Kurjimmat kokemukset vieraana -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Kauheita kokemuksia. Mutta täytyy sanoa että nykyaikana jossa myös työelämä kiireistä tämmöset viikonlopun kestävät yövierailut sun muut ei ole tätä päivää, anteeksi vaan.

Mitenkäs näät kaukana asuvia sukulaisia tai ystäviä? Pitäisikö toisen käväistä luonasi kahvilla ja ajaa sitten taas monta tuntia kotiinsa, jotta et rasitu, kun työelämässä on raskasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä tosiaan ihmettelen mitä ihmettä heillä ramppaat? Lakkaa käymästä ja sillä sipuli!

pitäiskö lakata näkemästä sukulaisia ihan tyystin?

No jos on niin tyhmä että aina uudelleen menee pahoittamaan mielensä, niin pitää sitten ainakin suunsa kiinni. Oma valinta, jos menet älä natise.

Vierailija kirjoitti:

Isäntäväet, joilla on kalenteri liian täynnä:

"Peremmälle vaan! Mä oon just lähdössä viemään Vilmaa treeneihin ja vaimo tulee kohta kotiin. Odotelkaa vaan tuossa sohvalla. Valtteri on vielä päiväunilla makkarissa, mutta nukkuu ainakin puoli kuuteen. Ainiin, me luvattiin lähteä Romppaisille illalla saunomaan, niin voitte olla meille puoli seitsemään asti."

Miksi sopia monta menoa samalle päivälle. Voisko sen Vilman treenit jäädä kerran väliin tai Romppaisille mennä joku toinen päivä?

Minä kääntyikin kannoiltani ja sanoisin heipat.

Seuraavalle kutsulle sanoisin kiitos ei, tai pyytäisin meille ja määrittelisin ajan tarkkaan.

Ei tee enää mieli kutsua kaveripariskuntaa syömään. Olemme harrastaneet tätä vastavuoroista illastamista muutaman vuoden ajan, mutta nyt alkaa riittää. Kun he tulevat meille, katamme mieheni kanssa pöydän kauniisti, siivoamme, ostamme pöytään kukkia, valitsemme taustamusiikin ja suunnittelemme menun heidän ruokamieltymyksensä huomioon ottaen. Kun me mieheni kanssa menemme heille istumaan iltaa, asuntoa ei ole siivottu, pöytä on kattamatta ja yleensä ruokana perusarkiruokaa, jonka laitto on vielä kesken (aina ajoitus pielessä). Jälkiruoka ei ole koskaan iloinen yllätys, se on jäätelöä. Joka ikinen kerta. Ja se kivikova paketti tuodaan kokonaisena pöytään. Ei esimerkiksi valmiina paloiteltuna kulhossa. Tulee aliarvostettu olo, kun ei yhtään viitsitä nähdä vaivaa. Tämä pariskunta on kyllä innokkaasti kyselemässä, koska he voivat tulla meille syömään.

Minulla oli viime kesänä vaihe, jolloin tapailin useamman miehen kanssa (ei siis samaan aikaan!), ja heitä kaikkia yhdisti tarjoilujen puute. :D Eli tavattiin kesäkuumalla heidän luonaan enkä edes vesilasillista saanut, vaikka oltaisiin peuhattukin ja/tai olisin ollut kylässä pidempään! Yhden luota pitikin lähteä kun verensokeri laski niin alas että aloin tärisemään...

Yksi miehistä olisi halunnut ostaa minulle kalliita lahjoja, oli hyvätuloinen jne. mutta luonaan en koskaan saanut mitään juotavaa edes. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli viime kesänä vaihe, jolloin tapailin useamman miehen kanssa (ei siis samaan aikaan!), ja heitä kaikkia yhdisti tarjoilujen puute. :D Eli tavattiin kesäkuumalla heidän luonaan enkä edes vesilasillista saanut, vaikka oltaisiin peuhattukin ja/tai olisin ollut kylässä pidempään! Yhden luota pitikin lähteä kun verensokeri laski niin alas että aloin tärisemään...

Yksi miehistä olisi halunnut ostaa minulle kalliita lahjoja, oli hyvätuloinen jne. mutta luonaan en koskaan saanut mitään juotavaa edes. 

