Voi anopin tunkeilevuus alkaa ottaa pattiin :(

Selvennystä vähän edelliseen viestiin; meillä oli talo tyhyjänä kun palasin kotiin. Mies oli lähtenyt toiselle paikkakunnalle sillä aikaa ajamaan :/ eikä mies itsekkään tiennyt miten kauaksi oli lapsen kanssa anoppi lähtenyt

ap

hullu anoppi, laita  nyt stoppi tuolle.

Minä olisin jo hermostunut ihan kunnolla tuosta, että lähtee vauvan kanssa muualle ilman että asiasta on sovittu.

Huh huh. Itse en antaisi noin pientä hoitoon vielä ollenkaan, saati sitten yökylään. Sellaisten aika on paljon paljon myöhemmin. 

Koeta nyt ilmaista asian napakasti, mutta nätisti. Ihan vain sen takia, että joskus tulevaisuudessa ihan oikeastikin tarvitsette sitä hoitoapua, eikä sitä anopilta välttämättä heru, jos nyt vetää kunnon herneet nenukkaan.

Lapsen äitinä sinulla pitää kuitenkin olla veto-oikeus, vaikka mies olisi vauvan hoitoon luvannutkin. 

Siis tässä puhutaan nyt ihan ihmislapsesta, eikä mistään kissanpennusta...?

Kun miestäsi ei suuremmin näytä kiinnostavan, silloin sinä päätät yksin kuka parikuista vauvaasi hoitaa. Jos haluat itse hoitaa lapsesi, silloin sinä hoidat lapsesi. Anoppi voi rakastaa vauvaa muutenkin kuin roudaamalla pitkin kyliä.

USKOMATONTA. Menit kauppaan ja kun tulit oli talo tyhjänä, mies oli mennyt omille teilleen ja anoppi vauvan kanssa häipynyt myös jonnekin. Tuo on kyllä niin iso moka, etten ihan hevillä tuosta toipuisi. Ja tuo "kun on luvattu ei voi perua"-höpötys, siis haloo?? VOIT PERUA. Sano, että voi perua, kun ei ole lapsen äidin eli sinun kanssa mistään sovittu. Molempien vanhempien pitää olla sopimassa tällaisesta asiasta ja piste. Ajatelkoon mitä lystää. En yhtään keskustelisi tuollaisen ihmisen kanssa, ystävällinen mutta peräänantamaton ei kiitos minusta riittäisi.

Kuin sulla ei ole anopin numeroa? Mullakin on, vaikkei ollakaan tekemisissä kahta velvollisuusvierailua/vuosi lukuunottamatta.

Imetätkö? Jos imetät, se jo yksistään on peruste, ettei lapsi voi olla hoidossa tuntikausia.

Minä sanoisin, että tällä asialla ei ole kiire. Vauva on nyt niin pieni, ettei vielä kaipaa mitään yökyläilyjä mummolaan, niiden aika tulee myöhemmin. Nyt ensin olette keskenänne vauvan kanssa ja hoitojutut tulevat sitten aikanaan. En keskustelisi, ilmoittaisin vain. Ja miehelle sanoisin, ettei ole hänen asiansa yksin luvata vauvaa yhtään minnekään, vaan näistä asioista sovitaan yhdessä ja ettei noin pientä vauvaa pidä antaa pois hoitoon kuin äärimmäisessä hädässä, ei mitään baarireissua varten.

Numerotiedustelusta anopin numero.

Pe olet lähtenyt lapsen kanssa jonnekin kun anoppi on tulossa oven taakse. Ja sen kännykän pistät kiinni kun "hups unohtui ladata se". Kaverisi luo vaikka niin voit kotiutua vasta iltayhdeksän jälkeen. Tai voivatko omat vanhempasi, siskosi, serkkusi tai joku tulla "yllätysvierailulle" lasta katsomaan niin se lapsi pysyy tasan siellä vieraiden ihasteltavana, tapelkoot se vieras anoppisi kanssa.

Ja mies tiukkaan puhutteluun ettei enää lupaa lasta äidilleen ennen kuin lapsi on niin vanha että voi itse sanoa haluaako mennä vai ei. Ilman sinun suostumustasi siis, ja silloinkin kysytään onko jotain suunnitelmia mitkä koskee koko perhettä.

