metsässä?

Vrt. "Osti asunnon/joutui sairaalaan/vaihtoi työpaikkaa" ja "osti paidan/kävi hyvässä ravitolassa/vaihtoi hiustenväriä" (riippuen puheena olevan henkilön tarpeesta tehdä entrance)?

Vrt myös "vaihtoi hiustenväriä" ja "on sekin näkönen nykyään"