Eikö siellä ollut vesihanaa?

Voi luoja näitä typeriä juttuja, sinä annat seksiä mutta mies ei edes vesilasillista, ja sinulle se on ok?

En ole koskaan odottanut mitään erityisiä tarjoiluja isäntäväeltä. Minähän olen heidän kotonaan. Yöksi en halua mennä edes lähisukulaisiin, kun hotelleissa on petit ja aamiaiset. Ei tulisi kuuloonkaan että kyttäisin, mitä muille vieraille tarjotaan. Pysykää kotona.

Perheen aikuiset eivät vietä kanssani aikaa, vaan odottavat minun olevan lasten kanssa koko vierailun ajan. Nyt jo siedettävämpää, kun lapset ovat 11 ja 8, eikä heitä tarvitse auttaa käytännön asioissa. Olisi kiva, että aikuiset juttelisivat kunnolla, kyselisivät kuulumisia jne. Korkeintaan kyselevät, mitä muille sukulaisille kuuluu.

Ymmärrän, että joillekin aikuisille lasten kanssa olevien vieraiden saapuminen voi olla harvoja hetkiä, kun saa vähän vapaata, mutta heillä ei ole siitä kyse. Jatkuvasti ovat menossa ja isovanhempi käy parin tunnin matkan päästä vahtimassa lapsenlapsiaan harva se viikko.

Entinen ystävä joka rupesi seurustelemaan,, alkoi osoittaa merkkejä siit etten ollut kaivattu enää,, kerran kun menin käymään kahvilla, ei oltu edes 5 minuuttia kahdestaan kun entisen ystävän poikaystävä tuli, sen jälkeen ignooras mut täysin ja lopulta sanoi "me mennään käymään" miehen nimi" äidin luona, sä varmaan lähdet samalla oven avauksella

Jep, hylätään ystävä kun ruvetaan seurustelemaan,, välit meni kokonaan, on se kumma et kun naiset rupee seurustelemaan niin hylätään kokonaan

Oli jo pitkään osoittanut mulle etten ollut enää kaivattu,, ei pyytänyt edes anteeksi vaan syyllisti mua asioista joita joskus muka sanonut kun ollaan joskus tapeltu mut silti sovittu,, eli halus vaan päästä eroon musta lopullisesti....

Te, ketkä sanotte näitä "mitäs käyt tuollaisten sukulaisten luona, jos on kerta kamalaa..."

Näillä sukulaisilla on lapsia, jotka voivat olla tärkeitä, kuten omalla kohdallani on. Myös minä olen tärkeä näille lapsille ja he ovat vierailuista innoissaan. Jos lakkaisin käymästä vierailulla, niin sen lapsen ajatus on "Laura ei käy enää meillä, koska se ei tykkää enää minusta ja Lauran vierailemattomuus johtuu siis minusta." Lapsi ei käsitä, että syy vierailemattomuuteen voi olla törpöt aikuiset, eikä syy olisi lapsessa. Sille lapselle ne törpöt aikuiset ovat vanhemmat ja elämä heidän kanssaan on arkea. Eli jos haluan nähdä lapsia ja säilyttää heidän kanssaan jonkinlaiset välit, täytyy noita ajattelemattomia vanhempia sietää. Toivotaan edes, että vierailut noissa kodeissa "palkitaan" sillä, että lasten kanssa olisi läheiset välit, kun he on aikuisiakin.

Omiin sukulaisiin/ystäviin mahtuu ainakin seuraavat ärsyttävät tapaukset:

1. "Odotamme sinun toimivan lapsenlikkana" -sukulainen. Minulta kysytään, koska voisin tulla käymään, kun kummilapseni Pinja-Petteri niin kovasti odottaa näkemistäsi. Matkaa sukulaisen juo on suuntaansa tunti. Kun pääsen paikan päälle, ovat vanhemmat sopineet lähes poikkeuksetta muuta menoa, milloin lähtevät tapaamaan kavereitaan, ulkoilemaan, käymään kauppakeskuksessa yms. Olettavat, että vahdin mielelläni perheen lapsia sen aikaa. Nuorin lapsista on vasta 2 v. Sukulaispariskuntaa ei kiinnosta jutella kanssani ruokapöydän pakollista kuulumistenvaihtoa enempää. Koskaan eivät kiitä/palkitse mitenkään niistä lukuisista kerroista, kun olen jäänyt lasten kanssa heille kotiin. Tämä nyppii, sillä kummilapseni on minulle tärkeä, mutta en ole lupautunut vahtimaan koko sisaruskatrasta missään vaiheessa. Käynnit tuossa perheessä tuntuvat rentouttavan vapaa-ajan sijaan työltä ja käynkin nykyisin harvemmin. Jos kyläilyt eivät olisi tuollaista lastenvahtimista, niin kävisin useammin.

2. "En kutsu sinua koskaan kotiini" -ystävä. Kutsuu itsensä auliisti kylään minun luokseni ja kysyy, koska voi tulla käymään. Minä tietysti laitan tarjoilut kotonani vieraille, kotini on ihan tavallinen. Ystävä ei kuitenkaan koskaan kutsu minua kylään. Syy ei ole koskaan selvinnyt, miksi ei halua minua kylään. Olen ihan tavallinen, keskiluokkainen ihminen ja niin on hänkin. En ole koskaan nähnyt ystäväni asuntoa sisältä, vain kerran ulkopuolelta. Toisinaan ehdottaa tapaamista kahvilaan, jos en taas jaksa tavata luonani. Kahvilassa saan kuitenkin maksaa omat kahvini, eikä ystävä tarjoa vastavuoroisesti edes kahvilassa. Joskus olen miettinyt, että lopettaisin tämän ystävyyden, kun on niin yksipuolista enkä saa edes syytä sille, miksi minua ei voi kutsua käymään.

toivon jokaiselle teistä parempia ystäviä ja sukulaisia, ihan ajattelemattomia tyyppejä noi nykyiset

Vierailija kirjoitti:

Allergioista nihkeilijät ärsyttävät. Otan mielelläni omat eväät mukaan, kun minulla on useampia allergioita. Usein kutsuja sanoo, että haluaa kuitenkin laittaa ruoat itse, ei mitään eväitä pidä ottaa mukaan. Sanon, että voin ehdottaa joitakin helppoja tarjottavia, joita löytyy valmiina kaupasta, mutta kutsujaan mukaan hän ei tarvitse neuvoja. Paikan päällä kuulee sitten voivottelua/tuskailua, kuinka vaikeaa oli löytää minulle sopivaa syötävää. Tämäkin olisi vältetty sillä, että olisin ottanut omat eväät, olisi ollut kaikille helpompaa Turhauttaa myös, että allergioista valitetaan. Ei niitä kukaan ole itse valinnut. 

Jep. Ymmärrän, että vaikeasti allergiselle ruuan laittaminen stressaa, mutta ärsyttää se, että valitetaan kokkaamisen rasittavuutta MUTTA valitetaan myös allergisen omista eväistä. Ei jää paljon ruokarajoitteiselle vaihtoehtoja, kun kaikki on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli viime kesänä vaihe, jolloin tapailin useamman miehen kanssa (ei siis samaan aikaan!), ja heitä kaikkia yhdisti tarjoilujen puute. :D Eli tavattiin kesäkuumalla heidän luonaan enkä edes vesilasillista saanut, vaikka oltaisiin peuhattukin ja/tai olisin ollut kylässä pidempään! Yhden luota pitikin lähteä kun verensokeri laski niin alas että aloin tärisemään...

Yksi miehistä olisi halunnut ostaa minulle kalliita lahjoja, oli hyvätuloinen jne. mutta luonaan en koskaan saanut mitään juotavaa edes. 

Tuo, että vieraalle tarjotaan jotain heti, vaikka vain lasi vettä, on eurooppalainen tapa. Ehkä myös USAssa.

Toivon kylläkin että tapa meilläkin yleistyisi. Vesi meillä tulee hanasta eikä ole kallista tai työlästä hankkia. Yhteinen ”ruokailu” on kaunis ele, ja tarkoittaa että sen hetken olen valmis asettumaan ja kuuntelemaan sinua.