Anopin numeroa ei ollut sillä hetkellä kun oli päättänyt lähtä ''huviajelulle vauvan kanssa sukulaisia katsomaan'', koska aiemmin sillä ei ole ollut tarvetta. Ei tulla toimeen anopin kanssa yhtään ja hänen käytöksensä on todella omituista..

Meillä alkanut ravata heti lapsen syntymän jälkeen, tuli kutsumatta/ilmoittamatta ovesta sisään kesken suihkun keskellä päivää (mies silloin töissä).. Tuohon laitoin stopin, anoppi veti kamalat herneet nenään ja vielä 3 kuukauden jälkeenkin näyttää katkeraa naamaa kun ei saa laukata meilllä miten lystää..

Lapsi siis tällähetkellä 4 kk vanha ja ei imetetä, jonka takia ei ole mitään syytä kuulemma antaa lasta hoitoon kun juo pullosta..

ap

Anoppisi yrittää omia vauvan. Murise sille ja näytä hampaita!

Olisin lähinnä seonnut miehen käytöksestä.. Mutta mummo on normaali.

Minusta taas on parisuhteen hidasta kuristamista jos ei ole koskaan mitään yhteistä, siis kahdenkeskeistä. Ihan sama onko aina lapsenvahdille tarvetta, minusta sen kuuluu olla niin että muutkin lähisukulaiset saa ottaa lasta jos tahtovat -ihan heidän (lapsen ja vauvan oman suhteen takia) kuin se että hoitamiseen on aina joku tarve.

Meillä on 4 lasta ja lapset tykkää mennä mummolaan ja juuri siksi että on ollut siellä mummolassa ilman että hoidontarve tulee kotoa.

Jos sinun mies tekisi jotain omaa niin miksi et sinä tekisi samoin? Vai joudutko silloin siihen todellisuuteen ettei sinulla ole muuta kuin koti? Kotona selvästi menee huonosti ja tahdot päteä tuon hoitoasian kanssa. Olet ainakin siinä muita etevämpi, mitä sinä synnyttänyt nainen nyt baarilla tekisitkään? Tee sitten jotain muuta. Mene vaikka näyttelyyn!

Kuulostaa kurjalta että sinä määräät miten te jakaudutte joko niin tai näin. Miksi miehelläsi ei saisi olla sitten muuta? Sinun pitää sitten muulle maailmalle kiukutella? Ota aikaa itsellesi kun on siihen mahdollisuus, mutta jaa, sinunhan kuuluu vaan vahtia lastasi..

Itsekään en ole kummoisissa väleissä anopin kanssa, koska olen pitänyt pääni lastenhoitoasioissa. Anoppi on kyllä todella loukkaantunut, kun käydään harvoin eikä lasta jätetä hänelle hoitoon. Hänen mielestään asiassa on täysin toisarvoista, että hän asuu 100 km päässä, eikä meillä ole autoa. Hän myös on usein keskellä päivääkin humalassa ja tupakoi aina sisällä. Ei soittele tai kysele lapsenlapsen kuulumisia koskaan, joskus soittaa vain valittaakseen omia ongelmiaan.

Juttele anoppisi kanssa. Kerro, että elät vielä ns. symbioosivaihetta vauvan kanssa, etkä pysty, etkä halua olla hänestä yön yli erossa. Ja ettei näin pieni vauva pärjää vielä mielestäsi mummolassa, koska on ottamassa vasta ensi askeliaan maailmassa ja elämässä.

Mutta tulevana anoppina pystyn samastumaan myös anoppisi tunteisiin. Voisitteko löytää jonkun kompromissin? Voisiko anoppi tulla vaikka teille auttamaan vauvan hoidossa ja seurustelemaan vauvan kanssa silloin, kun tekin olette kotona? Anna isoäidin olla vauvan lähellä. Ja ehkä hän voisi tulla teille joskus yökylään. Itse esimerkiksi nuorena äitinä jätin vauvan nukkumaan äitini kanssa meille kotiin, kun äitini oli yökylässä, ja lähdin mieheni kanssa hetkeksi lenkille, syömään tai vain baariin juttelemaan. Tosin vauva oli kyllä vanhempi kuin kaksikuukautinen.

Itse olen näin ajatellut myös sitä, että haluan kaikin tavoin auttaa ja tukea vauvaperheen vanhemmuutta ja parisuhdetta. Haluan tulevaisuudessa hoitaa vauvaa - sitten kun se minulle hoitoon annetaan - jotta vanhemmat pääsevät kaksin johonkin ja säilyvät naisena ja miehenä eivätkä muutu vain äidiksi ja isäksi. En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan, sääli, että miehesi haluaa tehdä omia juttujaan myös silloin, kun voisitte olla kaksin.

Elänä elämänvaihetta, jossa sekä oma pesä että ystävien pestä alkavat olla tyhjiä. Olen huomannut, että parhaiten lasten lähdön kotoa kokevat ne äidit ja isät, joilla on ollut myös sekä omaa että  yhteistä elämää. Joiden parisuhde ei ole jäänyt lasten jalkoihin. Siksi haluan tulevaisuudessa kaikin tavoin mahdollistaa nuorille kahdenkeskistä aikaa, mutta tietysti lapsen ja vanhempien ehdoilla.

Vaikka anoppisi käytös ottaa sinua päähän, yritä ajatella, että hän toimii rakkaudesta. Hän ei tarkoita mitään pahaa, mutta ei ehkä millään malta odottaa, että vauva tulee siihen ikään, että häntä saa jo yökyläänkin. En usko, että vauva menee rikki siitä, että saa olla isoäitinsä kanssa kaksinkin välillä. Jos pystyt jo jättämään vauvan miehesi hoiviin, miksi et voisi jättää häntä isoäidin hoiviinkin välillä - edellyttäen, että lupaa, ettei kiikuta lasta mihinkään. Ylpeäänä isoäitinä hän ei varmaankaan ymmärtänyt, miksei vauvaa saa lähteä näyttämään muillekin.

Käy hakemassa se lapsi takaisin.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 14:37"]

Anoppi on himonnut lastamme hoitoon/yökylään synnäriltä asti. Hoitoon ollaan jätetty aika pienenäkin jo, silloin en jostain syystä osannut sanoa anopille vastaan etten tahdo lasta hoitoon.. Pärjätään lapsen kanssa kahdestaan, silti jokaviikkoista tämä ''hei mähän voisin ottaa miljan hoitoon, saisitte vähän höllätä ja käydä syömässä vaikka''.. Joo'o, mut jos saadaan omaa aikaa niin mies ei ole valmis yleensä sitä viettämään minun kanssa, vaan haluaa lähtä omiin puuhiinsa.. Niinpä olen sitä mieltä, että joko minä  tai mies ollaan lapsen kanssa  tai lapsi hoitoon ja tehdään miehen kanssa kahdestaan jotakin kivaa, mitä ei välttämättä kolmistaan voida toteuttaa..

Lähipäivinä anoppi on alkanut oikein olan takaa hiillostamaan, että menkää te miehen kanssa vaikka viikonloppuna baariin viettämään yhteistä aikaa! Anteeksi mitä? Anopin mielestä on ok, että 2 kk vanha lapsi laitetaan vuorokaudeksi hoitoon.. ''Haen töiden jälkeen ja tuon huomenna joskus kun kerkeän''- asenteella.. No eipä lähtenyt kyllä hoitoon, onneksi mieskin osasi jo sanoa tuohon että ei kiitos!
Joo, saatan olla hysteerinen tämän suhteen joidenkin mielestä, mutta mä vaan en halua antaa lastani hoitoon enää ollenkaan. Vaan jos on oikeasti tarvetta! Haluan viettää lapsen kanssa aikaa vielä kun on pieni, isompana voi ravata vaikka kyllästymiseen asti mummolassa jos haluaa..

Mies meni lupaamaan ilman minun suostumusta, että laitetaan lapsi viikonloppuna hoitoon! Mä en halua.. En vaan osaa nauttia olosta ilman lasta, enkä ymmärrä miksi pitäisi! Ja sinne baariinkin kyllä ehtii ja olen ehtinytkin käydä kaverin syntymäpäiviä viettämässä, joilloin mies oli lapsen kanssa kotona nukkumassa..
Yritin sanoa tästä miehelle ja anopille, että en ole valmis mihinkään yökyläilyihin.. Anoppi vastasi että ei voi enää perua kun on luvattu jo, hän tulee perjantaina töiden jälkeen hakemaan.. Itkisinkö vai nauraisinko..
Okei, ihanaa että lapsella on rakastava mummo.. Arvostan että on valmis auttamaan lapsen kanssa ja viettämään aikaa muuten vaan. Mutta monesti on tullut meille sellainen asenne päällä, että kyllähän tuon lapsen voi hoitoon antaa ja ollut jo ottamassa ja viemässä! :/ Kerran lähti kuskaamaan alle kuukauden ikäisenä sukulaisten luo, itse olin kaupassa sillä aikaa... Tuntuu etten voi edes luottaa koko anoppiin, kun tekee noin.. Kiva kun itsekkään tiedä minne lapseni vei ja oli monta tuntia! Ei ollut anopin numeroa eikä hällä minun, itsellä kova hätä että mitä jos jotakin tapahtuu :(