Vierailija kirjoitti:

Ei tee enää mieli kutsua kaveripariskuntaa syömään. Olemme harrastaneet tätä vastavuoroista illastamista muutaman vuoden ajan, mutta nyt alkaa riittää. Kun he tulevat meille, katamme mieheni kanssa pöydän kauniisti, siivoamme, ostamme pöytään kukkia, valitsemme taustamusiikin ja suunnittelemme menun heidän ruokamieltymyksensä huomioon ottaen. Kun me mieheni kanssa menemme heille istumaan iltaa, asuntoa ei ole siivottu, pöytä on kattamatta ja yleensä ruokana perusarkiruokaa, jonka laitto on vielä kesken (aina ajoitus pielessä). Jälkiruoka ei ole koskaan iloinen yllätys, se on jäätelöä. Joka ikinen kerta. Ja se kivikova paketti tuodaan kokonaisena pöytään. Ei esimerkiksi valmiina paloiteltuna kulhossa. Tulee aliarvostettu olo, kun ei yhtään viitsitä nähdä vaivaa. Tämä pariskunta on kyllä innokkaasti kyselemässä, koska he voivat tulla meille syömään.

Kutsukaa heidät ja seuraavalla kerralla toimitte tarjottavien ja valmistelujen kanssa samoin kuin he.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli viime kesänä vaihe, jolloin tapailin useamman miehen kanssa (ei siis samaan aikaan!), ja heitä kaikkia yhdisti tarjoilujen puute. :D Eli tavattiin kesäkuumalla heidän luonaan enkä edes vesilasillista saanut, vaikka oltaisiin peuhattukin ja/tai olisin ollut kylässä pidempään! Yhden luota pitikin lähteä kun verensokeri laski niin alas että aloin tärisemään...

Yksi miehistä olisi halunnut ostaa minulle kalliita lahjoja, oli hyvätuloinen jne. mutta luonaan en koskaan saanut mitään juotavaa edes. 

Tuo, että vieraalle tarjotaan jotain heti, vaikka vain lasi vettä, on eurooppalainen tapa. Ehkä myös USAssa.

Toivon kylläkin että tapa meilläkin yleistyisi. Vesi meillä tulee hanasta eikä ole kallista tai työlästä hankkia. Yhteinen ”ruokailu” on kaunis ele, ja tarkoittaa että sen hetken olen valmis asettumaan ja kuuntelemaan sinua.

Kuuluu yleissivistykseen tarjota vieraalle jotain ja varsinkin karjalaiset sen osaa, länsi-suomessa saattaa joutua olemaan ilman.

Vierailija kirjoitti:

Omiin sukulaisiin/ystäviin mahtuu ainakin seuraavat ärsyttävät tapaukset:

1. "Odotamme sinun toimivan lapsenlikkana" -sukulainen. Minulta kysytään, koska voisin tulla käymään, kun kummilapseni Pinja-Petteri niin kovasti odottaa näkemistäsi. Matkaa sukulaisen juo on suuntaansa tunti. Kun pääsen paikan päälle, ovat vanhemmat sopineet lähes poikkeuksetta muuta menoa, milloin lähtevät tapaamaan kavereitaan, ulkoilemaan, käymään kauppakeskuksessa yms. Olettavat, että vahdin mielelläni perheen lapsia sen aikaa. Nuorin lapsista on vasta 2 v. Sukulaispariskuntaa ei kiinnosta jutella kanssani ruokapöydän pakollista kuulumistenvaihtoa enempää. Koskaan eivät kiitä/palkitse mitenkään niistä lukuisista kerroista, kun olen jäänyt lasten kanssa heille kotiin. Tämä nyppii, sillä kummilapseni on minulle tärkeä, mutta en ole lupautunut vahtimaan koko sisaruskatrasta missään vaiheessa. Käynnit tuossa perheessä tuntuvat rentouttavan vapaa-ajan sijaan työltä ja käynkin nykyisin harvemmin. Jos kyläilyt eivät olisi tuollaista lastenvahtimista, niin kävisin useammin.