[/quote]

Jos anoppi ei tyrkyttäisi apua, kitisisit täällä, että vittumainen anoppi ei auta.

Ei jaksa näitä enää.....

Mulla on laskettu aika enskuussa, mutta mulle on jo yksi ja toinen serkunkumminkaima/miehenserkunkumminkaima posmottanut kuinka vauva tulee sitten heille hoitoon. Olen kyllä sen verran kovapäinen että osaan sanoa napakasti ja jos ei se auta niin rumastikin osaan sanoa, mutten tappelemaan viitsisi alkaa. Toistaiseksi en ole kommentoinut noihin hössötyksiin mitään. Olen toivonut että ne on vaan sellasta tyhjänpäiväistä lätinää.

Tekis mieli muuttaa ulkomaille.

Apua, et anna vauvaa sille! Sopiva ikä mennä yökylään on sitten kun lapsi itse sitä pyytää, anoppi odotelkoot sitä aikaa. Ja tuosta pitäisi sanoa napakasti, että jos haluaa hoitaa niin pitää olla aina sun tavoitettavissa ja sun tietää missä se on. En ikinä uskaltaisi jättää lastani tyypille joka on häipynyt kun käyn kaupassa :o

Tietenkään et anna vauvaa yökylään, vaan sen takia että anoppi vaatii. Jos se ei tuon enempää ymmärrä lapsista, niin eihän hoitoavulla mitään tee tulevaisuudessakaan.

Suurin osa tuntemistani lapsista on ollut aikaisintaan vuoden vanhoina yökylässä. Ja silloinkin jostain hyvästä syystä, eikä vaan mummun miellyttämiseksi.

Onpa röyhkeä anoppi.

Mukava tietenkin, jos haluaa auttaa, mutta sen pitäisi tapahtua teidän ehdoillanne, ei hänen. Minun mielestäni 2kk on aivan liian pieni yökyläilemään jos pakottavaa tarvetta ei ole. Varsinkaan jos äiti ei halua. Sano anopille ensin nätisti ja jos ei usko, niin sitten tiukemmin, että tällainen peli ei vetele.

Oma mieheni on vähän samanlainen tossukka, ettei oikein osaa sanoa äidilleen vastaan (ja tämä anoppi on aika lailla ap:n anopin kaltainen tapaus, joissain suhteissa melkoisen paljon pahempikin). Pari vuotta jankutettuani miehelle asiasta sanoin itse. Anoppi veti herneet nenään ja miestä harmittaa kun ollaan huonoissa väleissä, mutta aivan sama. Mitäs on tuollainen nössykkä, joka ei osaa edes perheensä puolia pitää... Ja siis oikeasti mies ymmärtää tilanteen ja pitää itsekin äitiään hankalana, mutta omalle äidille on tietenkin aina vaikeampi sanoa vastaan. Kurja juttu, mutta minkäs teet. Itse en ainakaan halua olla jonkun hankalan ihmisen kynnysmattona, oli se sitten miehen äiti tai kuka tahansa muu.

Mutta joo ap, kannattaa jo tässä vaiheessa laittaa tuolle stoppi. Mitä kauemmin katselet, sitä isompi numero pelin poikkiviheltämisestä tulee. Minä olisin näin jälkiviisaana tehnyt monta asiaa eri tavalla. Saattaisimme jopa olla anopin kanssa paljon paremmissa väleissä tällä hetkellä, jos olisin avannut suuni heti, enkä odottanut montaa vuotta. Anopillehan se oli vähän kuin joku saavutettu etu olisi viety pois, kun kerran oli jo tottunut siihen, että tekee asiat oman päänsä mukaan. Tsemppiä!