Olisiko sun mahdollista nähdä vain tätä kummilasta? Sopisit että haet hänet jos vanhemmat eivät voi tuoda tai lapsi liian pieni matkustamaan yksin (No nyt koronan aikaan ei tietenkään yksin julkisiin kulkuvälineisiin) ja lapsi tulisi sun luo, tai menisitte kahdestaan viettämään aikaa jonnekin. Jos perheessä paljon lapsia niin tämä olisi varmasti lapsellekin spesiaalia.

Sukulaisten mökillä

Mentiin viime kesänä kahden tunnin ajomatkan päähän miehen sukulaisille, perille päästyä nää sukulaiset olivat jo tuiterissa ja alkoivatkin sitten tarjota kuppia meille myös, oli puhetta iltapalan lämmittämisessä grillissä jo ennen perille pääsyä, no saatiin sitten grilli lämpiämään mutta sukulaisten vahvan humalan ja puheripulin vuoksi grilli ehti kylmetä ja jurrikyökissä tarjottiin raakaa lihaa joka oli kylmettynyttä osittain. Sitä sitkeää pihviä siinä sitten koitettiin väkipakolla syödä. Illaksi käytiin vierasmökkiin nukkumaan ja ei saatu peittoja edes kun olivat sukulaiset sammuneet grillikatokseen 😃 takit onneksi lämmittivät yön yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omiin sukulaisiin/ystäviin mahtuu ainakin seuraavat ärsyttävät tapaukset:

1. "Odotamme sinun toimivan lapsenlikkana" -sukulainen. Minulta kysytään, koska voisin tulla käymään, kun kummilapseni Pinja-Petteri niin kovasti odottaa näkemistäsi. Matkaa sukulaisen juo on suuntaansa tunti. Kun pääsen paikan päälle, ovat vanhemmat sopineet lähes poikkeuksetta muuta menoa, milloin lähtevät tapaamaan kavereitaan, ulkoilemaan, käymään kauppakeskuksessa yms. Olettavat, että vahdin mielelläni perheen lapsia sen aikaa. Nuorin lapsista on vasta 2 v. Sukulaispariskuntaa ei kiinnosta jutella kanssani ruokapöydän pakollista kuulumistenvaihtoa enempää. Koskaan eivät kiitä/palkitse mitenkään niistä lukuisista kerroista, kun olen jäänyt lasten kanssa heille kotiin. Tämä nyppii, sillä kummilapseni on minulle tärkeä, mutta en ole lupautunut vahtimaan koko sisaruskatrasta missään vaiheessa. Käynnit tuossa perheessä tuntuvat rentouttavan vapaa-ajan sijaan työltä ja käynkin nykyisin harvemmin. Jos kyläilyt eivät olisi tuollaista lastenvahtimista, niin kävisin useammin.

Olisiko sun mahdollista nähdä vain tätä kummilasta? Sopisit että haet hänet jos vanhemmat eivät voi tuoda tai lapsi liian pieni matkustamaan yksin (No nyt koronan aikaan ei tietenkään yksin julkisiin kulkuvälineisiin) ja lapsi tulisi sun luo, tai menisitte kahdestaan viettämään aikaa jonnekin. Jos perheessä paljon lapsia niin tämä olisi varmasti lapsellekin spesiaalia.

Kummilapsi ei ole koskaan käynyt luonani, vanhemmat eivät ole tuoneet häntä käymään. Kokisin raskaana sen, että ensin hakisin lapsen tunnin matkan päästä, olisimme meillä ja lopulta veisin lapsen kotiinsa. Tiedän, että vanhemmat eivät tuo kummilasta luokseni (olen kysynyt, eivät jaksa vaivautua). Koen myös ikävänä sen, että joutuisin huolehtimaan ja maksamaan kaiken, haenpa lapsen luokseni tai menenpä itse kylään.

7 v särki vahingossa perheen lapsen lelun. En huomannut koko asiaa illalla ja menimme nukkumaan, ihmettelin kun perheen äiti oli hiljaa ja vihaisen oloinen. Aamulla alkoi kuulustelu ja syyttäminen epätehellisyydestä kun ei heti kerrottu, en huomannut. Kyseessä oli alle 5 e lelu. Hirveä älämölö. Lähdimme lumituiskussa ajamaan pois, minä ja kolme lasta.